palstan muutoksista

Oletatko että en tietäisi mitään intian naisten asemasta tai intian väkivallasta.

Olen ollut aiheesta kertovalla luennolla, jota on pitänyt vieraileva luennoitsija nainen vasanti raman (muistaakseni edusti intian naistutkimusta) ja on todella ikävää kuinka edelleen naiset joutuvat pelkäämään raiskauksen ja pahoin pitelyn uhkaa.
Kuten voit myös nähdä olen useaan otteeseen ottanut puheekseni palstalla myös intialaiset tyttösurmat (joita tapahtuu myös muualla aasiassa). Intia on monien vastakohtaisuuksien ja kulttuurien maa ja nationalistiset ja konservatiiviset arvot istuvat siellä vahvasti. Muutoksen tullet puhaltavat ja tästä syystä saammekin ehkä entistä enemmän tietoomme näitä väkivaltaisia tapahtumia.
kaikki on mahdollista ja itsekin väkivaltaa kokeneena ymmärrän hyvin että se kiltti ja ystävällinen mies voi muuttua vaikka minkä laiseksi pedoksi (tosin myös näin käy kiltille naisellekin kun kumppani on tarpeeksi ärsyttävä ja itseriittoinen).

Länsimailla on kuitenkin tapana kiinnittyä aina muiden maiden negatiivisiin puoliin (no ainakin tämän palstan länsimaisilla uutisoijilla on tapana valikoida uutisensa näin). Onkin huomattavaa kuinka omaa tai oman isänmaan paremmuutta ei voida korostaa muuta kuin tekemällä eroa muuhun maailmaan ja muihin toisiin. ja nämä erot menvät aina muiden yleistämisen ja negatiivistamisen kautta.
Me olemme yksilöitä mutta muut ovat kansaa (aiemmin myös karjaa ja orjia, mikä on hyvä pitää mielessä kun ajattelee länsimaiden ja intian suhdetta).

Varoituksesi on aiheeton kohdallani. En ole enää naimisissa banglamieheni kanssa erosimme sovussa ja olemme edelleen väleissä. En myöskään varsinaisesti seurustele vakituisesti muunkaan miehen kanssa, en suomalaisen enkä ulkomaalaisen.
Minulla on lämpimiä tunteita ahmaan edelleen ja tulen aina hellimään suhteen muistoamme ja toivon, että voisin olla silti vertaamatta muita tapaamiani miehiä ja heidän herättämiään tuntemuksia ahman minussa herättämiin hellyyden ja kaipauksen sekä syvän kiihkon tunteisiin.

Nyt se tuntuu mahdottomalta mutta yhtä mahdotonta olisi ajatella yhteistä tulevaisuutta ahman kanssa, koska molemmilla on menneisyydessä niin paljon kaikkea ja toiseen kohdistamat odotukset voivat olla vääristyneitä (kuten ne yleensä ovat kahdenkin vuoden tuntemisen jälkeen monissa parisuhde yritelmissä). Meillä on toki tapaamisemme, koska pikainen ero olisi molemmista mahdoton ajatus kaiken kokemamme ja toisista saamamme ystävyyden ja hellyyden jälkeen.
Voi olla, että ahmaa isompaa ei tule mutta noin olen muistaakseni sanonut kaikkien muidenkin neljävuotisten ihastumisieni aikana (jotka ovat olleet suomalaisia koulukavereita).

Olen siis jo tavannut muutamia miehiä ja vaihtanut puhelinnumeroita seurustelu tarkoituksessa mutta palaan aina ahmaan takaisin enkä soita näille miehille tai vastaa heidän tapaamispyyntöihinsä tai halauksiinsa enää yhden päivän jälkeen koska en halua rikkoa heitä enkä repiä itseäni rikki jakaessani mielenkiintoa kahtaalle. Ahma ehkä oli tarpeellinen välivaihe joka palautti uskon miehiin ja rakkauteen ja auttoi avioeron ja suhdekuoleman sekä kokemani väkivallan yli.
Tulevaisuus näyttää mitä teen ahman kanssa ja löydänkö koskaan ketään, joka voisi korvata hänet vai elänkö yksin kokoelämäni hakien vain satunnaisia seurustelu suhteita (siihen minusta ei tosin ole sillä pelkään tauteja ja muutenkin yhden illan jutut kuulostavat vaikeilta, jos on yhtään olemassa tunteita tai välittämistä).
Sinänsä tätä palstaa ei pitäisi kai lukea jos haluaa uskoa, että suomalaisissa miehissä on hyviä tyyppejä (kuten itse väitän itselleni palstan ulkopuolisessa elämässä kohtaamieni suomi-miestahojen takia) mutta toisaalta monet näistä kirjoittaja miehistä ovat ikänsä puolesta jo sitä luokkaa, että tuskin tulee kahta kertaa vilkaistua kun on itse vielä nuori ja nätti ja eikös kaikilla pitänyt olla se mallivartaloinen ulkkisnainen kainalossa, että ei senkään puolesta kannata palstan miehistä haaveilla;D.

