tilanne on nyt tämä: joudun laittamaan pian 1,5 vuotiaan lapsukaisen perhepäivähoitoon. Asia on minulle melko arka, sillä olisin TOSI mielelläni ollut pitempään kotona, kunnes lapsi on 2-3 vuotias ja laittanut hänet hoitoon vasta sitten.
Nyt kuitenkin tilanne on sellainen, että hoidon aloittaminen on pakko =( Olen tässä surrut asiaa, mutta olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kypsyä siihen ajatukseen, että muksu menee hoitoon, eikä se enää tunnu niin kovin surulliselta. itse asiassa luulen, että lapsella saattaa olla jopa mukavaa hoitopaikassa, kun saa kavereita jne. ja itsekin kaipaan jo vähän töihin.
viime viikonloppuna rakas anoppini kuitenkin kyseli asiasta ja kerroin hänelle rehellisesti, että lapsi menee pian hoitoon. Anoppi siihen sitten heti kauhistelemaan tosi kovaan äneen että "voi että nykyajan äidit on niiiiiin itsekkäitä ja kyllä 1,5 vuotiaan paikka on kotona ja VOIVOIVOIVOI kun lapsi raukkaa käy sääliksä ja VOIVOIVOI kun miniäkin on niin liian nuori äidiksi (23) kun laittaa lapsiraukan jo hoitoon ja VOIVOIVOI kun olisin itse terve niin hoitaisin teidän lapsenne, niin ei tarvitsisi sinne hoitopaikkaan laittaa..jne..."
Itse pahoitin tästä asiasta mieleni aika pahasti, sillä kuten sanoin, asia on minulle arka ja olen vasta viime viikoilla alkant kypsyä ajatukseen. silloin kyllä käväsi milelessä, että onneksi ei ole ihan terve niin ei voi lasta hoitaa.=(
Mikä olisi oikea tapa reagoida tällaisessa tilanteessa. Sututtaa tosi paljon, sillä olisin mielelläni ollut kotona pitempään=( mutta se ei ole mahdollista.
Suututtaa niin paljon, että kyyneleet tulee silmiin!! omasta mielestäni olen ihan kohtuullisen hyvä äiti kaikesta huolimatta
Huvittavaa tässä on se, että anoppi itse on mennyt töihin kun lapset olivat 2 kk
Nyt kuitenkin tilanne on sellainen, että hoidon aloittaminen on pakko =( Olen tässä surrut asiaa, mutta olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kypsyä siihen ajatukseen, että muksu menee hoitoon, eikä se enää tunnu niin kovin surulliselta. itse asiassa luulen, että lapsella saattaa olla jopa mukavaa hoitopaikassa, kun saa kavereita jne. ja itsekin kaipaan jo vähän töihin.
viime viikonloppuna rakas anoppini kuitenkin kyseli asiasta ja kerroin hänelle rehellisesti, että lapsi menee pian hoitoon. Anoppi siihen sitten heti kauhistelemaan tosi kovaan äneen että "voi että nykyajan äidit on niiiiiin itsekkäitä ja kyllä 1,5 vuotiaan paikka on kotona ja VOIVOIVOIVOI kun lapsi raukkaa käy sääliksä ja VOIVOIVOI kun miniäkin on niin liian nuori äidiksi (23) kun laittaa lapsiraukan jo hoitoon ja VOIVOIVOI kun olisin itse terve niin hoitaisin teidän lapsenne, niin ei tarvitsisi sinne hoitopaikkaan laittaa..jne..."
Itse pahoitin tästä asiasta mieleni aika pahasti, sillä kuten sanoin, asia on minulle arka ja olen vasta viime viikoilla alkant kypsyä ajatukseen. silloin kyllä käväsi milelessä, että onneksi ei ole ihan terve niin ei voi lasta hoitaa.=(
Mikä olisi oikea tapa reagoida tällaisessa tilanteessa. Sututtaa tosi paljon, sillä olisin mielelläni ollut kotona pitempään=( mutta se ei ole mahdollista.
