Oletteko aloittaneet suhteen tahtomattanne?
Tarkoitan tällä sitä että ette ole toisesta yhtään kiinnostuneita, mutta koska hän on niin kiinnostunut sinusta et ole osannut sanoa ei?
Tapasin erään naisen, josta en kuitenkaan ollut kiinnostunut alunperinkään. Nainen oli kuitenkin erittäin kiinnostunut minusta, jonka takia päädyimme sänkyyn jo ekana tapaamispäivänä. Tämän jälkeen nainen halusi tapailla päivittäin enkä vain osannut kieltäytyä.
Tätä on nyt jatkunut jo kuukausia.
En vain osaa lopettaa suhdetta koska olen liian kiltti ihminen.
Nainen on myös ostanut minulle lahjoja, ja koen jotenkin olevani velkaa hänelle. Olemme myös sopineet kesäksi kaikenlaisia tapahtumia ja varanneet mm. ruotsin risteilyn heinäkuulle.
En vain osaa jättää naista, koska koen jotenkin jääväni hänelle velkaa tavaroista jotka hän on minulle ostanut. Koen myös olevani pettäjä koska jo sovitut matkat jäisivät tällöin tekemättä. Ajattelen kokoajan että sinnittelen hänen kanssaan risteilyyn saakka, jonka jälkeen jätän hänet.
Tiedän että asian pitkittäminen ei asiaa ainakaan paranna.
Kuukausien kuluessa on toki pieniä tunteita muodostunut naista kohtaan, mutta lähes jokainen naisen kanssa vietetty hetki ärsyttää minua, tiedän etten voisi hänen kanssaan esimerkiksi koskaan muuttaa yhteen ja suhde ei tulisi toimimaan.
Onko teillä muilla kokemuksia suhteista jotka ovat alkaneet ikäänkuin vahingossa, vaikka kumppani ei teitä kiinnosta?
Onko "yhden yön panoista" muodostunut seurustelusuhde vaikka ette ole sitä halunneet?
Tarkoitan tällä sitä että ette ole toisesta yhtään kiinnostuneita, mutta koska hän on niin kiinnostunut sinusta et ole osannut sanoa ei?
Tapasin erään naisen, josta en kuitenkaan ollut kiinnostunut alunperinkään. Nainen oli kuitenkin erittäin kiinnostunut minusta, jonka takia päädyimme sänkyyn jo ekana tapaamispäivänä. Tämän jälkeen nainen halusi tapailla päivittäin enkä vain osannut kieltäytyä.
Tätä on nyt jatkunut jo kuukausia.
En vain osaa lopettaa suhdetta koska olen liian kiltti ihminen.
Nainen on myös ostanut minulle lahjoja, ja koen jotenkin olevani velkaa hänelle. Olemme myös sopineet kesäksi kaikenlaisia tapahtumia ja varanneet mm. ruotsin risteilyn heinäkuulle.
En vain osaa jättää naista, koska koen jotenkin jääväni hänelle velkaa tavaroista jotka hän on minulle ostanut. Koen myös olevani pettäjä koska jo sovitut matkat jäisivät tällöin tekemättä. Ajattelen kokoajan että sinnittelen hänen kanssaan risteilyyn saakka, jonka jälkeen jätän hänet.
Tiedän että asian pitkittäminen ei asiaa ainakaan paranna.
Kuukausien kuluessa on toki pieniä tunteita muodostunut naista kohtaan, mutta lähes jokainen naisen kanssa vietetty hetki ärsyttää minua, tiedän etten voisi hänen kanssaan esimerkiksi koskaan muuttaa yhteen ja suhde ei tulisi toimimaan.
Onko teillä muilla kokemuksia suhteista jotka ovat alkaneet ikäänkuin vahingossa, vaikka kumppani ei teitä kiinnosta?
Onko "yhden yön panoista" muodostunut seurustelusuhde vaikka ette ole sitä halunneet?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Käytät hyväksesi hänen hyväuskoisuuttaan, se on henkistä väkivaltaa. Otat kaiken minkä hän tarjoaa, mutta et anna itse mitään. Toinen puurtaa suhteenne eteen armottomasta, luultavasti teidän molempien puolesta ja sinä nautit hänen työnsä hedelmät. Ei, et ole liian kiltti, olet julma - päästä hänet menemään, hän ansaitsee vapauden etsiä toinen, sinua parempi.
Olen itse perusluonteeltani oikein kiltti ja minulla on alkanut suhde erään miehen kanssa,josta en erityisemmin välitä kuin ystävänä. Suhde lähti käyntiin risteilyllä ja pois en ole päässyt vaikka se on ollut kuinka mielessäni.AIjon kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa suhteen tänään.Helppoa se ei varmaankaa tule olemaan,sillä en haluaisi loukata häntä.
