yksinäisiä, kateellisia, pettyneitä, henkisesti sairaita, mustasukkaisia, lapsellisia, pahansuopia vai pelkästään sarkastisia?
Ovatko nettikiusaajat
lonelysoulsister
1682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ovat ne
omaa todellista elämää.
Kiusatut ovat.
Mua ei kiusata taaskaan.
Yrittäkää nyt edes.
*kiusaa itseäsi*
kiusataan koko ajan
Musta kiusaaminen ainakin oman kokemukseni mukaan on mielenterveystermeillä keskustelussa sanottuun liittymättömästi nimittelyä, trolliksi solvailemista kyseisen mielipiteen sisältöä täsmentämättä, tavallisten keskustelupalstakirjoittajien mielivaltaista leimaamista esimerkiksi "stalkereiksi" (tuokin keskustelussa sanottuun mitenkään liittymättä) ja mielivaltaista joidenkin tiettyjen kirjoittajien suosimista riippumatta siitä, että mitä nämä kulloin kin sanovat....
Milloin hei buddyyn on kohdistettu tuonlaista käytöstä? Viittiks veivata vaikka linkkiä mulle?
mutta buddya vaivaa ainostaan se ettei saa tarpeeksi huomiota
Tää on paljon monimutkaisempi kuvio kuin miltä näyttää.
Siis musta kaikki ne ovat kummallisia, jotka käyvät keskustelupalstalla mistään muusta syystä, kuin keskustelun itsensä takia.:)
Ei häiriökäyttäytymistä tarvitse erikseen leimata vaan se on aina oire jostain syvemmästä ongelmasta, mikä saa vain erilaisia muotoja. Niitä on sinänsä aivan turha eritellä ja lähteä niihin yksittäisiin muotoihin tarttumaan. Aivan sama jos möykkäisi takaisin joessa näkyville pyörteille. Ei pyörteet kykene olla kuin pyörteitä.
Pelkän aamupalan väliin jättämisestä syntyvä nälkä voi aivan hyvin tehdä ihmisen ensin sopivan ärtyneeksi, ettei hän enää osaa hillitä impulssejaan riittävästi. Kun taustalla on muita varsinaisia syitä, joille ihminen ei juuri tuolloin kykene tekemään mitään tai joita hän ei pysty katsomaan itsessään, syntyy pakonomaista häiriökäyttäytymistä.
Vasta kun ihminen näkee itsensä myös toisten ihmisten käyttäytymisessä ja ymmärtää, että samoissa olosuhteissa olisi täsmälleen samanlainen, voi alkaa pääsemään johonkin myös itsensä tutkiskelun kanssa. Jos joku kadulla lyö putkella toisen hengiltä, koska ei kykene hillitsemään itseään saati ymmärrä, miksi toimii niin, on olennaista ymmärtää, että samoissa olosuhteissa kuka tahansa voisi tehdä aivan samoin. Häiriökäyttäytymisen voi nähdä hälytyskellona ja jos joku lyö putkella jonkun hengiltä niin se kello soi silloin aika lujaa.
Kykeneekö ihminen olemaan aito ja tarvittaessa neutraali on hyvä mittari ihmisen ihmissuhdetaitojen osalta. Jos ei kykene siihen, niin se on myös hyvä hälytin itselle, jos sitä hälytintä vain onnistuu kuulemaan. Se ei tietenkään ole ihan helppoa, jos jokin todella vaivaa.
sohvapsykologia ihmeellisempää :)
kummempaa.
*hui*
Parempi hyvä sohvapsykologi kuin psykologiksi valmistunut huono paperinen, jolla on vain pelkkä sohva. Sohvapsykologia tekee ihmisille hyvää. Kunhan jokainen osaa harjoittaa sitä edes jossain määrin. Ei kenelläkään ole tarkoitus kuin herättää sohvapsykologi myös siinä toisessa, jos se nähdään jostain syystä siihen sohvalleen nukahtaneen.
