Soutamista ja huopaamista on nyt takana useampi vuosi, muutamaan kertaan yritetty lopettaakin jo mutta aina ajauduttu kuitenkin takaisin toistemme syliin. Olemme kokeneet tänä aikana yhdessä jotain käsittämättömän hienoa ja erityisen harvinaista, eikä kumpikaan ole valmis toisesta kokonaan luopumaan, vaikka yhteiset tulevaisuuden näkymät eivät monien asioiden vuoksi kovin lupaavat olekaan.. molemmilla on omat elämät satojen kilometrien päässä ja yhtälö on hankala.
Nyt meneillään kuitenkin ”jäähdyttelyvaihe” eli mies selvittelee kotonaan asioitaan ja olen luvannut hänen rauhassa tehdä sen, eli väistyn itse takavasemmalle. On hyvin mahdollista, että mies kuuluu tähän tämän palstan tohveli-enemmistöön eli hän lakaisee roskat maton alle ja jatkaa kotona elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ainakin näin uskottelee itselleen.. Olemme miettineet, että yksi vaihtoehto olisi jatkaa nyt hyvinä ystävinä – ainakin itselläni olisi siihen tahtoa sekä halua ja tiedän että niin myöskin miehellä. Mieltäni askarruttaakin vain se, miten ”ystävyytemme” vaikuttaa siihen heidän kotileikkiinsä siellä? Miten liittoa voi jatkaa tai edes koittaa paikata siltä pohjalta, että takana on suht. pitkä salasuhde, joka jatkuu kuitenkin vielä vaikkei mitään fyysistä kanssakäymistä enää tapahtuisikaan? Millaiset tulevaisuudennäkymät liitolla voi tuolta pohjalta olla? Itse en moiseen pystyisi ja ihmettelen millaisella pokerinaamalla ja näyttelijän lahjoilla tuolta pohjalta voi toisen kanssa vielä saman huushollin ja makuuhuoneen jakaa… Mies on kuitenkin ns. kunnollinen mies eikä mikään naistennaurattaja. Miten tuo liitto voi vielä toimia ja onnistua jos jatkamme ystävyyttä, joka ei kestä edes päivänvaloa? Ei vaikuta kovinkaan paljon siltä, että miehellä olisi tosissaan halua satsata ja panostaa liittonsa pelastamiseen?
Joku varmaan seuraavaksi sanoo, että joo joo se pitää sua varalla, mutta mä en usko siihen. En usko siihen siksi, että koko juttu alusta alkaen on perustunut hyvin vahvaan henkiseen yhteyteen enemmän, kuin fyysisen kanssakäymiseen. No, toki sitäkin on ollut mutta se ei ole ollut pääasia.
Kysyisinkin siis löytyykö palstalta ketään miestä tai naista, jolle ”salasuhteesta” olisi jäänyt toimiva ja pitkäikäinen ystävyyssuhde??? Voiko se toimia näissä olosuhteissa vai olisiko viisaampaa pistää peli kerrasta poikki, vaikka se niin saa…sti sattuukin? Entä miten "kulissit" ovat kestäneet tällaisen kuvion?
Nyt meneillään kuitenkin ”jäähdyttelyvaihe” eli mies selvittelee kotonaan asioitaan ja olen luvannut hänen rauhassa tehdä sen, eli väistyn itse takavasemmalle. On hyvin mahdollista, että mies kuuluu tähän tämän palstan tohveli-enemmistöön eli hän lakaisee roskat maton alle ja jatkaa kotona elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ainakin näin uskottelee itselleen.. Olemme miettineet, että yksi vaihtoehto olisi jatkaa nyt hyvinä ystävinä – ainakin itselläni olisi siihen tahtoa sekä halua ja tiedän että niin myöskin miehellä. Mieltäni askarruttaakin vain se, miten ”ystävyytemme” vaikuttaa siihen heidän kotileikkiinsä siellä? Miten liittoa voi jatkaa tai edes koittaa paikata siltä pohjalta, että takana on suht. pitkä salasuhde, joka jatkuu kuitenkin vielä vaikkei mitään fyysistä kanssakäymistä enää tapahtuisikaan? Millaiset tulevaisuudennäkymät liitolla voi tuolta pohjalta olla? Itse en moiseen pystyisi ja ihmettelen millaisella pokerinaamalla ja näyttelijän lahjoilla tuolta pohjalta voi toisen kanssa vielä saman huushollin ja makuuhuoneen jakaa… Mies on kuitenkin ns. kunnollinen mies eikä mikään naistennaurattaja. Miten tuo liitto voi vielä toimia ja onnistua jos jatkamme ystävyyttä, joka ei kestä edes päivänvaloa? Ei vaikuta kovinkaan paljon siltä, että miehellä olisi tosissaan halua satsata ja panostaa liittonsa pelastamiseen?
