Sattumalta satuin surffailemaan näihin keskusteluihin eilen ja päätinpä tänään "valittaa" omasta tilanteestani anoppini & appeni kanssa, koska asia askarruttaa -enkä oikeastaan enää tiedä kuinka edetä.
Meillä on aina ollut ihan ok välit muutaman kilometrin päässä asuvien appivanhempieni kanssa ja kaikki on sujunut ihan sutjakkaasti. Koskaan he eivät ole olleet lastemme kanssa mitenkään läheisissä tekemisissä, lähinnä käyvät/pyytävät kylään meitä silloin kun "jaksavat" -kuten ovat itse asian ilmaisseet.
Talvella he alkoivat pyytää todella vilkasta (ylivilkas) 5 vuotiasta poikaamme seurakseen välillä yökylään. Tottahan se meille sopi, kun kerran sitä itse toivoivat.
Kyläilyt ovat aina ohjattua riehumista, menoa ja tauotonta meininkiä.
Poika oli heillä ensin pari yötä muutaman viikon välein ja molemmilla kerroilla painotimme heille, että ei herkkuja (heillä on tapana paapoa ja tarjota vartavasten hankittuja keksejä, limsaa, jätskiä jne) ennen kuin poika on syönyt lämpimän kunnon ruuan, (poika on ollut aina huono syömään ja jo yksi keksi/kaakao tms vie häneltä ruokahalun useiksi tunneiksi) -he lupasivat näin tehdä.
Kolmannella ja neljännellä yökylä kerralla anoppi soittaa hysteerisenä meille kotiin ja sanoo pojan olevan todella kovassa kuumeessa (eivät onnistu mittaamaan kuumetta, mutta arvelevat kuumeen olevan kova), tärisee vain peiton alla ja on aivan vitivalkoinen. Käsken heidän tuoda poika kotiin, mutta ilmoittavat pitävänsä hänet yön yli ja tuovansa seuraavana päivänä.
Seuraavana aamuna kotiin tullessaan poika vaikuttaa terveeltä ja kuumetta ei ole, eikä mitään muitakaan oireita -vain rättiväsynyt poika.
Ihmettelin kovasti näitä "mysteerisiä sairastumisia" -kunnes sitten näin pojan siinä kunnossa..
Seuraavalla kerralla poika lähti n 14.00 maissa kotoa -jälleen ruokaohjeiden kanssa, ei herkkuja tms ennen ruokaa, ruokaa on syötävä.
Poika tulee seuraavana päivänä 15.00 aikaan kotiin aivan vitivalkoisena, hyvä että jalat kantavat alla. ( anoppi tuuppaa pojan mukana juuri noudetun pitzan ja toteaa pojan olleen tauotta pelaamassa jalkapalloa aamu yhdeksästä)
Passitan pojan sänkyyn ja arvioin pojan olevan todella kipeä.
Mittaan kuumeen, ei kuumetta. Tarjoan juotavaa ja muki ei kunnolla osu suuhun, niin paljon kädet tärisevät. Pitsa ei maistu, vaan ruoka kuulema tekee pahaa.
Säikähdin todella ja soitan anopille, että miten poika voi olla tuossa kunnossa? Kysyin, että mitä poika on syönyt eilen ja tänään? Anoppi kertoo, että edellisenä päivänä poika oli kieltäytynyt ruuasta ja anoppi arveli, että jotakin on syötävä ja oli antanut keksejä, limsaa ja kaakaota. Ei muuta siis edellisenä päivänä. Aamulla aamupalaksi 2 mansikkaa ja välipalaksi 2 suklaakeksiä ja nyt kun toivat pojan kotiin, niin kotimatkalla hakivat hänelle ruuaksi pitsan joka oli tarkoitus sitten pojan syödä kotona.
Sanoin anopille, että puhehan on aina ollut, että ei herkkuja ennenkuin poika on syönyt kunnolla lämmintä ruokaa....?Anoppi on aivan ymmällään, ei muista mitään tälläistä olleen puhe ja sanoo, että kun poika pyytää keksejä ja kieltää, niin poika alkaa vinkua -jolloin on annettava, kun ei jaksa kuunnella.........
Huoh..Olin aivan sanaton ja totesin vain, että poika kyllä ymmärtää sanan "ei".
Anoppi ihmettelee, miksi kyselen moisia, kerron että poika makaa tällähetkellä sängyssä todella heikkona ja minä olen suunnattoman huolissani.
Anoppi sanoo, ettei tuollainen ruuanpuutteesta johdu, että poika on vain tulossa kipeäksi.
Poika tokeni illalla ja jaksoi nousta sängystä ja ruokakin maistui hieman jo. Seuraavana aamuna oli jälleen ihan oma itsensä. Mutta säikähdin todella kovasti, koskaan en tahdo nähdä häntä enää moisessa kunnossa.
