Tämä uskottomuusasia saa aikaan kuumia tunteita, haukkuja ym. Ja itsekin aikoinani olin sitä mieltä etten koskaan voisi pettää enkä ymmärtänyt miten joku kykenee elämään ns kaksoiselämää.
Nyt olen sitten itse siinä tilanteessa. Suhteemme siltä osin avoin että sovittu että seksiä voi hakea muualta ja minä niin teen kun mieheni luvan antanut ja innostunutkin asiasta. Olen sitten kuulemma paljon liukkaampi ja innokkaampi kotona.
Mutta... nyt olemme seksisuhteeni kanssa rakastuneet. Emme kuitenkaan kumpikaan halua jättää perhettämme ja elo on siis kaksoiselämää. Välimatka pitkä, tapaamme vain parin kuukauden välein, toki päivittäin tekstaillaan ja usein kirjoitellaan s-postia. Ja väitän rakastavani sekä miestäni että salasuhdettani. Tai suhdetta jonka mieheni kuvittelee olevan vain seksiä. Ajoittain tunnen huonoa omaatuntoa, mutta... en silti kykene lopettamaan.
Avioliittoni voi hyvin, samoin vastapuolen avoliitto. Tiedän että teen väärin, mutta onko se kuitenkaan äärettömän paha asia kun en ketään halua satuttaa ja pyrimme tarkasti huolehtimaan siitä että kukaan ei saa tietää suhteen syvyyttä.
Miksi kirjoitan..? Kysyäkseni miten lopettaa suhde, tai jos jollakin jopa positiivisia sanoja asiasta. Jaksamme molemmat paremmin arkeamme näillä yhteisillä tapaamisillamme ladatuilla akuilla.
Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. Tätä jatkunut jo pari vuotta, avioliittoani pian parikymmentä. Kummallakaan ei odotuksia että toinen jättäisi liittonsa ja että menisimme yhteen. Voisi olla ajankohtaista jos meillä molemmilla ei olisi lapsia.
Nyt olen sitten itse siinä tilanteessa. Suhteemme siltä osin avoin että sovittu että seksiä voi hakea muualta ja minä niin teen kun mieheni luvan antanut ja innostunutkin asiasta. Olen sitten kuulemma paljon liukkaampi ja innokkaampi kotona.
Mutta... nyt olemme seksisuhteeni kanssa rakastuneet. Emme kuitenkaan kumpikaan halua jättää perhettämme ja elo on siis kaksoiselämää. Välimatka pitkä, tapaamme vain parin kuukauden välein, toki päivittäin tekstaillaan ja usein kirjoitellaan s-postia. Ja väitän rakastavani sekä miestäni että salasuhdettani. Tai suhdetta jonka mieheni kuvittelee olevan vain seksiä. Ajoittain tunnen huonoa omaatuntoa, mutta... en silti kykene lopettamaan.
Avioliittoni voi hyvin, samoin vastapuolen avoliitto. Tiedän että teen väärin, mutta onko se kuitenkaan äärettömän paha asia kun en ketään halua satuttaa ja pyrimme tarkasti huolehtimaan siitä että kukaan ei saa tietää suhteen syvyyttä.
Miksi kirjoitan..? Kysyäkseni miten lopettaa suhde, tai jos jollakin jopa positiivisia sanoja asiasta. Jaksamme molemmat paremmin arkeamme näillä yhteisillä tapaamisillamme ladatuilla akuilla.
Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. Tätä jatkunut jo pari vuotta, avioliittoani pian parikymmentä. Kummallakaan ei odotuksia että toinen jättäisi liittonsa ja että menisimme yhteen. Voisi olla ajankohtaista jos meillä molemmilla ei olisi lapsia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taas tätä samaa tarinaa, ollaan onnellisia suhteissa/liitoissa jne, mutta se seksi haetaan muualta! Sitten tulee tunteet mukaan, totta kai! ja ihmetellään että voi voi kun ei voi kuitenkaan erota "onnellisesta" omasta liitosta! Lapsellista,naivia, naurettavaa eli suomeks sanottuna täyttä paskaa! Erotkaa ensin ja nussikaa sitten vapaana naisena/miehenä ketä huvittaa ja miten paljon vaan huvittaa!!!!!!!!
No niin, joku moralisti jo ehti jeesustelemaan. Älä välitä noista, tuskin ovat oikeassa suhteessa eläneetkään.
