Neiti lähtee pitkästä aikaa treffeille.. Itse ehdotti.. Oli kivaa.. Tosi kivaa yölläkin ja molemmilla.. Pyyti itse ehdottomasti nähdä uudestaan... Tapasin jopa sen porukat myöhemmin.
Viikon päästä urheillaan yhdessä ja jutellaan koko päivä ja ilta... Ihmeen samanlainen ihminen, arvot, harrastukset ja ihan kaikki...Tosi harvinaista et löytyy tuollainen!
Juodaan pullo viiniä puoliksi illan mittaan.. Jutellaan ja istuskellaan.
Mennään aikaisin nukkuun kun oli aika rankka päivä.
Kaiken järjen mukaan olis voinu vaikka jatkaa siitä mihin yöllä viikko sitten jäätiin mut tulee vaan et voidaanko vaan nukkua.
Se yritti kyllä selittää että on ahdistunut kai vieläkin vaan aiemmista jutuista ja väsyny.
Sanoin et tottakai voidaan vaan nukkua.
Kyllähän mä ymmärrän jos on väsyny, mut kun kehtaa kuitenkin sitten alkaa tilittään jotain aiempaa vakipanojuttua samalla kuin kääntää mulle selkänsä.
Ei tulis itelleni mieleenkään vastaavalla tavalla tehdä toiselle! Varsinkin kun tiesi miten paljon siitä jo tykkäsin.
Se tilitti jo ennen ensi treffejä et oli noin vuoden aiemmin viimein tajunnu lähtee jouduttuaan vuosia oleen nyrkin ja hellan välissä ja saanu pahat arvet.. Oli sit sinkkuillu ja seukannu uudestaankin.. Koittanu asuakin vähänaikaa yhdessä. Oli vaan omien sanojensa mukaan satuttanu ja sekottanu sen uuden ukon elämän kun ei napannu mikään.
Varoitti kyllä muakin jo etukäteen et sillä on kauhea pelko et ajautuu uudestaan epätoivoiseen suhteeseen..
Mut miks ihmeessä laittaa välit kokonaan poikki ennen kuin edes kunnolla tunnetaan?
Mihinkään en hoputtanu.. Tunnustin kyllä et omat tunteet on todella vahvoja, mut sanoin moneen kertaan et otetaan ihan rauhassa ja tutustutaan.
Seksiinkin teki jo alussa ihan itse aloitteen kun otin viereeni nukkuun... En edes ehdotteleen kerinny kun oli jo kimpussa.
Toisien treffien ja selänkääntö yön jälkeen oli ihan hiljaista.. Kun kysyn parin päivän odottelun jälkeen et mikä meni vikaan niin...
Ensin tulee selitys:
"Mä en vaan yksinkertasesti PYSTY lähteen minkäänlaiseen seurustelu/tapailutouhuun. Älä hae syitä, kun mulla ei sellasta varsinaisesti ole. Mua ahdistaa vaan ihan helvetisti ajatuskin siitä et ajaudun taas epätoivoiseen suhteeseen. Mä en osaa sulle asiaa EDELLEENKÄÄN selittää. Kyse ei ole siitä mitä sinä olet tai et ole. Kyse on mun omasta paniikistani. Ehkä nyt ei ole vaan oikee aika tai jotain. En tiedä.
Myöhemmin kun en oikein ymmärtänyt, tulee:
"Tiedän mun fiilikset. Ei ne muutu. En tunne mitään"
Ja vielä myöhemmin oikein vihaisena:
"Mä tunnen itteni niin hyvin et mun ei tarvii olla toisen ihmisen seurassa kun pari minuuttia ja tiedän et kiinnostunko tyypistä ystävätasolla vai parisuhdetasolla. Nyt ei vaan tuntunu hyvältä. Sun kanssa oli mukavan rento olla siihen asti kun sanoin et en halua treffailumielessä tapailla. Sit sun ymmärrys loppu kesken.
Joo loppuuhan se ymmärrys jos sanotaan päin näköä et tosi kivaa oli mut en mä tutustua halua suhun.
Sitä kun ei treffailu ole niin hirveän vakavaa... Tälle neidille ilmeisesti naimisiin menon esiaste.