Mieheni ja minäkäytiin juttelemassa anopille & apelle ihan asiallisesti, että jos sopii, niin poika tulee jatkossa ruuan jälkeen leikkimään heille -ja palaa kotiin seuraavan ruuan aikaan. Ei enää yökylä hommia, vain lyhyempiä leikkihetkiä.
Tämä sopi heille ja poika olikin pari kertaa heillä leikkimässä ihan ok.
Nyt kuitenkin poika kävi isänsä kanssa pikavisiitillä heillä ja anoppi kysyi heti pojalta, että jäätkö leikkimään ja yöksi ? Mieheni luuli, että tästä oli sovittu minun kanssani ja niinpä poika jäi sinne. Kun kuulin asiasta, soitin anopille, että poika ei ole syönyt ruokaansa vielä, että eikös me sovittu, että pidetään vain näitä leikkihetkiä? Anoppi ei muista moista ja kertoo juuri sopineensa pojan kanssa, että poika lähtee heidän kanssaan mökille parin sadan kilometrin päähän muutamaksi päiväksi...
Huoh...totean,, että pojan täytyy tulle kotiin klo 18, koska hänellä on silloin ruoka-aika. Lupaavat ihmeissään tuoda.
Toteaa tuodessaan, että senkö takia pojan piti nyt tulla kotiin, koska menette aamulla aikaisin johonkin...? Vastaan vain hämilläni Joo...
Mitä ilmeisemmin siis anopillani on jonkin sortin dementtia/muistihäiriö/ei kuuntele sanaakaan -häiriö.
Millä ihmeellä selvitän hänelle etten uskalla päästää lastani heille pidemmäksi aikaa -kun eivät muista...??
Meillä on aina ollut ihan ok välit muutaman kilometrin päässä asuvien appivanhempieni kanssa ja kaikki on sujunut ihan sutjakkaasti. Koskaan he eivät ole olleet lastemme kanssa mitenkään läheisissä tekemisissä, lähinnä käyvät/pyytävät kylään meitä silloin kun "jaksavat" -kuten ovat itse asian ilmaisseet.
Talvella he alkoivat pyytää todella vilkasta (ylivilkas) 5 vuotiasta poikaamme seurakseen välillä yökylään. Tottahan se meille sopi, kun kerran sitä itse toivoivat.
Kyläilyt ovat aina ohjattua riehumista, menoa ja tauotonta meininkiä.
Poika oli heillä ensin pari yötä muutaman viikon välein ja molemmilla kerroilla painotimme heille, että ei herkkuja (heillä on tapana paapoa ja tarjota vartavasten hankittuja keksejä, limsaa, jätskiä jne) ennen kuin poika on syönyt lämpimän kunnon ruuan, (poika on ollut aina huono syömään ja jo yksi keksi/kaakao tms vie häneltä ruokahalun useiksi tunneiksi) -he lupasivat näin tehdä.
Kolmannella ja neljännellä yökylä kerralla anoppi soittaa hysteerisenä meille kotiin ja sanoo pojan olevan todella kovassa kuumeessa (eivät onnistu mittaamaan kuumetta, mutta arvelevat kuumeen olevan kova), tärisee vain peiton alla ja on aivan vitivalkoinen. Käsken heidän tuoda poika kotiin, mutta ilmoittavat pitävänsä hänet yön yli ja tuovansa seuraavana päivänä.
Seuraavana aamuna kotiin tullessaan poika vaikuttaa terveeltä ja kuumetta ei ole, eikä mitään muitakaan oireita -vain rättiväsynyt poika.
Ihmettelin kovasti näitä "mysteerisiä sairastumisia" -kunnes sitten näin pojan siinä kunnossa..
Seuraavalla kerralla poika lähti n 14.00 maissa kotoa -jälleen ruokaohjeiden kanssa, ei herkkuja tms ennen ruokaa, ruokaa on syötävä.
Poika tulee seuraavana päivänä 15.00 aikaan kotiin aivan vitivalkoisena, hyvä että jalat kantavat alla. ( anoppi tuuppaa pojan mukana juuri noudetun pitzan ja toteaa pojan olleen tauotta pelaamassa jalkapalloa aamu yhdeksästä)
Passitan pojan sänkyyn ja arvioin pojan olevan todella kipeä.
Mittaan kuumeen, ei kuumetta. Tarjoan juotavaa ja muki ei kunnolla osu suuhun, niin paljon kädet tärisevät. Pitsa ei maistu, vaan ruoka kuulema tekee pahaa.
