Olen 35-vuotias mies. Vaimoni on kolmannella kuulla ja olemme molemmat innoissamme uudesta tulokkaasta. Tuleva lapsi on meille molemmille ensimmäien, joten avoimia kysymyksiä riittää. Suurimpaan osaan raskauteen, vauvan hoitamiseen yms. kysymyksiin olemmekin ehtineet valmistautua. Nyt olisi kiva kuulla, miten lapsen syntymä on muuttanut arkea.
Parisuhde. Onko parisuhteenne muuttunut ja miten? Onko hyviä vinkkejä, miten järjestää kahdenkeskistä aikaa parisuhteen hoitamiseksi. Oletteko lomailleet, käyneet ulkona, yms.? Entä kotityöt. Lapsen hoitaminen kun on käsitykseni mukaan kokopäivätyötä, niin miten käytännössä riittää aikaa kotitöihin? Siis siten, että mielenterveys säilyy joten kuten kasassa työkiireiden lomassa.
Harrastukset. Harrastan joukkuelajeja ja kuntoilua. Olen käynyt harrastuksissa noin 3-4 krt/vkossa. Vaimoni on käynyt jumpassa / salilla 3 krt viikossa. On varmasti selvää että samaan tahtiin ei lapsen syntymän jälkeen pysty harrastamaan. Mutta tuskin kaikesta tarvii luopua. Onko kokemuksia. Käytännön vinkkejä arjen sujumiseksi olisi kiva kuulla.
kiitos
Parisuhde. Onko parisuhteenne muuttunut ja miten? Onko hyviä vinkkejä, miten järjestää kahdenkeskistä aikaa parisuhteen hoitamiseksi. Oletteko lomailleet, käyneet ulkona, yms.? Entä kotityöt. Lapsen hoitaminen kun on käsitykseni mukaan kokopäivätyötä, niin miten käytännössä riittää aikaa kotitöihin? Siis siten, että mielenterveys säilyy joten kuten kasassa työkiireiden lomassa.
Harrastukset. Harrastan joukkuelajeja ja kuntoilua. Olen käynyt harrastuksissa noin 3-4 krt/vkossa. Vaimoni on käynyt jumpassa / salilla 3 krt viikossa. On varmasti selvää että samaan tahtiin ei lapsen syntymän jälkeen pysty harrastamaan. Mutta tuskin kaikesta tarvii luopua. Onko kokemuksia. Käytännön vinkkejä arjen sujumiseksi olisi kiva kuulla.
kiitos
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ainakin minun kuntosalillani on "lapsiparkki", jonne voi jättää lapsen lastenhoitajan hoidettavaksi sinä aikana kun vanhemmat/vanhempi urheilee. En tiedä kuinka pieniä sinne otetaan hoidettavaksi.
Minusta teidän kannattaa pitää noista urheiluharrastuksista kyllä kiinni, koska pysytte molemmat paremmalla tuulella myös jatkossa. Kyllä moni nainen treenaa ihan hyvin aika pian synnytyksen jälkeen.
Tuossa meilläpäin on eräs mies joka juokseen vaunujen kanssa joten onhan noita kuntoilumuotoja.
Suositten myös, että hankitte lyhytkestoista lastenhoitoapua esim. isovanhemmilta jotta pääsette harrastamaan myös yhdessä liikuntaa.
Siis missään nimessä en suosittele liikunnasta luopumista, koska muuten arkielämä voi käydä liian raskaaksi.
haluaa.
Meillä vasta kuukauden ikäinen vauva, ollaan kyläilty, oltu vauvan kanssa bileissä(onneksi vauva kiltti ja minä äitinä selvinpäin!), pidetty bileet, käyn rattaiden kanssa lenkillä, otan aurinkoa, järjestänyt lapsen hoitoon, jotta saamme laatuaikaa ihan kahdestaan(keskeyttämätöntä seksiä), kotitöihin näin aluksi palkannut siivoojan joka toiseksi viikoksi, mutta alkaa sujua jo vauvan kanssa (rintareppu)..mies ei osallistu kotitöihin. Jos jotain en ehdi...pyydän jotain kaveria tekemään ja maksan vähän korvausta jne...
