Tällä palstalla kun tuntuu pääpiirteittäin asenteena olevan se, että "minä olen täydellinen, kaikki vika on muissa" jos sitä parisuhdetta/ seksiä/whatever ei ole sattunut löytymään.
Koskapa vaihtelu virkistää, niin nyt sitten vaihteestaan pohdintaa siitä, että mikä siinä omassa itsessä on vikana ja mitä voisi tehdä parantaakseen mahdolisuuksiaan näissä suhdekuvioissa. Koska on se nyt aika kauheaa ajatella, että se on joku kohtalon määräämä juttu jolle ei millään tavalla pysty itse tekemään mitään.
Ja aloitetaan sitten niistä omista virheistä.
Ukonäkö, jotkut sanovat pelottavan näköiseksi ja sellaiseksi että minua on vaikea lähestyä. Perusilmeeni on kuulemma jotenkin vihaisen oloinen, enkä hymyile jos minulla ei ole syytä hymyillä. Ja kait sekin on puute, että ei ole mitään sellaista ulkonäössä mikä erottaisi muista. Sellaista mikä erottaisi minut kaikista muista naisista, jotta minut huomattaisiin.
Olen aika varautunut ja hiljainen tuntemattomassa seurassa. Minulla on erittäin korkea itsekritiikki ja varsinkin silloin kun yritän tehdä vaikutuksen johonkin kiinnostavaan mieheen, niin se on ihan tolkuton. Päässä kyllä on ajatuksia ja mahdollisia keskustelunaiheita, mutta sitten kuitenkin ajattelen niiden olevan liian tylsiä, kliseisiä tai muuten vaan turhia.
En osaa ja uskalla tehdä aloitteita. Tässä tulee taas tuo mieletön kriittisyyteni itseäni kohtaan. Oletan jotenkin automaattisesti ettei kannata; että en ole kuitenkaan tarpeeksi kiinnostava ja kaunis ja kaikkea sellaista. Ja lisäksi en yksinkertaisesti kehtaa mennä juttelemaan tuosta vain jollekin tuntemattomalle miehelle jossain baarissa. Jotenkin se vaan tuntuu niin tolkuttoman epäkohteliaalta ja tungettelevalta.
Koskapa vaihtelu virkistää, niin nyt sitten vaihteestaan pohdintaa siitä, että mikä siinä omassa itsessä on vikana ja mitä voisi tehdä parantaakseen mahdolisuuksiaan näissä suhdekuvioissa. Koska on se nyt aika kauheaa ajatella, että se on joku kohtalon määräämä juttu jolle ei millään tavalla pysty itse tekemään mitään.
Ja aloitetaan sitten niistä omista virheistä.
Ukonäkö, jotkut sanovat pelottavan näköiseksi ja sellaiseksi että minua on vaikea lähestyä. Perusilmeeni on kuulemma jotenkin vihaisen oloinen, enkä hymyile jos minulla ei ole syytä hymyillä. Ja kait sekin on puute, että ei ole mitään sellaista ulkonäössä mikä erottaisi muista. Sellaista mikä erottaisi minut kaikista muista naisista, jotta minut huomattaisiin.
Olen aika varautunut ja hiljainen tuntemattomassa seurassa. Minulla on erittäin korkea itsekritiikki ja varsinkin silloin kun yritän tehdä vaikutuksen johonkin kiinnostavaan mieheen, niin se on ihan tolkuton. Päässä kyllä on ajatuksia ja mahdollisia keskustelunaiheita, mutta sitten kuitenkin ajattelen niiden olevan liian tylsiä, kliseisiä tai muuten vaan turhia.
En osaa ja uskalla tehdä aloitteita. Tässä tulee taas tuo mieletön kriittisyyteni itseäni kohtaan. Oletan jotenkin automaattisesti ettei kannata; että en ole kuitenkaan tarpeeksi kiinnostava ja kaunis ja kaikkea sellaista. Ja lisäksi en yksinkertaisesti kehtaa mennä juttelemaan tuosta vain jollekin tuntemattomalle miehelle jossain baarissa. Jotenkin se vaan tuntuu niin tolkuttoman epäkohteliaalta ja tungettelevalta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
naisen täytyy olla nukeksi tällätty pepsodent-hymyinen antava bimbo
- huomattavasti luultua vähemmän miehet ovat maaseutuhenkisen kaula-aukkoavonaisuuden vietävissä.