Suututtaa niin paljon, että kyyneleet tulee silmiin!! omasta mielestäni olen ihan kohtuullisen hyvä äiti kaikesta huolimatta
Huvittavaa tässä on se, että anoppi itse on mennyt töihin kun lapset olivat 2 kk
Vastaukset 20
Vanhimmat
sanopas anoppis tosi ilkeästi... et vaan voi tälle asialle nyt mitään ja sitäpaitsi varmasti rakastat lastasi vaikka joudutkin töihin menemään. älä murehdi, lapsikin suree jos äiti suree. uskon että lapsellasi tulee olemaan kivaa tavata toisiakin lapsia ja onhan hoitopaikoissa muutenkin mukavaa puuhaa. muista vaan jutella lapsellesi ja viettää riittävästi aikaa hänen kanssaan, kyllä te selviätte :)
kaksinaamaisia, kun on kyse lastenlasten hoidosta: käsketään tekemään niin kuin mummo sanoo, ja vedetään vielä hirveät syyllistykset päälle. Sitten käy kiertokautta ilmi myöhemmin, että mummo ei ole elänyt lainkaan niin kuin vaatii muita elämään, "olosuhteiden pakosta" on se yleisin selitys, että miksi ei itse toiminut ns. parhaalla mahdollisella tavalla. Ja nykyäänhän ei tietysti mitään "olosuhteiden pakkoa" voi olla, vaan elämä on helppoa ja kivaa päivät pääksytysten ja kaikki ongelmat ihmisten itsensä aiheuttamia, yleensä laiskuudesta johtuvia. Jätä ihan omaan arvoonsa mummon ääliöydet, ei se vanha voi myöntää olevansa valheellinen, hölmä tai väärässä, koska jos myöntäisi, niin miten se sitten voisi oikeuttaa pahat ja loukkaavat sanansa. Jos jollain on niin paha olla, ettei voi sitä lievittää kuin yrittämällä järkyttää muiden elämää, niin siinä ollaan niin köyhällä henkisellä maaperällä, ettei voi kuin sääliä.
Älä välitä, tuollaisia ne monet mummot tahtovat olla. Oma äitini jaksaa paheksua selän takana miniänsä itsekkyyttä kun tämä vei 1v lapsen hoitoon ja palasi töihin. Puhumattakaan, että lapsi jatkaa 1,5v hoidossa nyt kun perheeseen on syntynyt vauva. Kritiikkiä tulee itsellenikin eli kommenttia, että siellä sinä vain istut lasten kanssa, ootko saanu edes mitään aikaiseksi? Omalla äidilläni on anoppi lapsia hoitamassa ja hän oikeuttaa arvostelunsa sillä, että nyt kun hänellä on kokemusta elämästä niin hän on viisaampi. Ei hänelle oikein mikään kelpaa tai ehkä on ikävystynyt ja käyttää aikansa muiden asioiden arvostelemiseen.
Itsekin samanikäisten lasten äitinä olen valintani tehnyt. Hoidan lapset kotona vielä toistaiseksi. AIkaisempien lasteni kanssa olen kokeillut sitä töihinkin paluuta mutta tämä sopii minulle ja meidän perheelle ja pankki tuli vastaan mentyämme neuvottelemaan uusista takaisinmaksueristä. En ota kantaa muiden valintoihin, eihän se minulle kuulu.
Vanhemmuutta voi tehdä monella tavalla, ei se tunneista kiinni ole vaan siitä millä mielellä ja jaksamisella itse on. Paljon tärkeämpää lapselle on samoina pysyvät aikuiset ja siihen mahtuu muutama päivähoidon ihminen vanhempien lisäksi vallan hyvin. Ja jos iltaisin ja viikonloppuisin lapsella on jaksava vanhempi, jonka hermot on kunnossa ja joka nauttii pelkästä lapsen kanssa olemisesta juuri silloin, niin eiköhän se ole ok. Kukin tekee tavallaan ja sivullisten on siihen turha puuttua. Erityisen kipeältä ne kommentit tuntuu silloin, jos tulevat puolison suvun puolelta. Omat vanhemmat osaa pistää kuitenkin nopeasti oikeisiin mittasuhteisiin ja painaa kommentit villaisella.
J
minunkin mielestäni laiskuutta ja välinpitämättömyyttä hoidattaa muilla vanhempi lapsi uuden tultua taloon, vaikken mikään mummoikäinen olekaan. Poikkeuksena tietysti äidin terveysongelmat tms.
