Eksyinpä tälle palstalle vaikka en ole koskaan ollut avioliitossa enkä näin ollen ole kokenut avioeroakaan. Äidilleni tapahtui kuitenkin "ero" - puoliso kuoli yllättäen. Todennäköisempää on kuitenkin menettää puoliso erossa. Elkää hyvät naiset / miehet luottako / tottuko siihen, että toinen hoitaa kaikki hommat ja elättää. Pitäkää työnne, harrastuksenne ja kaverinne avioliitosta huolimatta. Muuten jäätte aivan tyhjän päälle, kun toista ei ole. Liiallinen toisen tarvitseminen johtaa mm. masentumiseen, katkeruuteen, avuttomuuteen ja surkeaan itsetuntoon. Olkaa ylpeitä omasta pärjäämisestänne niin liitossa kuin sen jälkeenkin.
Olisipa äitinikin pärjännyt :(
Olisipa äitinikin pärjännyt :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
äitisi ei pärjännyt.
Totta turiset. Itse totuin miehen turvaan niin hyvin, että oli todellinen sokki kuulla, että ero on edessä. Pelkäsin niin helkkaristi yksin jäämistä, asunnon vaihtoa ja muuta vastuuta. Olin kuin orpo piru, kun mies ei ollut vieressä turvana. Liiton aikana päätökset tehtiin yhdessä, ja sitten minun pitikin osata päättää omasta elämästäni ihan itse. Se oli hirmuinen kriisi. Mutta onnistuin siinä: huomasin, että minähän pärjään, miksi en ole aiemmin sitä tajunnut. Suoraan kotoa avioliittoon ei ole kaikkein paras mahdollinen järjestys. Jää pois vallan se itsenäinen elämä, joka opettaa oman elämän hallintaa. Mutta: kyllä me ihmiset pärjäämme omillammekin, kunhan tulee eteen se pakkorako, joka vaatii ottamaan sen ensimmäisen askeleen.