tämä on jo ajattelunkin tasolla, mutta mutta.
Avioliiton aikana elimme jo ns. omia elämiämme, eli kummallakin oli ns. sutinaa ja harrastimme kuitenkin yhteistä seksiä, joka on aina ollut erittäin hyvää.
Aikani ajattlein että meneehän se näinkin kunnes hain eroa.
En todellkaan usko enää rakkauteen, vaan pelkkään järkeen. Ainoa toimiva suhde voi olla järkiliitto.
Suoraan sanottuna yksin eläminen on perseestä rahallisessa mielessä ja lastenhoitamisen suhteen. Ex-miehelläni on parisuhde olemassa ja niin myös minulla jonkin moinen riippa on vedettävänä.
Hyvinä aikoina olemme tulleet erittäin hyvin toimeen ex:äni kanssa ja meillä on ollut hyvä team ;) Välimme sotki ehkä se, että mieheni eli 2 -elämää ja juopotteli ja minä yritin kynsin ja hampain pitää kiinni perinteisedtä perheidyllistä.
Nyt kun olen pikkuhiljaa itse pääsemässä kiinni omasta elämästä, niin exäni osaa käyttää vieläkin minua omana psykiatrinaan ja itkee puhelimeen kaikkia samoja vanhoja asioita ja tuntuu, ettei hän oikein pääse alkuun uuden naisystävänsä kanssa.
En tiedä hänen tunteistaan minua kohtaan, mutta kovin raskaasti hän on ottanut uuden suhteeni.
Mieleeni on siis hiipimässä ajatus ns. avoimesta suhteesta, joka perustuu vain ja ainoastaan järkeen. Kotona ollaan selvänä ja riitelemättä, laskut maksetaan yhdessä, lapsen hoidetaan yhdessä ja kumpimkin saa avoimesti viettää aikaansa kenen kanssa haluaa. Mutta kotiin ei tuoda ketään, eikä lasten silmien etee. Seksiä ei suhteessamme olisi.
Minulla ei enää ole sellaisia tunteita häntä kohtaa, että vieraat naiset loukkaisivat minua tai tuntisin, että se on minulta pois.
Minulle riittäisi miehen läsnäolo vain käytännön asioiden pohjalta. Ja minö voisin tarjota hänelle kodin ja mahdollisuuden olla ja elää lasten kanssa. Taloudellisesti tämä järjestely hyödyttäisi kumpaakin.
Avioliiton aikana elimme jo ns. omia elämiämme, eli kummallakin oli ns. sutinaa ja harrastimme kuitenkin yhteistä seksiä, joka on aina ollut erittäin hyvää.
Aikani ajattlein että meneehän se näinkin kunnes hain eroa.
En todellkaan usko enää rakkauteen, vaan pelkkään järkeen. Ainoa toimiva suhde voi olla järkiliitto.
Suoraan sanottuna yksin eläminen on perseestä rahallisessa mielessä ja lastenhoitamisen suhteen. Ex-miehelläni on parisuhde olemassa ja niin myös minulla jonkin moinen riippa on vedettävänä.
Hyvinä aikoina olemme tulleet erittäin hyvin toimeen ex:äni kanssa ja meillä on ollut hyvä team ;) Välimme sotki ehkä se, että mieheni eli 2 -elämää ja juopotteli ja minä yritin kynsin ja hampain pitää kiinni perinteisedtä perheidyllistä.
Nyt kun olen pikkuhiljaa itse pääsemässä kiinni omasta elämästä, niin exäni osaa käyttää vieläkin minua omana psykiatrinaan ja itkee puhelimeen kaikkia samoja vanhoja asioita ja tuntuu, ettei hän oikein pääse alkuun uuden naisystävänsä kanssa.
En tiedä hänen tunteistaan minua kohtaan, mutta kovin raskaasti hän on ottanut uuden suhteeni.
Mieleeni on siis hiipimässä ajatus ns. avoimesta suhteesta, joka perustuu vain ja ainoastaan järkeen. Kotona ollaan selvänä ja riitelemättä, laskut maksetaan yhdessä, lapsen hoidetaan yhdessä ja kumpimkin saa avoimesti viettää aikaansa kenen kanssa haluaa. Mutta kotiin ei tuoda ketään, eikä lasten silmien etee. Seksiä ei suhteessamme olisi.
Minulla ei enää ole sellaisia tunteita häntä kohtaa, että vieraat naiset loukkaisivat minua tai tuntisin, että se on minulta pois.
Minulle riittäisi miehen läsnäolo vain käytännön asioiden pohjalta. Ja minö voisin tarjota hänelle kodin ja mahdollisuuden olla ja elää lasten kanssa. Taloudellisesti tämä järjestely hyödyttäisi kumpaakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmiset on hulluja en muuta sano. Luuletko ihan oikeasti, että eksäsi, joka ei kestä edes nyt sun uutta suhdetta ottais kevyesti seksisuhteesi jos palaisitte yhteen asumaan? Lisäksi vielä viinaan menevä mies, aattelitko liittyä puukotettujen ja pahoinpideltyjen naisten ryhmään nyt vai heti?
Ja miten luulet lapsille käyvän suhteessa, missä ennemmin tai myöhemmin saat huoran leiman, koska mies ei tule kestämään tuota. Menetät ehkä mahdollisuuden olla lastesi lähihuoltajakin tuolla pelillä, jos miehesi päättää ottaa kovat aseet käyttöön.
Kaiken lisäksi sanot, että olet vihdoin päässyt kiinni omaan elämään ja nyt aiot sitten heittää kaiken hevonvittuun, niinkö? En oikeasti tajua enkä hyväksy perusteluitasi. Avoin suhde voi toimia, mutta en usko, että ikinä tuolta pohjalta mikä teillä on. Ja lyön vetoa, että maksajiksi joutuvat pitkässä juoksussa lapset, koska ette te kykene antamaan sitä mallia, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen tunne-elämältään tasapainoiseksi.
En vastusta avoimia suhteita lainkaan, mutta tällainen saa vereni kiehumaan raivosta. Missä on selkäranka ja vastuunkantaminen, AIKUISUUS?
että noinhan kaikki olisi helpompaa mutta kyllä minulla on vielä ex miestäni kohtaan paljon tunteita, en halua jakaa häntä vaikka ei ole minua varten mutta haluaisin silti omia hänet, ei kuulosta reilulta mutta itse vietän jo omaa elämää ja exän kanssa hoidetaan lasta yhdessä. En vaan tiedä miten voisin hänelle kertoa niin ettei hän pettyisi minuun kokonaan. Olen joskus rakastanut häntä niin paljon mutta hän teoillaan sai rakkauteni muuttumaan. Vaikeaa aikaa elän ja ikääkin vasta vajaa 25v.