Itsellä toinen lapsi tekee tuloaan, olen ajatellut että esiko jatkaa hoidossa ainakin muutaman pvän viikossa jotta olisi saman ikäistä seuraa ja leikki kavereita. Monet tuntemani lapsiperheet asuvat joko kaukana tai ovat viikot töissä ja lapset hoidossa. voisi nelivuotiaalla olla aika tylsää kolmisin äitin ja vaavin kanssa kotona päivästä toiseen. jos toisenkin kanssa käy niin että vauva on valvotava tapaus 1.5 vuotiaaksi veikkaan että energia ei riitä kauheasto kylässä juoksenteluun jne. kiva että edes vähän seuraa muista lapsista edes hoidossa.
"Huvittavaa tässä on se, että anoppi itse on mennyt töihin kun lapset olivat 2 kk"
Sairausvakuutusasetus 1.11.1963/473
Sosiaaliministerin esittelystä säädetään 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/63) 77 §:n nojalla:
Päivä- ja äitiysraha.
21§
Jokaisella naispuolisella vakuutetulla, jonka raskaus on kestänyt vähintään 180 päivää, on oikeus saada äitiysrahaa.
22§
Äitiysrahan määrä päivää kohti on yhtä suuri kuin se päiväraha, minkä vakuutettu olisi saanut, jos häntä olisi kohdannut sairaus.
Äitiysrahaan ei suoriteta huoltajanlisää vastasyntyneen osalta.
23§
Äitiysrahaa suoritetaan yhteensä 54 arkipäivältä siten, että kolmannes siitä kohdistuu synnytystä välittömästi edeltäneeseen ja kaksi kolmannesta siitä välittömästi seuraavaan aikaan.
ELI 18 päivää ennen synnytystä ja 36 päivää jälkeen.
Jos synnyttäjä on sairaana 1 momentissa tarkoitettuna aikana, ei hänellä ole oikeutta saada siltä ajalta sairautensa perusteella päivärahaa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630473
Astui voimaan 1.1 .1964 .
http://www.ango.fi/aksiomedia/artikkelit/arjen-historiaa/
Kun lukee tuolta alkeellisuudesta joissa elettiin, muistaa että työviikko oli 48-45 tuntia ja 6 päivänen On ihmeteltävä miten perheet tulivat toimeen.
1.1.1964
“23§
Äitiysrahaa suoritetaan yhteensä 54 arkipäivältä siten,
että kolmannes siitä kohdistuu synnytystä välittömästi edeltäneeseen
ja kaksi kolmannesta siitä välittömästi seuraavaan aikaan.
ELI 18 päivää ennen synnytystä ja 36 päivää jälkeen. Kertaus on opin Äiti.
Jos synnyttäjä on sairaana 1 momentissa tarkoitettuna aikana, ei hänellä ole oikeutta saada siltä ajalta sairautensa perusteella päivärahaa.”
Sama täällä ei se Luoja elätä maattomia karjattomia.
anopin nuoruudessa, kun nykyisen kaltaisia SOSIAALIETUJA EI TUNNETTU. Nykynuorten pitäisi ymmärtää, etteivät olot ole aina maassamme olleet yhtä hyvät kuin nyt. Tyytymättömyys johtuu usein siitä, että ei ole kokemusta menneistä oloista. Hyviä oloja pidetään itsestään selvinä. Anoppi olisi tietysti voinut olla hienotunteisempi sanoissaan. Niin saisi olla moni nuorempikin. Pakkoko on syyllistyä samoihin mokiin kuin vanhemmat ihmiset, joita niin vihataan. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään.
kaikessa rauhassa. Olet ihan hyvä äiti, parempi kuin moni muu. Lapsi alkaa olla siinä iässä että kaverit on hyvä juttu hänelle sekä muu sosiaalinen toiminta ja oppiminen. Olen itse mummo, olen mennyt töihin kun lapsi oli 7 kk eikä se ole ollut hänelle mitenkään pahaksi, onpa oppinut ihan kunnon kansalaiseksi, käy töissä ja itsellä on 2 jo kouluikäistä tytärtä, hekin olleet hoidossa aika nuoresta. Anoppisi on näköjään kypsymätön ihminen kun sanoo poikansa vaimolle noin ikävästi. Hän se tarvitsisi kouluttajaa.
Sitäpaitsi kun käyt töissä, olet lapsenkin kanssa intensiivisemmin kuin kotiäitinä.
Jaksamista ja myös työn iloa sinulle nuori äiti!
pahoittaa mieltäsi. Tee niinkuin itsestäsi oikealta ja hyvältä tuntuu.
