No. Tällainen elämän koulima kahden alaikäisen lapsen yksinhuoltaja. Lapset eivät enää niin pieniä, nuorinkin jo menee yläasteelle. Kaksi syöpää löydetty, toinen hoitokerta menossa. Kroppa täynnä leikkaushaavoja, toinen rinta poistettu. Kauneus on noin niin kuin menetetty, paitsi meikkipussin avulla saadaan aikaan siedettävän pikkunätti naama. Tai jotain sinnepäin. Pituus on 170 ja painokin kohtuulukemissa 77kg.
Osaan keskustella ja olla empaattinen halutessani. Teen ihmisläheistä työtä, heti kun sairaslomalta ja sytostaattihoidoilta taas töihin pääsen.
Hirvittääkö tällainen nainen? Onkohan minulla mitään mahiksia enää miehelään?
Osaan keskustella ja olla empaattinen halutessani. Teen ihmisläheistä työtä, heti kun sairaslomalta ja sytostaattihoidoilta taas töihin pääsen.
Hirvittääkö tällainen nainen? Onkohan minulla mitään mahiksia enää miehelään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ystäväni, kolmen teini-ikäisen lapsen äiti, rintasyövän sairastanut ja molemmat rinnat poistettu, myös monia muita sairauksia, löysi elämäänsä aivan ihanan, komean ja huolehtivan miehen. Seurustelivat pitkään ja nykyään asuvat avoliitossa.
Tapasivatkin ihan live-elämässä, eräässä suuressa musiikkitapahtumassa ja siitä se kaikki alkoi.
näin se täytyy kai ajatella.
Kiitos kannustavasta kirjoituksesta. Tuli tippa silmään.
Jotenkin vain on nyt niin luovuttajamainen olo. Sytostaattihoidot ovat alkamassa. Taas tukka lähtee. Opiskelua en lopeta, mutta työ täytyy toistaiseksi jättää. Ehkä se mieskin vielä kuvioihin tulee. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.