Tutuistuin mieheen hänen työn kauttaan. Ikää itselläni 25-vuotta ja kyseinen mies on 38-vuotta. Tiedän hänellä olevan nuoria lapsia ja taitaahan tuo jonkin sortin vaimoke kotona olevan. Mieheen tutuistuin hänen työn kautta, hän joutuu työnsä vuoksi asumaan joskus vloppuja eri paikkakunnalla hotellissa. Tilanne mennyt siihen, että itsekin ajoittain tuolla hotellissa yövyn.
En itseäni pidä minkäänlaiseina rikoksen tekijänä, vaan kummatkin meistä tietävät pelin hengen. En osaa potea huonoa omaatuntoa tilanteesta, koska mies itse päättää pettääkö naistaan vai ei? Hauskaa meillä totta kai on ja muutenkin vapaa-ajalla pidämme yhteyttä. Kaksi ihmistä pitävät hauskaa joskus ja unohtavat muun maailman. Niin asian ajattelen. Ainut pelko asiasta on, että joskus tunteet vielä nouset pintaan jommalla kummalla..
Mitä mieltä olette? Kommentteja kiitos. :)
Ja omakohtaisia kokemuksia voitte kertoa.
En itseäni pidä minkäänlaiseina rikoksen tekijänä, vaan kummatkin meistä tietävät pelin hengen. En osaa potea huonoa omaatuntoa tilanteesta, koska mies itse päättää pettääkö naistaan vai ei? Hauskaa meillä totta kai on ja muutenkin vapaa-ajalla pidämme yhteyttä. Kaksi ihmistä pitävät hauskaa joskus ja unohtavat muun maailman. Niin asian ajattelen. Ainut pelko asiasta on, että joskus tunteet vielä nouset pintaan jommalla kummalla..
Mitä mieltä olette? Kommentteja kiitos. :)
Ja omakohtaisia kokemuksia voitte kertoa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
pelin hengen. Niinpä. Tietääkö vaimo? Ja veilä lapsia kuvassa mukana.
On toki miehen oma asia, pettääkö naistaan vai ei, mutta kuka välittää palaneen puupennin vertaa siitä, mitä vaimo asiasta ajattelee? Vaimo ei välttämättä tiedä asiasta, joten hän ei edes voi ottaa kantaa.
Itsekästä! Epäreilua! Keskenkasvuista!
Siinä kaksi itsekästä tyhjäpääihmistä kevyen ajattelemattomasti pahimmillaan tuhoaa pienten lasten elämän rikkomalla heidän lapsuudenperheensä. Samalla saattaa mennä yksi vaimokin, mutta kuka niistä välittää, vai mitä?
”hengen”, eli oletteko selkeästi sopineet säännöt? Usein näin kuvitellaan ja loppupeleissä kumpikin noudattaa ihan omia sääntöjään.
Todellakin, mies päättää pettääkö hän vai ei. Ilmeisesti kyse miehen kohdalla ei ole kuitenkaan avoimesta parisuhteesta, jolloin vasta mielestäni tuo pelin henki olisi selvä.
”Kaksi ihmistä pitävät hauskaa joskus ja unohtavat muun maailman.”
Uskotko että salaisuutenne on sittenkään niin salainen? Oletko tullut ajatelleeksi, että kuinka käy kun hänen vaimonsa saa tietää? Kestätkö katsoa häntä silmiin? Nousisivatko ”tunteet” sinulla pintaan?
Miksi salailu, valehteleminen ja huijaaminen ovat hauskaa? Sitä en aina oikein ymmärrä, vaikken mikään moralisti olekaan. Etkö enää osaa olla ihan muuten vain avoimesti ja reilusti ystävä ja pitää sillä tavoin hauskaa. Vai onko seksi pelkästään ”hauskaa” ja kaikki muu vähän typerää ja mitätöntä hauskaa?
No juu – nämä ihmissuhdepelithän ne taitaa olla poroporvarillisen kaksinaismoralistista elämäntavan ”hauskaa”… ihan todella, eikö enää mikään muu tunnu hyvältä ja jännittävältä?
hampaanne ettei se teidän pelinne henki haisisi niin yököttävälle. Mieshän se vaimoaan toki pettää, mutta ettet vaan toimisi patjana ja kasvualustana moiselle kieroon kasvaneelle pellelle. Kyllä se taitaa sinullakin olla itsetunto heikossa kantimessa kun et kelpaa vapaille markkinoille vaan viikonloppureikänä koet olevasi jotain. Onneksi kaikki eivät ole yhtä lapsellisia kuin te "onnessanne".