Teillähän on pikemminkin avoin liitto eikä kyse siis ole uskottomuudesta. Hienoa että miehesi suhtautuu noin!
Minulla myös on salasuhde, ollut jo lähes neljä vuotta. Se on oikeasti salainen -- alussa mietin pitäisikö siitä kertoa miehelleni, mutta jossain keskustelussa hän ohimennen antoi ymmärtää että olisi mieluummin tietämättä jos minulla olisi suhde, niin en sitten ole kertonut.
Tunteet... minusta tunteita on niin monenlaisia ja niitä voi olla useita henkilöitä kohtaan. Rakastan omaa miestäni, tämä toinen on "vain" seksisuhde mutta se mies aiheuttaa minussa niin huikeat vibat, että olisi pöhköä sanoa ettei siinä ole tunteita mukana. Ne tunteet ovat kuitenkin erilaisia. En todellakaan haluaisi elää arkea hänen kanssaan. Intohimo on säilynyt nämä vuodet juurikin siksi kun tapaamme melko harvoin. Emmekä viestittelekään päivittäin, korkeintaan viikoittain. Oma mieheni taas on aivan ihana kumppani juuri arkielämään.
Mitä sinun ja salarakkaasi rakastuminen käytännössä tarkoittaa, jos kerran ette kumpikaan halua erota puolisoistanne ja jos koette liittojenne voivan hyvin? Miten rakkaus muuttaa tilannettanne siihen verrattuna, että kyseessä olisi "vain" seksisuhde? Jos tarkoitat vain sitä mahanpohjasta kouraisevaa hyvänolontunnetta toisen olemassaolon ja läsnäolon vuoksi, niin eikö se ole vain hyvä asia? Miksi haluat lopettaa suhteenne, jos kerran koet että sen voimalla jaksat arkeasikin paremmin?
Siinähän se ongelma onkin kun sekä haluan että en halua missään tapauksessa lopettaa suhdettamme. Syy... omantunnon tuskat. Avoimesti sovittu liiton avoimuudesta seksin suhteen, mutta mieheni on silloin jyrkästi sanonut että ilman tunteita. Ja nyt asia mennyt siis pettämisen puolelle kun tunteet voimakkaasti mukana. Vatsanpohjalla kipristelee, viestejä odottaa kiihkeästi, ikävöi...
Ja olisinkin suoraselkäinen ja kertoisin miehelleni ja katsoisin kommenttinsa jos ei olisi lapsia. Oman mielihyvän haluni takia en tahdo lasten joutuvan keskelle riitoja tai avioeroprosessia. Enkä myöskään salarakkaani lasten. Kaikki lapset jo yli 10-vuotiaita mutta kuitenkin. Ja toisaalta koskaan ei voi tietää vaikka suhde paljastuisi ja niinkään ei saa käydä,.
Joten ei voi muuta kuin vakavasti harkita suhteen lopettamista. Sitten toki voisi kodin arki käydä takkuavaksi, mutta... En tiedä, on se tämä elämä vaikeaa.
Miehen kusettamisesta ei niin väliä, eikä huorikaverin puolison tunteista. Minä, minä, minä, ja minun tunteet ja minun arjen helpottaminen. Eihän sinun ja miehesi avioliitto ole kunnossa, jos miehesi lupaa sinun ottaa vierasta kalua. Teitä pöljiä riittää.
Vaikeaa myöntää että noinkin voi olla onnellinen ja avioliitto voi toimia silti hyvin.
Eihän maailmassa ole millekkään vain yhtä sääntöä poikkeuksia on aina ja silti toimivia.
Hienoa että ihmiset joiden elämä ei ole kirjojen mukaan väkisin väännettyä kirjoittavat ja kertovat kokemuksistaan.
Eihän voi olla kahta samanlaista liittoakaan kun ihmiset on niin erilaisia.
On typeryyttä uskoa ettei ole kun yksi sääntö joka toimii.
Minusta sinun asenteesi on suurta typeryyttä. Jos kaikki osapuolet tietävät pettämisestä, on asia selvä. Mutta toisten kusettaminen oman hyvän ja egon vuoksi on perseestä. Voi kysyä petetyltä osapuolelta, toimiiko avioliitto. Petturit voivat tuudittautua tunteeseen, että tämä on minun valinta ja olen onnellinen. Mitä sanoo petetty säännöstä. Olet raakile ihmisenä.