En kuitenkaan suuttunu tai mitään.. Hemmetin pettyny kyllä olin ja sanoinkin sen.
Enää ei olla edes puheväleissä ollenkaan... Pyytää jättää rauhaan ja kaikki yhteydenotot on "pommittamista"
Kertokaa joku onko välit mitenkään korjattavissa, ja jos on niin miten?
Vaikka joskus myöhemmin edes, ja kuinkahan kauan mahtaa leppyminen suunnilleen kestää?
Vai olenko tosiaan ihan samantekevä tuttavuus sille ja parempi itse unohtaa koko ihminen?
Viikon päästä urheillaan yhdessä ja jutellaan koko päivä ja ilta... Ihmeen samanlainen ihminen, arvot, harrastukset ja ihan kaikki...Tosi harvinaista et löytyy tuollainen!
Juodaan pullo viiniä puoliksi illan mittaan.. Jutellaan ja istuskellaan.
Mennään aikaisin nukkuun kun oli aika rankka päivä.
Kaiken järjen mukaan olis voinu vaikka jatkaa siitä mihin yöllä viikko sitten jäätiin mut tulee vaan et voidaanko vaan nukkua.
Se yritti kyllä selittää että on ahdistunut kai vieläkin vaan aiemmista jutuista ja väsyny.
Sanoin et tottakai voidaan vaan nukkua.
Kyllähän mä ymmärrän jos on väsyny, mut kun kehtaa kuitenkin sitten alkaa tilittään jotain aiempaa vakipanojuttua samalla kuin kääntää mulle selkänsä.
Ei tulis itelleni mieleenkään vastaavalla tavalla tehdä toiselle! Varsinkin kun tiesi miten paljon siitä jo tykkäsin.
Se tilitti jo ennen ensi treffejä et oli noin vuoden aiemmin viimein tajunnu lähtee jouduttuaan vuosia oleen nyrkin ja hellan välissä ja saanu pahat arvet.. Oli sit sinkkuillu ja seukannu uudestaankin.. Koittanu asuakin vähänaikaa yhdessä. Oli vaan omien sanojensa mukaan satuttanu ja sekottanu sen uuden ukon elämän kun ei napannu mikään.
Varoitti kyllä muakin jo etukäteen et sillä on kauhea pelko et ajautuu uudestaan epätoivoiseen suhteeseen..
Mut miks ihmeessä laittaa välit kokonaan poikki ennen kuin edes kunnolla tunnetaan?
Mihinkään en hoputtanu.. Tunnustin kyllä et omat tunteet on todella vahvoja, mut sanoin moneen kertaan et otetaan ihan rauhassa ja tutustutaan.
Seksiinkin teki jo alussa ihan itse aloitteen kun otin viereeni nukkuun... En edes ehdotteleen kerinny kun oli jo kimpussa.
Toisien treffien ja selänkääntö yön jälkeen oli ihan hiljaista.. Kun kysyn parin päivän odottelun jälkeen et mikä meni vikaan niin...
Ensin tulee selitys:
"Mä en vaan yksinkertasesti PYSTY lähteen minkäänlaiseen seurustelu/tapailutouhuun. Älä hae syitä, kun mulla ei sellasta varsinaisesti ole. Mua ahdistaa vaan ihan helvetisti ajatuskin siitä et ajaudun taas epätoivoiseen suhteeseen. Mä en osaa sulle asiaa EDELLEENKÄÄN selittää. Kyse ei ole siitä mitä sinä olet tai et ole. Kyse on mun omasta paniikistani. Ehkä nyt ei ole vaan oikee aika tai jotain. En tiedä.
Myöhemmin kun en oikein ymmärtänyt, tulee:
"Tiedän mun fiilikset. Ei ne muutu. En tunne mitään"
Ja vielä myöhemmin oikein vihaisena:
"Mä tunnen itteni niin hyvin et mun ei tarvii olla toisen ihmisen seurassa kun pari minuuttia ja tiedän et kiinnostunko tyypistä ystävätasolla vai parisuhdetasolla. Nyt ei vaan tuntunu hyvältä. Sun kanssa oli mukavan rento olla siihen asti kun sanoin et en halua treffailumielessä tapailla. Sit sun ymmärrys loppu kesken.
