Mitä mieltä olette arkipäiviin kuuluvista töistä, tuleeko naisen tehdä tietyt hommat ja miesten tietyt vai onko se jo aatamin aikaista ajattelua?
Moni varmaan huomaa sen että yhteiskunta on kasvattanut ja varmasti kasvattaa edelleenkin naiset naisten ja miehet miesten hommiin ainakin tietyiltä osin.
Ajatteleeko moni ettei tuota järjestelyä pidä yrittääkään muuttaa tai sitä ei jaksa yrittää muuttaa? Onko joku antanut asian vain olla?
Itse olen tullut siihen tulokseen ja mieheni myös että meille passaa kompromissit ja sitä kautta tehdään kotityöt. Vähitellen on vakiintunut tiettyjä töitä joita minä teen ja joita mieheni tekee ja se sopii molemmille. Emme kuitenkaan ajattele niin että toinen vain olettaa toisen tekevän ne hommat aina vaan niistä voi aina keskustella ja niitä voi muuttaa tai toinen voi välillä auttaa toista, mahdollisimman joustava siis.
Jos molempia ei meinaa millään kiinnostaa tiskivuori niin sitten annetaan sen seistä päivä-pari, ei kaada meidän maailmaa. Sitten toinen tekee sen, yleensä se joka on alunperinkin tehnyt sitä enemmän. Ja välillä toinen taas tulee apuun.
SItä myös mietin että onko joillakin toinen osapuoli sellainen joka ei vain yksinkertaisesti tee mitään tai lähde omatoimisesti tekemään? Miten kestätte sellaista vai johtuuko ihan luonne eroista?
Moni varmaan huomaa sen että yhteiskunta on kasvattanut ja varmasti kasvattaa edelleenkin naiset naisten ja miehet miesten hommiin ainakin tietyiltä osin.
Ajatteleeko moni ettei tuota järjestelyä pidä yrittääkään muuttaa tai sitä ei jaksa yrittää muuttaa? Onko joku antanut asian vain olla?
Itse olen tullut siihen tulokseen ja mieheni myös että meille passaa kompromissit ja sitä kautta tehdään kotityöt. Vähitellen on vakiintunut tiettyjä töitä joita minä teen ja joita mieheni tekee ja se sopii molemmille. Emme kuitenkaan ajattele niin että toinen vain olettaa toisen tekevän ne hommat aina vaan niistä voi aina keskustella ja niitä voi muuttaa tai toinen voi välillä auttaa toista, mahdollisimman joustava siis.
Jos molempia ei meinaa millään kiinnostaa tiskivuori niin sitten annetaan sen seistä päivä-pari, ei kaada meidän maailmaa. Sitten toinen tekee sen, yleensä se joka on alunperinkin tehnyt sitä enemmän. Ja välillä toinen taas tulee apuun.
SItä myös mietin että onko joillakin toinen osapuoli sellainen joka ei vain yksinkertaisesti tee mitään tai lähde omatoimisesti tekemään? Miten kestätte sellaista vai johtuuko ihan luonne eroista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se tekee, kuka osaa/ehtii.
Lapsuuskodissani se oli aina isäni, joka hillui sen imurin kanssa. Hänelle kun kämpän siisteys oli tärkeämpää kuin äidilleni. Toisaalta, en usko, että isältäni pyykkikoneen käyttö koskaan luonnistuisi. On jo eläkkeellä, eikä ole tähän päivään mennessä opetellut mitä ne eri napukat siinä vehkeessä tarkoittaa. Mökin puiden hakkuut ja paskahuussin tyhjennykset on aina tehty porukalla sukupuoleen katsomatta. Samoin auton renkaanvaihdot sun muut "perinteisesti miehen" hommat.
Tuo on itselleni aina ollut ihan luontevaa touhua, joten koen hyvin vieraaksi jaottelut naisten ja miesten töihin. Miksei ihmiset voi vaan käyttää järkeään sen sijaan, että kitistään jostain sukupuolirooleista? Voi jäädä hommat tekemättä, jos keskitytään siihen tappeluun enemmän kuin tekemiseen.
Se kumpi ehtii ensin, tekee. Toinen on tietysti tuo osaaminen. Haaveilen nörttimiehestä joka tulisi ja hoitaisi tietokoneeni...vastapalveluksena voin sitten hoitaa raha-vero yms. asiat, ne kun minulta sujuvat.
Mutta tuo tietokone tai koneet ylipäätään..kurluttavat ja metelöivät enkä ikinä tiedä mitä nillle pitäisi tehdä.
Niin, ja sitten noita painavia nostoja/kantamuksia. Miehet kyllä yleensä tarjoutuvat auttamaan niissä.
Minulla ei ole parisuhteessa ollut koskaan riitaa mistään.
Exän kanssa oli ainut "riidanpoikanen" tuosta tietokoneesta, sen sielunelämä kun ei kumpaakaan kiinnostanut. Ex oli tottunut että firman nörtit hoitavat koneet ja kotikone oli sitten huonolla hoidolla.
Meilläkin kotitöitten jako on vakiintunut vähitellen. On tiettyjä juttuja, joista mies tekee mieluummin, ja tiettyjä, jotka minä. Molemmat kuitenkin tekevät kaikkea mahdollista, jos on tarvis. Ja tosiaan, maailma ei kaadu, vaikka joku homma saisi hetken odottaakin.
Mutta täytyy sanoa, että en viihtyisi perinteisessä roolijaossa. Etenkin, kun näin kerrostalossa asuessa ja autottomana niitä perinteisiä miesten töitä on kovin vähän tarjolla. Mies remontoisi kämppää toisinaan ja odottaisi vastapalvelukseksi täyden siivouksen, pyykin ja keittiöhommat? Ei tulisi kauppoja.