Kaikki onnistuu, mistään ei kannata tapella..vaan etukäteen sopia miten missäkin tilanteessa toimitaan jos....
Erikseen en halua viihteellä käydä, onneksi on paljon luotettavia hoitajia, jos tulee joskus sellainen tunne!
Vauva mukaan kaikkeen mahdolliseen, niin hänestä ei tule ahdasmielistä ihmistä.
Mitä h***vettiä? "Vauvan kanssa bileissä", "pidetty bileet". Vauvan paikka ei ole missään känniääliöiden keskellä, vaikka kuinka olisitkin selvinpäin.
..meni vähän yli toi "vauvan kanssa bileissä"..
Kyllä se vain niin on että vauvan paikka ei ole missään bileissä, kahvitarjoilu bileet on ainut missä vauvaa voi pitää, mut jos alkoholia on tarjolla niin kyllä mun järkeen ei mene että varsinkin EKAN kuukauden aikana ollaan siellä edes selvinpäin mukana.
Vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu mun mielestä parin ekan kuukauden aikana, LUOPUA ASIOISTA hetkeksi ja antaa aikaa itselle / vauvalle sopeutumiseen ja opetteluun. Ei se sitä tarkoita että pitää kokonaan lopettaa kaikki, mut eikö sen nyt maalaisjärki sano että pitää opetella uusi elämän rytmi. Kai sitä nyt voi hetkeksi niistä OMISTA asioista luopua, pienen heiveröisen lapsensa vuoksi? Eiköhän se ole se VAUVAN hyvinvointi kuitenkin kaikkein tärkeintä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, että LUOPUKAA HETKEKSI niistä omista harrastuksista ja ihastelkaa sitä ihanaa suloista vauvan tuoksuista pikkusta, nimittäin se aika ei koskaan tule takaisin! En tosiaan usko että jos ekat pari kuukautta ottaa vähän lunkimmin, niin siitä mitään haittaa on ? Se harmittaa ja ihan varmasti se aika jos sen on hukannut harrastuksiin ym. Sitä KERKEE kyllä myöhemminkin sitten taas harrastaa... >:(
Sitten kun vauva on vähän isompi, niin kysytte hoitoapua ja luotte uuden rennomman rytmin, karkaatte kahdestaan viettämään romanttista aikaa = "puhuen siitä vauvelista.." ;) Ehheh...
Mut jokainen tyylillään, me ollaan otettu ihan rennosti eikä tulis pieneen mieleenkään lähtee mihinkään bileisiin, mieluummin kylvettelen vauvaa kotona ja leikittelen sen kanssa, mä tiedän että sitä tulee vielä joskus ikävä ja sitkun se iskee niin se vauva voi olla jo ovia paiskova teinari.
Ei oo mistään teineistä kysymys...
30-40 vuotiaista sivistyneesti juhlivista ihmisistä...
ehkä väärä sana bile...sauna-ilta ehkä kuvaavampi.
ohjeita käytännön asioiden järjestämiseen tulikin... Joten sanonpa sanasen tuosta ns henkisestä puolesta. En tiedä, miten aktiivisesti aioit olla mukana vauvan/lapsen hoidossa..? Aiotko pitää vanhempainlomaa? Vauva-aikana saatat kokea, että lapsellasi ja hänen äidillään on oma "näkymätön maailma", johon sinun on vaikeaa päästä sisälle. Vaikka tuntisitkin itsesi joskus vähän "ylimääräiseksi", älä ota etäisyyttä ja häviä ylimääräisesti esim harrastuksiisi. Ei vaimosi sinua ole unohtanut - avuton vauva vaan vaatii enemmän huomiota kuin aikuinen mies, ja vaikka itsekin sitä miten itselleni tolkutin, että meitä on perheessä kolme eikä vain minua vauvan kanssa, yövalvomisien ym väsyttämänä sitä vain raahusti sokeana ja kuurona eteenpäin lapsen ehdoilla. Lapseni isä otti etäisyyttä "unohdukseni" seurauksena, ja sille tielle pitkälti jäikin, minä touhuan edelleen kaksin hyvin paljon eskari-ikäisen ainokaisemme kanssa.
