Vanha sanonta, minkä taakseen jättää sen edestään löytää, näyttää pitävän paikkansa. Loukkasin yhtä naista todella pahasti ja verisesti, enkä edes tiedä tarkkaa syytä minkä ihmeen takia. Ehkä pelkäsin sitoutua häneen enempää. Ehkä halusin näyttää ettei todellinen menestyjä tarvi naista kuin fyysiseen täyttymykseen. Nyt en saa häntä enää mielestäni.
Kävin hänen luonaan milloin itselle sopi. Lähdin menemään kun olin saanut mitä halusin. Sanoin suoraan jos olin ollut muiden naisten kanssa ja monta kertaa jätin hänet itkemään tyynyään vasten. Pahinta kaikesta oli että olimme tunteneet toisemme jo ennen fyysistä suhdetta. Hän piti minua mahtavana ihmisenä, niinkuin pidin itsekkin itseäni aikaisemmin.
Enkä todellakaan tiedä miksi tein niin. Miksi halusin loukata häntä. Tai ei loukkaaminen itse tarkoitus ollut, vaan en välittänyt tippaakaan miltä hänestä tuntui. No, paha saa palkkansa ja nyt tunnen kaipuuta häntä kohtaan. Onhan hän fiksu ja kaunis ihminen, juuri sellainen joka monelle kelpaisi ja ehkä nyt minullekin. Hän vain omien sanojensa mukaan oppi avaamaan silmänsä ja ei enää ikinä halua tulla kohdelluksi niin. Sinänsä ihan ymmärrettävää.
Näinhän se menee. Mitään ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Toivottavasti joskus löytäisi vielä samanlaisen naisen, jos hän ei enää suostu takaisin ottamaan.
Miksi tämän pistin parisuhde osioon? Varmaan sen takia että muut parisuhteissa elävät eivät ihan samanlaisia virheitä tekisi. Oppisivat kunnioittamaan toisen heikkoutta; inhimillisyyttä, eivätkä murskaamaan sitä viattomuutta.
Kävin hänen luonaan milloin itselle sopi. Lähdin menemään kun olin saanut mitä halusin. Sanoin suoraan jos olin ollut muiden naisten kanssa ja monta kertaa jätin hänet itkemään tyynyään vasten. Pahinta kaikesta oli että olimme tunteneet toisemme jo ennen fyysistä suhdetta. Hän piti minua mahtavana ihmisenä, niinkuin pidin itsekkin itseäni aikaisemmin.
Enkä todellakaan tiedä miksi tein niin. Miksi halusin loukata häntä. Tai ei loukkaaminen itse tarkoitus ollut, vaan en välittänyt tippaakaan miltä hänestä tuntui. No, paha saa palkkansa ja nyt tunnen kaipuuta häntä kohtaan. Onhan hän fiksu ja kaunis ihminen, juuri sellainen joka monelle kelpaisi ja ehkä nyt minullekin. Hän vain omien sanojensa mukaan oppi avaamaan silmänsä ja ei enää ikinä halua tulla kohdelluksi niin. Sinänsä ihan ymmärrettävää.
Näinhän se menee. Mitään ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Toivottavasti joskus löytäisi vielä samanlaisen naisen, jos hän ei enää suostu takaisin ottamaan.
Miksi tämän pistin parisuhde osioon? Varmaan sen takia että muut parisuhteissa elävät eivät ihan samanlaisia virheitä tekisi. Oppisivat kunnioittamaan toisen heikkoutta; inhimillisyyttä, eivätkä murskaamaan sitä viattomuutta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mitä pitäisi teidän mielestänne tehdä että saisin naisen takaisin? Tiedän hänellä kuitenkin olleen vahvoja tunteita minua kohtaan, ja tuskinpa tunteet ihan heti voivat kuolla. Tällä kertaa haluaisin korvata paskamaisuudet hänelle ja näyttää että minuun voi luottaa.
Ja kaiken lisäksi seksikin oli hänen kanssaan parempaa entä ennen tai jälkeen hänen. Joten tiedän meidän sopivan fyysisestikkin hyvin yhteen.
Miksi sinun pitäisi saada hänet takaisin? Että voisit satuttaa häntä vielä lisääkin vai?