bid kirjoitti:

Oletatko että en tietäisi mitään intian naisten asemasta tai intian väkivallasta.

Olen ollut aiheesta kertovalla luennolla, jota on pitänyt vieraileva luennoitsija nainen vasanti raman (muistaakseni edusti intian naistutkimusta) ja on todella ikävää kuinka edelleen naiset joutuvat pelkäämään raiskauksen ja pahoin pitelyn uhkaa.
Kuten voit myös nähdä olen useaan otteeseen ottanut puheekseni palstalla myös intialaiset tyttösurmat (joita tapahtuu myös muualla aasiassa). Intia on monien vastakohtaisuuksien ja kulttuurien maa ja nationalistiset ja konservatiiviset arvot istuvat siellä vahvasti. Muutoksen tullet puhaltavat ja tästä syystä saammekin ehkä entistä enemmän tietoomme näitä väkivaltaisia tapahtumia.
kaikki on mahdollista ja itsekin väkivaltaa kokeneena ymmärrän hyvin että se kiltti ja ystävällinen mies voi muuttua vaikka minkä laiseksi pedoksi (tosin myös näin käy kiltille naisellekin kun kumppani on tarpeeksi ärsyttävä ja itseriittoinen).

Länsimailla on kuitenkin tapana kiinnittyä aina muiden maiden negatiivisiin puoliin (no ainakin tämän palstan länsimaisilla uutisoijilla on tapana valikoida uutisensa näin). Onkin huomattavaa kuinka omaa tai oman isänmaan paremmuutta ei voida korostaa muuta kuin tekemällä eroa muuhun maailmaan ja muihin toisiin. ja nämä erot menvät aina muiden yleistämisen ja negatiivistamisen kautta.
Me olemme yksilöitä mutta muut ovat kansaa (aiemmin myös karjaa ja orjia, mikä on hyvä pitää mielessä kun ajattelee länsimaiden ja intian suhdetta).

Varoituksesi on aiheeton kohdallani. En ole enää naimisissa banglamieheni kanssa erosimme sovussa ja olemme edelleen väleissä. En myöskään varsinaisesti seurustele vakituisesti muunkaan miehen kanssa, en suomalaisen enkä ulkomaalaisen.
Minulla on lämpimiä tunteita ahmaan edelleen ja tulen aina hellimään suhteen muistoamme ja toivon, että voisin olla silti vertaamatta muita tapaamiani miehiä ja heidän herättämiään tuntemuksia ahman minussa herättämiin hellyyden ja kaipauksen sekä syvän kiihkon tunteisiin.

Nyt se tuntuu mahdottomalta mutta yhtä mahdotonta olisi ajatella yhteistä tulevaisuutta ahman kanssa, koska molemmilla on menneisyydessä niin paljon kaikkea ja toiseen kohdistamat odotukset voivat olla vääristyneitä (kuten ne yleensä ovat kahdenkin vuoden tuntemisen jälkeen monissa parisuhde yritelmissä). Meillä on toki tapaamisemme, koska pikainen ero olisi molemmista mahdoton ajatus kaiken kokemamme ja toisista saamamme ystävyyden ja hellyyden jälkeen.
Voi olla, että ahmaa isompaa ei tule mutta noin olen muistaakseni sanonut kaikkien muidenkin neljävuotisten ihastumisieni aikana (jotka ovat olleet suomalaisia koulukavereita).