Joku varmaan seuraavaksi sanoo, että joo joo se pitää sua varalla, mutta mä en usko siihen. En usko siihen siksi, että koko juttu alusta alkaen on perustunut hyvin vahvaan henkiseen yhteyteen enemmän, kuin fyysisen kanssakäymiseen. No, toki sitäkin on ollut mutta se ei ole ollut pääasia.
Kysyisinkin siis löytyykö palstalta ketään miestä tai naista, jolle ”salasuhteesta” olisi jäänyt toimiva ja pitkäikäinen ystävyyssuhde??? Voiko se toimia näissä olosuhteissa vai olisiko viisaampaa pistää peli kerrasta poikki, vaikka se niin saa…sti sattuukin? Entä miten "kulissit" ovat kestäneet tällaisen kuvion?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ensin kannattanee miettiä mitä saat moiselta ystävyydeltä joka sekin on edelleen salaista?
Mies pettää näin ollen edelleen vaimoaan kuin myös sinua.
Sinä et yksinkertaisesti voi edes tietää mitä mies kotonaan on luvannut ja puhunut.Vaikka hän sen sinulle kertoisi ei se vältämättä ole totuus,sillä pettäjät valehtelevat kaikille.Semmoisia pokerinaamoja ja näyttelijöitä ne ovat,pystyvät mihin vaan niin kauan kuin heille ns.lupa annetaan,eli niin kauan kun sinä ja vaimo häneen uskotte.
Miksi tuhlaisit elämääsi pettäjään?
Hanki oikeita ystäviä ja rehellinen mies, saat elämältä paljon enemmän.
Viisaampaa on todella pistää peli kerrasta poikki, ja siihen aikuinen kyllä pystyy
kunhan ottaa järjen käyttöön.
Ap.
Voisitko kuvitella meneväsi miehen perheen luokse kahville? Tai päinvastoin?
- Eli vielä salailisitte ja jos se on raastavaa niin samassa pinteessä olet.
Voitko kuvitella, että yhtäkkiä siirryt täysin platoniseen suhteeseen?
Yleensä tämä on erittäin vaikeaa ihan julkirakkaasta julkiystäväksi siirtymisessä, jos ei pidä vieroitusjaksoa.
Mitä sitten kun mies löytää uuden salarakkaan? Mitä tunteita se sinussa herättäisi, kun ette olisikaan enää niin ainutlaatuisia?
Voisitko puhtaasta sydämestäsi iloita, jos mies ilmottaisi, että parisuhde nykyään kukoistaa eikä koe viehätystä muihin naisiin kuin vaimoonsa?
Voisitko olla puhtaasti ystävä?
"Olemme kokeneet tänä aikana yhdessä jotain käsittämättömän hienoa ja erityisen harvinaista"
Varmaan tämäkin mies on kokenut tämän saman aikoinaan jo oman vaimonsa tai jonkun muun kanssa ehkä se sinulle on ollut erilainen kokemus.
Ystävyys - miehen ja naisen välinen on usein kyseenalainen ja varsinkin "suhteen" jälkeen. Siinä toinen haikailee tavoittamatonta jatkuvasti ja ilman ristiriitoja siitä ei selviä.
Peli poikki ja oman elämän etsintään.