Etsipä sadopetteri toinen rääkättävä. Eivät teikäläiset ikinä miksikään muutu.
jaa-a.. sä oot loukannu sen naisen tunteita varmasti aika pahasti, ja se on itkeny varmasti sun perään aika paljoon..
Mä tunnen sun naista kohtaan suurta myötätuntoa koska mulle paraikaa tekee samaa yks sitoutumiskammonen ihminen.
Sille tuntuu olevan se ja sama, mitä mä kaipaan siitä, mä oon korviani myöten rakastunu, ja tätä on jatkunu 2 vuotta..
Se on pettäny, haluaa luultavasti vaan seksiä, kutsuu kullaks, ja yhtäkkiä ei edes osaa kuulemma sanoa, mikä mä sille oon, kyselen liian vaikeita..(?)
jos tää mies muutaman vuoden päästä olis valmis sitoutumaan, niin luultavasti suostuisin, mutta pistää vaan miettimään, että mikä pistää miehen käyttäytymään tolla lailla, jos kerran välittää...?
Sun tapauksesta en tiedä, mutta itse huomasin että tunnen jotain häntä kohtaan vasta kun hän kertoi ettei enää pysty jatkamaan tuollaista suhdetta. Koska en ole tyhmä, niin ajattelin että omassa kaipuussani voi olla kyse siitä, että haluan taas sitä mitä en yhtäkkiä saanutkaan kuin viisivuotias pikkupoika. Yhtä kaikki, kyllä kaipaus kuitenkin aika aidolta tuntuu. Ja kukapa ei haluasis tulla sellaisen ihmisen koskettamaksi joka oikeasti välitti sinusta.
Mutta että minkä takia satutin häntä melkeinpä tahallisesti? Sitä en osaa sanoa. Ehkä tuohon kysymykseen täytyisi jonkun kallon kutistajan antaa vastaus. Kai siinä kuitenkin oli kyse jostain valtapelistä, josta kuvittelin tässä suhteessa olevan kyse. Ehkä halusin alitietoisesti satuttaa toista ennenkuin hän satuttaa minua ymmärtämättä etteivät kaikki ihmiset halua saada toista henkisesti lyötyä.
Minun tapauksessani voi olla myöhäistä enää yrittää saada naista takaisin, sillä aika vakuuttavasti hän oli saanut muutettua rakkauden vihaksi; eihän siinä toisaalta tarvitse vaihtaa kuin etumerkkiä. Ja vaikka toiselle miehelle ei saisi karhunpalvelusta tehdäkkään, niin koita samaa keinoa mitä minun naiseni käytti. Älä enää anna hänelle sitä mitä hän haluaa, niin jos hän itse huomaisi että haluaisi sinusta enemmän.
Ja nimimerkki mummolle vastaus kysymykseen, miksi haluaisin hänet takaisin. Siksi että kaipaan häntä. Niin yksinkertaista se on.
No jos sillä naisella varmaan oli aika vahvoja tunteita sua kohtaan niin mieti sitä, että on sillä varmaan edelleen, jos se kerran osottaa mukamas "vihaa" sua kohtaan, ehkä se olis vaan ja ainostaan välinpitämätön sua kohtaan, joss e ei tuntis mitään.
Mun mielestä sun ei kannata luovuttaa, niinku sä sanoit, niin tunteet jos ne on aitoja, niin ei ne katoa noin vaan.
Jos rakkautta oikeesti on, niin kannattaa tehä töitä sen eteen.
Mä luulen että tollaset suhteet on paljo vahvempia, ku sellaset, joissa on vaan rakkauden "lässytystä"...
Tai silleen vaan mä ajattelen.
Mun tapauksessa tää peli on menetetty, mä en jaksa enää tätä juttua, että tää mun "mies" rakastaa ku se haluaa, muttei ikinä kerro että välittäis, loukkaa vaan..
Oli jääny muutama vuosi sitte kiinni, ku oli pettäny, mä itkin ja huusin sille, sille tuli kiire kaverin luo ja jätti mut itkemään, ja lähti itte.
Pistää miettimään, että mikä saa mut edelleen välittämään, ku ehkä oon vaan pano sille nykyisin.
