tässä 40 iässä heräsin eräs aamu toteamaan sen asian että,
miten omahyvästä sukuni onkaan..*Minäminä minä..ihmisiä.*Meille tullaan, syödään ,yövytään,
mutta heilleppä ei pääse noin vaan..Aina pitäs olla taloudellinen hyöty, kalliita annettavia jne.
Ne ei käy ne ei soita,ellei tarvita jotain yöpaikkaa..
vihataan toisiamme vaikka ei edes nähdä koskaan!kiitos näistä vuosista teille omahyväset sukulaiseni.
Kiitos niistä suorasukaisista sanoistanne SILLOIN KUN kun kävitte kylässä ..huomaavaista..(loukkaukset jotka hiljaa itsekseni itkin kun kukaan ei nähnyt) ja huolenne terveydestäni kun olin sairas..vähättelyä ja luulottelua..oli se olevinaan.Sairaus on teille salainen aihe..muutenkin.Häpeä??siis ensikertaa elämässä tommoseen asenteeseen törmäsin.
Häpeää on monelaista teidän omahyväisessä suvussa ja kateutta.Se joka kärsii noista jätetään yksin.
Kiitos kun ette soittaneet ettekä seisoneet minun ettekä perheeni rinnalla.Kiitos tyttäreni kummitädeille jotka mieheni siskot kun ette ole muistaneet koskaan kummilastanne ja veljeänne.Tytär itki lapsena aina synttäripäivänä kun häntä ei muistettu edes kortilla..soitolla.Kalliita lahjoja emme odota keltään koskaan!mutta lapsen muistaminen omalta tädiltä..
Entä hänen monilapsisen perheen sisarukset..ne ei edes veljeään muista!Pidän huolen että viimeisenäkään elämänsä päivänä teidän ei tarvitse vaivautua muistamaan!ja pakottautua tulemaan.
Nyt kun aika vieroitti meidät..en ehkä koskaan tapaa teitä!Onnea sinne minne menettekin kukin ajallanne minä en teitä enää tapaa.En tule käymään enää, en pidä yhteyttä.Omaani kotiinikaan en teitä enää kutsu.Meillä tarjotaan aina vieraille kahvit jne.Mutta teillä ei kupillistakaan kahvia joskus tarjottu, mentiin baariin.
Ei maalliset asiat ole tärkeempiä kuin aito ihminen, maallinen mammona jää tänne sinä et!Ne sanat ja loukkauset niitä ei voi antaa unohtaa voiko edes anteeksi koskaan antaa.
Ihanaa kun on ystäviä ne korvaa huonon suvun.
Eihän kaikki voi rahasta olla kiinni??????????joskus en ymmärrä..oli aikoja kun itse menin muhamedina vuorelle mutta vuoripa ei koskaan lähestynyt minua.Oli olevinaan pakotettu osallistumaan suvun kanssa kokoontumisiin.Kuulostaa katkeralle mutta eipä ole sitä ainakaan mun puolesta.Oma elämäkin on sitä eletään tämä loppuvaihe onnellisena ilon aiheita on paljon.
miten omahyvästä sukuni onkaan..*Minäminä minä..ihmisiä.*Meille tullaan, syödään ,yövytään,
mutta heilleppä ei pääse noin vaan..Aina pitäs olla taloudellinen hyöty, kalliita annettavia jne.
Ne ei käy ne ei soita,ellei tarvita jotain yöpaikkaa..
vihataan toisiamme vaikka ei edes nähdä koskaan!kiitos näistä vuosista teille omahyväset sukulaiseni.
Kiitos niistä suorasukaisista sanoistanne SILLOIN KUN kun kävitte kylässä ..huomaavaista..(loukkaukset jotka hiljaa itsekseni itkin kun kukaan ei nähnyt) ja huolenne terveydestäni kun olin sairas..vähättelyä ja luulottelua..oli se olevinaan.Sairaus on teille salainen aihe..muutenkin.Häpeä??siis ensikertaa elämässä tommoseen asenteeseen törmäsin.
