Minua vaivaa aivan erityisen ahdistava tilanne.
Olen jo pitemmän aikaa tapaillut ja nyt jo seurustellutkin aivan ihanan miehen kanssa, joka on kaikin puolin kunnollinen ja aivan mahtava persoona yleensäkin. Nautin hänen seurastaan ja meillä on hauskaa yhdessä.
Toisaalta, alusta asti pelkäsin, koska mies on niin kiltti ja huomaavainen, että hän on "liian hyvä minulle". Minulla on ollut aiemmissa suhteissa tapana tietyssä vaiheessa ahdistua, ja alkaa ajattelemaan "onko tämä nyt sitä mitä haluan".
Pelkään tulevani loukatuksi ja se johtaakin siihen että olen loukannut paljon muita. Olen myös ennen lähinnä tapaillut ns. "pahoja poikia/renttuja".
Olen pohtinut johtuuko kyseinen ongelmani ensimmäisestä pitemmästä suhteestani, joka päättyi selkäni takana pettämiseen ja usean kuukauden valehteluun ja lopulta siihen että antamastani uudesta mahdollisuudesta huolimatta mies hylkäsi minut.
Edeltävä oli kuitenkin vain taustatietoa, päälimmäinen ongelma on tämä:
Olin perjantai-iltana ystäväni luona viettämässä iltaa. Alkoholia tuli nautittua ja tunnelma kohosi, miehellä aikainen aamu töissä seuraavana päivänä joten hän kotona nukkumassa. Illan aikana paikalle sattui myös toinen mies, jota joskus tapailin mutta tämän henkilön tahdosta emme mihinkään vakavampaan ryhtyneet.
Joka tapauksessa, illan edetessä tämän entisen herran kanssa (joka on avoliitossa ja kihloissa toisen naisen kanssa) juttu luisti ja muistelimme hymyssä suin vanhoja aikoija. Miehen ehdotuksesta lähdin hänen ystävänsä luokse vielä jatkamaan iltaa juomien huvetessa.
Toiseen asuntoon siirryttyämme mies osoitti vahvaa kiinnostusta minua kohtaan mutta vastustelin vaikka ajatus houkutteli. (Mies huomattavan komea tapaus kuitenkin, ja hänessä paljon sellaisia puolia mitkä omasta kumppanistani puuttuvat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että oma mieheni olisi yhtään huononpi.)
Illan lopussa päädyin kuitenkin suuteloihin tämän miehen kanssa. En voi kieltää ettenkö olisi nauttinut ja halunnut ehkä jatkaakin. Mutta järki puuttui onneksi peliin ja ilmoitin lähteväni kotiin vaikka yöpaikkaa ja -seuraa tarjottiinkin.
Seuraavana päivänä vietin aikaa oman kumppanini kanssa ja sattumalta näin tämän toisen miehen, enkä ole voinut olla ajattelematta tapahtunutta. Seurustelu oman mieheni kanssa on alkanui ahdistamaan.
Onko minussa yksinkertaisesti vain vikaa kun ruoho tuntuu olevan aina vihreämpää aidan toisella puolella?
Olen jo pitemmän aikaa tapaillut ja nyt jo seurustellutkin aivan ihanan miehen kanssa, joka on kaikin puolin kunnollinen ja aivan mahtava persoona yleensäkin. Nautin hänen seurastaan ja meillä on hauskaa yhdessä.
Toisaalta, alusta asti pelkäsin, koska mies on niin kiltti ja huomaavainen, että hän on "liian hyvä minulle". Minulla on ollut aiemmissa suhteissa tapana tietyssä vaiheessa ahdistua, ja alkaa ajattelemaan "onko tämä nyt sitä mitä haluan".
Pelkään tulevani loukatuksi ja se johtaakin siihen että olen loukannut paljon muita. Olen myös ennen lähinnä tapaillut ns. "pahoja poikia/renttuja".
Olen pohtinut johtuuko kyseinen ongelmani ensimmäisestä pitemmästä suhteestani, joka päättyi selkäni takana pettämiseen ja usean kuukauden valehteluun ja lopulta siihen että antamastani uudesta mahdollisuudesta huolimatta mies hylkäsi minut.
Edeltävä oli kuitenkin vain taustatietoa, päälimmäinen ongelma on tämä:
Olin perjantai-iltana ystäväni luona viettämässä iltaa. Alkoholia tuli nautittua ja tunnelma kohosi, miehellä aikainen aamu töissä seuraavana päivänä joten hän kotona nukkumassa. Illan aikana paikalle sattui myös toinen mies, jota joskus tapailin mutta tämän henkilön tahdosta emme mihinkään vakavampaan ryhtyneet.
