Miksi mennä naimisiin ja solmia avioliitto koska koko
systeemin voi kaataa nykyisin hyvin helposti ja päättää
samanaikaisesti muiden perheenjäsenten kohtalosta
eroamalla avioliittosysteemistä ja perheyhteydestä
isä,äiti ja lapset.
Tämän kaiken systeemin kaatamiseen riittää aviopulison uskottomuus.
Uskottomuutta esiintyy paljolti avioliittosysteemeissä
kaikki tapaukset eivät tule edes ilmi.
Avioliittosysteemi on luotu lasten taloudellisen ja emotionaalisen tarpeiden turvaamiseksi.
Avioliittolipaukseen kuuluu anteeksianto mikäli toinen
puoliso harhaantuu avioliittosysteemistä .
Toinen puoliso rikkoo lupausta uskottomuudella ja
ei uskoton rikkoo lupaustaan anteeksiantamattomuudella.
Onko näin ettei avioliittoja enää tarvita turvaamaan lasten
hyvinvointia ,emotionaalista kehitystä vaan se voidaan ulkoistaa vaikkapa isovanhemmille,sukulaisille,ystäville.
erovanhempien lisäksi.
Esim.
Isovanhemmat saattavat joutua kustantamaan erosta syntyviä taloudellisia puutteita ja
lasten hoitotarve siirretään mummuille,vaareille haetaan
tukea ja turvaa avioeron jälkeen jälleen vanhemmilta
arkielämässä selviämiseen
Haluaisin isovanhempien mielipiteitä kuinka lasten erotilanteet vaikuttavat heidän elämään.
systeemin voi kaataa nykyisin hyvin helposti ja päättää
samanaikaisesti muiden perheenjäsenten kohtalosta
eroamalla avioliittosysteemistä ja perheyhteydestä
isä,äiti ja lapset.
Tämän kaiken systeemin kaatamiseen riittää aviopulison uskottomuus.
Uskottomuutta esiintyy paljolti avioliittosysteemeissä
kaikki tapaukset eivät tule edes ilmi.
Avioliittosysteemi on luotu lasten taloudellisen ja emotionaalisen tarpeiden turvaamiseksi.
Avioliittolipaukseen kuuluu anteeksianto mikäli toinen
puoliso harhaantuu avioliittosysteemistä .
Toinen puoliso rikkoo lupausta uskottomuudella ja
ei uskoton rikkoo lupaustaan anteeksiantamattomuudella.
Onko näin ettei avioliittoja enää tarvita turvaamaan lasten
hyvinvointia ,emotionaalista kehitystä vaan se voidaan ulkoistaa vaikkapa isovanhemmille,sukulaisille,ystäville.
erovanhempien lisäksi.
Esim.
Isovanhemmat saattavat joutua kustantamaan erosta syntyviä taloudellisia puutteita ja
lasten hoitotarve siirretään mummuille,vaareille haetaan
tukea ja turvaa avioeron jälkeen jälleen vanhemmilta
arkielämässä selviämiseen
Haluaisin isovanhempien mielipiteitä kuinka lasten erotilanteet vaikuttavat heidän elämään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse tiedän erään tapauksen jossa tyttären äiti ja hänen avopulisonsa
ovat kustantaneet hänen kahdesta avioeroista (syy kummassakin erossa
uskottomuus) johtuvia taloudellisia vaikeuksia.
Omaisuus on mennyt kahteen otteeseen jakoon eikä näillä miespuolisilla
aviosiipoilla ole ollut kuin velkaa. kodinperustamiskustannuksia Ensimmäinen liitto oli nuoruusavioliitto jota kesti noin 10 vuotta toinen avioliitto siinä peräti 8 vuotta.
Tyttärellä on kaksi alle 10 vuotiasta lasta. Tytär vie maksamattomia laskuja
työkyvyttömyyseläkkeellä olevan äitinsä ja äidin pitkäaikaisen avosiipan
maksettaviksi lisäksi he kustantavat heidän ruokataloutta ja vaatetusta.
Toisen eron jälkeen maksettiin melkein osituksen jälkeen uusi talous tyttärelle
koska yhteinen omaisuus katosi konkurssin myötä.
Lisäksi tyttären äiti hoitaa lapsenlapsia äidin kolmivuorotyön ja opiskelun vuoksi
iltaisin ja viikonloppuisin ja öisin.
Isät maksavat elatusmaksut mutteivät sitten muuten osallistu lastensa kustannuksiin ja toisen isän äiti huolehtii taasen vuorostaan lapsenlapsen
ollessa hoidossa isänsä luona tämän lapsen hyvinvoinnista koska toisen lapsen
isällä taasen on ajoittain alkoholiongelmia.