Häpeää on monelaista teidän omahyväisessä suvussa ja kateutta.Se joka kärsii noista jätetään yksin.
Kiitos kun ette soittaneet ettekä seisoneet minun ettekä perheeni rinnalla.Kiitos tyttäreni kummitädeille jotka mieheni siskot kun ette ole muistaneet koskaan kummilastanne ja veljeänne.Tytär itki lapsena aina synttäripäivänä kun häntä ei muistettu edes kortilla..soitolla.Kalliita lahjoja emme odota keltään koskaan!mutta lapsen muistaminen omalta tädiltä..
Entä hänen monilapsisen perheen sisarukset..ne ei edes veljeään muista!Pidän huolen että viimeisenäkään elämänsä päivänä teidän ei tarvitse vaivautua muistamaan!ja pakottautua tulemaan.
Nyt kun aika vieroitti meidät..en ehkä koskaan tapaa teitä!Onnea sinne minne menettekin kukin ajallanne minä en teitä enää tapaa.En tule käymään enää, en pidä yhteyttä.Omaani kotiinikaan en teitä enää kutsu.Meillä tarjotaan aina vieraille kahvit jne.Mutta teillä ei kupillistakaan kahvia joskus tarjottu, mentiin baariin.
Ei maalliset asiat ole tärkeempiä kuin aito ihminen, maallinen mammona jää tänne sinä et!Ne sanat ja loukkauset niitä ei voi antaa unohtaa voiko edes anteeksi koskaan antaa.
Ihanaa kun on ystäviä ne korvaa huonon suvun.
Eihän kaikki voi rahasta olla kiinni??????????joskus en ymmärrä..oli aikoja kun itse menin muhamedina vuorelle mutta vuoripa ei koskaan lähestynyt minua.Oli olevinaan pakotettu osallistumaan suvun kanssa kokoontumisiin.Kuulostaa katkeralle mutta eipä ole sitä ainakaan mun puolesta.Oma elämäkin on sitä eletään tämä loppuvaihe onnellisena ilon aiheita on paljon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä taudin tunnustan myös suvussani.
Jätin muistamatta sisaruksien lapsia sen jälkeen kun sisarussarjan sinkkuna jouduin viettämään joulut yksin, lomat elokuussa, aina vanhempien kotona tai mökillä oli jokin janipetteri räkä poskella valittamassa, rahaa kerjäämässä. Kiitos sisaruksille, teidän lapset hoidettiin ja omakotitalot rakennettiin talkoilla, paskaa vain annoitte naamalleni.
Joten lapsianne en muista, oven vedän edestänne kiinni jos kylään tunkevat.
Voi hyvä tavaton kuinka tutulta tuo tekstisi sisältö tuntuukaan! Olen suuresta sisarusparvesta lähtöisin ja tänään, kuin niin monta kertaa jo aikaisemminkin, tuntuu että olen ainokaisena kasvanut. Olen oikeasti SURULLINEN. Minkäs tälle mahtaa...kaikki ovat tosiaankin niin itsekeskeisiä minä-minä tyyppejä ettei siihen maailmaan mitään muuta mahdu. Kaikki ovat omastanikin sisarusparvesta jo neljänkympin rajapyykin ylittäneitä, että siihen katsoen pitäisi jo kypsyyttäkin olla. En voi muuta kuin huokaista ja antaa vaan olla.
niin raadollista, kaikki aina hylkää.
Vain yksi on joka jää. Jumala taivaassa, hän ei hylkää lapsiaan.
Muistakaa että; Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä YKSIN. Yksin tänne tulet ja yksin täältä lähdet.
Vain enkelit kulkevat kanssasi tätä matkaa ja odottavat, odottavat ja odottavat. Että heidätkin jossain vaiheessa tunnustaisit ja huomaisit.
Yksin ja ei kuitenkaan yskin :)
Kiitos :) Toivottavasti olen kelvollinen Jumalalle ja Hänen armolleen.