Voi on aina voita

VOI ON AINA VOITA - mielipidekirjoitus voin puolesta


Suomalaiset saatiin vähentämään ravintorasvojen, erityisesti meijerivoin, kulutusta 1970-luvulta lähtien taitavalla mielikuvamainonnalla. Luonnon oman tuotteen tilalle vaihdettiin synteettinen margariini vetoamalla kovien eläinrasvojen vaikutukseen sepelvaltimotaudin, aivovaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, diabeteksen ja syövän kehittymisessä sekä luiden haurastumisessa.


Voin haitallisuudesta tehtiin terveysdogmi, jota kukaan ei saanut kyseenalaistaa. Voin alasajo varmistettiin tiedeyhteisön, elintarviketeollisuuden ja tiedotusvälineiden toistaessa kuuliaisesti tätä sanomaa ainoana oikeana totuutena. Voin haittavaikutusväitteet perustuivat jo alunperin kiistanalaiseen tutkimukseen eikä nykytutkimus enää tue noita väitteitä. Me syömme voita kohtuullisesti. Syö sinäkin!

Lokakuussa 2006 eräässä urheilulehdessä julkaistiin meijerivoita suosiva kirjoitus [1]. Kirjoittaja sai useita yhteydenottoja Kansanterveyslaitokselta, Sydänliitosta ja ravintoasiantuntijoilta eri puolilta maatamme. Sanomaa voin terveellisyydestä paheksuttiin ja lehden toimitukseen otettiin yhteyttä syyttäen kirjoittajaa faktojen vääristelystä. Olisimme toivoneet hiukan makeampaa suhtautumista, sillä makeita sanoja olisi kriitikoiden tarvittaessa niin paljon mukavampi syödä kuin kitkeriä!


Voin terveellisyydestä puhuminen tieteellisin argumentein on Suomessa osoittautunut turhaksi. Sitä on yritetty, laihoin tuloksin. Suomalainen tiedeyhteisö on ohjelmoitu suhtautumaan vain yhdellä tavalla niin kutsuttuihin koviin eläinrasvoihin ja voihin, aina Pohjois-Karjala-tutkimuksen syntyhetkistä lähtien vuonna 1972. Rasvatutkijat ovat yrityksissään puolustaa voita kerta kerran jälkeen epäonnistuneet. Voita ja kovia eläinrasvoja pidetään kaikesta vastakkaisesta tutkimustiedosta huolimatta yhä muun muassa sepelvaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, syövän, diabeteksen ja luun haurastumisen aiheuttajina [2].


Voipropagandan takana vaikuttaa tehokas mielikuvamarkkinointi. Mielikuvamainonnalla saatiin suomalaiset vaihtamaan terveellinen meijerivoi keinotekoseen margariiniin. Mielikuvamainonnalla tehtiin voi epäterveelliseksi. Suomalaiset eivät saaneet syödä voita, koska sitä ei saatu sopimaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan linjauksiin, eikä se varsinkaan sopinut Pohjois-Karjala-tutkimuksen terveysväitteisiin. Suomalaisia varten luotiin mielikuva ”tuhansissa tutkimuksissa kiistattomasti toteen osoitetusta kovien eläinrasvojen epäterveellisyydestä” ja ”tiedeyhteisön yksimielisyydestä”. Todellisuudessa koko voin vastainen teoria perustuu heikolle tieteelliselle näytölle, eikä tiedeyhteisö millään muotoa ole ollut asiasta yksimielinen.


Miten tämä mielikuva voin epäterveellisyydestä synnytettiin? Onnistuaksemme vakuuttamaan lukijamme tästä tempusta, jolla saatiin teollisesta margariinista kaikkien ihailema terveystuote ja luonnon omasta terveystuotteesta nimeltään meijerivoi kaikin keinoin vältettävä tuote, joudumme palaamaan ajassa taaksepäin 34 vuotta.


Suomalaisen yhteiskunnan huomattavimpiin valistusprojekteihin kuuluu maailmallakin hyvin tunnettu Pohjois-Karjala-projekti. Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska perusti tämän Pohjois-Karjala-projektin vuonna 1972 [3]. Sen tarkoituksena oli vähentää ensin Pohjois-Karjalan ja sitten koko Suomen ennätyksellisen korkeaa sydäntautikuolleisuutta. Projekti toteutettiin pitkälti antamalla väestölle tietoa terveydestä ja terveellisistä elintavoista. Projektin aikana Pekka muutti Joensuuhun, eli pohjoiskarjalaisten keskuudessa ja mainosti terveellisiä elintapoja. Hän eli niin kuin opetti. Hänen iloiset kasvonsa näkyivät usein televisiossa. Pekka Puskaan henkilöityi suomalainen terveysvalistus. Hän pisti itsensä kunnolla likoon! Kampanjaan kuului esimerkiksi lehdissä julkaistavat artikkelit tupakanpoltosta, tupakanvastaiset sarjat televisiossa, ihmisten rohkaisu liikunnan harrastamiseen sekä erityisesti eläinperäisen rasvan, suolan ja sokerin käytön vähentäminen.


Tämä valistus todella johtikin tuloksiin. Me saimme pian kuulla, että Pohjois-Karjalassa oli tapahtunut ihme. Sydäntautikuolleisuus oli laskenut. Kampanja siis puri! Tosin vielä jotkut viheliäiset sinnittelivät vastaan, ja söivät voita. Väsymättä Pekka Puska ja hänen oppineet seuralaisensa tempasivat kylillä ja kaupungeissa esille käppyröitä ja käyriä, jotka osoittivat miten epäterveellistä voi oli. Margariinia piti sen sijaan syödä. Vastarinta mureni. Muutama toisinajattelija jäi jäljelle, muun muassa Valion tutkimusjohtaja Kari Salminen, joka hetkeksi synnytti maahan rasvasodan. Tutkijat innostuivat sättimään toinen toisiaan. Tohtori Jukka Salonen kirjoitti kuuluisalle lääketieteelliselle aikakauslehdelle The Lancetille kirjeen, jossa hän selitti, että vaikka hän oli yksi Pohjois-Karjala-raportin allekirjoittajista, hän ei ollut saanut paperia ja sen optimistisia johtopäätöksiä luettavakseen ennen sen julkaisemista [4].
Median suosiollisella avustuksella voin