Joo loppuuhan se ymmärrys jos sanotaan päin näköä et tosi kivaa oli mut en mä tutustua halua suhun.
Sitä kun ei treffailu ole niin hirveän vakavaa... Tälle neidille ilmeisesti naimisiin menon esiaste.
En kuitenkaan suuttunu tai mitään.. Hemmetin pettyny kyllä olin ja sanoinkin sen.
Enää ei olla edes puheväleissä ollenkaan... Pyytää jättää rauhaan ja kaikki yhteydenotot on "pommittamista"
Kertokaa joku onko välit mitenkään korjattavissa, ja jos on niin miten?
Vaikka joskus myöhemmin edes, ja kuinkahan kauan mahtaa leppyminen suunnilleen kestää?
Vai olenko tosiaan ihan samantekevä tuttavuus sille ja parempi itse unohtaa koko ihminen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taitaa olla niin, että neitisi ei ole valmis seurusteluun. Pahinta mitä voit tässä tilanteessa tehdä, on että jatkat yhteydenottoja - se tuntuu ikävältä ja ahdistavalta "roikkumiselta" eikä johda muuhun kuin entistä suurempaan vastarintaan toiselta puolelta. Älä missään tapauksessa todistele rakkauttasi tai puhu tunteista. Se voi estää teitä olemasta enää koskaan ystäviä.
Ota aikalisä, niin ehkä voitte vielä joskus olla ystäviä ja tutustua paremmin mutta nyt ei ole oikea hetki, koska teillä on erilaiset tunteet ja odotukset. Ja kyse ei todellakaan ole sinusta vaan siitä, että hän ei nyt vielä uskalla antaa itselleen lupaa rakastua.
Mut taisin jo tehdä sen pahimman ja jatkoin yhteydenottoja ja suututin ihan kunnolla. Ja tuli ne tunteetkin tunnustettua.. Ei rakkautta mutta mahdottoman paljon tykkäämistäni tilittelin.
Sitä ei kai oikein millään käsitä mikä voi toiseen ihmiseen tutustumisessa niin pelottaa. Eihän se edes ole vielä seurustelua.
Ja kun tuo on aivan helmi ja seuraa riittäisi niin pelkää myös ettei itse ole paikalla sitten kun pääsee eroon noista ahdistuksistaan. Joku muu tulee pian väliin..
Ei tuollaiset koskaan ole vapaita.
Ja kun tosiaan henkisellä puolella tuntuisi kaikki natsaavan paremmin kuin koskaan ennen.
Ja tuo kahden minuutin arviokin vähän ihmetyttää.. Oon kyllä ihan kiitettävästi kelvannu tosi kauniillekin neideille näön puolesta mut jos en vaan ole sen tyyppiä tms. eikä halua suoraan sanoa ja loukata... Sanoisi suoraan jos ei naama miellytä niin helpompi vaan olisi unohtaa. Ihmettelen vaan miksi sitten edes alkuun lähti kokeileen...
Itse en hakkaa päätä seinään jos ei ulkonäkökin miellytä... Voi olla pinnallista mutta on sillä vaan iso merkitys valitettavasti.
Se on aika helvetin turhauttavaa vaan odottaa kun ei edes ole varma onko se syy tosiaan se ahdistus ja väärä aika, vai olenko vain väärä sille sen mielestä.
Kun on joskus niinkin käynyt et on odotellut ja neiti onkin sitten myöhemmin löytynyt toisen kainalosta.
Se on ihme homma teillä naisilla.. Juoksette karkuun kun sanoo liian aikaisin että nyt tykkään tosi paljon, mutta sitten kun ei ole yhtään haku päällä itsellä ja on kylmä kuin jääpalikka niin kyllä alkaa jahtaaminen.
Hyvä mies, ota itseäsi niskasta kiinni.
Nainen hyppäsi sinun kanssa melkein heti sänkyyn ja myöhemmin muutti mielensä sinun suhteen. Tapaamasi nainen ei todellakaan kuulosta miltään helmeltä. Minusta sinun ei pidä roikkua epätoivoisesti sellaisessa naisessa kiinni, joka ei ole valmis seurustelusuhteeseen, eikä ole kiinnostunut sinusta.