Miten niin käytän häntä hyväkseni? Missä sanoin etten anna hänelle mitään?
Jos nyt ihan taloudellisesti puhutaan niin minä olen rahallisesti tähän "suhteeseen" paljon enemmän pelimerkkejä sijoittanut.
Olen ostanut naiselle myös lahjoja, maksanut AINA kaikki käyntimme ravintoloissa jne. Silti minulle tulee huono omatunto päättää tämä suhde. Koen jääväni jotenkin velkaa, vaikka todellisuudessa asia ei ehkä ihan näin ole. Pitäisikö minun antaa lahjat takaisin suhteen päätyttyä, helpottaisikohan se oloani?
Lahjat ei siis ole mitään kultakelloja, vaan ihan tavallisia muutaman kympin arvoisia käyttötavaroita.
Mielellään kuulisin myös muiden kommentteja oletteko ajautuneet seurustelusuhteeseen niinsanotusti toisen painostuksesta?
Ette ole osanneet sanoa ei, ja edelleen roikutte puoliväkisin hänen kanssaan?
Pyydän anteeksi etten määritellyt selkeämmin, en todellakaan tarkoittanut rahaa - raha ei tuo onnea kenellekään. Tarkoitin kaikkea sitä ei-materiaalista mitä ihmissuhteisiin kuuluu ja aivan erityisesti rakkautta. Parisuhde on kuin malja, jota kumpikin täydentää voidakseen saada siltä jotain - jos toinen antaa ja toinen ottaa niin se ei täyty koskaan. Se että ei saa vastarakkautta satuttaa aina, se että toinen ei rakasta satuttaa enemmän kuin siitä kertominen.
Niin, minulla ei ole kokemusta suhteesta johon olisin joutunut tahtomattani, mutta rakastamani mies ei rakastanut minua. En kuitenkaan pakottanut häntä seurustelemaan kanssani, en pakottanut häntä palaamaan takaisin kun hän kerran jo elämästäni lähti enkä pakottanut häntä muuttamaan minun kanssani yhteiseen asuntoon. Hän teki kaiken tämän ihan vapaaehtoisesti ja jopa oma-aloitteisesti - mutta hän vain ei rakastanut minua.
Vain sinä itse tiedät miksi olet suhteeseen lähtenyt - ja sinähän olet siihen itse lähtenyt, et ole joutunut. Ainoastaan sinä itse voit tietää miksi pidät suhteesta edelleen kiinni. Minun neuvoni on että näin kuvainnollisesti katsot itseäsi peiliin ja kysyt itseltäsi kaikki ne kysymykset jotka mieleesi nousee, miksi lähdit suhteeseen, mitä suhteelta odotit, miksi pidät suhteesta kiinni, mitä odotat tulevaisuudeltasi jne - kun olet kaikkiin kysymyksiin vastannut tiedät miten sinun pitää toimia. Jos vielä epäröit että satutat toista niin kysy itseltäsi samat kysymykset niin kuin olisit hän, miltä sinusta tuntuisi rakastua ihmiseen joka ei rakasta sinua.
Voihan olla että näiden kysymysten jälkeen haluat pitää suhteesta edelleen kiinni, mutta ehkä paremmin osaat antaa itsesi siihen - mutta nämä kysymykset antavat sinulle vastauksen siihen mitä sinun pitäisi sanoa hänelle, kun tiedät itse mitä haluat pystyt kertomaan sen muillekin.
ei ole kokemusta, eikä tule olemaankaan kokemusta. Tossukkana ei kannata olla, paitsi tossut itse rakastaa sitä tilannetta. Tottakai sä olet sitä halunnut, ihan ilman muuta. Kukaan ei ketään pakota. Selittelet vain nyt jälkeenpäin kaikenlaista selitystä. Itse olet aina suostunut, aina ollut sitä mieltä, että hyvä on näin. Sinnittelet, ja silti pidät siitä. Et tiedä paremmasta, etkä tule tietämään. Elämä on helppoa, kun antaa toisen laittaa narun kaulaan ja vetää perässä..
Ja mikä ihana tekosyy nynnyillä muutaman tavaran tai rahan vuoksi. Oi, ja taas on elämä helppoa, erota ei. Kun kerta antoi ne tavaratkin. Oolalaa, mikä itsenäinen mies. Kiltti tossu, miten kivasti sopii jonkun nukke- ja kotileikkeihin, aina toinen suostuu kaikkeen.