Se, miten tuo käytännön arki teillä alkaa sujua riippuu paljolti siitä, millainen uusi perheenjäsenenne on. Jos hän on ns helppo lapsi eli ei itke yökausia eikä herää parin tunnin välillä syömään, teidän on varmaankin suht simppeliä pitää nuo harrastuksennekin vireillä. Tuota kun ei voi tietää, niin kannattaa varautua siihenkin, että vaativa vauva puristaa teistä mehut niin vähiin, ettei harrastukset hetkeen paljoa jaksa kiinnostaa.
AIna jaksan ihmetellä niitä otsikoita julkkisäideistä "vauva ei muuta elämääni" ja niin edelleen :D eihän se muuta, jos sen järjestää hoitoon ja ei anna sen muuttaa. mutta miksipä ei antaisi? Elämä muuttuu -ja se on hyvä se. On iso muutos saada ensimmäinen lapsi, siinä missä ennen on huoehdittu kahdesta joista kumpikin osaa huolehtia itsestään, on yhtälössä yksi (kaikkein tärkein) joka ei osaa sitä taitoa ensinkään. Se on iso taakka, toki iso ilo, mutta myös taakka.
Käytännöstä, jo nyt voitte puhua elämästä vauvna tulon jälkeen. Sopikaa pelisääntöjä. Vauva valvottaa, ja väsynyt vanhempi myös väsyy henkisesti, hyvin helposti. "kuurona ja sokeana raahustaminen" on hyvin, hyvin osuva ilmaus. Koskee varsinkin äitejä, isät kun eivät juuri yöimetyksiä voi hoitaa :D
Vaikka äiti tuntuisi olevan vauvassa kiinni ensi ajat, hän tarvitsee myös vapaata. Ulkopuolinen luotettava hoitaja on erittäin hyvä ajatus pieniksi ajoiksi, pari tuntia salilla tekee jo ihmeitä. Kumpikin voivat pitää harrastuksensa, teidän pitää vain keskenänne keskustella säännöistä ja todeta että molempien menemiset ovat yhtä törkeitä ja vaikka äidistä (tai isästä, mistä sen tietää) tuntuisi siltä että hänen odotetaan uhrautuvan ja antavan periksi oma aikansa, muistakaa että te molemmat TARVITSETTE sen. Omaa aikaa, jolloin kukaan ei soita perään ja kysele, jollloin ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitäe ttä minä nyt lähdin vaan ja jötin tuon yhden väsyneen sen kiljuvan nyytin kanssa kärsimään.
Vauvan temperamenttia ei voi ennustaa. Jos saatte hiljaisen ja sopeutuvan vauvan, on sen kanssa hauskaa käydä lenkillä, joogassa, ja lilliä kotona. Ihanaa! Jos taas saatte koliikkisen pikkupirun joka tuntuu haistavan milloin istut alas ja rentoudut, koska juuri silloin se herää ja alkaa huutaa sitä läpitunkevaa vauvanitkua jolle et osaa tehdä mitään... sitten saattaa se sokeana ja kuurona elämän läpi raahustaminen tuntua ihan tutulta. (yksi molempia meillä, sen suhteen tiedän mistä puhun. Yksi hermojenraastaja ja yksi jolle elämä oli vain hauskaa :D)
Ja hehe, vauva-ajasta se hauskuus vasta alkaa. Sitten alkaa se paras kasvatustyö :D ja tutstuminen pieneen ihmiseen. Palkitsevaa, raastavaa, ihanaa, suurin onni mitä kuvitella saattaa. Ja jokaiselle vähän erilaista. Mutta tosiasia on se että uusi jäsen perheeseen muuttaa pakostakin perheen aikatauluja ja arvojärjestyksen, yksi ainut asia kannattaa muistaa. Ajatella kumppania. Väsyneenä ja pottuuntuneena on NIIN helppo keskittyä siihen omaan oloon ja siihen mikä sitä helpottaisi, että sitä unohtaa sen että siitä rakkaasta tuntuu ihan samalta. Älkää unohtako. Muistaka että teitä on kaksi, ja olette yhdessä samassa sopassa. Liittolaiset joilla on yhteinen tavoite.