..pystyisin olemaan pelkkä ystävä, vaikka en heille välttämättä kahvivieraaksi kotiin lähtisikään. Parasta antia suhteessamme on ollut kommunikointi ja se on seikka, jonka vuoksi punnitsen tätä asiaa. Olemme jakaneet hurjan määrän asioita laidasta laitaan ja käyneet aivan uskomattomia keskusteluja enkä haluaisi sen päättyvän, vaikka fyysinen puoli onkin päättynyt (jo hyvän aikaa sitten).
Ja kyllä, pystyisin olemaan vilpittömästi iloinen jos hän kertoisi suhteensa kukoistavan. Uuteen salarakkaaseen en kuitenkaan usko, sillä jo tästä hän on kantanut valtavaa syyllisyyttä..
Ja mitä tulee siihen, että tämä on ollut niin hienoa ja harvinaista niin kyllä, hän on varmasti kokenut samoja tunteita aikoinaan jonkun muun kanssa - kuten minäkin. Ikää ja elettyä elämää on meillä molemmilla sen verran, emmekä ole kumpikaan lasipurkissa eläneet. Vaikka ystävinä eteenpäin jatkaisimmekin, se ei tarkoita sitä että odottaisin vielä hänet omakseni saavani. Sitä tuskin tapahtuisi, vaikka hänestä sinkku joskus tulisikin. Olosuhteet ovat sen verran haasteelliset, etten edes haaveile meistä virallista pariskuntaa. Eli turhia toiveita rakkaussuhteen jatkumisesta ei ainakaan minun puoleltani ole..
Miksi roikkua tuossa suhteessa, edes salaisena ystävänä?
Päästä irti , löydät varmasti muitakin keskustelutaisoisia ihmisiä elämääsi.
Haluatko itse asiassa tietää voiko mies oikeasti unohtaa tunteesi sinua kohtaan, suhtautua sinuun platonisesti kuin ystävään ja rakastaa jälleen pelkästään vain vaimoaan niinkuin mies naista rakastaa eikä enää sinua? Tai mikä pahinta, ei enää mahdollisesti edes rakasta vaimoon, mutta valitsee tämän silti?
Itse olen tismalleen samassa tilanteessa ja mietin juurikin samaa. Kun luin saman tarinan toisen kirjoittamana tajusin, että ystävyys on vain keino pitää kiinni, pysyä lähellä, seurata tilannetta, odottaa edelleen ja ripustautua toivoon, että heillä sittenkin menisi huonosti ja itse olisi kätevästi saatavilla eron tullessa.
Sivusuhde kai harvemmin päättyy kakkosen rakkauden loppumiseen vaan ennemminkin kärsivällisyyden loppumiseen. Kun mies ei itkusta, ikävästä, kiukusta ja ties mistä huolimatta tee elettäkään erotakseen vaimostaan, on pettymys niin suuri ja rakkauden menetys niin karvas niellä, että ystävyyteen siirtyminen voi olla äärettömän vaikeaa. Ajatus on kaunis ja toimii ehkä joskus myöhemmin, mutta ei varmastikaan ennen kuin suhde todella on molemmin puolin kuollut ja kuopattu tunteineen ja toivoineen.
Voi olla helpompaa pistää kerrasta poikki, jatkaa omaa elämäänsä ja antaa miehen jatkaa omaansa vaimonsa kanssa, siitä on ehkä parempi olla tietämättä mitään. Syvälliset keskustelut voi hoitaa oikeiden ystäviensä kanssa ilman salailuja ja piilossapysymistä.
suhteen niin jos se olisi pysynyt kahden eri sukupuolta olevan ihmisen kaverisuhteena niin sehän olisi lopun ikää rikastuttanut teidän molempien elämää.
Tähän olisitte voinut tuoda remmiin myös omia puolisoitanne, ystäviänne jne.
Mutta teillä on suhde ollut samalla salasuhde fyysisine puolineen, ei se voi muodostua enää "tavalliseksi" ystävyydeksi. Sen linjan olette ylittäneet.
