Siis minkä ikäisenä?
Mä opin itse 5-vuotiaana. Paikallislehdestä luin jonkun lauseen tai pätkän aamupalapöydässä. Äidiltä meinas mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun en ollut kuulemma aiemmin näyttänyt ees osoittavan mitään kiinnostusta tavaamista tai lukemista kohtaan, vaikka kai se oli yrittänyt "opettaa" tai johdatella ainakin sanojen pariin.
Olin sit varmaan mielessäni vaan järkeillyt ne jutut, mutten ollut ääneen puhunut aiemmin mitään :D
Mä opin itse 5-vuotiaana. Paikallislehdestä luin jonkun lauseen tai pätkän aamupalapöydässä. Äidiltä meinas mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun en ollut kuulemma aiemmin näyttänyt ees osoittavan mitään kiinnostusta tavaamista tai lukemista kohtaan, vaikka kai se oli yrittänyt "opettaa" tai johdatella ainakin sanojen pariin.
Olin sit varmaan mielessäni vaan järkeillyt ne jutut, mutten ollut ääneen puhunut aiemmin mitään :D
Vastaukset 42
Vanhimmat
Muistan, kun opettelin lukemaan Aku Ankan taskukirjaa. Ensin meni pitkä tovi tavatessa ensimmäisiä puhekuplia kunnes olin itsekin hämmästynyt luettuani parikymmentä sivua yhdellä istumalla. Että äkkiä taito kehittyi.
Minä luulen, että esikoisella nämä oppimisasiat aina tapahtuvat vähän jälkijunassa. Pari vuotta nuorempi pikkusiskoni oppi minulta matkimalla kaiken vuoden, puolitoista nuorempana.
Sain kirjastokortin 5vuotiaana piti osoittaa kirjsttädille, että osaan kukea-HöH
En kai vain kuvia katsele, kui palstaiset persiitä
Ja voittetuani kirjastossa tietokilpailun sain suklaalevyn ja aikuisten osaston kortin
8 vuotiaana
Ihan itsekyyttäni. Tavaamaan en oppinut sitten millään.
Koulussa se taito tuli opeteltua.
ehkäpä joku päivä sen oppii tai sitten ei.
joten ilmeisesti ei ollut mikään ihmeellinen asia itselleni tai vanhemmilleni
Mitä toi oikeastaan tarkoittaa? Siis et jos tunnistaa kirjaimet ja sanat niin voikos sitä kutsua lukemiseksi? Esim. lukujen (ja numeroiden) tunteminen, yhteenlaskun tietäminen on jonkinlaista laskennan taitoa, mut milloinkas voi sanoa osaavansa sen? Entäs shakin peluu - milloin nappuloiden liikkeiden tieto muuttuu pelaamiseksi?
Eli osaako mun tietokone lukea?
siin kysyttiin, että milloin opit lukemaan.
ja siitä mun ajatukset lähtikin.
Milloinkas muuten on oppinut jonkin? Seuraako opista osaaminen? Entäs jos oppi jatkuu koko ajan?
ikä kaikki.
tohon oppimiseen. Yhdistä peruna, kuu ja oppia sanat yhdeksi mielekkääksi lauseeksi.
olen aivan suossa. Kuu kiurusta perunaan, oppimisestä ikään kaikki.
Parin tuhannen vuoden päästä ihmiset on ihan ymmällään ihmetellessään tuonkin sanonnan alkuperää. Mulla on sellanen tunne et olen osa jotakin suurta.
Mitä shakkiin tulee, niin olet varmaan kuullut Capablancan tarinan? Hän oppi nelivuotiaana pelaamaan shakkia, seuratessaan isänsä pelaavan(jotain kaveriaan vastaan) ja pelin päätyttyä totesi toisen siirtäneen ratsua väärin pelin aikana. Kun isä ei uskonut tätä, asetteli nelivuotias nappulat siihen asentoon, missä väärä siirto oli tehty ja näytti, kuinka se oli tapahtunut.
joskus 4-5 vuotiaana. Vitutti kun vanhemmat kusetti ja jätti pätkiä jostain kirjoista lukematta. Päätin lukea itse.
Mut mä en viittinyt vaan sanoo siitä silloi kenellekään.