Tyttären äiti on uupunut ja miettii kaunko tätä kestää ja toivoo tyttären hankkivan
itselleen ja perheelle miehen josta olisi taloudellista apua ja vastuunkantoa
ettei kaikki siirtyisi hänen ja avopuolison harteille.
Tyttären äidin isovanhemman osaa kestää vielä hamaan tulevaisuuteen.
Hän on sanonutkin kumpihan meistä oikeastaan on lasten äiti hän vai tytär.
Tyttären äiti valittaa kaikki hänen säästönsä ovat huvenneet tyttärelle
kahden tyttären avioeron yhteydessä Rahat hän säästi itsensä varalle matkusteluun ja
vanhuuden turvaksi.Hän on 15 vuotiaasta lähtenyt kotoaan tienestiin ollut
työelämässä vuosikymmeniä ja nyt kun olisi mahdollisuus oman työn
hedelmien poimimiseen ja vapaa-aikaan Tyttären avioeroista johtuva lasten
hyvinvoinnin turvaaminen on viennyt kovalla työllä ansaitun omaisuuden
toisten tarpeisiin.
turhaa avioeroja syyllistät. Jos tytär on niin röyhkeä, että äidillään maksattaa elämäänsä, olisi hän varmaan sitä tehnyt vaikka olisi naimisissakin. Ei yhdenkään äidin tarvitse elättää aikuista lastaan ja hänen perhettään, jos heidän omat panoksensa eivät riitä, niin sitä varten on meillä olemassa sosiaaliturva. Aikuisten lasten avustamisen tarvitsee lähteä vanhempien omasta halusta ja sydämestä.
Oman tyttäreni erossa autoin mielelläni olemalla hänen, sekä lastensa tukena. Rahallista apua hän ei halunnut, näin hänen olevan tiukoilla, joten ikäänkuin sala-avustin hankkimalla lapsille asioita heidän tarpeisiinsa.
Mielestäni tyttäreni teki oikean ratkaisun erotessaan, ei siitä elämästä lasten isän kanssa olisi enää tullut muuta kuin murhetta. Nyt hänellä on mukava miesystävä, josta lapset myös pitävät. Vahingosta viisastuneena yhteen hän on sanonut muuttavansa vasta 10 vuoden seurustelun jälkeen, jos mies tuntuu vielä silloinkin oikealta.
Tässä tuli kaksi esimerkkiä tilanteesta joissa toinen tytär haettuaan itse
avioeron kahdesta miehestään uskottomuuden avulla taantui
vastuunkannossa ja jätti tekemäsä virheiden seuraamukset omalla äidilleen
ja toinen esimerkki jossa tytär valitsi avosuhteen avioliiton sijaan.
Huom. Kyse oli pelkästään avioliittolupauksesta ja anteeksiannon
mahdollisuudesta jota korostetaan avioliittolupauksessa elää myötä
ja vastamäet yhdessä hamaan kuolemaan saakka .
Aviouskottomuus on myös isossa kirjassa teko joka henkilön katumuksen kautta
annetaan anteeksi.Sen minkä Jumala yhdistää, älköön ihminen erottako.
näin sanotaan isossa kirjassa.
No enpä ole vastuussa avioeroista enkä toisten pariskuntien uskollisuudesta avioliittovalaa kohtaan.
Muuten tämä äiti on ystävättäreni ja tiedän ettei hänen ole tarvinnut avustaa
tytärtään, tyttären ollessa avioliitoissaan vaan aina erotilanteissa hänen asuessa
yksin.
Tapauksessa jossa tytär erosi kahdesta aviomiehestään uskottomuuden nojalla,
syyllistyi vapaana ollessaan seurusteluun ukkomiehen kanssa itse .
Ukkomies asusti samassa pihapiirissä perheellisenä .
Mitä nyt sitten ajatella ihmisten periaatteista ja vakaumuksista ,nekin kun
ovat muutettavissa toisiin kun oma tilanne niin vatii.
Ja näitä suhdesotkuja sitten isovanhemmatkin ovat selvittämässä.
monethan vihitään maistraatissa.
Jumalalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa elääkö ihmiset avoliitossa tai avioliitossa, taikka esimerkiksi seurustelusuhteessa tutustuakseen kunnolla toisiinsa ennen yhteiseloa.