Tuomalla seksi mukaan kuvioihin usein pilataan muuten todella hyviä ystävä ja kaverisuhteita. Ja teidän kohdalla se on ollut vielä salasuhde josta hän jo kokee huonoa omaatuntoa.
yhden ystävyyssuhteen, joka on toiminut enemmän kuin hyvin salasuhteen jälkeen, jo useita vuosia. Tosin mies on kyllä nykyään taas uudessa salasuhteessa toisen ihmisen kanssa.. minun...
Haluat varmaan jatkoksi ystävälaumaan. Perheystävää tuskin tulee pettämisen jälkeen salarakkaasta. Tiedän kyllä kännipäissään tehdystä pettämisestä, yhdestä kerrasta, jonka jälkeen ystävyys vaimon kanssa on jatkunut. Tosin tästä sekoilusta ei tiedä naispuolisen petturin aviomies ja perheystävyys jatkuu. Naiset tässä yhtälössä ovat niitä bestiksiä.
Mies valitsi vaimonsa ja sinä haluaisit olla edes ystävä. Tajuathan sen, että myös ystävyys olisi salailua, jos se ei kestäisi reilua keskustelua ja päivänvaloa siellä kotona.
Kokoa itsesi ja unohda varattu mies. Äläkä usko, että niiden , miehen ja vaimon avioliitossa on kyse vain kulisseista, mies on kusettanut sinua. Tajuat sen , kun aika antaa perspektiiviä asialle. Ohjaan sinua ihan omasta kokemuksesta. Uskoin ja toivoin ja roikuin aikoinani. Puhuin pitkiä puheluita miehen kanssa öiseen aikaan, kun vaimo nukkui. Tai kun mies oli ulkoiluttamassa koiraa. Tai kun mies oli työmatkalla jne. Minäkin luulin sitä sielujen sympatiaksi, itse olin vereshaavoilla oman eroni jälkeen, joka johtui ex-mieheni salasuhteesta. Ja se ensimäinen oli tämä mies, jolla ei ollut aikomustakaan erota vaimostaan. Nyt tajuan sen.
Elämä ottaa, elämä antaa. Seukkaan vapaan miehen kanssa. Voi hengittää vapaasti.
Kovasti yksimielisiä olette ja jokainen antanut omalla tavallaan ajattelun aihetta.. Asiat harvoin ovat mustavalkoisia,mutta nyt täytyy hetkinen tuumia tätä.
Se täytyy sanoa, että itse olen jo kiinni sikäli omassa elämässä että en kaipaa häntä läheskään koko ajan, enkä toivo häntä sanan varsinaisessa merkityksessä takaisin. Tiedän, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta ja se olkoon niin. Aikuisiällä noin syviä ihmissuhteita on kuitenkin hyvin vaikea enää luoda, emmekä kumpikaan haluaisi toisesta kokonaan luopua. Ei ole siis kysymys vain siitä, että minä kakkosena roikkuisin hänessä aivan epätoivoisesti, vaan tämä on meidän molempien mielipide.. Saattaa mennä pitkiäkin aikoja, ettemme ole missään tekemisissä ja se on ihan fine. Mun on hyvä olla nyt yksin, enkä kaipaa miestä elämääni vaikka mielenkiinto vastakkaista sukupuolta kohtaan onkin hiljalleen heräilemässä ;)
olin samassa tilanteessa. Paljon vaikuttaa se, tietääkö vaimo. Jos ei tiedä, mies jatkaa kotona ilman mitään selittelyjä.
Sinun ja miehen ystävyyv voi jatkua jollakin tasolla. Mutta se edellyttää sinulta 100 % kunnioitusta hänen vaimoa ja perhettä kohtaan. Ja myös tietty miestä kohtaa. Silloin on unohdettava puhuminen tohvelista ( koska valitsi vaimon sinun sijastasi, kokonaisuutena paremman) Sinun on unohdettava puhuminen kotileikeistä ja kulisseista, kun puhut heidän yhteiselämästään.
Nyt sinulla on hieman ivallinen asenne miehen oikeata kotia kohtaan.
Ystävyys on hieno asia. Tosin se näissä olosuhteissa hiipua nopeasti. Jos vaimo siitä ei tiedä, voi tulla kiusallisia tilanteita. Haluaisit kertoa heti ystävälle jonkin asian. Puhelimeen ei vastata ja vastaussoitto tulee päivien päästä.