Niin ja se kommentti; matalaotsaisia oman napanne ympärillä pyörijöitä olette molemmat.
koska ajattelet vain itseäsi ja pidät itseäsi syyttömänä kaikkeen.Helppo vakehdella itselleen.Aikoinaan itse jätin kakkosen roolini koska miehellä oli 4 lasta. halusin että perhe saa asiansa kuntoon ja jatkaa normaalia elämää.Tee sinä samoin!!!!
jo nousseet pintaan, nimittäin jännityksen ja vaihtelun tunteet. Hänellä on keski-iän kriisi. Et kai muuta luule?
Mitä hauskaa on pettämisessä ja valehtelussa? Tarkoitatko tuolla sitä että yhdessä nauratte hänen vaimolleen joka kotona hoitaa lapsia ja kotia? Sekö sinusta on hauskaa.
Jos yhtään tunnet empatiaa niin kuvittele itsesi vaimon tilalle.
Mistä näitä "helppoja" omatunnottomia ihmisiä sikiää?
teillä todella hauskaa, mutta uskoisin että hotellinne henkilökunnalla teidän seläntakana on hauskaa.
Näitä tällaisia "salaisia" hauskuuksia näkee henkilökunta muuallakin.
Jonkin aikaa ne ovat hauskoja mutta sitten niihin kyllästyy, sitten osapuolet säälittää ja lopulta ei voisi moiset ihmiset vähempää kiinnostaa.
mieltä olen. Rehti vastaus turhia kaartelematta: Sinä ja huoripukkisi olette lapsellisia paskahousuja, valheessaeläjiä ja selkäänpuukottajia. Epäilen ettei tarvitse enää suomenkielistä tulkintaa upotakseen, jotten noteeraa kaltaisianne kovin korkealle.
Toivoisin että siinä vaiheessa kun sinä löydät sen elämäsi ihmisen ja saatte lapsia (toivottavasti ette saa) sinulle käy kuten naiselle jota kusetatte. Tule sen perästä tänne pullistelemaan kuinka ihanaa ja hauskaa on pettää.
Hanki elämä itsellesi. Kyllä se maailma vielä sinutkin koulii muita kunnioittamaan, ole ihan huoleti.
Ymmärrät asioiden puolet, jos mietit vastaavanlaisen tilanteen omalle kohdallesi. Olet rakastunut johonkin mieheen, suhteessa tämän kanssa ja sitten hän ryhtyy tekemään samanlaista sinulle jonkun toisen kanssa. Miltä sinusta silloin tuntuu sekä miestä että sitä toista naista kohtaan. Jotkut ihmiset osaavat tuntea kompersiota mutta sekin yleensä tarvitsee uskollisuutta tunteiden osalta ja jatkuvaa huolta pitämistä toisen tunnetilasta puolin ja toisin. Käytännössä ihmiset eivät yleensä pysty siihen. Ehkä itse pystyt. Tai sitten et. Jos et niin silloin on syytä tutkailla miksi.
esimerkki, myös sieltä oikeasta elämästä.
Olin 17-vuotias tyttö. 28 vuotias mies, lapsia ja tyttöystävä. Ei mitään kokemusta aikaisemmin parisuhteista ja ihastuin päätäpahkaa. Kaikkia selityksiä tuli niin, että korvista ulos tulvi. Hauskaa oli. Sitten oli ahdistavaa. Itselläni oli huono omatunto asiasta, sillä en usko pätkääkään että sen "pelin säännöt" oli tyttöystävällä tiedossa. Itse en unohtanutkaan sitä muuta maailmaa ja kuvio oli kaikkea muuta kuin hauskaa. Mies taivutteli ja taivutteli, puhu puhu ja puhu. Pyrki manipuloimaan että jäisin siihen. Mutta lopetin kuvion jokatapauksessa. Sitten elin vielä vuosia tunnontuskissa teosta ja koin itseni pahaksi ihmiseksi. Mies soitteli ja tekstaili vieläkin. En vastannut ikinä. Siitä se vähitellen lähti. Vieläkin koko aihe aiheuttaa itsessäni ahdistusta, kun muistaa sen aikaiset fiilikset. Toisaalta huojennusta sen suhteen, että kuviosta lähti. Toisaalta inhotusta kun ajattelee millainen rupikonna se oma ensi-ihastus sitten olikin ja miten idiootti sitä oli.
