Erosin n. kuukausi sitten 6vuotta vanhemmasta miehestä. Minä kohta 18 ja hän 24 vuotias. Seurustelimme vuoden verran ja asuin 3 kuukautta hänen kanssaan. Suhde oli jokapäiväistä riitelyä, mutta olin taistelija ja jaksoin yrittää, hän ei. Hän ei viettänyt kanssani aikaa, iltaisin katsoimme telkkaria, ei ollut seksiäkään viimeiseen puoleen vuoteen. Kumminkin asiaan, eron jälkeen mies ei jättänyt minua rauhaan, yritti saada minut takaisin, vieläkin perässäni. Hän yritti 2viikkoa eron jälkeen joka päivä itsemurhaa, kiristi ja uhkaili minua. Soitteli ja tekstaili minulle taukoamatta. Nyt hän on alkanut seurailla minua, ja ahdistelee lähimmäisiäni. Vaihdoin puhelinnumeronikin ja sähköpostin, mutta ei auta. Hän on haukkunut minua hirveästi. Nyt olen löytänyt uuden miehen, ja hän yrittää kaikin tavoin mustamaalata minua hänelle, jonkin kautta. Vaihdoimme hänenkin numeron, mutta exäni löysi meidän yhteisen tuttavan jonka kautta hän yrittää vieläkin pilata meidän suhteen. En haluaisi pyytää kaikkia läheisiäni vaihtamaan numeroitaan minun exäni takia. Olen miettinyt lähestymiskieltoa, exäni yrittää pilata elämäni kaikin mahdollisin tavoin, yritti hajottaa perheeni, pilata kaveri suhteeni ja nykyisen mieheni suhteen. Päässäni hajoaa kohta, olen jopa muutaman kerran seonnut hänen takiaan ja mennyt antamaan hänelle turpaan. En pääse exästäni eroon, en sitten mitenkään, kaiken lisäksi hän asuu naapurissani. Sekoan kohta, itsemurhaakin olen miettinyt, onko se ainut vaihtoehto kohta? Mitä teen?
En pääse eroon exästäni.
ahdistunut
3398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä en jäis häiriköimään. Enkä ole kertaakaan jäänyt, vaikka aina tulee kurat naamaan.
En ole tuolla tavalla jäänyt ketään kiusaamaan. Toki perään olen "itkenyt" kuten myönnän tässä jonkin aikaa "itkeneeni" edelliselle.. mutta rakkaudesta en muusta.. ja vain hyvää tahdon hänelle.
Mutta fiksuin tapa sulle on olla vaan reagoimatta olla kuten hän olisi kuollut sinulle jos häiriköinti todella on negatiivista ja uhkaavaa.
Se on ihan ymmärrettävää eron jälkeen itkeä. Mut ei tämä ole kivaa, että pelkää jo liikkua yksinään ulkoa, saati sitten olla yksin kotona. Yritän unohtaa koko aika sen ihmisen, mutta se on keksin kaiken maailman keinot sekaantua mun elämään ja yrittää pilata sen. Pää tässä oikeesti hajoaa. Lähestymiskiellosta oon jo poliisille puhunu, mut se astuu voimaan seuraavast kunnon virheest. Mut yritä sinä pärjäillä, elämä jatkuu.