Älä mieti miehen puolesta/puolelta mitään. Ihan se ja sama mitä hänen kotonaan tapahtuu ja miten liitolle käy - et sinä pysty hänen kotiasioihin vaikuttamaan. Tärkeää on vain se mitä ITSE ajattelet ja miten toimit. Miltä tuntuu. Mitä oikeastaan haluat?
Poikaystäväni lähes 30 vuoden takaa on säilynyt yhä ystävänäni. Erosimme, koska en kestänyt hänen taipumustaan solmia erilaisia henkisiä/fyysisiä suhteita toisiin naisiin. Silloin ja oikeastaan vieläkin kyllä mietin miksi ihmiset ovat niin kummallisia... Jos on yhteen hyvä suhde, niin ei se estä myös toista suhdetta olemasta hyvä. Mutta korkeampaa matematiikkaa on, missä menee tuo raja. Että molemmat suhteet pysyvät hyvinä, niin että kenestäkään ei tunnu kurjalta.
Tunsin ennenstään myös tuon entisen poikaystäväni tulevan puolison ja lastensa äidin. Myös häntä tapailen silloin tällöin vieläkin. Expoikaystäväni on eronnut hänestä jo muutama vuosi sitten.
Kysyit "miten kulissit ovat kestäneet tällaisen kuvion". Tuohon voisin sanoa, että kulissit kestää aina - mutta ihmiset kulisseissa eivät välttämättä. Silloin kestää, jos kokee jotain käsittämättömän hienoa ja todella tuntee saavansa jotain suhteelta. Tämä täytyy olla kaikinpuolista. Mikäli esim. miehellä on vaikeaa jatkuvasti kotona vaimonsa kanssa - se vaikuttaa väistämättä myös teidän suhteeseenne. Lopulta sinusta saattaa tuntua, ettei suhteenne nyt NIIN käsittämättömän hieno juttu olekaan, että sitä kannattaa jatkaa. Usein ihmissuhteisiin pätee sama kuin artistin (tai ammattiurheilijan) elämään; kannattaa lopettaa silloin kun on vielä huipulla eikä silloin kun on pakko.
Samankaltainen tilanne meilläkin. Salasuhde aiheuttaa niin paljon ahdistusta ja ongelmia, että olemme muutamaan otteeseen yrittäneet pelkkää ystävyyttä. Hetken se on aina toiminutkin, mutta sitten ollaankin yhtäkkiä taas sylikkäin, päällekkäin, allekkain... Meillä ystävyyden yritystä helpottaa kuitenkin se että ulkopuoliset tosiaan olettavat meidän olevan pelkkiä ystäviä. Mutta näinä pelkkiä-ystäviä-kausina olo on ollut helpompi, kun on voinut vailla huonoa omatuntoa olla miehen seurassa julkisestikin, eikä ole tarvinnut pelätä että joku näkee. Tällä tavoin tutustuminenkin on ollut syvempää, kun voi keskustella suhteesta eri näkökulmista ja välillä objektiivisesti. Kuitenkin, ystävyyden leikkiminen tuntuu teeskentelyltä koska molemmat tietävät haluavansa toisen syliin, ja välillä esittäminen on rankkaa. Juodaan kiltisti kahvia vaikka tekisi mieli vain suudella ja syleillä. Täytyy kuitenkin laittaa asiat vaakakuppiin ja miettiä mistä pystyy luopumaan ja mistä ei. Huolimatta siitä, että olisimmekin tästä lähtien viattomasti vain ystäviä, en kehtaisi hänen vaimonsa eteen mennä esittämään ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Mies kehtaisi. Meillä tosiaan taas ystävyyden kokeiluvaihe meneillään, saa nähdä kuinka pitkään tällä kertaa pystytään tähän.