Mun kohdalla ne tunteet mun "miestä" kohtaan ei ehkä valitettavasti koskaan kuole.
Tekis mieli sanoa samaa, kuin mummo, koska tiedän miltä tuntuu, kun kohdellaan kuten olet naistasi kohdellut.
Eikä kannata mennä sirkuttamaan naisellesi jotain skeidaa. Jos nimittäin todella haluat hänet. Puhun nyt vain omasta puolestani, on niin erilaisia naisia. Itse vaatisin kaikki esiin, kaikki tai ei mitään. Oletko valmis siihen?
Äläkä tee sitä virhettä, että menet nyyhkimään jonkun toisen naisen olkapäätä vasten ja kysymään neuvoa häneltä. Todennäköisesti saat vääriä neuvoja, jos hän on kiinnostunut sinusta tai haluaa tehdä kiusaa.
Jos käännyt naisesi puoleen ja vilpittömästi kerrot tunteesi ym asiat, teidän välinne voivat vahvistua ja kaikki voi muuttua ja kääntyä paremmaksi ehkä. Välikädet vaikeuttavat asioita, ja kuinka kukaan toinen voi tietää mitä se nimenomainen nainen kokee ja tuntee. Kaikki muu on spekulaatiota.
Pistähän töpinäksi, koska joku muu saattaa ehtiä ennen sinua.
Miksi haluat pistää vahingon kiertämään ja aiheuttaa lisää harmia jo muutenkin vaikeisiin suhteisiin. Haluatko aiheuttaa ex-naisesi ehkä tuleville suhteille harmia, sillä että miehet tekisivät tämän tempun hänelle. Häpeä!!!! Haluatko loukata Häntä lisää. Jos Hän ei ole ollut halukas rakastelemaan kanssasi, en yhtään ihmettele miksi. Ja siinä Hän on tehnyt mielestäni aivan oikein.
Hän on mielestäni jo ansainnyt paremman toimivamman, rakastavamman, hellemmän ja huolehtivamman suhteen.
Minä olen ollut tuo kuvailemasi, tyynyä vasten itkenyt nainen. Loppuvaiheessa suhde oli yhtä kriisiä, voin todella huonosti. Kunnes kaikki päättyi. Oikeastaan miehen aloitteesta, mutta siinä kohdin tiesin itsekin, ettei tuo toinen kykene antamaan minulle sitä mitä ansaitsen. Rakkautta, sitoutumista, uskollisuutta.
Tai niin luulin.
Kaksi viikkoa kului. En syönyt, en nukkunut. Jotenkin kuitenkin onnistuin nousemaan jaloilleni. Mies oli toisessa päässä päätynyt samaan lopputulokseen kuin sinäkin. Tapasimme sunnuntaina miehen aloitteesta. Hän halusi hyvittää minulle kaiken olemalla rehellinen ja avoin. Kertoi tunteistaan, epävarmuudestaan, kaipuustaan. Siitä, että mikä tahansa minun päätökseni olisikin, hän haluaa vain minut. Hän haluaa jakaa elämänsä, kaiken, minun kanssani. Ettei mikään ilman minua tunnu miltään. Ja sitten hän polvistui.
Tältä tytöltä meni kahvit kurkkuun, mutta minkäs teet... Nimettömässä kimaltelee nyt rakkaudella ja huolella valittu timanttisormus.
Näyttäisi siis siltä, että meidän tarinassamme on onnellinen loppu. Ihmiset VOIVAT muuttua. Ihmiset voivat antaa anteeksi.
Voi elämä! "toivottovati vielä joskus löydän samanlaisen naisen jos hän ei suostu takaisin ottamaan"...miksi? Jotta saat tehdä hänelle samalla tavoin?
Itse annoin juuri sinunlaisesi miehen käyttää minua hyväksi. Hän oli komea, suosittu naisten keskuudessa, menestyvä työelämässä. Todellakin 5-vuotiaan tasolla, tajusin sen liian myöhään.
Omasta puolestani toivon että saisit kokea saman tuskan kuin nainen jolle sellaista aiheutit.
Ihmiset kokevat elämän niin eri tavalla. Minulle on aina ollut tärkeää pärjätä elämässä hankkimalla statuksia; koulutus, raha jne. Ehkä vähän samalla tavalla kuin sinun entinen miehesi. Ja tottakai tulee peilattua muita ihmisiä itsensä kautta.