Myös sohvapsykologiassa voi luottaa siihen, että biologia toimii. Jos hoitaja huuhtelee potilaan avonaista märkivää haavaa ei hoitajalla ole mitään henkilökohtaista sitä märkivää osaa kohtaan. Ellei tietysti hoitajalla ole ongelmia itselläänkin. Luotetaan siihen, että kunhan haavaa huuhdellaan säännöllisesti tuetaan terveen kudoksen mahdollisuuksia selviytyä itse. Pilaantunut osa ei ole samaan tapaan elävä tai kykeneväinen saavuttamaan mitään uutta kuten esimerkiksi tietoisuutta, joten sitä kohtaan ei myöskään tarvitse tuntea pelkoa tai inhoa. Olennaista on vain toistaa niitä olosuhteita, missä terve kudos voi hyvin.
Logiikan hieno puoli on, että kerran kun se on istutettu, se jatkaa loputtomiin niin kauan etenemistään, että sen loogisen johdon myötä saavutettava tunne koetaan vihdoin riittävän voimakkaasti. Pahaenteinen logiikka (negatiivisesta tunteesta lähtevä) tuottaa pahaa oloa ja hyväenteinen logiikka ei sulje mitään logiikan kautta turhan päiten pois ja on luonnollisesti hyvän oloinen. Siksi hyväntahtoisilla ihmisillä ei tarvitse olla mitään hätää oikeasti vaan kunhan luottaa yksikertaisiin asioihin kuten sydämeen, aina pärjää. Niin kauan kuin joku tarjoaa pahaenteistä logiikkaa hän syöttää sen aina sekä itselleen että muille. Olennaisempi kysymys silloin on, mikä saa jonkun tekemään niin. Hermostoon muodostuva abstrakti masiina johtaa sitten tuota logiikkaa joka kerta loppuun alkuperäisen voimistuvan tunteen työntämänä. Sillä tavalla voi todella vahingoittaa ja tehdä aivan oikeaa väkivaltaa toiselle. Ei tavallisen 'normaalin' ihmisen ja pakkopaitaan joutuneen välillä ole kuin että pakkopaidassa oleva pitää vielä edelleen itsensä erossa tunteidensa tarkkailemisesta, koska hän yrittää pärjätä pelkän logiikan turvin. Hänelle logiikka on ylivoimainen ja kaikkea muuta halveksitaan tai pelätään. Koska logiikka on syönyt yksilön kaikki hermoston voimavarat se lopulta vääristää myös havaintoon tarvittavia osia ja saa aikaan sitten häiriöitä kuten hallusinaatioita. Logiikka on hänessä jo löytänyt maalinsa ja se maali on joka ikinen kerta maailmanloppu. Kuinka suuri maailmanloppu on kyseessä riippuu alkuperäisen tunteen aikaansaaneiden syiden voimakkuudesta. Niin kauan se on sitä, kunnes tunteet ja mitä ne haluavat kertoa itsestä ja muista otetaan taas ensisijaisiksi huomioon. Tunteiden käsittelyn ja jakamisen kautta logiikan annetaan purkautua takaisin luonnolliseen juureensa takaisin terveeseen kudokseen.
Helposti nähdään, että se mikä levitetään muihin ihmisiin palaa väistämättä takaisin ihmispopulaation kautta syöttäjälleen jossain muodossa. Siksi on hirveän vaikea ymmärtää, miksi joku tekisi sellaista, ellei nähdä paljon syvemmin ihmisen käyttäytymiseen: Jokaisella on jo tuollaisia pahan loogisia johtoja itsessään. Looginen osa, joka vie pois itsestä ei ole tietoinen, ei sanoistaan eikä teoistaan, eikä siten itsekään ymmärrä seurauksia. Siksi Se ei tavallaan ole vastuussa mutta jotta looginen johto katkeaa on Hänen tunnettava se jaettu syyllisyys osallistumisesta siihen. Itselle anteeksi antaminen on siksi kaikista vaikeinta ja viimeistään katkaisee kamelin selän, jos ikinä mikään.
On nähtävä nimenomaan tunteisiin, jotka pakottavat käyttäytymistä tietyille urille aina niin kauan (logiikan kautta), kun niitä ei oteta kunnolla huomioon sekä itsessä, että muissa.
Miehille naisten logiikka on parempi. Naisille miesten. Jos siis niissä havaitsee mitään eroa.
Muussa tapauksessa aina palataan sydämeen. Koetaan myötätuntoa kaikkia ihmisiä ja kaikkea eläväistä kohtaan.
Sitten, halitaan! :)
mielestäni ensisijaisesti henkisesti sairaita sekä tietysti myös lapsellisia ja pahansuopia.