Kuten sanottu, on mekin jo monta kertaa yritetty lopettaa - huonolla tuloksella. Tällä hetkellä mitään lopullisia valintoja/päätöksiä ei ole tehty, vaan todellakin vetäydyn sivummalle (vaikka sitten ystävän rooliin), jotta hän voi rauhassa punnita asioita ja ajatuksiaan. Olen sen mielestäni hänelle velkaa ja sen hänelle suon, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Asioiden ratkeaminenhan voi ottaa vuoden, kaksi tai viisi ja hoputtamalla/painostamalla minä en aio miestä itselleni "ottaa". Hän tulee, kun on siihen valmis ja aika on kypsä, jos on tullakseen.
Siltoja emme kumpikaan haluaisi takanamme polttaa ja välitämme toisistamme liikaa pystyäksemme olemaan täysin pois toisen elämästä. Onneksi välissämme on matkaa satoja kilometrejä, koska se poistaa miltei täysin tuon kiusauksen fyysiseen kontaktiin. Ystävyytemme toimii tällä hetkellä lähes täysin puhelimen ja mailin voimalla, mikä tietysti helpottaa tilannetta jnk verran.. Molemmat olemme kuitenkin luonteeltamme herkkiä ja ns. kilttejä ihmisiä, eikä kumpikaan meistä ikimaailmassa olisi voinut kuvitella tällaiseen tilanteeseen päätyvänsä. Kumpikaan meistä ei ole siis mikään pelimies/-nainen, joka pelkän seikkailun ja jännityksen vuoksi pyörittää puolta kulmakuntaa.. Hänestä vain on näiden vuosien varrella tullut niin kovin tärkeä ihminen, elämässäni varmaan ensimmäinen joka todella tuntee minut sellaisena kuin oikeasti olen - ja päinvastoin. Hän on ihminen, jolle voin soittaa niin ilossa kuin surussa, ensimmäisenä. Vaikka sitten "pelkkänä" ystävänä..
Muutoin sitten taas seison jo tukevasti omilla jaloillani ja katson maailmaa hyvin avoimin silmin. En aio häntä omakseni ikuisesti odottaa, vaan olen valmis antamaan jollekin toiselle ihmiselle jo mahdollisuuden, jos sellainen tulee vastaan. Avoimin mielin kesään..
Hei,
Olin itse ns. toinen nainen lähes 14 vuotta sitten, miehellä oli perhe, pieni lapsi, toinen tulossa, talonrakennus yms... rakastuimme tulisesti, mutta ymmärrettävistä syistä tilanne oli täysin mahdoton, ja repi minut aivan kappaleiksi. Suhdetta kesti noin vuoden, jonka jälkeen en nähnyt enää muuta mahdollisuutta kun lopettaa.
Lopetin suhteen kertaheitolla, emmekä pitäneet mitään yhteyttä vuosiin. Tapasimme silloin tällöin ohimennen työ- tai muissa kuvioissa, mutta emme pitäneet muuten yhteyttä. Asiaa auttoi varmasti se, että tapasin tulevan mieheni melko pian meidän suhteen loppumisen jälkeen. Suhteen päättäminen sattui siis TOSI paljon, mutta en pystynyt olemaan toinen nainen, odottaa ja toivoa ja haaveilla. Sen verran olimme yhteyksissä että joka kerran tuon jälkeen kun vaihdoin puhelinnumeroani infosin myös häntä.
Ehkä noin 5 vuoden kuluttua suhteen päättymisestä aloimme taas pitää satunnaisesti yhteyttä, siinä vaiheessa minä olin jo naimisissa ja äiti, hän oli myös vaihtanut puolisoa. Soittelimme ja tekstailimme silloin tällöin, joskus enemmän ja joskus vähemmän, hyvässä hengessä kuitenkin. Välillä oli tosi pitkiä taukoja ja välillä oltiin jatkuvasti yhteydessä. Huomasin kuitenkin että joka kerta kun hän otti yhteyttä, sydämeni jätti pari lyöntiä väliin. Eli tunteet ei ikinä kuolleet vaikka suhde oli loppunut jo vuosikausia sitten. Tiesin kuitenkin realiteetit, hänellä perhe, minulla perhe ja pienet lapset, enkä koskaan kai tosissaan haaveillutkaan yhteisestä tulevaisuudesta.
Kunnes joku aika sitten tapasimme, ja rakastuimme uudestaan :-)