Ystävällinen pitää olla ennenkaikkea itsellensä.Ei siitä tule mitään jos hokee Kaurismäkeläisii repliikkejä myrtsikkänä omaan vastaantuliaisaulaansa.
Mä arvostan solitudea,hetkiä omalla pikkupatiolla.Ystävyys on hyvin metallinen arvo elämässäni - jopa mittaan hyvän,lojaalin toverin "arvon" kullassa,suoraan sanoen.
Se on hyvä kysymys,että millaisia infanttiilisia,epärealistisia vaatimuksia voi asettaa ihan tavallisille tallaajille.Itsekin tykkään small talkkaajasta, enkä parlööripersoonista.
Pikkutärkeily on yksi haittavaikutuksista minun seurassani!!
Meikattu nainen... Hyi helvetti.
Tiedän etten ole täydellinen vaan juuri sen vastakohta, myös tiedän miksi naiset eivät kiinnostu joten ei tarvii enää pohdiskella mitään.
susta? kerro.
mun vuokrakämpän seinän tapettiin jos se oikeesti tietää ;D
No onhan näitä vikoja. Paljon saman tyyppisiä kuin sinullakin:
- Lyhyt mieheksi
- kaljuuntuva
- pienet kädet (kuulemma epämiehekästä)
- Ujo ja hiljainen vieraiden seurassa
- Perusilmeeltään kuulemma "mököttävän" tai vihaisen näköinen, vaikka siltä ei itsestä tuntuisikaan
- Ei varallisuutta, vaikka palkka onkin ihan ok
- Onnettoman huono tekemään aloitteita
- Ei mitenkään hirveän persoonallinen tai ihmeellinen
- Huono itsetunto
Kiteytettynä siis tylsähkö epämiehekäs ja ujo miehen irvikuva.
Noh, on minussa varmaan joitakin hyviäkin puolia, mutta ei mitään sellaista, jota ei löytyisi minua miehekkäämmistä ja avoimemmista miehistä:
- Ihan komeahkot kasvot ainakin joidenkin mielestä. Toisien mielestä varmaan "yök".
- Akateeminen koulutus
- Ystävällinen ja tasapuolinen ihmisiä kohtaan, suvaitsevainen
- Kohtalaisen älykäs ja jollain tapaa luovakin
- Kiinnostunut asioista ja elämästä yleensä, helppo houkutella mukaan kaikenlaiseen
- Kuulemma aidosti hyvää seuraa, kunhan oppii tuntemaan ja se ujous väistyy
Noh, oikeastaan tuota listaa lukiessa tajuaa hyvin, miksi minä olen aina se pelkkä kaverimies, joka on mukava tyyppi, mutta josta ei kiinnostuta parisuhdemielessä. Minkäs teet? Ollaan sitten yksin ja yritetään tehdä tästä yksinelosta jollain tapaa nautittavaa.
Voi, voi ... melkeinpä tunsin piston sydämessäni kun ajattelen että joku näkee itsensä tuossa valossa, mutta toki omalla tavallaan ymmärrettävää (ja ihanaa että olit myös listannut hyviä puoliasi!). Haluaisin kannustaa jollain tapaa.
Ensinnäkin, keskustelutaitoa ja aloitteen tekemistä voi harjoitella, ja siinä voi kehittyä. Ei kannata tyytyä kohtaloonsa. Nykymaailma on sen verrran hektinen, että tuntúu että ihmiset tuomitsevat toisensa jo heti kättelyssä eivätkä edes anna toisillensa mahdolisuutta tutustua. Itseäni ärsyttää varsinkin se kauhea tarkoitushakuisuus, eli miksi ei vaan voi jotenkin rennommin mielin tutstua ihmisiin ja sitten katsoa mihin se johtaa.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta uskon että elämän edetessä ja iän karttuessa ihmiset vähän rauhoittuvat ja malttavat enemmän, joten tsemppiä vaan sinulle :)
pistää mut hermostuneeksi, mutta toisaalta, jos komea mies osoittaa tylsistymistä mun juttuihini, en kyllä hätkähdä. Komeilla miehillä on mahdollisuus olla kusipäitä. Se on ihan luonnollista. Komeat tyypit valitsevat naisen eikä toistepäin. Sitten sellaiset epähaluttavat miehet tulevat puolestaan valituiksi. Kun ei heillä ole mahkuja itse valita...