Haukkua nyt ketjun aloittajaa. Eikä tämä ketjun ideana ollutkin vain kysyä neuvoa eikä saada tuomiota muilta.
ei tonluontoset ihmiset tarvi mitään neuvoja, on niillä älyä sen verran, et osais ne itsekin jos jotain tahtois, eikä ketään viedä kui pässiä narussa paitsi tonluonteisia miehiä, eikä niitäkään kuin vasta sitten kun on tietyntyyppinen nainen. Ne hakee huomiota ja vaan myötäkarvaan silittelyä ja lepertelyä vaan ja myötätuntoa, muttei neuvoja. JA jos ei ala lepertelemään päälle, että voi rassua, niin ei voi mitään jos ei vastaus miellytä. Jos oikeesti hommassa olis jotain vikaa, ne tekis sille jotain, eikä kujertelis täällä mukavalittamassa täysin tyytyväisenä silti siihen tilanteeseen. Hullukaan ei sellasta kestäis pitemmän päälle, mut jos on tossukka luonne, niin siitähän vaan nauttii. Sääli kun ei auta mitään, vaikka se säälittynä oleminen kivalta vois jostain tuntua. Jos ei ole tarpeeks jämäkkä ja itse päätä elämästään niin kukas muukaan siinä mitään voi.
Mitään neuvoja ei kukaan tarvi, jokainen oikeesti tietää itse mitä pitää tehdä jos oikeesti haluaa. Sehän nyt on aivan selvä juttu.
Innostuin esittämään SexTalkMalenaa.
"Uhrina" tietty umpimiehekäs ceissi,joka vaatii F1-bensanhajua nenäänsä,jotta "tuntisi itsensä elossa olleeksi".
Mun rooli,puhelinsexologi Mallu, muodostui flirttivälineeksi.Sonnustauduin piikkisuoraan peruukkiin,keltaiseen.
Jäin kaipaamaan miestä, armahdin kerrankin toivottoman tapauksen ansaitsemaan rakkauteni.
Soft-pornina en tehnytkään muuta kuin jatkuvaa hyväilyä kokovartalollisesti,sille miehelle,ja käyttäen sitä miestä itseeni.
HoneyLips,jotain sellaista, et ihan meni Gentleman's asioihin after-hours.
En tarvitse psykoterapiaa, vain lahkeen,johon ripustautua.Ja sen lahkeen on oltava Hänen lahkeensa - ei KUKAAN TOINEN. Haluan kyseisen hunsvotin - huokaus.Joillakin on tuuria.
auttaa "irti päästämiseen" se kun ovat katsoneet jo valmiiksi jonkun toisen naisen. Itseasiassa varmaan aika useillakin miehillä. Ja varmaan joillain naisillakin.
Kuitenkin, siitä saa sellaisen kimmokkeen siihen eroon. On joku syy. Joku, joka motivoi.
Tuli vaan mieleen.
ihminen, vaan enemmänkin huijari, huijaat toista uskomaan, että tykkäät hänestä todella, jos hän on sinuun tykästynyt totisesti. Sun kannattaisi olla ensiksikin rehellinen ja kertoa mitä haluat ja mitä et. Ja pistää todella suhde poikki ,jos et sitä halua. Kun sitten uuteen suhteeseen joskus ryhdyt, niin tee ihan alussa selväksi toiselle, mitä haluat suhteelta ettei todella tule väärinkäsityksiä. Tältä suhteelta olet siis rehellisesti halunnut pelkkää seksiä ja pintaa eikö totta? Eikös kuulostakin ihnottavalta itsellesi se myöntää, ja kun kerrot sen vielä sille toiselle osapuolelle, niin koet olevasi sitten se sika ja saat varmasti kuulla myös olevasi sellainen. Mut se on sun tehtävä, jos et halua muuta suhteelta ja tutustua toiseen pintaa syvemmälti.
Minusta tuo ei ole kiltteyttä, vaan pelkuruutta. Anteeksi vain. Olen joskus mennyt treffeille miehen kanssa, koska en ole uskaltanut sanoa, että ei kiinnosta. Olen ollut siis pelkuri. Nykyään en sellaista enää tee, vaan olen ottanut linjan, että sanon suoraan, jos ei kiinnosta. Moni mies häkeltyy siitä, mutta olen sanonut, että en halua tuhlata kummankaan aikaa, jos tiedän, ettei meillä ole tulevaisuutta.
Neuvoisin nyt sinua pistämään suhteen heti poikki. Älä odota risteilyyn saakka. Nainen ihastuu sinuun vain koko ajan enemmän. Satutat häntä sitä enemmän, mitä pidempään jatkat tuota. Mieti nyt, hän on onnesta soikeana päästessään ihanan miehen kanssa laivalle. Mutta se kaikki onkin kulissia sinun puoleltasi. Tuntuisi itsestä hirveän pahalta, jos minut lempattaisiin yhteisen risteilyn jälkeen.
Nyt hyvä mies, tee mitä sinun pitää. Jätä nainen. Mieti, jos joku, jonka uskoisit välittävän sinusta, tekisi sinulle saman kuin mitä sinä nyt teet tuolla naiselle.