Eiköhän niitä mukavampia naisiakin ole, jotka ovat valmiita tervejärkiseen parisuhteeseen.
Hyppäsi sänkyyn joo, mutta on moni muukin hypännyt ensimmäisenä iltana.. Ja tuli sitä juteltua puhelimessa ja kirjoiteltuakin jonkin aikaa ettei aivan samalta näkemältä touhuttu.
Eikä se huono asia ole jos intohimoa on niin ettei voi irti toisesta olla.
Eikä tuo ihan holtiton ole.. Sen verran tiedän.
Ja jos piti vain satunnaispanona niin tuskin olisi porukoilleen näyttänyt..
Ihme homma.. Tuntuu että minä joudun kärsimään siitä että joku kusipää on naistansa hakannut... Kai noista jotain traumoja jää ja voi olla vaikeaa pitkäänkin.
On niitä mukavia naisia paljonkin kyllä, mut tällaisia itselle sopivan tuntuisia mukavia tapaa todella harvoin..
Mikä ihme sen mukavuuden lopetti..? Sehän tässä ihmetyttääkin! Jos tein jonkin virheen niin olisi pirun hienoa kuulla minkä, kun vastaavaa ei huvittaisi koskaan kokea!
Huonona neuvonantajana,seksistätotaalikieltäytyjä,miesvihaaja,naisvihaajakin.En kestä sukupolisuutta korostavia ihmisiä.Tykkään ilmiöistä.Eli jos daamisi kopioi minun filosofiaani, se seuraa tosi huonoa roolimallia tämän omaan umpikaislikkoonsa.Minä aion nimittäin tappaa itseäni.Oman naissukupuolisuuteni takia.
Liian vaikeeta yrittää olla psykiatri näille seko pää hu*rille... dumppaa se..ei se ole edes henkisesti sopiva..se näyttelee ja se stressaa sitä... se on näitä vakipano hu*ria joita on joka sormelle...
Itsellä kävi lähes samalla tavalla ku sullakin, mutta kyseessä oli mies. Hauskaa oli jne. mutta yhtäkkiä mies ei vaan innostunut mistään. No ajattelin sitten, että ottakoot itse yhteyttä minuun, kun jaksaa taas olla kanssani..Viestiä on tullut, mutta harvakseltaan. En silti aijo itse jahdata tyyppiä, koska hän tämän ikäänkuin tekikin...Pallo on siis hänellä.
Alussa olin itse melko varautunut, enkä halunnut edetä nopeasti. Mies taas heti alussa näytti minua ystävilleen ja ehdotti tapaamista vanhempiensa kanssa (en kuitenkaan mennyt).
Ehkä nämä ihmiset joilla on ollut traumoja menneisyydessä, eivät vain osaa kanavoida ongelmiaan läheisilleen. Tämäkään mies ei ollut sinut itsensä kanssa..
Kauanko meni et se alkoi ottaan yhteyttä? Vaikka eihän se sama kyllä varmaan naiseen päde..
Mä tein sen virheen et jahtasin....Mua vaivas niin tuo käytös et halusin jutella.. Tää neiti ei ilmeisesti pystynyt siihen edes puhelimessa ja veti ihan herneen nenään.
Aika ihme jos ottaa enää yhteyttä oma-aloitteisesti.
En tiedä mitä ajatella koko ihmisestä... Aika itsekkäältä alkaa tuntumaan.
Kyllä sitä itellekin on paskaa satanut elämässä niskaan mut kyllä sitä silti aina on riittänyt empatiaa jos joku on halunnu näin paljon jutella kuin itse nyt.
Ehkä se jokin paniikki kuolettaa myös reiluuden muita kohtaan... En tiedä. Joku vastaavan väkivaltaisen jutun ja myöhemmän paniikin itse kokenut varmaan tietää paremmin kertoa..
