Vaan suusta ei lähde moi:ta kummempaa.. Mikä siinä on että menee lukkoon sinut nähdessä...?! (miehelle tämä)
Suun avaamisen vaikeus
Sanat pyörii mielessä
131468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jokin raja siinä näyttää kummittelevan ja tämän vuoksi et ole päässyt puusta pidemmälle??
varassa, mutta minkä vaiston?! Suojelenko itseäni -etten sanoisi mitään sopimatonta. Vai suojelenko Häntä -syystä jota en tiedä. Mikä raja siinä on, mikä pitää ylittää? Monimutkainen on ihmismieli...
tapaus. En saa sanottua moita kummempaa, toisinaan huulet sanoo moi, mutta ääntä ei lähde kurkusta, mutta en kyllä saa silmiäkään irti. Katse on kuin magneetti silmilleni ja seuraan katsetta kuin hypnoosissa. *syvä huokaus* n->m myös tämä
Käy minulle, hypnoosissa menen.. Hyvä, että muillakin on samoja "ongelmia". Kamalan ihanaa!
Pää painuu alas. Kävelen ohi. Sydän murtuu. Pitkä loppupäivä.
Jotain tuommoista...
eli kumman pää painuu alas?
katse saattaisi paljastaa.
Itse ainakin aikanaan varmaan olin niin läpinäkyvä ettei voinut vastapuoli erehtyä.
Oli suoranainen himo katsoa toista silmiin kun tuli käytävällä vastaan. Huomaako toinen jos silmät tummuu ja pupillit laajenevat lautasenkokoisiksi? :D Eikös pupillit yleensä laajene kun näkee jotain miellytävää?
aikamuodossa. Sen takia sydän oma on kovilla, jos sattuu hetkeksikin lähelle sinua joutumaan. Mutta kohta tulee helpotus siihen "ongelmaan"
viestisi jollekin muulle? Kirjoitin menneessä aikamuodossa koska emme ole enää kyseisen miehen kanssa samassa työpaikassa.
Muistelen vain niitä ohikiitäviä hetkiä kun katsoin häntä silmiin silloin kun satuimme tulemaan työpaikan käytävällä toisiamme vastaan.
Mieleni teki aina mieli imaista hänen sielunsa sisälleni ja pitää siitä huolta....
Helpotus...minulle ei ainakaan ole helpotus! Ikävä jo nyt..
Itse yritin muutaman kerran lähestyä juttelemalla mutta jotenkin vain tuntui ettei suustani tullut kuin jotain typeryyksiä, kumpkin oli selvästi vaivautunut.
Ehkäpä sekin jäykisti tunnelmaa kun pelkäsin koko ajan, että joku työkaveri tulee huoneeseen ja vetää jotain outoja johtopäätöksiä.
Naisvaltaiset työpaikat ovat varsinaisia herhiläispesiä:( Jotkut ihmiset vain joutuvat jostain syystä olemaan enemmän "luupin alla" kuin jotkut toiset.
Harmi ettei päästy keskustelemaan rauhassa ja rentoutuneesti ja nyt ei ole enää mahdollisuutta nähdä missään....ellei sattumalta jossain tulla vastakkain.
Tämä varovaisuuteni kyseisen miehen kanssa jutteluun juontaa jo edellisestä työpaikasta, jossa ensimmäisen kerran hänet kohtasin.
En ollut ollut vielä kauaakaan kyseisessä paikassa töissä, kun eräs naispuoleinen työkaveri yllättäen kysyi että olenko ihastunut tähän mieheen.
Olin aivan tyrmistynyt moisesta kysymyksestä kun en ollut edes nähnyt koko ihmistä kuin ohimennen, enkä ollut edes kiinnitänyt sen enempää huomiota kun paikassa kulki niin paljon asiakkaitakin, etten edes tiennyt kuka hän on.
Sitten kävi vain niin, että ihastuinkin ja aina tässä välissä olevien vuosien varrella jostain hän vain tulvahti välillä mieleeni.
Kun tapasimme toisessa työpaikassa, niin sitten olin jo ihan toisella vaihteella tunteitteni kanssa ja nyt sitten tämä tyhjääkin tyhjempi olo....
Tulipahan purettua tänne nettiin vaikkei se mitään varmaankaan auta:(
Sitä vain, että ihmiset voisivat olla hienotunteisempia työkavereitaan kohtaan, eikä kyttäillä joka käänteessä ja olla vetämässä omia päätelmiään.