Olen pian 20 vuotta täyttävä mies. Olen seurustellut vuoden saman ikäisen tytön kanssa. Hän on ainut tyttö, jonka kanssa olen seurustellut ja harrastanut seksiä. Rakastan häntä todella paljon ja hän onkin aika lähellä unelmieni tyttöä. Tilanteen luulisi olevan mainio, mutta kun ei ole.
Tarkoitukseni oli alunperin vain menettää poikuuteni hänen kanssaan, koska hän oli mukava ja se tuntui helpolta hänen kanssaan. Hän kuitenkin halusi tavata minut uudestaan enkä laittanut vastaan.
Poikuus vielä 18-19 vuotiaana oli minulle häpeän aihe enkä kertonut siitä tyttöystävälleni. Hän luulee, että minulla on useitakin entisiä kumppaneita, koska naiset kiinnostuvat minusta helposti. Ikävä kyllä olen aika ujo ja vaativainen, joten siitä syystä poikuuden menettäminen tapahtui niin myöhään.
Muistan suhteemme alussa ajatelleeni, että miksi tapasin hänet jo nyt. Suhteessamme on kaikki hyvin ja rakastamme molemmat toisiamme. Kuitenkin minusta on todella ahdistavaa ajatella, että hän jäisi elämäni ainoaksi kumppaniksi. Pettäminenkin on käynyt mielessä ja saattaisin sen tehdäkin, mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos menettäisin hänet siten tai tartuttaisin häneen jonkin sukupuolitaudin.
En halua jättää häntä, koska en usko löytäväni ainakaan pitkään aikaan yhtä ihanaa tyttöä enkä ole lainkaan varma, että sopiiko "yhden yön" -jutut minulle. Tuntuu turhalta suunnitella yhteistä tulevaisuutta jos jo lähtökohtaisesti ajattelen että haluan myös muita kumppaneita elämäni aikana.
Olemme nyt astumassa vakavampaan, koska paikkakunnan vaihto ja opiskelun aloittaminen on nyt edessä. Muutamme asumaan myös yhteiseen asuntoon.
Nämä ajatukset ahdistavat minua ja olen ajatellut odottaa jos tilanne selkeytyisi ajan kanssa. Tilanne on kuitenkin umpikuja, jossa häviän lähes jokatapauksessa. Jos jätän hänet niin aika varmasti tulen sitä katumaan ainakin siihen asti, että löydän uuden ihanan kumppanin. Jos en jätä häntä niin saatan pahimmassa tapauksessa katua sitä yli 50 vuotiaanakin, jolloin tilanteeseen ei muutosta voi enää saada kun nuoruus on jo eletty.
Tämän viestin takia minut todennäköisesti haukutaan ja sanotaan, etten ole tytön arvoinen. Toivottavasti löytyy kuitenkin myös heitä, jotka ovat nyt tai ovat olleet samassa tilanteessa. Haluaisin teidän kokemuksianne asiasta.
Tarkoitukseni oli alunperin vain menettää poikuuteni hänen kanssaan, koska hän oli mukava ja se tuntui helpolta hänen kanssaan. Hän kuitenkin halusi tavata minut uudestaan enkä laittanut vastaan.
Poikuus vielä 18-19 vuotiaana oli minulle häpeän aihe enkä kertonut siitä tyttöystävälleni. Hän luulee, että minulla on useitakin entisiä kumppaneita, koska naiset kiinnostuvat minusta helposti. Ikävä kyllä olen aika ujo ja vaativainen, joten siitä syystä poikuuden menettäminen tapahtui niin myöhään.
Muistan suhteemme alussa ajatelleeni, että miksi tapasin hänet jo nyt. Suhteessamme on kaikki hyvin ja rakastamme molemmat toisiamme. Kuitenkin minusta on todella ahdistavaa ajatella, että hän jäisi elämäni ainoaksi kumppaniksi. Pettäminenkin on käynyt mielessä ja saattaisin sen tehdäkin, mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos menettäisin hänet siten tai tartuttaisin häneen jonkin sukupuolitaudin.