Ei se uskottomuus ole ainoa syy eroihin, vaikka näin näytät niputtavan Paljon on muitakin syitä; väkivaltaisuutta, mielensairautta, välinpitämättömyyttä, ilkeyttä, alkoholia, huumeita yms. useimmiten eroava ottaa eron selviytyäkseen itse ja saadakseen lapsilleen tasapainoisemman elämän. Turha sitä on alkaa jeesustelemaan jos ei joku anna toisen pilata koko elämäänsä.
En usko kenenkään pakottaneen ystävätärtäsi auttamaan tytärtään. Se että hän valittaa omista päätöksistään sinulle todennäköisesti tyttärensä selän takana, kertoo kyllä hänestä enemmän kuin tyttärestä.
Yksi juttu pisti silmään... lasten emotionaalisten tarpeiden turvaamiseksi? Ero on parempi kuin mainitsemasi pettämisen seuraaminen. Isäni pettää äitiäni, ja se on rikkonut välini isääni. Minun emotionaalinen tilani olisi parempi, jos vanhemmat olisivat erossa. Silloin voisin olla molempien kanssa väleissä, koska ei tarvitsisi olla vihainen pettämisestä.
Oletko jäänyt ilman suojaa ja huolenpitoa vanhempien taholta
ja oletat sen olevan seurausta vanhempasi uskottomuudesta
Vanhempasi ovat hoitaneet huonosti perhetilanteen jos koet olevasi vastuussa
heidän väleistään ja olet vihainen perhetilanteestasi oletat kaiken johtuvan
siitä kun vanhempasi eivät eroa - kuinka ero parantaisi tilannettasi sen jälkeen
vasta vanhempien kauna pääsee valloilleen ,erotessakin lapsia käytetään
hyväksi vanhempien välien selvittämisessä.
Joku syy heidällä on mikäli ovat valinneet noinkin vaikeassa tilanteessa
yhdessäolon nykyisinhän ei tarvitse jatkaa avioliitto varsinkaan jos
sairaalloinen uskottomuus jatkuu ,jatkumistaan.
Äitisi /isäsi esim saattaisi joutua uudelleen, uuden kumppanin kanssa
samaan uskottomuustilanteseen.
Mielestäni sillä ei juurikaan ole merkitystä (uskottomuudella)
emotionaalisen lapsen tarpeiden ja turvan,rakkauden huolenpidon kehittymiseen
Lastaan kummatkin vanhemmat kykenevät rakastaan uskottomuudestaan
huolimatta .
Perheissä koetaan monenlaista uhkaa uskottomuus on vain yksi uhka
perheen hyvinvoinnille.
Lapsen kannalta väkivalta ,fyysinen ja henkinen laiminlyönti ovat uhkaavia
tekijöitä
Malli rakastamisesta ja välttämisestä on siirtynyt vanhemmillesi
heidän omilta vanhemmiltaan.
Mikäli koet vanhempiesi yhdessäolon uhkaavana täytyy sinun kääntyä
sosiaaliviraston puoleen jos olosi on turvaton emotionaalisesti.
Kuka sanoi, että koen olevani vastuussa heidän väleistään? Ja missä oloissa sinä olet elänyt, jos et koe uskottomuudella olevan vaikutusta lapsiin? Sillä on erityisen paljon vaikutusta! Minä en ainakaan tule ikinä luottamaan yhteenkään mieheen; uskottomuus vaikuttaa juurikin turvan- ja rakkaudentunteiden kehittymiseen.
voivat rakastaa lapsiaan uskottomuudesta huolimatta – mikäli nämä vanhemmat ovat kyenneet sopiman asian.
Mutta onneksi ” Malli rakastamisesta ja välttämisestä on siirtynyt vanhemmillesi
heidän omilta vanhemmiltaan.” ei pidä paikkaansa. Omat vanhempani ovat olleet yli 50 vuotta aviossa.
Heidän parisuhteensa on ollut minulle lähinnä varoittava esimerkki suhteesta, jota en ikinä ole halunnut itselleni. Sen tähden muutimme veljeni kanssa jo varhain pois kotoa. Äitini itki kun ei ymmärtänyt erota ajoissa. Nyt he ovat vanhoja, eikä kumpikaan enää tule toimeen ilman toista. NO, se lohtu on että tarvittiin 50 katkeraa vuotta, että viimein se rakkaus löytyi. Olisitko itse valmis moiseen?
Onneksi tyttäreni ymmärsi erota ja ei hae sitä mallia jonka hän sai hänen meistä, minun ja isänsä kanssa eletystä liitosta. Onko avoin avioliitto se hyvä malli?