Mutta oppia ikä kaikki. Nyt osaa nauttia ja arvostaa tervettä parisuhdetta ja mutkattomuutta ja sitä, että ei tarvitse salailla mitään. Toisaalta oppinut, että minulle kuvaamasi elämäntilanne ei vain yksinkertaisesti sovi vaikka sinä ehkä sellaisesta nautitkin. Jopa tuokin, että tunteiden nousemista pitäisi pelätä. Yllättävän rajoittava suhde sittenkin. Noh, ihmisiä on erilaisia ja sinua voi kauhistuttaa vaikka ne normaalit parisuhteet. En oikein muuta mieltä osaa olla, kuin että eri tyyppiä olet ja minua tuo ahdistaisi, sinua ei. Lisäksi toki tuossa ei ole ilmoitettu kuinka kauan peli jatkunut, kuukausia vai vuosia. Ja siitä toki herää pelko, että joskus toi leikki muuttuukin kivasta kamalaksi. Mutta toisaalta ehkä sinulla on ikää ja kokemusta sen verran enemmän, että osaat sen handlata ja järki ei pimene eli et jää itseäsi satuttamaan suhteeseen. Ja ne omatunnontuskat voi herätä vasta myöhemmin. Oman avioliiton tai perheenlisäyksen myötä. Sellainen suru, että se sinulle tärkein asia eli perheesi voi joillekin olla niin välinpitämätön juttu - ja se olisi se sinun rakkaasi.
Toisaalta sekin ajatus heräsi, että nykyään tuntuu, että tälläisestä tunteettomuudesta ja omatunnon puuttumisesta koetaan jonkinlaista ylpeyttä. Se on itselleni aika vieras ajatus. Mutta tietyllä tavalla muutenkin "pahuutta" ja sellaista ilkeyttä tunnutaan muutenkin ihannoivan. Ei nyt niinkään sinun tekstisi, vaikka siinäkin sitä vähän on, mutta joissakin palstan teksteistä tätä uskottomuutta oikein tunnutaan haluavan hieroa petetyn naamaan ja sirotella suolaa haavoihin (kun samaan aikaan puhutaan tunteettomasta seksisuhteesta.. hmm...onkohan noin ). Se tunnutaan näkevän jotenkin niin kamalana ja pahana asiana, jos oikeasti tuntee huonoa omatuntoa tai pystyy asettumaan myös petetyn asemaan. Jotenkin mennään aina sieltä mistä aita on matalin. Sen sijaan, että koitettaisiin hyvä olo itselleen saada aikaan siitä, että toimii omien periaatteidensa mukaan - edes loppupeleissä, niin päätetäänkin laskea se rima mahdollisimman alas, että voi kokea olevansa tyytyväinen itseensä.
Minä olin se "jonkin sortin vaimoke" siellä kotona, kun avomieheni työreissuillaan seikkaili. Meillä se vaan meni siihen, että se "pelin henki" näiltä reissumorsiamilta unohtui ja alkoivat ripustautumaan avokkiini ja puhelut ja tekstiviestit alkoivat alkoivat jo häikäilemättömästi häiritä perhe-elämää. Selkärangatonta miestä vietiin kuin pässiä narussa.
Sitten kun päätin, että moinen touhuilu minulle riittää, niin miehelle tulikin hätä, että menee koti, vaimo ja lapset. Ja meni myös. Ja yhtäkään näistä reissumorsiamista ei kuitenkaan kelpuuttanut uudeksi siipakseen.
Sinäkin tämän asian sitten ymmärrät, kun itseäsi petetään samalla tavalla.
eräällä parilla joskus vuosia sitten. Jutun tultua ilmi, seurasi ero. Kun eron tultua voimaan yhteisessä kämpässä pinosivat tavaroita kahteen kasaan toivotti ex-vaimo ex-miehelle ja hänen reissumorsiamelleen onnellista elämää.
Ukkopa sanoikin yllättäen että heidän suhde on ohi ollut jo jonkin aikaa ja että ei kai ex luule että "sellaisen" (?) naisen kanssa aloitetaan jotain vakavaa?