En halua jättää häntä, koska en usko löytäväni ainakaan pitkään aikaan yhtä ihanaa tyttöä enkä ole lainkaan varma, että sopiiko "yhden yön" -jutut minulle. Tuntuu turhalta suunnitella yhteistä tulevaisuutta jos jo lähtökohtaisesti ajattelen että haluan myös muita kumppaneita elämäni aikana.
Olemme nyt astumassa vakavampaan, koska paikkakunnan vaihto ja opiskelun aloittaminen on nyt edessä. Muutamme asumaan myös yhteiseen asuntoon.
Nämä ajatukset ahdistavat minua ja olen ajatellut odottaa jos tilanne selkeytyisi ajan kanssa. Tilanne on kuitenkin umpikuja, jossa häviän lähes jokatapauksessa. Jos jätän hänet niin aika varmasti tulen sitä katumaan ainakin siihen asti, että löydän uuden ihanan kumppanin. Jos en jätä häntä niin saatan pahimmassa tapauksessa katua sitä yli 50 vuotiaanakin, jolloin tilanteeseen ei muutosta voi enää saada kun nuoruus on jo eletty.
Tämän viestin takia minut todennäköisesti haukutaan ja sanotaan, etten ole tytön arvoinen. Toivottavasti löytyy kuitenkin myös heitä, jotka ovat nyt tai ovat olleet samassa tilanteessa. Haluaisin teidän kokemuksianne asiasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
seksielämästä tehtyihin kyselyihin ja tutkimuksiin vaikka aluksi? Nimittäin todella harvalla on elävässä elämässä useita partnereita. Ja sinkut, vastoin käsitystä, minkä saamme lehdistä ja elokuvista ja TV- sarjoista, eivät oikeasti harrasta seksiä juuri koskaan, vaan voivat olla vuosiakin selibaatissa, odotellessaan sitä "oikeaa". Se mitä paineita media meille luo on ihan eri asia, kuin todellisuus, missä elämme. On tärkeää oppia erottamaan nämä kaksi asiaa.
Olen sitä mieltä, että kokemattomuutesi vuoksi ei kannata pettää eikä jättää. Tutustukaa keskenänne erotiikan maailmaan molemmille sopivaan tahtiin. Seksuaalisuuttaan on helpoin toteuttaa läheisessä suhteessa jossa on paljon luottamusta. Silloin on helppo tutkia myös rajojaan ja kokeilla kaikenlaista hulluakin yhdessä.
Ei se ihmisen anatomia muuta hirveästi sitä, mitä koet seksissä. Naiset voivat olla erinäköisiä ja pitävät eri jutuista, mutta seksi sinällään on vain panemista. Sen merkityksen siihen tuo tunne. Ja sithän teillä ymmärtääkseni on? Kannattaa tutkailla omaa arvomaailmaasi, millaisia miehiä arvostat ja miten haluat itse käyttäytyä. Haluatko olla ns panomies, joka on käytännössä pelkkä kullinsa, vai jotain enemmänkin?
Te olette niin nuoria, että on mahdollisuus, että aikuistuessanne ja kypsyessänne päätätte lähteä eri teille joskus kuitenkin. Eli katsoisin ihan rauhassa, mitä elämä tuo eteenne. Jos on toimiva suhde ja siinä toimiva seksielämä, niin panostaisin siinä laatuun ja miettisin sitä, kuinka monet ovat kateellisia just siitä, mitä teillä on. Se, että eroaa sen vuoksi, että haluat kokemusta muista on typerää. Jos riitelisitte jne niin silloin erotaan, kun on oikeasti ongelmia, joita ei pystytä ratkomaan. Mutta, jos asia on sulle oikeasti noin tärkeä, niin sitten eroa nyt. Älkää muuttako yhteen. Äläkä petä kumppaniasi, nyt tai myöhemminkään. Pitää osata olla selkärankainen, eikä mikään nilviäinen.