Turvallisuus tulee ihmisen sisältä , hänen arvoistaan, teoistaan ja käsityksistään. Siihen ei sosiaaliviromaiset auta yhtään mitään.
Ainkin vanhempasi opettivat sinulle kuinka ei pidä toimia .
Todennäköisesti osaat valita turvallisia valintoja elämääsi.
Nyt on sinun vuorosi osoittaa, osaamisesi ja taitosi ihmissuhteissa,onnea
matkaan ja tsemppiä.
Jos kirjoitukseni loukkasi sinua kovin en ole kuitenkaa se syyllinen joka
sinulle nämä vihanpurkaukset on aiheuttanut toin vain oman mielipiteeni
esiin sinullahan on oikeus myös omaasi.
Sinä voit valita toisin, vanhempasi ovat jo oman valintansa tehneet.
Sori, vaikka sanon napakasti, eivät ne ole vihan purkauksia.
eivät loukanneet vaan halusin esittää vähän kritiikkiä - olen pahoillani jos koit ne noin.
rakastua, hakea parisuhdetta tai hankkia lapsia?
Totta on että parhaiten elämältä säästyy kun ei tee mitään, jos ei kerran pysty ennustamaan omaa tulevaisuutta. Eikö vain? Jos on riski erehtyä, tehdä tyhmiä valintoja, tai asioita vain täytyy opetella, eikä ihmiset suostu toimimaan sanelemiesi sääntöjen mukaan, niin miksi ihmeessä tehdä yhtään mitään?
Avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sitoumus, jolla turvataan omaisuus ja perintöoikeus. Sen jälkeen tulee muu taloudellinen turva, eli se elatusvelvollisuus. Ne ovat kirjattuna lakiin. Se parisuhde ja sen säännöt jokainen luo itse. Senkin, missä määrin esim. ulkopuolisia seksisuhteita voi olla.
Taidat olla se kirjoittaja joka on siinä kanssani samaa mieltä, että uskottomuus ei ole syy erota. Turhan monesti se, että uskoton puoliso erotetaan perheestään, on pelkkä kosto toimenpide. Eroon ajaa myös sosiaalinen paine, sellaista ihmistä ei hyväksytä jota petetään ja joka jää liittoon. Häntä säälitään ja halveksitaan.
Kuitenkin eron todellinen syy voi olla jossain muualla. Itse olen eronnut kahdesti, enkä uskottomuuden takia. Tyttäreni on eronnut kerran, eikä hänkään uskottomuuden takia. Emme kumpikaan ole juosseet vanhempiemme helmoihin itkemään. Ehkä siksi, että meidät kasvatettu itsellisiksi ja vastuulisiksi ihmisiksi?
En ymmärrä noita tapauksia, jos aikuinen ihminen ei kykene hoitamaan asioitaan itse, niin miksi ihmeessä hän on eronnut? Vai onko hän jo alun perin mennyt naimisiin siksi, että joku hoitaisi hänen asioitaan, ettei itse tarvitse?
Totta kai vanhemmat aina haluaa tukea lastaan, mutta ei tarkoita sitä että aletaan elää taas kuin murkkuikäiset. Silloin on mielestäni lastensuojelun ja sosiaalitoimen avun tarpeessa oleva. Miksi aikuinen ei osaa hakea apua?
Tässä maassa on kuitenkin vielä jäljellä sosiaalista tukea, on korotettua lapsilisää, asumistukea, huoltajakorotuksia, elatustukea jne. Jos vielä on avioliitossa eikä ole avioehtoa, saa puolet omaisuudesta. Tästä johtuu että on sekin mahdollista, että yksihuoltaja elää paremmin (riippuen siis edeltävästä asemasta) kuin liitossa ollessaan.
Yksinhuoltajuus on rankkaa, siinä ollaan äiti sekä isä. Parisuhteessa, siinä huonossakin pääsee vähän helpommalla (ei ainakaan henkisesti syyllistetä niin paljoa). Sitä tietysti jokainen voisi ajatella jo etukäteen kun lähtee torvet soiden hakemaan kostoa. Toisaalta olet turvassa ja saat nauttia itsenäisyydestä, jos takan on todella huono liitto. Joskus se on henkisesti vapauttavaa päästä pois ahdistavasta parisuhteesta.
Pettäminen koskee ja pirusti. Se rikkoo paljon. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, millaisesta tapauksesta on kysymys. Sama ei käy kaikille. Pitäisi vain muistaa, että kyllä sitä ihmistä muutenkin rikotaan – sitä kutsutaan myös kasvamiseksi. Kannattaa siis erota ajan ja harkinnan kanssa.