Jos sinun ei ole mahdollista hoitaa lastasi kotona, vie hyvillä mielin perhepäivähoitoon. Siellä lapsellasi on kavereita, oppii myös sosiaalisia taitoja. Ehkä enemmän kuin kaksistaan kanssasi kotona. Jos itsekin jo kaipaat töihin, on vaan hyvä että menet. Mikäli kotona oleminen alkaisi ajan mittaan maistua puulta, et jaksaisi lapsen kanssakaan täysipainoisesti olla. Ellei äidillä ole hyvä olla, heijastuu se lapseenkin.
Olet ihan varmasti hyvä äiti! Jos voit, jätä anoppisi kommentit omaan arvoonsa. Ristiriitaa löytyy hänen lauseistaankin: "VOIVOIVOI kun olisin itse terve niin hoitaisin teidän lapsenne, niin ei tarvitsisi sinne hoitopaikkaan laittaa..jne..." Mielestäni isoäidin luona hoidossa on yhtäkuin hoitopaikassa??? Silloinkaan lapsi ei olisi sinun kanssasi. :)))
Itsekin olen isoäiti, oma lapsenlapseni aloitti myös "hoitopaikkauransa" 1,5 vuotiaana. Samassa perhepäivähoidossa on ollut tähän asti, syksyllä aloittaa esikoulun joten nyt alkaa olla ohitse aika tutulla hoitajalla. Paljon kertoo lapsen viihtymisestä ja kiintymisestä hoitotätiinsä se, että äidin juuri hiljattain ollessa viikon lomalla, halusi lapsi yhtenä päivänä mennä hoitopaikkaan aamulenkin ajaksi. Kaipasi siis tuttuja rutiineita. :)
Ehkäpä anoppisi olisi itse aikoinaan halunnut olla pidempään kotona, muttei se hänellekään ollut silloin mahdollista. Ei se silti oikeuta häntä sanomaan sinulle mitä tahansa. :(
Tsemppiä sinulle!
Minun anoppi (asun ulkomailla) lähti töihin pojan ollessa 3 kk ja jätti hoidettavaksi omalle äidilleen, kun kerran asuivat samassa taloudessa.
Nyt kun meidän neiti syntyi ja minä jäin vuodeksi kotiin, niin kyllä naama venyi. Kun sitten lähdin töihin ja mieheni oli työttömänä kotona, niin miestä kannustettiin etsimään työpaikka, kyllähän hän tytön hoitaa. (Anopilla vaan sattuu olemaan n. 50 kg ylipainoa, ei jaksa kävellä kuin ovelta autoon ja yksi aivohalvauskin jo oli. Eli arvatkaa, jätänkö tytön tuollaiselle ihmiselle minuutiksikaan. :D) Kyllä oli anopin ilme näkemisen arvoinen, kun sanoimme, että jos mies saa työpaikan, menee tyttö perhepäivähoitajalle. Anoppihan natisi, että senkin rahan voi käyttää johonkin muuhun, jos hän hoitaa tytön. Ei ymmärtänyt, että lapsen tulee leikkiä muiden lasten kanssa ja hoitajana täytyy olla ihminen, joka siihen pystyy. Ei se rahasta ole kiinni.
Hänellä oli oma mahdollisuutensa hoitaa vauvaa n. 30 vuotta sitten. Harmi vaan, ettei käyttänyt sitä. Nyt on meidän vuoro nauttia lapsesta.
Mielestäni sellainen ei ole äiti eikä mikään, joka vie noin nuoren kuin 1,5 vuotiaan hoitoon. Noin pienen kuuluu olla ehdottomasti kotona. Äitiähän lapsi vielä tarvitsee,eikä hoitotätiä. Hyi sinua. Mitä olet oikein ajatellut. Vai oletko niin itsekäs,että työ on paljon mukavampaa kuin lastenhoito. Ehkä olisi ollut parempi kuin olisit jättänyt lapsen tekemättä.
Ryömipä nyt kiltisti takaisin koloosi ja ole hiljaa, kiitos ;)
Älä siis käske ketään pysymään hiljaa. Et varmaan itsekään tykkäisi, jos sinua käskettäisiin olemaan sanomatta omaa mielipidettäsi.