Jossain vaiheessa saatoin ehkä jopa hiukan halveksia "heikkoja" ihmisiä jotka tarvitsevat toista ihmistä. En ehkä pystynyt ymmärtämään että tuohon toiseen ihmiseen sattuu. Ja varsinkin jos sattuu, niin miten ihmeessä se kehtaa näyttää sen. No ehkä nyt sitten olen hiukan muuttanut suhtautumistani tunteisiin, ja niiden näyttämiseen, vaikka kyllä edelleen juhlin voittoni mieluusti yksin, ja nielen tappiot omissa oloissani.
Mutta, mutta vastaus kysymykseesi miksi haluasin löytää samanlaisen naisen, tai jopa hänet uudestaan. Eli uskoisin pystyväni parempaan suoritukseen tällä kertaa, ja kehittyminenhän on elämässä päämääränä.
Ja se että toivot minulle samanlaista tuskaa, on aika yhdentekevää. En usko että nainen kovin helposti voi minulle sellaista tuottaa, ja jos voisikin, niin suurimmat edistysaskeleet tulevat kivun ja tuskan kautta. Satakaan voittoa ei opeta yhtä paljoa entä yksi tappio. Meni vähän loppu filosofian puolelle, mutta mitäs siitä.
Sä vain käytät toista ihmista oman "kehityksesi" takia.
Joo, no ei varmaan sulle mun toivotuksilla sulle ookkaan mitään väliä. Sun kaltaisiasi toisten tallaajia on maailma täynnä.
Enkä sitäpaitsi usko että se nainen oikeasti rakasti sua. Kyllähän sen oli pakko tuntea millainen oikeasti olet!
..."Loukkasin yhtä naista todella pahasti ja verisesti, enkä edes tiedä tarkkaa syytä minkä ihmeen takia. Ehkä pelkäsin sitoutua häneen enempää. Ehkä halusin näyttää ettei todellinen menestyjä tarvi naista kuin fyysiseen täyttymykseen. Nyt en saa häntä enää mielestäni. "..
Oletko kertonut nämä ja muutkin pohdintasi naisellesi?? Ehkä kannattaisi vai pelkäätkö myöntää totuutta hänelle/itsellesi tai pelkäätkö nöyrtyä hänen edessään. Jos sanasi pitävät paikkansa, niin et varmaan menetä mitään, jos puhut asiat halki tämän naisesi kanssa. Hän saisi ainakin tietää, mitä todella ajattelit/ajattelet hänestä, eikä luulot ja kuvitelmat jäisi kaivelemaan teidän kummankaan mieliä!
...kuin tehty. Kuten olen aiemmin todennut, tiedän että olen hyvin erilainen entä muut ihmiset. Yläaste-ikäisenä heräsin totuuteen, ettei tässä maailmassa ole kukaan muu minua varten kuin minä itse. Tuon ajatusmallin muuttaminen on hankalaa, ja jos totta puhutaan, niin en sitä täysin edes haluaisi muuttaa.
Ennen lopullista pesäeroa tähän naiseen, hän sanoi minulle vielä että jos ei muuta niin hän haluaisi edes olla minun ystävä. Tähän vastasin kuin herrasmies ainakin, ettei hän koskaan merkinnyt minulle yhtään mitään, enkä halua hänen ystävänsä olla. Se siitä puhumisen taidosta.
Mutta en kuitenkaan täysin tunteeton ole, vaan minun tunteeni on haudattu hyvin syvälle. Ja ihmiselle joka on elänyt elämänsä sanomatta yhdellekään "Minä rakastan sinua", en edes vanhemmille tai sisaruksille, on hyvin hankalaa yhtäkkiä puhua tunteistaan. Siinä vaiheessa jos tunnustaa toiselle tarvitsevansa tätä, menettää samalla palan itseään. Ja lähiöbaarit ovat täynnä tällaisia rikkinäisiä olentoja.
