Mä en tiedä olenko typerä vai idiootti.Mä olen seurustellu pari vuotta ihanan miehen kanssa,mutta ongelmana on sen sisko.Se on päästään vialla oleva akka,jos näin rumasti sanon..Se on alusta asti puuttunu meidän asioihin,neuvoo pikkuveljeään suhteessa muhun,suurinpiirtein näin että jätä se akka,kun pilaa sun elämäs,eikä sillä oo haluakaan oppia mua tuntemaan....mun miesystävällä on oma talo,joka sattuu olemaan hänen ja siskonsa lapsuudenkoti,ei todellakaan perikunnan, vaan tää mun mies on maksanu sitä 10 vuotta,ja paikka on sen nimissä.....silti tällä siskolla on avaimet taloon,ja käy siellä kun kotonaan,mulla ei sinne ole kuulemma mitään asiaa,vaikka olen alkuseurustelun aikaan siellä paljon käynyt,ja suunnitelmissa oli että muutetaan siihen asumaan,mutta nyt en voi edes käydä siellä,kun tää akka hyppää joka päivä siellä kuin kotonaan,,,,,ja tää mun miesystävä antaa sen jostain syystä tehdä niin......tää rassaa meidän suhdetta koska en ymmärrä mieheni käytöstä...neuvokaa hyvät rakkaat ihmiset mitä mä teen asian kanssa...mun mielestä mun mies on siinä mielessä outo,kun antaa siskonsa huseerata mielinmäärin...mitä ootte mieltä.....Meidän suhde on ollu pari kertaa katkolla tän asian takia.....ja mulla menee kohta hermot totaalisesti....annanko olla koko suhteen,kun jotenkin tuntuu että suku on rakkaampi kuin oma avovaimo.....
mä en kestä
per...hana
3566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerrot miltä sinusta tuntuu mutta tärkeintä on puhua omista tunteistasi, ei alkaa kohdentamaan puhetta toisten ihmisten analysoimiseen, koska se menee helposti valittamiseen eikä se auta.
Perusteet:
- Sinulla on oikeus pyytää miehesi apua ja hänen velvollisuutensa on auttaa sinua, koska hän on se kytkös tuonne ikävyyksiin.
- Kerro se hänelle.
- Kerro, että jos hän ei pysty auttamaan sinua, niin et mitenkään voi jaksaa, koska tilannetta ei voi kestää. Tilanne on kestämätön.
Kaikki hänen yrityksensä ennen varsinaista auttamista ja asioille ihan oikeasti tekemistä on vain pyrkimys saada sinut kestämään tilanne, koska hän ei 'jotain jotain'. Kun pidät sen mielessä voit aina palata tarvittaessa noihin tilanteen perusteisiin. Pitämällä perusteet yksinkertaisina, niitä on huomattavasti vaikeampi alkaa vääntämään johonkin ajatteluun, missä unohtuu, mistä yhteisessä kärsimyksessä oli kyse.
Anoppi oli mustasukkainen, inhottava ja ivallinen minua kohtaan. Nälvi aina tilaisuuden tulleen. Anoppi nälvi ja halvensi minua myös mieheni kuullen. Erään kerran anoppi nälvi niin pahasti että poistuin heiltä ja mies tuli mukaani. Puhuimme asiasta mieheni kanssa.
Mies otti äitinsä puhutteluun ja ilmaisi paheksuntansa äidilleen tämän loukkaavasta käytöksestä minua kohtaan. Anoppi ilmeisesti yritti parantaa tapojaan minua kohtaan, eli letkautteli piikkejään lähinnä kahden kesken.
Anoppi on luonnevikainen hirviö, joka nautti saadessaan kiusata minua. Oleellista mielestäni on se, että mies asettui selkeästi minun puolelleni, paheksui äitinsä toimintaa ja sai äitinsä ilkeyden minua kohtaan vähenemään.
Anopin katkeruus elämää kohtaan purkautui minuun, hän oli lapsesta asti ollut katkera eli traumat sieltä jostain peräisin. Mustasukkainen esikoispojastaan (miehestäni), nälvi omia tyttäriään, oli varsinainen kiusankappale.
Täytyy sanoa että yksi eroni parhaita puolia on se, ettei ikinä enää tarvitse nähdä anoppia. Ja nyt se kääkkä lähettelee postikortteja on niin kovin anteeksipyytävä yms. kun ei hän mitään tarkoitettanut yms.
Kai sitä harmittaa kun älysin erota hänen pojastaan. Ikinä en anoppia loukannut, aina mielistelin kun olimme siellä kylässä.
Mistä ihmeen "auttamisesta" puhut?
Aloittajan toki kannattaa kertoa miehelleen, että kokee siskon käytöksen sietämättömäksi. Miehen pitää sitten päättää antaako hän siskonsa jatkaa kotonaan ramppaamista ja muuta elämänsä terrorisoimista vai ei. Mutta eihän se ole mitään "auttamista" vaan välttämätön valinta, millä ehdoilla eletään vai erotaanko kokonaan.