Ei niitä kateellisia paskoja jaksa kukaan...
et joku muu toi asian esille, enkä minä, koska mul ei oo tapana leijua mistään. Mä olen sellasta jalat maassa tyyppiä oleva peruskaveri.
tapahtui muuten niin paljon muuta lapsena, joten opin lukemaan koulussa.
Meidän suvussa hankitut ominaisuudet periytyvät, joten lukutaitoisten vanhempien muksuna osasin luonnollisesti lukea jo syntyessäni (tai oikeastaan jo aiemminkin, mutta kun en nähnyt lukea).
Toivottavasti suvussasi ei ole murhamiehiä tai juoppoja. Ottaisko päähän joutua linnaan isoisän tekosista - vaik ennaltaehkäisynä?
millä sä todistat ton?
ottaisihan se päähän.
esimerkiksi kirjoittauduin itse ulos synnytyssairaalasta. Heti sieltä osasin suunnistaa lähimpään kaljakuppilaan ulkokyltin perusteella. jne jne
melko kiistattomia todisteita kyllä. Noh kai sä sit voitit. Ens kerralla voisit olla kyllä vähemmän lesoilematta asian tiimoilta.
..mäpä opinkii viikoilla 32 lukemaa..x')..hahhaa pankaa paremmaks..jos pystytte niih..
..oikiasti opin vasta ekalla luokalla lukee niiko 7 vanhana..=oI..sitteki oli perin hankalaa niiko nyttekii viel ois..
=o7
..joku kuka vaa ruppeis kyselee milläs todistat nii mää sanon et synnyin sulttaanin kuori suus..=o)...
...*sii teille sulattamist*..
=o)))
...x')
..nymmä meen hakattavaks..=o)...*tatuointishopittii*...
mennessä, eli 7-vuotiaana. Yllättävän paljon on tullut vastaan ihmisiä, jotka ovat oppineet lukemaan jonain 3-4-vuotiaana... varhainen lukemaan oppiminen viittaa huippulahjakkuuteen ja oppimisen nopeudella pystytään arvioimaan henkilön älykkyyttä. Normaali lapsi on kykeneväinen oppimaan lukemaan 5-6-vuotiaana.
.
Joskus 4-5 vanhana syystä että isosiskoni on mua 3 vuotta vanhempi. Meidän kotona ei sinänsä arvostettu tuota lukemaanopettelua ennen koulua eikä kukaan opettanut mutta kuuntelin tietysti toisella korvalla kun isosisko jankkas, ja sillä opin. Muistan kuinka luin Aamulehteä huonosilmäisellle mummolle jo ennen koulua yms. ja tavaan en ole täysin oppinut vieläkään. Vaikeaa se oli. Itse en myöskään suosinut enkä pistänyt lapsiani opetteleen ennen koulua, vaan päätin että oppikoot siellä rauhassa ja ihan oikealla tavalla, niin ei tule isompia harmeja kuten kyllästyminen kouluun heti alkuunsa kun ei aika kulu. Itse en saa mitään egoboostia selitellessäni kuin _minun_ kakru oppi lukeen sen ja sen verran ennen koulua kuten sukulaisnainen teki. Menin niille kylään kutsumatta, ja tyttö oli istutettu pöydän ääreen (4-5v). Se siinä jäljensi mallista kutsukortteja synttäreilleen ja väänsi itkua kun ei huvita yms. Mitään se ei siitä oikeasti osannut, kunhan piirsi merkkejä mallista. Synttärit kun tuli, niin kuulin kuinka se selitteli jollekkin mummolle, että joo, meidän ***** on niin älykäs että se osasi ihan itse kirjoittaa nuo ja on kovin kiinnostunut kirjoittamisesta.. heh, tiedättehän nuo älyköt.. Et silleen, sääliks kävi tyttöä. Vielä tänä päivänäkin se tekee kaikenlaista jotta vanhemmat pääsee päteen sen kautta.
En myöskään pidä suurempaa merkitystä tuolla älykkyydenmäärittelyssä, koska se on niin monesta tekijästä kiinni.
Et sinä tuulesta ole sitä oppinut, vaan eka on pitänyt kuulla äänteitä yhdistettynä kirjaimiin ja sitten vielä että kuinka ne äänteet yhdistyy sanoiksi. Että harjoittelua se kuitenkin vaatii ja jonkun opettamista. Toinen asia on myöskin se kuinka ymmärtää lukemaansa. Itse en varmaan ymmärtänyt puoliakaan Aamulehden artikkelien sanoista. Kuhan vaan luin. Riitti että mummo tajusi mikä on ka.. kat.. katarakti.