Nimimerkki särki oli ehkä oikeassa, että monesti herkät ihmiset löytävät minunkaltaiset sadistit. Saman olen nimittäin itse huomannut. Ehkä se johtuu siitä että me "sadistit" olemme omassa itsenäisyydessämme erittäin itsevarmoja ja määrätietoisia. Ehkä se herättää luottamuksen toisessa ihmisessä. Saa tuntemaan että tuon ihmisen kanssa olen turvassa pahalta maailmalta, vaikka se paha maailma onkin jo tietyllä tavalla tullut ovesta sisään. Vastakohdat kuitenkin vetävät toisiaan puoleensa, ja itsekin pyrin ehkä alitajuisesti välttämään ihmisiä joilla on samanlainen määrätietoinen ja kylmä katse kuin joka minua peilistä tervehtii.
Epäselvän ja itsephdiskelevan monologin summaaminen: Olisi todella hankala kuvitella puhuvansa toiselle samalla tavalla mitä tänne kirjoitan, ja tietoisuus siitä että yksin tänne synnytään ja yksin lähdetään, saa ehkä pelkäämään ottamaan riskiä jossa voi kuitenkin menettää itsemääräämiseoikeutensa.
Yleensä asia on juuri päin vastoin kuin kuvailit, sadisti (tai narsisti voisi ehkä olla oikeampi sana) antaa itsestään itsevarman ja määrätietoisen kuvan ulospäin, mutta kärsiikin todellisuudessa huonosta itsetunnosta. Heikommalta näyttävä voikin olla todellisuudessa sisäisesti vahvempi, on vahvuutta uskaltaa näyttää oma heikkoutensa.
Itse paljon miettinyt näitä asioita.. vastakohdat tosiaan täydentävät toisiaan, ehkä itse olin aiemmin (ennen perusteellista itsetutkiskelua) jollain tapaa masokisti. Itse myös kokenut rakkaudettoman lapsuuden, seuraukset vain olivat täysin päinvastaiset kuin sinulla. Jos tervettä suhdetta vertaisi symbioosiin, niin itselläni on ollut tapana kerätä parasiittejä. Karmea sisäinen kapinahan siitä on syntynyt, eikä suhteista ole muodostunut pysyviä - en ole kauan ahdistuksessa kärvistellyt vaan jatkanut matkaa. Minulla on ollut sama periaate kuin sinulla, kehenkään muuhun ei kannata luottaa kuin itseensä. Tiedän olevani herkkä ja siksi olen vetäytynyt ennen kuin antanut itsestäni liikaa. Edellisessä suhteessa päätin kerrankin käydä kaiken läpi pohjamutia myöten, jotta saisin selville miksi päädyn epäterveisiin suhteisiin. Niistä pohjamudista ne tärkeimmät vastaukset löytyy ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Mainitsemasi lähiöbaarien rikkinäiset olennot eivät vain ole osanneet kääntää tappioitaan voitoiksi.
Hyvinhän sulla tuntuu menevän, on paljon ihmisiä jotka eivät ikinä edes pysähdy miettimään vaan ajelehtivat koko elämänsä sen kummemmin pohtimatta. Kyllä se siitä, eihän sitä ratkaisevaa palasta itsestään tarvitse antaa välttämättä kuin kerran. Se kai useimmilla kuitenkin pohjimmiltaan tavoitteena...
Oletko koskaan sanonut vaimollesi, että rakastat häntä?
että minulla olisi vaimo? Jo pelkkä sana 'vaimo' kuulostaa minun korvaani vieraalta. Hyvin hankala uskoa että hankkisin koskaan vaimoa ja lapsia. Jos joskus kykenesi edes hetken aikaa elämään tasapainoisessa parisuhteessa, niin olisi se minulle sama kuin toisille kulta-hääpäivä.
Olen 26-vuotta ja pisin parisuhteeni on ollut 3 kuukautta. Tämä parisuhde loppui pettämiseen, ja varmaan naiseselle kaikkein nöyryyttävinta että pettäminen tapahtui huoran kanssa. Siinäkään en ajatellut naista ollenkaan, vaan mietin että jokaisen miehen on vähintään kerran maksettava naisesta, ja kun paikka tuli käytin sen.
