Olen nyt 5 vkon aikana aloittanut pikku hiljaa juoksemaan reippaan kävelyn rinnalla, ts. tehnyt intervalliharjoituksia.
Aluksi kaikki sujui hyvin, hapenottokyky/kunto kasvoi tasaisesti ja juokseminen tuntui hyvältä. Viime lauantaina oli sitten oikein unelmalenkki, juokseminen tuntui hyvältä ja tuntui että olisin voinut jatkaa vaikka kuinka eli luulin, että nyt pääsin jyvälle koko jutusta.
Lauantain jälkeen olo on sitten ollutkin enemmän tai vähemmän nuutunut ja pari viimeistä lenkkiä ovat olleet varsinaista tervan juontia.... Reitti ja juoksumäärä ovat olleet samat, mutta jalkoihin sattuu, olo on raskas ja hengitys meinaa jumittaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia tässä vaiheessa?? Harmittaa perhanasti, kun luulin jo saaneeni pientä peruskuntoa juoksemiseen ja nyt sitten tuleekin takapakkia näin. Olen käsittänyt ettei juoksemisessa pitäisi sitä tulla, kun kuitenkin olen ottanut maltillisesti ja järjen kanssa koko touhun.
Jos olette saman ongelman kanssa painineet ja siitä yli päässeet, niin mitkä olivat teidän keinonne ja kuinka kauan tälläistä rämpimistä kesti? Kaikesta huolimatta meinaan taas ylihuomenna kiskoa tossut jalkaan ja lähteä yrittämään, sen verran hauskaa puuhaa lenkkeily on, etten viitsi ihan heti luovuttaa.
Kiitos vastanneille jo etukäteen.
Aluksi kaikki sujui hyvin, hapenottokyky/kunto kasvoi tasaisesti ja juokseminen tuntui hyvältä. Viime lauantaina oli sitten oikein unelmalenkki, juokseminen tuntui hyvältä ja tuntui että olisin voinut jatkaa vaikka kuinka eli luulin, että nyt pääsin jyvälle koko jutusta.
Lauantain jälkeen olo on sitten ollutkin enemmän tai vähemmän nuutunut ja pari viimeistä lenkkiä ovat olleet varsinaista tervan juontia.... Reitti ja juoksumäärä ovat olleet samat, mutta jalkoihin sattuu, olo on raskas ja hengitys meinaa jumittaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia tässä vaiheessa?? Harmittaa perhanasti, kun luulin jo saaneeni pientä peruskuntoa juoksemiseen ja nyt sitten tuleekin takapakkia näin. Olen käsittänyt ettei juoksemisessa pitäisi sitä tulla, kun kuitenkin olen ottanut maltillisesti ja järjen kanssa koko touhun.
Jos olette saman ongelman kanssa painineet ja siitä yli päässeet, niin mitkä olivat teidän keinonne ja kuinka kauan tälläistä rämpimistä kesti? Kaikesta huolimatta meinaan taas ylihuomenna kiskoa tossut jalkaan ja lähteä yrittämään, sen verran hauskaa puuhaa lenkkeily on, etten viitsi ihan heti luovuttaa.
Kiitos vastanneille jo etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vai tuntuuko vaan. Nimittäin lauantaina et odottanut huippusuoritusta joten edellistä parempi tuntui sellaiselta. Sen jälkeen olet odottanut huippusuoritusta, lähtenyt ehkä liian kovaa liikkeelle ja on selvää, että kestää jonkin aikaa ennenkuin oikeasti pystyt biittaamaan lauantain suorituksesi.
nuutumiseen muualta kuin treenistä. Tietenkin ottaa aikansa palautua kunnon harjoituksesta, mutta ellei tuo lauantainen ollut aivan liian kova so. kilpailunomainen harjoitus, niin se ei ainakaan ole syypää tilapäiseen notkahdukseen, päinvastoin ihan hyvältä treeniltä kuulostaa. Monipuolisuus kunniaan harjoittelussa, samoin myös pienemmät palauttavat lenkit sinne varsinaisten harjoitusten väliin ja lihashuoltoa niin kyä lähtee. Itseasiassa kestävyyden kehittymiselle voi antaa vaikka takuun, se on niin yksinkertaista, sen kun vaan harjoittelee oikein, palautuu harjoituksista ja syö hyvin.
Pari arviota:
- Vedit lauantain lenkin kovaa omaan normaalitahtiisi verrattuna etkä ehtinyt palautua kunnolla seuraavaan lenkkiin mennessä. Piä lepoa mestarisuorituksen jälkeen.
- Ja sitten yritit vetää sen seuraavankin lenkin normaalia kovempaa. Veä mestarisuorituksen jälkeinen lenkki tavallistakin lönkömmin.
- Olet tulossa kipeäksi.
- Siitepölyt rassaavat.
- Unenpuute ja työt painavat ja ressiä pukkaa jonkun edellämainitun lisäksi.
En osaa tähän sanoa muuta kuin että monta vuotta menee että juoksusta alkaa ihan oikeasti nauttia, ja jopa kovistakin harjoituksista saa irti tuskan sävyttämää nautintoa. Siinä on vastustajana vain oma itsensä, on kilpailtava joka harjoituksessa itseään vastaan. Jokaisessa harjoituksessa on oltava täydellinen keskittyminen, koska muuten se jää puolitehoiseksi. Itse otan jokaisen harjoituksen tosissani, eikä suoritus ole pelkästään fyysinen vaan myös tekninen, koska juoksutekniikalla on todella yllättävän suuri merkitys.