Totta, että seksin määrä ja elämän laatu aika varmasti vähenisi sinkkuna (ainakin jos vertaan tilannetta tilanteeseen ennen suhdettamme ja aikoihin jolloin hän on ollut poissa luotani) ja voi olla, että haluaisin takaisin suhteeseen aika nopeasti. Ei ole kysymys siitä, että seksi olisi huonoa. Päinvastoin se on todella hyvää ja paranee kokoajan.
En suoranaisesti arvosta miehiä, jotka harrastavat paljon irtosuhteita. Kuitenkin haluaisin myös niitä elämässäni kokea, koska minun mielestäni elämässä pitäisi yrittää saada mahdollisimman paljon kokeiltua eri asioita. Seksi on kuitenkin aika merkittävä asia enkä haluaisi rajoittaa kokemuksiani siltä saralta pelkästään yhteen naiseen. En kuvittele seksiä muiden kanssa paremmaksi, vaan uudet kokemukset kiinnostavat minua.
Jos olisin tajunnut menettää poikuuteni hyvissä ajoin niin tilanne olisi todennäköisesti täysin eri ja voisin keskittyä täysillä suhteeseemme.
Ei tilanne ole nykyiselläänkään kuitenkaan niin ongelmallinen kuin annoin ymmärtää. Välillä kuitenkin ajattelen tätä asiaa ja sitten siirrän sen syrjään, koska sen ajatteleminen ahdistaa minua.
Totta, että tilanne pitäisi saada ratkaistua ja pettäminen ei ole vaihtoehto. Ehkä yritän keskittyä suhteeseen ja katsoa mitä tulee. Eiköhän tunteet vahvistu ajan kanssa siihen suuntaan mikä on minulle oikeampi ratkaisu. Voi olla, että jos tämä tyttö jää ainoaksi kumppanikseni niin se kaivelee minua vielä joskus vanhanakin. Toisaalta jos olen saanut elää niin pitkään kumppanin kanssa jota rakastan niin en tiedä painaako tämä ahdistus mitään siellä toisessa vaakakupissa.
normaali ikähän tuo on menettää se tilastojenkin mukaan keskimääräisesti. Ihmisillä menee pahasti sekaisin median antama kuva elämästä ja se todellisuus missä elämme. Mikä kiire sulla on oikeasti kokeilemaan, sulla on todennäköisesti ainakin 65v aikaa edessä aikaa harrastaa seksiä:) Elä hetkessä, nauti siitä mitä on, huomenna se (tyttöystäväsi) voi ollakin jo mennyttä (toisen kainalossa)... Saat sitä kokemusta siten...
Kuulostaapa tutulle, jos nyt katselen elämääni viisi vuotta taaksepäin. Voin jo nyt tässä vaiheessa sanoa sinulle suoraan, että tuulella käy teidän suhteenne. Se on vain ajankysymys milloin jompikumpi teistä ihastuu ja se on menoa sitten. Tunnut pitävän tyttöystävääsi itsestäänselvyytenä rinnallasi. Vaikka hän vielä tässä vaiheessa näkee sinut loppuelämän kumppanina, äänikellossa noin nuorena ja kokemattomana tulee muuttumaan varmasti.
Itse edustin teinivuosina juuri sinun tyttöystävän tyylistä ajattelumaailmaa. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, olen enemmän kuin kiitollinen, että erosimme 3,5-vuoden seurustelumme jälkeen. Helppoa se ei todellakaan ollut silloin, tuntui todellakin että nyt tuli maailmanloppu. Mutta sen jälkeen se elämä vasta alkoikin! Ei pelkästään uusiin miehiin tutustuminen, deittailut ja seurustelusuhteet, vaan ennenkaikkea itseesi tutustuminen. Samalla kun tutustut uusiin ihmisiin ja annat tilaa itsellesi, opit näkemään millaisia piirteitä haluat siltä lopunelämän kumppanilta. Ja nyt en puhu pelkästään ulkonäöstä, vaan juuri siitä sisäisestä maailmasta mitä kukin edustaa persoonana, moraalina ja periaatteina jne. Tulet huomaamaan, ettei sitä ihan napakymppipakettia ole olemassakaan, vaan se täydellinen omine pienine tai suurine ongelmineen.