Olen siis jo tavannut muutamia miehiä ja vaihtanut puhelinnumeroita seurustelu tarkoituksessa mutta palaan aina ahmaan takaisin enkä soita näille miehille tai vastaa heidän tapaamispyyntöihinsä tai halauksiinsa enää yhden päivän jälkeen koska en halua rikkoa heitä enkä repiä itseäni rikki jakaessani mielenkiintoa kahtaalle. Ahma ehkä oli tarpeellinen välivaihe joka palautti uskon miehiin ja rakkauteen ja auttoi avioeron ja suhdekuoleman sekä kokemani väkivallan yli.
Tulevaisuus näyttää mitä teen ahman kanssa ja löydänkö koskaan ketään, joka voisi korvata hänet vai elänkö yksin kokoelämäni hakien vain satunnaisia seurustelu suhteita (siihen minusta ei tosin ole sillä pelkään tauteja ja muutenkin yhden illan jutut kuulostavat vaikeilta, jos on yhtään olemassa tunteita tai välittämistä).
Sinänsä tätä palstaa ei pitäisi kai lukea jos haluaa uskoa, että suomalaisissa miehissä on hyviä tyyppejä (kuten itse väitän itselleni palstan ulkopuolisessa elämässä kohtaamieni suomi-miestahojen takia) mutta toisaalta monet näistä kirjoittaja miehistä ovat ikänsä puolesta jo sitä luokkaa, että tuskin tulee kahta kertaa vilkaistua kun on itse vielä nuori ja nätti ja eikös kaikilla pitänyt olla se mallivartaloinen ulkkisnainen kainalossa, että ei senkään puolesta kannata palstan miehistä haaveilla;D.

ymmärsin sen, aika tavatonta sinulta.

palsta on yhtä loistava kuin aina ennenkin, tosin kirjoittajia tuntuu olevan vähän joten ei kai ole paljoa poistettavaakaan ilmoita asiaton viesti - naisen harmiksi.

linkki-erkki kirjoitti:

ymmärsin sen, aika tavatonta sinulta.

palsta on yhtä loistava kuin aina ennenkin, tosin kirjoittajia tuntuu olevan vähän joten ei kai ole paljoa poistettavaakaan ilmoita asiaton viesti - naisen harmiksi.

Hitsi vie tuli kai sitten kerrankin kirjoitettua kuin ihminen ihmiselle;D

Kesä varmaan vie ihmiset ulkohommiin ja ulkomaille, en tosin ole katsonut muiden palstojen kirjoittelutiheyttä enkä täälläkään ole ollut kovin paljon (verrattuna edellisiin kuukausiin).
Itsellä ei ole nettiä kun pistin sen kesälomille ja käytän vain julkisia kavereiden koneita, jos jotain pitää etsiä tai laskuja maksaa tai jos välttämättä pitää päästä palstalle...

Jotain positiivista on uudessa järjestelyssäkin kun itseltäni ainakin vähenee kirjoitushalukkuus (ja kirjoitusmerkkejen rajoittaminen on myös positiivista ettei tule liian pitkijä värssyjä). Negatiivinen suhtautuminenkin elämään ja muihin vähenee huomattavasti sitä mukaan kun on täältä poissa;D

bid kirjoitti:

Oletatko että en tietäisi mitään intian naisten asemasta tai intian väkivallasta.

Olen ollut aiheesta kertovalla luennolla, jota on pitänyt vieraileva luennoitsija nainen vasanti raman (muistaakseni edusti intian naistutkimusta) ja on todella ikävää kuinka edelleen naiset joutuvat pelkäämään raiskauksen ja pahoin pitelyn uhkaa.
Kuten voit myös nähdä olen useaan otteeseen ottanut puheekseni palstalla myös intialaiset tyttösurmat (joita tapahtuu myös muualla aasiassa). Intia on monien vastakohtaisuuksien ja kulttuurien maa ja nationalistiset ja konservatiiviset arvot istuvat siellä vahvasti. Muutoksen tullet puhaltavat ja tästä syystä saammekin ehkä entistä enemmän tietoomme näitä väkivaltaisia tapahtumia.
kaikki on mahdollista ja itsekin väkivaltaa kokeneena ymmärrän hyvin että se kiltti ja ystävällinen mies voi muuttua vaikka minkä laiseksi pedoksi (tosin myös näin käy kiltille naisellekin kun kumppani on tarpeeksi ärsyttävä ja itseriittoinen).