.
.
samalla kun kovapäistä isoveljeä opetettiin :) Eli ensimmäiset kirjaimet kolmevuotiaana ja suoraan luin kuulemma 4-vuotiaasta.
kolmannen ja neljännen luokan paikkeilla
Mulle ostettiin sellainen aapinen mistä opettelin. Peruskoulun opettaja joka oli vanha ikävä kääkkä ei tykännyt lapista jotka osasivat lukea kouluun tullessa.
ennen aikojaan
hyi helevetti
6-7 vuotiaana en aivan tarkasti muista osasinko lukea kouluun mennessä.
Veli kun oli vuotta vanhempi ja isäukko vielä opetti ennen koulun alkua molempia niin homma sujui jo mallikkaasti kouluun mennessä, ei ollu oikeen hyvä juttu kun ei kiinostanut sitten enää opetella tavaamaan ja se akka (tässä kohtaa oikeutettu sana) joka meitä opetti ei sitä hyväksynyt niin varmaan siitä syystä sittn meni koko ala-aste aikalailla penkin alle eikä sitä lukuintoa ollut sitten hirveästi ylä-asteellakaan.
alkoi tuossa vuoden 2005 paikkeilla
Vanhempien muistiinpanojen mukaan osasin 3-vuotiaana aakkoset ja kirjoittaa oman nimeni, 4-vuotiaana lukeminen ja kirjoittaminen sujui jo hyvin. Keksin satuja ja 6-vuotiaana piirsin sarjakuvia. Olen siis ollut "aina" lukutoukka. Kun karkasin niin pienenä etten muista sitä itse, naapurin rouva ihmetteli, mitä minä teen niin kaukana kotoa. Selitin iloisesti: "Olen menossa kirjastoon, äiti tulee perässä!" Niin kuulemma tuli ja kiireellä. Olen aiemmin maininnut, että kouluun mennessäni puhuin tarkasti kirjakieltä, joka oli muiden lasten mielestä vähän hassua.
Lukutaidon alkuvaiheisiin ei liity erityisiä muistikuvia, numeroihin liittyy. Osasin numerot ulkoa 1-30 ja eräänä päivänä mummolassa hoksasin, miten kymmenkantainen lukujärjestelmä toimii. Pienimuotoinen satori: voisin laskea kuinka pitkälle tahansa!
Miehen kummityttö täyttää kohta 4 ja hän tuntee ainakin numerot hyvin. 3-vuotissynttärilahjaksi annoimme Muumi-läppärin, kun tyttö osasi itse pyytää sellaista :-)
nuorempi lapsi on numerot ja kirjaimet hallinnut hyvin, paremmin kuin vanhempi. Nelivuotiaana tavaa lyhyitä sanoja ja laskee rajattoman pitkälle..sadasta niin pitkälle kuin jaksaa.... siis on ymmärtänyt sen logiikan miten kymmenistä ja sadoista mennään eteenpäin. Kolmevuotiaana kirjoitti nimen, joka toinen kerta oikein, mutta joka toinen kerta joku kirjain saattoi vaihtaa paikkaa tai kääntyä väärinpäin.:)
Mulla ei itsellä numeroista oo kyllä mitään muistikuvaa, miten vanhana oon laskemaan oppinut. Tarviikin kysäistä, jos äiti muistaa.
On ihan hyvä muuten kirjoittaa noita ylös.:)
ainakin näytin vielä sormilla neljä, kun joku kysyi miten paljon täytän, sen musitan. Eli en silloin ainakaan numeroista kovin paljoa vielä ymmärtänyt :)
Noin 4v:nä varmaan, kun kiinnosti Sinbadin seikkailut Tuhannen ja yhden yön... ööö... tarinat vai mitä ne oli? No, whatever. Opin kuitenkin lukemaan ennen kuin menin kouluun. Koulussa olikin tylsää, kun opetettiin sellaista minkä jo osasin, ja opettajatkin widuili.
...kenelläkään ollut aikaa opettaa lukemaan ennen koulun alkua, joten koulussa olen opetellut lukemaan kuten muutkin luokallani....yksi taisi osata valmiiksi.
melkolailla pian koulun alettua.