Tämän naisen kanssa, josta aloitusviestissä kerroin, suhde kesti ajallisesti enemmän entä kolme kuukautta, mutta minä en laske siitä parisuhteeksi kovin montaa kuukautta. Hän kyllä laski, mutten välittänyt. Pahin pettämisruuhka tuon "suhteen" aikana oli 3 naista viikon sisällä. Ja kuten sanoin, tietää hänkin kaiken tämän.
Kyllähän näitä omia kirjoituksia lukiessa välillä tuntuu kuin lukisi jonkun muun tekstejä; niin etäisiltä nuo teot tuntuvat jopa itselle. Sillä kyllähän jotenkin on ajautunut aika kauas itsestään. Siitä alkuperäisestä itsestään joka pienenä tykkäsi liikuskella metsissä ja istua pitkiä aikoja kiven päällä miettimässä kuinka outoa on kun katsoo tähtiin niin näkee aivan suoraan menneisyyteen. Silloin olin aivan varma, että minusta tulee historian romanttisin rakastaja. No, lapsenusko karisee nopeasti kun nousee huoran päältä ja lähtee suihkun kautta tyttöystävänsä kämpille.
En varmasti ole ainoa ihminen maailmassa joka miettii että eihän tässä näin pitänyt käydä. Mutta jos tuulet kuljettaa yhteen suuntaan, niin kai ne joskus voivat muuttuakkin.
P.S Jos ei muuta, niin politiikoksi voisin varmaan alkaa, sillä jotenkin sain sotkettua yksinkertaiseen kysymykseesi lapsuuteni mukaan. Tai sitten olen valmista kamaa pehmustettuun huoneeseen. Eipä siinä, kyllähän historiakin jo osoittaa että politiikon ja hullun välinen raja on veteen piirretty viiva.
Uskon, että tämän kokemuksen jälkeen olet valmiimpi pitempiaikaiseen suhteeseen. Ja uskon, että voit paremmin onnistua, nyt kun kunnioitat Naista enemmän, uskallat kertoa ja näyttää tunteesi hänelle. Sinusta tulee upea Mies, joka osaa huomioida Naisensa ja rakastaa ja vastaanottaa hänen rakkautensa. Ja uskon, että tästä johtuen myös muu rakkauselämä pääsee uusiin sfääreihin. Tätä monien miesten on vaikea ymmärtää, kun halutaan niin innokkaasti kokemusta eri seksikumppanien kanssa. Naiset ovat aika herkkiä tässä asiassa.
Olet loppujen lopuksi rehellinen ja rohkea mies, kun haluat selvittää asiat ja olet pahoillasi aiheuttamaasi kärsimyksestä. Aina voi oppia. Älä jää rypemään näihin asioihin. Ota yhteys Naiseen ja kerro tunteistasi. Ja katso, miten hän reagoi ja päättää tehdä asian kanssa. Et voi muuta kuin olla rehellinen itsellesi ja hänelle. Siitä voi mahdollisesti tulla uusi alku. Onnea matkaan!
Hei.... uskon myös, että sinusta tulee historian romanttisin rakastaja!
"Miehet sitä ja naiset tätä..." Ei se ihan noin mene; yhtä lailla kun löytyy seksin perässä juoksevia miehiä, löytyy täsmälleen samoin toimivia naisia... samoin herkkiä löytyy niin naisista kuin miehistäkin. Koko tuon miehet vastaan naiset asetelman sais mun mielestä tunkea sinne mihin päivä ei paista. Ottaa ihmiset ihmisinä, yksilöinä.
Naiset ja miehet ovat tottakai yksilöitä. Sehän on itsestään selvyys. Puhunkinkin vain omasta puolestani ja oman kokemukseni mukaan. Nettipalstat ovat siinä hyviä, että se tavoittaa niin monia eri tyyppejä ja minä ainakin huomaan tarvitsevani eri näkemyksiä asioille.
Mutta silti mielestäni naiset ovat naisia ja miehet miehiä. Se ei tarkoita sitä, että he eivät olisi yksilöitä. Eikä naista tarvitse muuttaa mieheksi tai päinvastoin.