Ihan totta, itsekkyyttä se vain on, vaikka selitellään kaikenlaista "pakkoa". Mikä voi muka olla sellainen "pakko", joka on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi? Todennäköisesti raha, kun halutaan koota velaksi sellaista omaisuutta, yleensä ylisuuri asunto, johon ei oikeastaan olisi varaa, ja siinä sitten uhrataan lapset. Miksi niitä on tehty, jos ei kerran välitetä hoitaa? Sinne vain tarhaan ylisuureen ryhmään tönittäväksi ja oppimaan kyynärpäätaktiikkaa ja keskisormen näyttämistä.
ihmisten pitäisi olla kotona hoitamassa lapsia vuosikausia. Heidän pitää olla työssä ja maksamassa veroja tähän yhteiskuntaan. Samaan aikaan huudetaan sitten, että jo vuosikymmeniä työelämässä olleiden pitäisi olla työssä yhä pitempään. Ei mahdu meikäläisen järkeen, miksi nuorien työkykyisten pitäisi saada olla yhteiskunnan tuella kotona ja kehäraakkien jaksaa tehdä heidänkin osuuttaan. Mielestäni kaikkien yli 35 vuotta työelämässä olleiden pitäisi päästä täydelle eläkkeelle niin halutessaan ja nuoret hiekkalaatikon reunalta töihin ja veroja maksamaan.
Jonkun ne lapset on joka tapauksessa hoidettava ja oma vanhempi on siihen hommaan yleensä paras. Yhteiskunnassa ei ole mitään yhtä tähdellistä työtä kuin seuraavan sukupolven hoito ja kasvatus. Jos se laiminlyödään, kohta ei ole ketään kasvattamassa bkt:ta tai hoitamassa niitä vanhuksia. Alle kolmivuotias ei hyödy päivähoidosta, pikemminkin päin vastoin, ja se on moneen kertaan laskettu, että päivähoitopaikka on yhteiskunnalle kalliimpi kuin kotihoidon tuki.
Aivan hullujakin tilanteita olen nähnyt: moni päivähoitaja vie omat lapsensa ensin toisaalle hoitoon, että voi sitten hoitaa jonkun muun lapsia. Sairasta ja luonnotonta hommaa sellainen.
On muitakin hyviä ihmisiä ja lasten hoitajia kuin oma äiti.
Miten voit sanoa, että lapsi "uhrataan", jos äiti palaa työelämään?
Kyllä muutkin naiset ovat ihan ihmisiä. Tarhat ja päiväkodit palkkaavat vain ammatti-ihmisiä lapsia hoitamaan.
Monille naisille lapsen hoitaminen on ihanaa työtä.
Reippaita isoäitejäkin on, kuten näilläkin palstoilla on huomattu.
Älä nyt syyllistä äitejä, "Miksi niitä on tehty, jos ei kerran välitetä hoitaa?" Monelle äidille työhön paluu on välttämättömyys. Suuremmissa kaupungeissa varsinkin asumiskustannukset ovat sitä luokkaa, että yksi palkka ei riitä. Työstä on myös pidettävä kiinni. Työnantaja ei aina voi odottaa vuosikausia äidin paluuta, vaan työtehtävät ovat muuttuneet äitiysloman aikana. Kaikki kehittyy.
Joitakin vuosikymmeniä sitten vauvat annettiin naapurin tädille muutaman viikon vanhana. Nyt on sentään lakisääteiset äitiyslomat.
Haikeaa on lapesta erota aamuisin, kyllä sen moni äiti tietää.
Onko se mielipide, että kirjoittaa "Hyi sinua"?
Mitä vähemmän toisen asioista tietää, sitä helpompi on niitä arvostella. Arvostelu on aina negatiivista.
Tarhoissa on pikkulapsille omat osastonsa. Ei kai niitä perustettaisi, jos niitä ei tarvittaisi? Niinpä aloittaja ei taida olla aivan yksin.
Rohkenen väittää, että on paljon tapauksia, joissa se oma vanhempi ei suinkaan ole paras kasvattaja 24 h vuorokaudessa. Hoidossa lapsella on ikäisiään kavereita, joten hänellä on rikkaammat leikit ja hän oppii sosiaalisuutta. Kannattaa muistaa sekin, että päiväkodissa on alan ammattilaisia. He osaavat kyllä kasvattaa lapsia. Toki jokainen lapsi on yksilö, ja vanhemmat tietävät oman lapsensa erityispiirteet. Heillä ei kuitenkaan ole kokemusta ja näkemystä erilaisista lapsista, ja omat kasvatusmetodit saattavat olla täysin tuulesta temmattuja.
Kaikilla ei vain kertakaikkiaan ole olemassa hienotunteisuutta pääkopassa... Ei ole mitään uutta...