Oli siinä tavaroiden pois kantajilla (ex-vaimon sukulaisia) ilmeessä pitelemistä :=)
Ethän sinä siinä sinänsä syyllinen ole, mies pettäisi varmaankin jonkun toisen kanssa jos ei sinun.
Jotenkin kuietnkin ihmettelen ettei omatunto kolkuta tai ettet yhtään ajattele miehen perhettä. Muutenkin ihmettelen miksi lähteä suhteeseen varatun kanssa jos tätä kohtaan ei ole mitään tunteita. Eikö silloin olisi ihan sama etsiä vapaakin mies?
Miehestä minulla kyllä on vahva mielipide: täysi mulkku. Pettää vaimoaan kun hyvä tilaisuus on ja sopiva pano löytynyt. Miksi haluat olla sellaisen kanssa tekemisissä?
Mieheni löysi 38 vuotiaana elämänsä rakkauden, joka oli 26 -vuotias. Oli niin rakastunut, että lähti "siltä seisomalta". Laittoi avioeron vireille ja oli niin rakastunut/ihastunut tms. että heikompaa olisi hirvittänyt.
Tästä on nyt kulunut aikaa kohta kaksi vuotta ja tänä päivänä isäntä on taas samassa osoitteessa kanssani. Annoin anteeksi ( en ole itsekkään ollut mikään pulmunen aikoinani ). Avioeroa ei tullut, mutta en myöskään voi tätä "toista naista" sietää. Oli sellainen isku vasten kasvoja kun toinen jäi kiinni, että ei sitä voi sanoi kuvailla. Sitä iskua en toivo kenellekkään !
sinulle jos sellaisen omistaisin :). Minusta ei olisi tainnut takaisin ottajaksi olla.
Vakka on kantensa löytänyt. Miten se nyt niin pahalle tuntui isku vasten kasvoja? Itse vain olit onnekkaampi tai taitavampi peittämään huoraamisesi jälkiä kuin miehesi. Ilmeisesti oli sen tason kokemus, että olisi saanut jäädä kokematta? No kait se antaa jatkolle paremmat eväät, tietää mitä ei ainakaan kannata tehdä, eri asia on kuinka kauas muistikuva pettämisestä kantaa. Petetty sen muistaa, pettäjä pettää aina uudestaan, vain aika on muuttuva tekijä.
Rehellinen vastaus kiitos: Annoitko sisimpääsi myöten anteeksi?
Eihän se haittaakaan vaikka itse muhinoin miesten kanssa, mutta minulle ei saa oikeasti tehdä samaa, se tekee kipeää. Oikeasti. En tiedä voisinko ottaa miestäni takaisin, se voisi olla jo liikaa.......
Tunteesi ovat jo nousseet pintaan aikoja sitten, muuten järkesi pelaisi paremmin.
Sillä nyt tuhlaat tyttö omaa aikaasi ja elämääsi aivan turhaan suhteeseen.
Se, että tapailet ko. miestä muutaman kerran, on ihan ok. Mutta mieti, mitä kaikkea kivaa sinulta jää väliin ja kuinka monta ihanaa ikäistäsi seksikästä ja mehukasta pörröpäätä jätät väliin tämän takia.
Kuten huomaat, en pitänyt moraalisaarnaa synnistä tai pettämisestä, vaan siitä, että sinä vastaat itsellesi ja omasta elämästäsi. Turhiin miehiin ei kannata aikaansa tuhlata, ovat sitten vapaita tai varattuja.
oli sun kaltaisilles hyvä kommentti:
Kyllä se vaan
Kirjoittanut: on niin... / Eilen / klo 23:14
että vaikka mies onkin pääsyyllinen, ei kakkosta voi pitää moraalisesti tai eettisesti täysin syyttömänä.
Niille kakkosille, jotka eivät tunnista edes ko termejä, lainaan wikipediaa:
"Moraali eli siveys tarkoittaa yhteisössä vallitsevia käsityksiä, arvostuksia ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. Etiikka on ihmisen moraalista toimintaa ja päämäärien järkevyyttä tutkiva tieteenhaara."
Yhteisössä eli yhteiskunnassa avioliitto on pyhä. Ei edes pelkästään kirkon tai uskonnon mielestä vain ihan yhteiskunnan moraalinkin mukaan.
Näin ollen osallistumalla naimisiin mennessä annettujen lupausten rikkomiseen, on moraalisesti yhtä väärin kuin avunanto rikokseen.