...tästähän näyttää polveutuvan keskustelu, millä ei ole enää mitään tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa :D
Kommenttina kommenttiisi kommentistani kommentoin seuraavalla tavalla... mun mielestä maailma ei ole ihan noin musta-valkoinen, ei edes sukupuolisuus. Biologisesti nainen on nainen ja mies mies (ainakin pääsääntöisesti, joskushan syntyy vauvoja joiden sukupuolta ei voi määrittää). Muuten sukupuoli onkin aika pitkälti ympäristön tuotosta, juuri sen yksinkertaistamisen tulosta, jonka mukaan naiset ovat sitä ja miehet tätä (ts. opittuja rooleja).
Sneef... mutta määhän en olekaan "nainen" enkä "mies" vaan "särki". Näkisitpä punaiset silmäni ja suomuisen ihoni. Heh-heh..
Ei vaan, ihan kiva lukea erilaisia mielipiteitä, tuleepa itsekin ehkä, kenties, toisinaan, vaikkakin jääränä (vahvat mielipiteet) ajateltua muistakin näkökulmista. Ja nyt muille vesille..
En pidä tekstareista ja maileista sen takia, että et voi selitellä kaikkia hormonaalisia, biologisia ym asioita tarkemmin vaan on sanottava mitä mieltä on asiasta riippumatta perusteluista.
Ettei rönsyäis liikaa.
Mielenkiintoisia uintiseikkailuja.
Se tuli vain mieleen. Joskus sitä kirjoittaa, mitä tulee mieleen eikä niinkään aina analysoi. Ihmisillä on niin eri tilanteita. Ajattelin, että voisit olla vanhempi ja silloin monella on jo perhe.... tämäkin on mahdollista. En sen ihmeempää.
Ehkä kysymys sinänsä oli hyvä, sillä kerroit itsestäsi hyvinkin eri puolia.
Harvoin yleensä pääsee ihmistä kovin lähelle normaali keskusteluissa, tulee pelko että toinen haluaa loukata toista näillä tiedoilla. Täällä se ei kai ole siinä mielessä mahdollista, koska et tiedä kuka kukin on.
Kerrassaan tutulta kuulosti kertomuksesi. Tosin itse ollut siinä hyväksikäytetyn asemassa. Kummallisella tavalla herkät ihmiset vetävät puoleensa sadistisia omaan napaan tuijottajia. Tai eihän se ihan niin yksinkertaista ole - harva "tarkoituksella" satuttaa. Niin ainakin haluan uskoa, kaikesta huolimatta. Omalle kohdalleni on osunut useampikin tavallasi käyttäytynyt mies. Viimeisimmän jälkeen purin koko tähänastisen elämäni palasiksi ja rakensin kaiken ajatuksella kasaan uudestaan. Kävi kuten sinunkin naisellesi, silmäni avautuivat. Ei niin että tuntisin vihaa, syytä oli itsessänikin, ja ne syyt löytyivät osittain paljon kauempaa kuin olisin uskonut.. useamman sukupolven traumoista.
Kerroit ettet itsekään tiedä miksi käyttäydyit niin kuin käyttäydyit. Sitä kannattaa tosissaan miettiä ennen kuin aloitat uutta suhdetta, tai palaat vanhaan - kuten ilmeisesti toivot. Muuten todennäköisesti toistat samat virheet. Joskus sinäkin olet ollut viaton, kunnes joku on murskannut jotain sisälläsi: ehkä suhteesi palautti tavalla tai toisella sen murskaantumishetken mieleesi saaden sinut pelon valtaan ja puolustusasemiin (hyökkäyshän on tunnetusti paras tapa puolustautua).
Itsellänikin on käynyt niin, että mies on suhteen loputtua "ymmärtänyt arvoni" ja pyrkinyt takaisin. Yleensä siinä vaiheessa kun rinnakkaissuhteet ovat ajautuneet karille (hmph..) Omalta osaltani voin sanoa, että anteeksi voin antaa mutta unohtaminen onkin jo paljon paljon vaikeampaa. En ole suinpäin takaisin huolinut. Ajatukseni on ollut, että jos toisen tunteet ovat aidot, hän ymmärtää minuakin ja jaksaa odottaa että luottamus palautuu. Ja tähän asti olenkin saanut todeta, että motiivina ei ole ollut rakkaus vaan ihan joku muu tunne.. syyllisyys kenties tai yksinjäämisen pelko?