***
ensimmäinen vuosi lapsen kanssa oli ihan kamalaa.. lapsi huusi paljon, koliikin jälkeenkin. erosin lapsen isästä. tää nyt on vain kauhuskenaario, tuskin kaikilla tällästä on :) mutta ei se kyllä ruusuista aikaa ole, itse selvisin väsymyksestä vasta vuoden jälkeen. kaikki se aika meni ihan kuin unessa, ihan tajuttoman väsyneenä, sumuista, hyvin sumuista.. mutta onneksi vauvavuosi kestää vain sen vuoden, sitten onkin jo uudet kujeet :) ja kummasti vähiin uniinkin tottuu. kova isku oli se, että elämäni päätähti ei ollutkaan minä-vaan vauva. siis, älkäähän käsittäkö väärin, en ole itsekäs luonteeltani :) mutta kun on siihenastisen elämän tottunut huolehtimaan omista tarpeistaan niin se yhtäkkiä muuttuukin. edes vessassa et saa käydä rauhassa. istut siinä kakkalla huutava vauva sylissä, se on elämys :) ja toki se lapsi haluaa aika pitkän aikaa tulla sinne vessaan mukaan :) tai jos et ota, niin huutaa ovella.. no, onneksi ne ajat on jo ohi :)
mutta ei tuu yllätyksiä jos varautuun kaikkeen ja ennenkaikkea suureen elämän muutokseen!! koko kuvio menee uusiksi. se on hieno asia, raskasta vain :)
En halua olla pahan ilman lintu, mutta seksi tulee vähenemään. Se on sikäli harmi, että tuossa iässä vielä miespuolisella ovat halut melko kovat. Kaksi vaimoa arabimaiden tapaan olisi paikallaan.
ei se ny välttämättä vähene, mutta muuttuu.. kun lapsi nukkuu toisessa huoneessa ja koko ajan on pelko perseessä että se herää niin onhan se vähän toisenlaista touhuta.. ja ku pitää olla hiljaa jne.. ja jos on kaksio niin pitää touhuta olohuoneessa ku lapsi nukkuu makkarissa.. hankalaa :( ja sitte on nää perinteiset, ettei naista kiinnosta seksi, ei huvita, ei jaksa..
Itse aktiivisena en pysty olemaan ilman...
Pyydän vaikka ystävääni kärryttelemään vauvan kanssa, mikäli ei muuten aikaa löytyisi, mutta tähän ei ole tarvinnut turvautua kun vauva nukkuu päikkäreitä ja illalla ja yölläkin. 3 kertaa päivässäkin ehtii hyvin, jos se vaan riittää sinulle?
Eikö ole organisointi kykyä? Tai halua nähdä vähän vaivaa sen eteen.
Ja ei kukaan mies jaksa 2 naita hoidella, mutta toisinpäin toimisi hyvinkin.
Vau! Onko tällaisiakin naisia? Geenivirhe?
Eka oli,että nykkiläinen mukamashomo-tanssija olisi ollut rakastunut minuun,palavasti,teeskennellen rotuvainoajaa.
Noh,toinen oli se,että olisi mahdollista saada lapsi ilman raskautta,ja että olisin tietämättäni "MUKULOINUT". Ja hahhah, kuulemma venäläisen miehen kanssa Charlbi Deanin näköinen tyttölapsi!! Luoja..Ei ollut totta.Silti,ehdin ihastua ajatukseen Charlbin näköisistä pikkulapsenkasvoista,mutta saan vain vaaleita lapsia (kuulemma).