(Sanoin siis MORAALISESTI en lain mukaan, kun kuitenkin tulee taas vouhaamaan ettei aviorikos ole enää rikos)
Sinun tapauksessasi moraalisesti on myös erityisen väärin, että
a) nainen kuuluu tuttavapiiriin
b) nainen tietää sairaasta lapsesta
c) nainen on mukana käyttämässä perheenne vararahat
Valitettavasti niin täällä kuin muuallakin löytyy aina niitä eettisesti köyhiä yksilöitä, jotka perustelevat tekonsa sillä, etteivät ole mitään lupauksia olleet antamassa. Niinpä niin. Ethän sinä mitään lupauksia ole antanut siitäkään, ettet tee rikoksia, mutta silti tiedät sen olevan väärin.
Sivistän noita yksisilmäisiä oman edun tavoittelijoita vielä yhdellä sivistyssanalla:
"Opportunisti" ja lainaan jälleen wikipediaa, selventääkseni sanaa:
"Opportunisti on ihminen joka pyrkii periaatteettomasti, arvoista välittämättä käyttämään ympärillä vallitsevaa tilannetta hyväksi."
...snip....(tekstiä toisen ketjun alkuperäiselle kirjoittajalle) ...snip...
Tutkimukset (mm. Junkkari & Junkkari) ovat todenneet, että myös onnellisissa avioliitoissa tapahtuu pettämistä ja syy on useinmiten pettäjän itsetunnossa, ei petetyssä puolisossa.
Kaverillani oli myös suhde vanhempaan naimisissa olevaan mieheen. Suhde loppui aikanaan, kun vieras pipari rupesi miehestä maistumaan samalta kuin se kotona olevakin.
Kaverini oli jo unohtanut kyseisen suhteen ja oli löytänyt vihdoin itselleen ihan oman miehen. Viikkoa ennen naimisiinmenoa miehelle kuitenkin selvisi, että tuleva vaimo oli heilastellut ukkomiesten kanssa. Sulho ilmoitti että kyseessä on kynnyskysymys ja perui häät.
Nyt ystäväni on jo aivan paniikissa. Ikää päälle kolmenkymmenen eikä ole omaa miestä eikä mukuloita. Joutuu tyytymään muiden jämiin ja käykin haukkana hotellien tanssipaikoilla kalastelemassa matkustavaisia ukkomiehiä. On niiltä reissuiltansa saanut useampia sukupuolitauteja, yhden abortin ja turpaankin on tullut.
Kapakkaruusuna itkee menneen nuoruuden ja menetettyjen mahdollisuuksien perään. Yksin viettää juhlapyhät viinapullon ja kissojensa kera.
Mitäköhän mahtaa tuolle alkuperäiselle ukkomiehelle kuulua? Nauttii varmasti elämästään tutun ja turvallisen vaimonsa, lastensa ja lastenlastensa parissa. Grillailee omakotitalonsa terassilla ja suunnittelee juhannusta perheen mökillä.
Näissä peleissä on aina voittajia ja häviäjiä. Yleensä kakkonen menettää eniten, vaikka hetken luuleekin olevansa pelin hengen määrääjä.
Good luck!
Nim kiva tulevaisuus edessä.
Mieti oletko oikeasti ystävä vai vahingoniloinen luuta.
Sitä saa mitä tilaa. Jokainen meistä on vapaa valitsemaan ja vastuussa valinnoistaan. Minä en tuollaista rupea säälimään, kun itse ehdoin tahdoin lähti tuolle tielle.
Eikä sekään säälinyt ukkomiehen vaimoa. Naureskeli vaan vaimon sinisilmäisyydelle.
Ettekö te kakkoset juuri sitä täällä aina saarnaa, ettei kakkonen mitään rikosta tee. Siispä, en minäkään mitään rikosta tee, joten miksi minun pitäisi kantaa tuollaisista murhetta?
Hyvät ihmiset eläkää omaa elämäänne ja nauttikaa siitä siloin kun voitte
ei ole oikeaa tapaa elää se mikä sinulle on oikeaa ei toisen mielestä ole
lainkaan hänelle se oikea tapa elää.
Elämä on lahja jota jokainen meistä käyttää omiin tarpeisiin ja lähimmäisten hyväksi.