Sinuna harkitsisin hyvin tarkkaan, miten edetä tilanteessa. Jos tämänhetkinen "arvostuksesi" ei olekaan rakkautta vaan jotakin muuta, loukkaat naista vain moninkerroin pahemmin palaamalla ja repimällä vanhat haavat auki.
Ei edes aiheeseen liity, mutta jäi mietityttään mitä tarkoitit "useamman sukupolven traumoista" johtuvilla syillä? Tuohan kuulostaa nimittäin aika fatalistiselta. Kai tiedät sanonnan ettei poikien tarvi maksaa isiensä synneistä, eikä varmaan tyttöjen äitiensä. Ja nuo edelliset toteamukset voi kai kääntää myös ettei toisten traumojen tarvitse seurata perässä. Mutta koska en tiedä mitä tarkoitit olisi mukava kuulla.
...lähinnä sitä, että ihmiset oppivat mallinsa miten toimia parisuhteessa jo lapsuudessaan. Lähinnä omien vanhempiensa mallista, omat vanhemmat isovanhempien mallista jne. jne. Tiedostamattaan sitä kantaa esivanhempiensakin käsittelemättömiä tunteita, tavalla tai toisella. Omasta suvustani löytyy hmm.. monenlaisia ikäviä tapahtumia, jotka ovat jättäneet vahvat jälkensä. Varmasti joka suvulla on omat luurankonsa. En tarkoittanut mitään fatalistista kohtalo-hömppää, mielestäni jokainen pystyy vaikuttamaan myöhemminkin ajatusrakennelmiinsa ja tapaansa toimia kunhan ensin tiedostaa mistä vanhat mallit on lähtöisin.
On hyvä lukea ajatuksiasi, koska olen ajatellut monesta asiasta samoin. Moni ei ole ymmärtänyt ja sen takia on mukava löytää osin samoinajattelija.
Monet pitävät sellaista ihmistä heikkona, joka näyttää tunteensa, omat heikkoutensa.Se on itsetuntemusta. Tietää ja hyväksyy myös ne pimeät puolet itsestään. Ja oppii rakastamaan itseään selläisena. Ei ole helppoa katsoa itseään peiliin, kun kelaa asioita kuten "mies". Siksi arvostan häntä. Se on ainoa tie kasvuun. Ottamalla vastuun elämästään ja kasvustaan. Vaikka mallit ovat tulleet vanhemmilta ja taas he ovat saaneet ehkä samat mallit omilta vanhemmiltaan, niin ei silti pidä siirtää vastuuta pois toisille. Mutta tiedostamalla mallit, voit alkaa muuttamaan niitä, toimia toisin. Mutta kun katsoo itseään peiliin tarvitsee paljon rakkautta, jotta jaksaa eteenpäin.
Miksi luulet, että hän ottaisi sinut takaisin? Luuletko, että hän on masokisti?
Mikä oli kaikkein pahinta, millä tavoin loukkasit häntä?
Jos hän on rakastanut sinua ja sinä et ole ottanut vastaan hänen rakkauttaan. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että et pidä itseäsi rakastamisen arvoisena etkä rakasta itseäsi. Kaipaat kyllä rakkautta, mutta nuijit sen ihmisen maanrakoon, joka haluaisi sitä Rakkautta sinulle antaa ja joka välitti sinusta. Aivan kuin et vihan vimmoissasi antaisi hänen rakastaa sinua, että et ole sen arvoinen.
"Onhan hän fiksu ja kaunis ihminen, juuri sellainen joka monelle kelpaisi ja EHKÄ nyt minullekin".
Vaaditko naiselta suorituksia, menestystä työssä, harrastuksissa... (kuten myös itseltäsi) ennenkuin kelpuutat hänet kumppaniksesi.
Elämä ja parisuhde on enemmän kuin suorituksia.
Katsoppa peiliin, elämäsi perusteella voi olla niin ettet SINÄ kelpaa hänelle, vaikka olisit menestynyt työssä yms.... En halua masentaa vaan että itse ymmärrät tilanteen realistisesti naisen kannalta. Toki on niin monenlaisia naisia.
No, se pystyy anteeksi antamaan, jolle on paljon anteeksi annettu.
Mieti ensi, mitä todella haluat.