Maailma olisi tylsä paikka ilman komeita miehiä, mutta ei kai siinä nyt valtavia keskustelun suorituspaineita voi olla, jos edessä seisova mies on niiiin komea ja ihana eli yhtä kuin vaikeasti saatava.. Jos on pieni mahdollisuus yrittää, niin voi ihan rennosti yrittää, koska mahikset ovat alusta alkaen tavallisella naisella huonot. Ei siinä mitenkään itseään nolaa, jos ei kelpaakaan jonkun komistuksen tyttöystäväksi. Täysin normaalia.
"Maailma olisi tylsä paikka ilman komeita miehiä, mutta ei kai siinä nyt valtavia keskustelun suorituspaineita voi olla, jos edessä seisova mies on niiiin komea ja ihana eli yhtä kuin vaikeasti saatava.. Jos on pieni mahdollisuus yrittää, niin voi ihan rennosti yrittää, koska mahikset ovat alusta alkaen tavallisella naisella huonot. Ei siinä mitenkään itseään nolaa, jos ei kelpaakaan jonkun komistuksen tyttöystäväksi. Täysin normaalia.
"
Lohduttaudutko sitten ajatellemalla että kelpaat kuitenkin noin vain tavallisen miehen tytöksi vai? Yritätkö oikeasti eniten miehiä joita luultavasti et saa?
mutta ideani iskeä saavuttamattomia miehiä on siinä etten koskaan tarvitse antaa heille seksiä ;) Saa koko illan höpötellä mukavia ihan rauhassa ja lähtiessään he ottavat jonkun pumpattavan nuken matkaan ;D
Siltä kuulostaa. Mies ei saa sinusta mitään (ei olekkaan tarpeeksi komea ja jännittävä? Vai oletko sinä ruma etkä oikeasti iske miestä? Lyöttäydyt vain seuraan?) ja lähtee nuken kanssa kotiin.
Se nyt vaan on niin, että pareja ei riitä kaikille.
olen liian ehdoton rakkaudessa. Kaikki tai ei mitään. Olen huomannut että harva pystyy lopulta siihen, tai ei ymmärrä mitä itse sillä tarkoitan. Vaadin suhteelta paljon, siis aitoa läsnäoloa, kommunikaatiota, hellyyttä...mulle rakkaus on niin syvällinen asia, että en vaan yksinkertaisesti kiinnostu mistään pinnallisista tyttö-poika-leikeistä ja sellaisista kevytsuhteista mitä nykyään harrastetaan. Ja sellaista on tosi helppo harrastaa vaikka asuisi yhdessä ja miettisi jo perhe-elämää.
Suhteeni on tähän mennessä päättynyt 1-3 vuoden jälkeen, eli alkuun on päästy ja luultu jopa yhteisen elämän jatkuvan hautaan saakka..kunnes ilmeneekin että toinen on esim. pettänyt, kokenut liikaa paineita yhteiselossa kanssani. Ei ole "kyennyt olemaan arvoiseni"... Kai olen sitten liian idealisti rakkausasioissa, mutta on minun oltava itselleni rehellinen. En tosiaan puhu mistään kynttiläromantiikasta, vaan suuremmista miehen ja naisen välisistä asioista. Siis vaadin varmaan liian paljon toiselta avoimuutta, rakkautta, halua ja kykyä sitoutua. Tai sitten olen vain kohdannut vääriä ihmisiä minulle. Ja tietenkin myös itse vaadin itseltäni näitä samoja asioita, itsensä likoon laittamista vaikka lunta tulisikin tupaan.