Emme omista ketään ihmistä voimme vain antaa toiselle omasta elämästämme
kokemuksia ja läheisyyttä,ystävyyttä mutta vain ja ainoastaan silloin kun itse
haluamme sitä lahjaa siihen käyttää.
Ymmärrätkö elää vai säästätkö elämääsi pahan päivän varalle ?
Paljon on kyllä kommentteja tullut kirjoittamaani tekstiin.
Totta kai olen miettinyt myös miehen tilannetta. Perhettä, lapsia jne. Pohtinut ja miettinyt itsekin, että onko missään mitään järkeä. Itsekin sen tiedän, etten pulmunen todellakaan ole, mutta jokainen elää oman elämänsä omalla tavallaan. Tällä palstalla ainakin saa ihmisten suoran mielipiteen asioihin.
Olkoon sitten miehellä keski-iän kriisi, huono itsetunto jne.. Mutta ei taida parisuhteessa olla paljon jäljellä jos pitää vieraissa käydä. Herää vain ajatus, että parisuhdetta pidetään pystyssä ainoastaan lasten vuoksi.
Tosiasia on, että aikaani en kuluta tuohon mieheen liikaa. Olen avoin mahdollisuuksille ja katson tulevaisuuteen. En katkeroidu tai vaivu synkkyyteen kun tämä aika elämästäni päättyy..
Mutta onko kellään oikeutta tuomita ihmisiä tekojen perusteella? Jokaisella kuitenkin on omat luurankonsa kaapissa. Viitaten edelliseen tekstiin jokainen elää elämäänsä omalla tyylillään. Jokaista ei voi teoillaan miellyttää, eikä toisten mielipiteiden voi antaa vaikuttaa omaan elämään.
ei niinkään muille. Mutta ..ei saa loukata ketään, vähiten itseään. Ja tekojen kautta meidät tuomitaan, ne ovat ajatusten reaalituotoksia, ts. olet mitä teet , ja ennenmuuta itsellesi
jaat pillua ilmaiseksi ukkomiehelle? Ottaisit edes rahaa, niin saisit sinäkin siitä suhteesta jotakin.
Itse leikittelin vuosia ja sitten annoin koskea ja nyt kusessa. Mieheni ei tiedä, mutta itse tiedän sitäkin enemmän. Pikkusormeni ja nyt koko muija liemessä. Antakaa helvetissä ohjeita, miten rimpuilen irti, elämä paskaa näin.
vastauksia, suurimmalta osin.
Katkeroituneet, petetyt siellä huutelivat. Ap tekstissä "kotona on kait vaimoke" tms. pisti silmään niin, että huomaisin ap:n olevan hieman huonossa hapessa. Vähemmän kypsän nainen. -se siitä. Mutta tuo suurin osa, jotka vastaavat ap:lle :ei teilläkään ole tuo sanasisältö ihan kypsän ihmisen tekstiä, joten pitäkää katkerat suunne kiinni ja pysykää asiassa. Kukaan "kolmasosapuoli" ei tuhoa kenenkään liittoa tai lapsien elämää, kyllä se on sen toisen puolison tekosia. Ja miten voi TUHOTA kenenkään, edes lapsien elämän pettämällä/olla osallinen pettämiseen? Täytyy olla varsinainen jumalolento pystyäkseen tuollaiseen. Eikö jokainen aikuinen ole oman onnensa seppä? Jos on rakentanut oman elämänsä toisen varaan/ympärille ja toinen lähtee, niin se toinen vie elämän mukanaan (?) Eikö silloin voi syyttää vain itseään siitä, ettei ollut mitään omaa? Harrastuksia, ystäviä, työtä, muita omia juttuja. Jos elää vain toisen kautta/toisen elämää, niin eihän siinä voi hyvin käydä.... missä elämäni on?
Avioliitto tms. kumppanuus, on sopimus, jossa on tilaa toisellekin. Mutta itse olen sitä mieltä, että avioliitto instituutiona on varsin, sainoisinko nykytermein, syvältä.
Ja sitten ne iänikuiset lapset, joihin kaikkien on hyvä vedota missä tahansa asiassa. Ikään kuin nainen vetoaa kaikkeen tussullaan (lue: hormoneillaan). Kukaan lapsi ei tuhoudu, mene pilalle, epäonnistu, tms. paskaa vain sen takia, että vanhemmat eroavat. Kyllä ne syyt lasten "pilaantumiseen" ovat ihan jossain muualla kuin vanhempien erossa.