Länsimailla on kuitenkin tapana kiinnittyä aina muiden maiden negatiivisiin puoliin (no ainakin tämän palstan länsimaisilla uutisoijilla on tapana valikoida uutisensa näin). Onkin huomattavaa kuinka omaa tai oman isänmaan paremmuutta ei voida korostaa muuta kuin tekemällä eroa muuhun maailmaan ja muihin toisiin. ja nämä erot menvät aina muiden yleistämisen ja negatiivistamisen kautta.
Me olemme yksilöitä mutta muut ovat kansaa (aiemmin myös karjaa ja orjia, mikä on hyvä pitää mielessä kun ajattelee länsimaiden ja intian suhdetta).

Varoituksesi on aiheeton kohdallani. En ole enää naimisissa banglamieheni kanssa erosimme sovussa ja olemme edelleen väleissä. En myöskään varsinaisesti seurustele vakituisesti muunkaan miehen kanssa, en suomalaisen enkä ulkomaalaisen.
Minulla on lämpimiä tunteita ahmaan edelleen ja tulen aina hellimään suhteen muistoamme ja toivon, että voisin olla silti vertaamatta muita tapaamiani miehiä ja heidän herättämiään tuntemuksia ahman minussa herättämiin hellyyden ja kaipauksen sekä syvän kiihkon tunteisiin.

Nyt se tuntuu mahdottomalta mutta yhtä mahdotonta olisi ajatella yhteistä tulevaisuutta ahman kanssa, koska molemmilla on menneisyydessä niin paljon kaikkea ja toiseen kohdistamat odotukset voivat olla vääristyneitä (kuten ne yleensä ovat kahdenkin vuoden tuntemisen jälkeen monissa parisuhde yritelmissä). Meillä on toki tapaamisemme, koska pikainen ero olisi molemmista mahdoton ajatus kaiken kokemamme ja toisista saamamme ystävyyden ja hellyyden jälkeen.
Voi olla, että ahmaa isompaa ei tule mutta noin olen muistaakseni sanonut kaikkien muidenkin neljävuotisten ihastumisieni aikana (jotka ovat olleet suomalaisia koulukavereita).

Olen siis jo tavannut muutamia miehiä ja vaihtanut puhelinnumeroita seurustelu tarkoituksessa mutta palaan aina ahmaan takaisin enkä soita näille miehille tai vastaa heidän tapaamispyyntöihinsä tai halauksiinsa enää yhden päivän jälkeen koska en halua rikkoa heitä enkä repiä itseäni rikki jakaessani mielenkiintoa kahtaalle. Ahma ehkä oli tarpeellinen välivaihe joka palautti uskon miehiin ja rakkauteen ja auttoi avioeron ja suhdekuoleman sekä kokemani väkivallan yli.
Tulevaisuus näyttää mitä teen ahman kanssa ja löydänkö koskaan ketään, joka voisi korvata hänet vai elänkö yksin kokoelämäni hakien vain satunnaisia seurustelu suhteita (siihen minusta ei tosin ole sillä pelkään tauteja ja muutenkin yhden illan jutut kuulostavat vaikeilta, jos on yhtään olemassa tunteita tai välittämistä).
Sinänsä tätä palstaa ei pitäisi kai lukea jos haluaa uskoa, että suomalaisissa miehissä on hyviä tyyppejä (kuten itse väitän itselleni palstan ulkopuolisessa elämässä kohtaamieni suomi-miestahojen takia) mutta toisaalta monet näistä kirjoittaja miehistä ovat ikänsä puolesta jo sitä luokkaa, että tuskin tulee kahta kertaa vilkaistua kun on itse vielä nuori ja nätti ja eikös kaikilla pitänyt olla se mallivartaloinen ulkkisnainen kainalossa, että ei senkään puolesta kannata palstan miehistä haaveilla;D.

"tuskin tulee kahta kertaa vilkaistua kun on itse vielä nuori ja nätti"

Bidrali, voit olla nuori mutta jos julkaisemasi kuva itsestäsi pitää kutinsa eikä ole jotain karmeaa pilaa, olet erittäin kaukana nätistä.