Säikähdin todella ja soitan anopille, että miten poika voi olla tuossa kunnossa? Kysyin, että mitä poika on syönyt eilen ja tänään? Anoppi kertoo, että edellisenä päivänä poika oli kieltäytynyt ruuasta ja anoppi arveli, että jotakin on syötävä ja oli antanut keksejä, limsaa ja kaakaota. Ei muuta siis edellisenä päivänä. Aamulla aamupalaksi 2 mansikkaa ja välipalaksi 2 suklaakeksiä ja nyt kun toivat pojan kotiin, niin kotimatkalla hakivat hänelle ruuaksi pitsan joka oli tarkoitus sitten pojan syödä kotona.
Sanoin anopille, että puhehan on aina ollut, että ei herkkuja ennenkuin poika on syönyt kunnolla lämmintä ruokaa....?Anoppi on aivan ymmällään, ei muista mitään tälläistä olleen puhe ja sanoo, että kun poika pyytää keksejä ja kieltää, niin poika alkaa vinkua -jolloin on annettava, kun ei jaksa kuunnella.........
Huoh..Olin aivan sanaton ja totesin vain, että poika kyllä ymmärtää sanan "ei".
Anoppi ihmettelee, miksi kyselen moisia, kerron että poika makaa tällähetkellä sängyssä todella heikkona ja minä olen suunnattoman huolissani.
Anoppi sanoo, ettei tuollainen ruuanpuutteesta johdu, että poika on vain tulossa kipeäksi.
Poika tokeni illalla ja jaksoi nousta sängystä ja ruokakin maistui hieman jo. Seuraavana aamuna oli jälleen ihan oma itsensä. Mutta säikähdin todella kovasti, koskaan en tahdo nähdä häntä enää moisessa kunnossa.
Mieheni ja minäkäytiin juttelemassa anopille & apelle ihan asiallisesti, että jos sopii, niin poika tulee jatkossa ruuan jälkeen leikkimään heille -ja palaa kotiin seuraavan ruuan aikaan. Ei enää yökylä hommia, vain lyhyempiä leikkihetkiä.
Tämä sopi heille ja poika olikin pari kertaa heillä leikkimässä ihan ok.
Nyt kuitenkin poika kävi isänsä kanssa pikavisiitillä heillä ja anoppi kysyi heti pojalta, että jäätkö leikkimään ja yöksi ? Mieheni luuli, että tästä oli sovittu minun kanssani ja niinpä poika jäi sinne. Kun kuulin asiasta, soitin anopille, että poika ei ole syönyt ruokaansa vielä, että eikös me sovittu, että pidetään vain näitä leikkihetkiä? Anoppi ei muista moista ja kertoo juuri sopineensa pojan kanssa, että poika lähtee heidän kanssaan mökille parin sadan kilometrin päähän muutamaksi päiväksi...
Huoh...totean,, että pojan täytyy tulle kotiin klo 18, koska hänellä on silloin ruoka-aika. Lupaavat ihmeissään tuoda.
Toteaa tuodessaan, että senkö takia pojan piti nyt tulla kotiin, koska menette aamulla aikaisin johonkin...? Vastaan vain hämilläni Joo...
Mitä ilmeisemmin siis anopillani on jonkin sortin dementtia/muistihäiriö/ei kuuntele sanaakaan -häiriö.
Millä ihmeellä selvitän hänelle etten uskalla päästää lastani heille pidemmäksi aikaa -kun eivät muista...??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Keksit vaan hyviä tekosyitä. Kun anopilla on dementia ja normaalit puheet unohtuu, niin ei kannata liikaa selitetellä. Ystävällisesti vaan kerrot, ettei nyt käy, kun.. jotain. Ja pyydät vaan pojan tarvittaessa kotiin ilman sen kummempää selittelyä. Pojan terveyshän se tärkein juttu on ja kun ystävällisesti ja päättäväisesti vain toimii, niin ei tule anopillekaan paha mieli.
Haloo, vie poika lekuriin. Tarkistuta hänen verensokerinsa, koska vaikuttaisi niiden laskevan todella alas ja pojan sen vuoksi olevan liki shokkitilassa.
Älä siis hauku anoppiasi ennen kuin olet tarkistuttanut poikasi kunnon. Anoppisi ei periaatteessa tee mitään väärin ja terve lapsi kestäisi vähälläkin ravinnolla jonkun aikaa. Mummoloissa kun pruukataan muutenkin elämään karkeilla ja jädellä, vaikka se ei vanhempia niin miellyttäisikään.
^ Poika tutkittiin päästä varpaisiin noiden tapausten jälkeen.
Mitään vikaa ei löytynyt, normaali terve, hyväkuntoinen poika.
Mahdollisesti kestäisi kyllä ravinnotta tuon n 26 tuntia, mutta siihen päälle hirvittävä tauoton "riehuminen". Pelataan nyt jalkapalloa 4 tuntia, seuraavaksi lähdetään sisälle tyynysotaan, sitten juostaan aikaa talonympäri parituntia jne jne...