Tällainen viesti tuli ensitreffien jälkeen:
"Mä haluan ehdottomasti tavata sua vielä ja ihmetellä fiiliksiä. Ajatus sitoutumisesta on jokseenkin kammottava ja yritän tälläkin hetkellä taistella sitä pakokauhun kaltasta tunnetta vastaan. :D Mä olen loukannu niin montaa tästä samasta syystä... kääntäny kelkkani ja luikkinu pakoon. Raukkamaista mut mä en voi sille mitään."
Ja karkuunhan tuo sitten luikkikin.
Jos rakastumisesta puhutaan, siinä tulee eteen piste minkä ohitettuaan ei voi enää perua ja jumissa on. Se voi pelotella.
Saiskohan tästä lainauksesta apuja tolkuntekoon...
Rakastunut henkilö tuntee riippuvuuttaan rakastetustaan. Tämä saattaa tuottaa myös pelkoa, koska rakastettu voisi tällöin halutessaan käyttää myös sitä valtaa, mikä hänellä on häneen rakastuneeseen henkilöön. Toisaalta myös läheisyys voi pelottaa, sillä juuri se saa rakastuneen tuntemaan konkreettisesti tämän riippuvuussuhteen olemassaolon. Rakkauden regressio voi tuoda mukanaan jopa hajoamisen pelkoa, sillä regressio ilmenee tunne-elämän muutoksina. Liikaläheisyyden ja pelkojen torjumiseksi ilmaantuu ajoittain kielteisiä tunteita ja erilaisia suojautumiskeinoja. Merkittävä osa rakastumisen tunteista perustuu muistoihin ja kokemuksiin eikä rakkaudenkohteen ominaisuuksiin. Tunteet virittävät oman toivon onnesta ja toisessa nähdään lupaus tämän onnen saavuttamisesta.
On se muuten jännä, miten exät pystyy pilaan ihmisen. Siis tarkotan just sitä, että jos edellinen suhde on ollut yhtä helvettiä, niin uuteen suhteeseen on hirveen vaikee/mahdoton ryhtyä kun ei millään pääse siitä paskasta yli vaan alkaa näkeen ihan hyvässäkin emännässä/ isännässä puutteita, vikoja, jne jne....Maalaisjärjellä ajateltuna sitä jotenkin luulis, että kaiken paskan haluaa unohtaa. Eihän se todellakaan hetkessä käy, mutta antais itelleen aikaa käsitellä kariutunutta parisuhdetta ja sitä kaikkee paskaa ennenkö alkaa deittaileen muita ihmisiä ja käy niinkun sun tapauksessa kävi. On se suoraansanottuna ihan vitun väärin, että uusi mahd. kumppani joutuu kärsiin exän tekemisistä vaikkei koko exää edes tunne, tietää vaan sen mitä toinen on kertonu aiemmasta suhteesta. Samaa sanoin omallekin exälle, että olen pahoillani kun sitä on petetty, mutta se ei todellakaan ole mun vika eikä meidän suhteeseen tarvii jonkun ex-muijan pettämistä aina vetää ja viedä homma niin pitkälle, että pissalla käyminen yksin oli kiellettyä(piti jättää tyyliin ovi auki ettei vaan kukaan vieras mies ois sieltä pöntöstä noussu tyydyttään mua). Kaikki yksityisyys oli mennyttä, vaan sen takia että kaks nuoruuden rakastettua on sattunu häntä pettään. Pointti on se, että ei ihmisiä, varsinkaan uusia kumppaniehdokkaita saa syyllistää exien virheistä. Kukin meistä mokaa, se on saletti. Eri asia on, oppiiko virheistään vai jääkö niitä aina toistaan.
enkä todellakaan suostu ottaan kenenkään pettämisiä omalle kontolleni. Kukin on oman elämänsä herra ja pettäminen on yks niistä harvoista asioista, johon pystyy ite vaikuttaan. Yks suhde loppuun ennenkö toista aletaan ees suunnitteleen. Ei se itse fyysinen pettäminen, vaan se että jo ajattelee tai suunnittelee pettävänsä. Kyllä saa käydä kurkkaan onko ruoho toisella puolella vihreempää kunhan muistaa informoida siitä mulle, jotta mäkin voin toteuttaa fantasioitani toisen miehen/naisen kanssa. Tasa-arvo suhteisiin!