Joka tapauksessa, illan edetessä tämän entisen herran kanssa (joka on avoliitossa ja kihloissa toisen naisen kanssa) juttu luisti ja muistelimme hymyssä suin vanhoja aikoija. Miehen ehdotuksesta lähdin hänen ystävänsä luokse vielä jatkamaan iltaa juomien huvetessa.
Toiseen asuntoon siirryttyämme mies osoitti vahvaa kiinnostusta minua kohtaan mutta vastustelin vaikka ajatus houkutteli. (Mies huomattavan komea tapaus kuitenkin, ja hänessä paljon sellaisia puolia mitkä omasta kumppanistani puuttuvat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että oma mieheni olisi yhtään huononpi.)
Illan lopussa päädyin kuitenkin suuteloihin tämän miehen kanssa. En voi kieltää ettenkö olisi nauttinut ja halunnut ehkä jatkaakin. Mutta järki puuttui onneksi peliin ja ilmoitin lähteväni kotiin vaikka yöpaikkaa ja -seuraa tarjottiinkin.
Seuraavana päivänä vietin aikaa oman kumppanini kanssa ja sattumalta näin tämän toisen miehen, enkä ole voinut olla ajattelematta tapahtunutta. Seurustelu oman mieheni kanssa on alkanui ahdistamaan.
Onko minussa yksinkertaisesti vain vikaa kun ruoho tuntuu olevan aina vihreämpää aidan toisella puolella?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle tuli ainakin sellainen kuva jutustasi, että kiihotut ja innostut juurikin noista pahoista pojista. Tämä suutelemasi tyyppi selvästikin on "paha poika" jos kerran kihlautuneena pussailee muita naisia. Sinulla tuntuisi olevan ihana mies, joka huomioi sinua ja sinulla on hyvä olla hänen kanssaan. Kun häneltä puuttuu tämä pahan pojan asenne, et kiihotu hänestä niin paljon. Mietipä kuitenkin astetta pidemmälle. Jos jättäisit nykyisesi ja jahtaisit tätä pahaa poikaa, tulisit mitä todennäköisimmin taas loukatuksi. Koska jos tämä pahis pettää nyt kihlattuaan, mikä estäisi häntä tekemästä samaa sinulle. Tai yleensäkään mikä estää näitä pahoja poikia satuttamasta sinua. Sitten olisikin jo ikävä tätä ihanaa ja turvallista miestä. Jos joskus haluat perheen ja asettua aloillesi, unohda pahat pojat ja keskity nykyiseesi.
mulla on ollut ihan samankaltaista tilannetta... Tällä hetkellä olen kyllä sinkku, ollut jo vähän aikaa, ja olenkin niin kauan kunnes tapaan sen ihmisen johon haluan todella tutustua.
Olen pariinkin otteeseen toistanut itseäni tilanteessa, jossa tapailen ns. kunnollista miestä (tasapainoinen, mukava, huomioonottava, työssä, varattu vain minulle jne.) ja sitten "eksyin" sellaisen miehen seuraan, joka on joko varattu tai sitten sellainen vähän "renttu" ja kuinka ollakaan, yleensä tällä sähläämisellä pilasin hyvän suhteeni. Vaikka toinen ei välttämättä saanut tietää, siis dumppasin hänet ja aloin sitten liikkua julkisesti uuden kanssa.
Mutta, jossain vaiheessa heräsi kaipaus tätä kunnon miestä kohtaan, kun tajusin, että renttu on renttu minun kanssanikin, tai etten olekaan niin erityinen että varattuna minun kanssani heilunut olisi nytkään vain minun kanssani (epäilyksiä, ei koskaan vahvistusta). Ja kun kaipasi suhteeseen sitä luottamusta, varmuutta... Silloin kipitin peilin ääreen ja totesin että sain mitä ansaitsinkin.
Nyt voin tehdä toisin. En halua edes sinkkuna enää mitään epämääräistä juttua, vaan tutustua rauhassa ns. kunnon tyyppiin.
Tilanne, jossa ruoho houkuttaa aidan toisella puolella - en tiedä mistä se johtuu, mutten usko että niin tarvitsee olla aina. Ja, sen tunteen mukana ei tarvitse mennä, sitä voi ja pitäisikin vastustaa. Panostaa omaan suhteeseen niin että on siihen tyytyväinen niin sekin vie huomiota pois muista =)
Kiitos neuvoista :)
Päätin nyt tosissani yrittää sitten panostaa nykyiseen hyvään suhteeseeni, ja toivottavasti saan kerättyä itseni kokoon ja unohdettua koko yleisen kännisähläyksen.
juttu, toivon teille paljon kaikkea hyvää sekä lämmintä, aurinkoista kesää =)