Ulkonäkööni olen tyytyväinen, on minussakin "vikani" kuten pienet tissit heh :-D mutta mä tykkään niistä, jos joku mies ei ni voi voi...Mitä muuta voin tehdä kuin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen? Tiedän että olisi paljon vaikeampi sanoa näin, jos naamaani esim. peittäisi kolmannen asteen palovamma tai jos hiukseni olisivat pudonneet päästä. Se on karu tosiasia, että ihmiset kiinnostuvat yleensä ensin ulkonäöstä, tietenkin myös siitä sisäisestä hehkusta mikä ihmisestä loistaa, jos loistaa.
Ennen en tehnyt aloitteita. Se nolotti ja pari kertaa naisen tekemä aloite tulkittiin sellaiseksi että haluan jotain panoseuraa. Ehkä baari onkin huono paikka naisen mennä juttelemaan, tai riippuu varmaan baarista. Nyt voin onneksi sanoa, että olen tässä suhteessa kyennyt muuttumaan, olen rohkeasti mennyt juttelemaan esim. uimarannalla kiinnostavan miehen kanssa.
Minussa on huonojen puolien kirjo yhteisessä arkielämässä, niin on toisessakin. Mutta jos jotain ihmistä oikeasti rakastaa, niin ne asiat hyväksyy ja oppii elämään niiden kanssa. Oikeastaan silloin rakastaa myös niitä vikoja itsessään ja toisessa.
Juu, minulle nämä yksinäisyyden syyt löytyvät parisuhteesta, siinä elämisestä ja sen täysipainoisuudesta, mahdottomuudesta siihen. Siitä, että haluan olla itselleni rehellinen. Tiedän, että monella ikäiselläni ei ole koskaan ollut vakavaa suhdetta. Se on asia, mitä minun on vaikea kuvitella. En osaisi kuvitella millainen olisin ihmisenä, ellei parisuhteet olisi kasvattaneet minua ihmisenä, erot... Ymmärrän, että "ikuisesti yksinäisiä" v-tuttaa aivan suunnattomasti, että joidenkin on helppo tavata uusia ihmisiä, aina löytyy joku suhteentynkä. Olen huomannut, että minuun ihastutaan helposti koska olen avoin ja vastaanottavainen ihminen. Kokenut paljon, mutta se ei ole tehnyt minua kyyniseksi. Päinvastoin, ymmärrän että meillä on vain yksi elämä, ja ehkä minun elämäntehtäväni on nauttia jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeinen. Sellainen elämänasenne vetää ihmisiä puoleensa, mutta tarvitsen samanlaisen ihmisen rinnalleni. En sellaista ihmistä, joka odottaa minusta pelastajaa tai vastuunkantajaa, elämän sulostuttajaa.
Tulipa pitkä virsi...mutta tällaisia ajatuksia tänään.
minussa varmasti on kaikki vikana joten annan suosiolla olla enkä tee mitään vaikutustusta vasta puoleen. Olen vain ja annan nasiten nauttia suosioistaan. En minä jaksa enää häiritä heitä suuressa suosioissaan että jaksaisin itse yrittää. Yrittäköön muut kun niin saavat mitä haluavat eikä tarvitse minun lähestymisistäni kieltäytyä. Joku kaunis pöivö minä kuolrn ja omaiset saavat nauttia saamattomuudestani.
on paljon ongelmia. Minulla on pitkätukkafetissi mutta muuten miehen pitäisi olla karvaton. Tämä pudottaa 100 % miesehdokkaista pois.
Minun vikani on kärsimättömyys. Olen ollut ihastunut muutamaan mieheen, mutta mokannut orastavan suhteen heti alkuun, koska mies on sattunut olemaan hitaasti etenevää sorttia. Kaikki pitäisi olla selvää heti kerta heitolla, en yksinkertaisesti kestä piinaavaa odottelua.. Niinpä olen keksinyt jonkun tekosyyn olla näkemättä enää. Mikä idiootti! Ole sitten yksin!
Enkä näköjään edes opi virheistäni, koska sama on toistunut muutamaan otteeseen.
Ulkonäöstä pitäisi saada korjattua ylpeys pois. En vain tiedä miten, koska en näe itseäni siten.
Ja viimeisenä, mutta ei niin vähäisenä on ikä. Taidan olla liian vanha(43v), jotta löytäisin suurin piirtein ikäistäni seuraa. Tosin iällenihän en voi mitään.