Jokatapauksessa tulet vielä itsekin muuttumaan omana persoonana ja seikkailusi ovat vasta edessäpäin. Voi hyvinkin olla, että muutama vuosi tästä eteenpäin nykyinen tyttöystäväsi ei enää edustakaan sinulle sitä unelmiesi naista. Ihan jo sen takia, koska teidän molempien henkinen kasvu on vielä kesken ja tyttöystäväsikin on erilainen muutaman vuoden päästä. Mielestäni teidän ei kannata muuttaa yhteen, koska ahdistuksesi tulee kärjistymään huippulukemiin siinä vaiheessa. Kerron nämä asiat ihan kokemuksella. Mielestäni sinä et rakasta sillä oikealla vilpittömällä tavalla tyttöystävääsi, koska halajat muita naisia. JO se riittää kertomaan tuon. Siksi olisikin sinulle sekä tytöllesi oikein, että eroaisitte vielä hyvänsään aikoihin. Maailmanlopulta se varmasti tuntuisi molemmista ja vielä enemmän varmasti tyttöystävästäsi, mutta se on sen arvoista. Perustelen tämän myöskin sillä, että nyt sinulla ja tytölläsi on hyvä aika elää sitä nuoruutta ja kerätä kokemuksia, eikä sitten vasta kolmekymppisenä. Koska tuo kokemusten ja elämysten haku kuuluu normaaliin elämisenpolkuun ja se on meillä kaikilla aina edessä elämässämme. Mutta vain sinä tiedät millaisia elämyksiä haluat, miten ja kenen kanssa. Kannattaa kuunnella itseään. Aina ne eivät ole mieluisia tai oikeita, mutta ennemmin tai myöhemmin löydät sen oikean ihmisen ja elämäntyylisi. Näin on käynyt minullekin. Eikä todellakaan käy muut miehet mielessä, niinkuin niissä "väärissä suhteissa".
nuori poika oikein elät??
"Totta, että seksin määrä ja elämän laatu aika varmasti vähenisi sinkkuna"
Minä olen sinkku ja voin kertoa että elämän laatu PARANI 100 % kuin parisuhteessa ollessani. Ja seksiä saan paljon enemmän kuin suhteessa.
En ihmmettele ollenkaan miksi olet poikuutesi vasta menettänyt.
Kovin tunnut elävän jollain kivikaudella.
Elä,nyt kun olet vielä nuori
itsellani on 5 vuoden seurustelu takana ja sitä ennen useita irtosuhteita. itsekin ahdistun välillä että tätä samaa kullia koko ajan ja tekisi mieli lähteä toisiin.. mutta mieheni on niin ihana etten tuskin koskaan löydän samanlaista ihanuutta ja harvinaisuutta. ja myös itse ehkä katuisin lähtemistä tai sitten niinkun ap kirjoittaja kadun vuosien päästä!! mutta eikö seksi paranekkin vanhetessa ;)
tämä ahdistaa minuakin teenkö virheen jos jään vai vai jos lähden!!!!!!!!!!!
voi kumpa näkisin tulevaisuuteen :D
"Poikuus vielä 18-19 vuotiaana oli minulle häpeän"
Muistaakseni puolet miehist on vielä 18-vuotiaana poikia, joten tilanne ei sinänsä ole mitenkään erikoinen.
Älä turhaan panikoi, nuo teinisuhteet kun tuppaavat purkautumaan ihan omia aikojaan. Muuta turvallisin mielen yhteen, kyllä te vielä eroatte.
"Hauska" lukea samanlaisesta ongelmasta, mikä minullakin oli.
Olen vain naispuolinen.
Oma tarinani on hiukan pidempi, sillä tutustuin entiseen poikaystävääni jo ala-asteen kuudennella luokalla ja yhteisiä vuosia kertyi seitsemän.
