Olen nyt 31 vuotias mies, jonka elämää ovat varjostaneet useat tapahtumat vuosien varrella, olen saanut luojalta kaikkea mahdollista. Lapsesta asti olen ollut ylipainoinen vaikka vanhempani ovat yrittäneet jo lapsuudessani löytää syytä tähän asiaan, mutta eivät lääkäritkään sitä syytä löytäneet. Sain myös puhe vian R ja L ovat olleet aina mitä ovat ja vaikka sain tähänkin lapsena kaiken mahdollisen avun ei ole ollut apua, joten näiden asioiden varjossa olen ollut koulukiusattu koko kouluaikani, joskus fyysisesti ja useimmiten vain henkisesti. Tämä tappoi itsekunnioituksen ja kun näistä asioista jotenkin pääsi ylös ja aloitin oman yrityksen ja sain sen alkuun ja suunnitelmat eteenpäin olivat valmiit rakas isäni lähes sokeutui sokeritaudin vuoksi oli vain jaksettava no eipä aikaakaan minulla todettiin kasvain, joka ajoi minut vaikeisiin taloudellisiin ja mikä pahinta henkisiin vaikeuksiin ja tähän kaikkeen kun lisätään ne suhteiden rippeet ja niiden ongelmat vastapuolen pettämisestä itsetunnon romuttamisiin niin olisi kiva tietää, ovatko naiset niin pinnallisia, ettei tässä maailmassa ns. heikoilla ole mitään mahdollisuuksia saada rakkautta ilman minkään näköisiä reuna ehtoja. Kun olen yrittänyt tehdä naisten vuoksi auttavia asiota ja olla ystävällinen ainut mitä olen saanut vastaukseksi ollaan kavereita, tällöin kun kysyy miksi, ei kukaan ole vielä pystynyt vastaamaan. Olenko siis huono ihminen jos tunnen olevani katkeroitunut? Onneni on ollut loistavat vanhempani, jotka ovat auttaneet silloin kun tilanne on ollut vaikea, kun tilanne on ollut pahimmillaan siitä he eivät tiedä onneksi mitään siitä, onneksi selvisin omin neuvoin. Tunnen olevani ihminen jolta on kielletty onni, rakkaus ja vanhemmuus. Sillä haluaisin lapsia joille olla isä ja ihminen johon voi luottaa aivan kuten omat vanhempani ovat minulle olleet.
Miksi Mies Katkeroituu
LastAction
2325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itku tuli, kun luin juttusi. Itsekin olen valvonut jo pari yötä ja surkutellut suhteen loppumista. Minä olen sentaan saanut rakkautta osakseni. Mieheni on kuollut, ja sen jälkeen o ollut lyhyitä suhteita. Mutta tulin taas jätetyksi. Nyt kalvaa syyllisyys, häpeä, pettymys, mitä tein väärin tai jätin tekemättä ja sanomatta. Itsetunto taas nollilla. Muuta en toivoisi kun tasapainoista elämää. Minulla ei ole painohuoliakaan, surussani en voi nimittäin syödä, pala tarttuu kurkkuun. Ja on niin levoton olo, että pitää käydä vähän väliä lenkillä. Rukoilin yöllä itselleni voimia, siunausta ja viisutta....hetken tuli levollinen olo, mutta tänään jo yksi pitkä lenkki juostu ja juotu pannu kahvia.
on erilaisia ongelmia ja niitä ei voi mitata keskenään. Elämä on ongelmia ja niiden ratkaisuja. Mielestäni sinussa ei ole mitään vikaa. Ainakin kirjoituksen perusteella vaikutat todella avoimelta mieheltä ja plussana on se, että sinulla on tukevat vanhemmat. Se on just, että kaikilla ei ole kaikkea ja sitten on vastoinkäymisiä, joista pitää päästä yli. En usko, että olet heikko. Se on vain väliaikaista, että tunnet niin. Sinun pitää ajatella itsesi voimakkaaksi. Se, mitä ajattelet, huokuu sinusta ulospäin ja vedät puoleesi sellaisia ihmisiä, joita pelkäät vetäväsi puoleesi eli vääränlaisia kumppaniehdokkaita. Jos pelkäät tai ajattelet, että taasko väärä nainen, niin taatusti kohtaat sellaisen. Menneisyyttä ei kannata miettiä. Meillä jokaisella on menneisyytemme ja ei niin kovin mukava. Mutta täytyy vain uskoa ja luottaa, että omat haaveet onnistuvat.