Minulla oli alusta asti samanlainen tunne, kuin sinulla; olin korvia myöten rakastunut, mutta minua ahdisti suhteen nopea eteminen vakavempaan suuntaan, sillä halusin myös kokea ja nähdä paljon, kun vielä on nuori.
Olimme onnellisia, ja jossain vaiheessa vähemmän onnellisia ja muutimme yhteen, menimme "teinikihloihin" jne.
Loppuvaiheessa kokeilunhaluni koitui suhteen päättymiseen. Rupesin ns. elämään omaa elämääni ja petin poikaystävääni useaan otteeseen.
Tätä en anna ikinä itselleni anteeksi, nään vielä nykypäivinäkin parin vuoden jälkeen erosta painajaisia aiheesta.
Huolestuttavalta kuullostaakin kommenttisi, jossa kerroit jo pohtineesi pettämistä. Se on kaikista kamalinta ja anteeksiantamattominta mitä kumppanilleen voi tehdä.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa;
1. Jatkaa kyseisessä suhteessasi stressaamatta, sillä olethan varsin nuori vielä.. Vaikken nyt haluakaan kuullostaa kyyniselle voi olla todennäköistä että tulette vielä eroamaan syystä tai toisesta.
Olet kuitenkin vasta 20-vuotias, joten nuoruusvuosia sinulla riittää vielä.
Toki jos jatkat suhteessa on välttämätöntä keskustella huolistasi, tunteistasi tyttöystäväsi kanssa ja et missään nimessä saa antaa tyttöystäväsi luulla ruusuisempia asioita suhteenne tulevaisuudesta, mitä tiedät jo nyt, ettei tule tapahtumaan.
Voitte sopia, että etenette rauhassa, päivä kerrallaan ilman lupauksia avioliitosta, yms. Tietysti mitä kauemmin on suhteessa, sen vaikeampaa on siitä myös lähteä.
Monen mielestä tämä voi olla tyhmää jatkaa, jos tietää jo nyt, että suhteella ei tule olemaan pitkää tulevaisuutta. Pitääkin miettiä kuinka kiire sinulla on.
2. Ylläri ylläri, erota. Jos halusi päästä kokemaan muita suhteita on kovin suuri jo tällä hetkellä on ero tuhat kertaa parempi ja reilumpi vaihtoehto.
Ymmärsin että tyttöystäväsi on hyvin tärkeä sinulle, joten toki haluat parasta hänelle?
Oletteko keskustelleet asiasta tyttöystäväsi kanssa, mistä tiedät etteikö hännellä olisi samanlaisia tuntemuksia?
Mielestäni nuorilla on nykyään aivan liian kiire sitoutumaan aikaisin, mutta myöskin aivan liian suuri halu olla sinkkuna ja päästä kokemaan ja kokeilemaan.
Toki pitää elää ja vanhuksena ei saisi katua asioita joita on jättänyt tekemättä, tai on tehnyt, mutta mihin on kadonnut viaton "teiniserustelu"? Liekö kaikilla kiire aikuistumaan ja elämään aikuisten elämää, niin parisuhteessa kuin muutenkin. :-) Hmm.
Joka tapauksessa tärkeintä olisi nyt keskustella asiasta tyttösi kanssa. Ja unohda nyt ihmeessä pettämiset, siinä satutat vain kumpaakin.
Onnea vaikean päätöksen tekemisessä, kaikki tulee varmasti vielä järjestymään. Toivon kaikkea hyvää sinulle!
Ja älä missään nimessä tunne huonoa omaatuntoa tunteistasi, niin kornille kun tämä kuulostaakin, niin ne ovat hyvin luonnollisia ja inhimillisiä. Hienoa vain, että olet pysähtynyt miettimään elämääsi.
että suhteestasi puuttuu rakkaus. Rakkaus kun tulee kuvioihin, niin et silloin kyselisi ja haikailisi ketään toista. Älkää muuttako yhteen pelkästään seksin vuoksi, sillä sellainen suhde ei taatusti tule kestämään.