mikähän lienne kun vaimokkeeni muisti on heikko ja jos jostain tulee väittelyä niin minä olen syyllinen jos hän ei muista
esim kun teki pitsaa ja istuttiin alas ja kysyin onko tässä sipulia niin sanoi että ei tietenkään vastasin että aina on ollut sipulia siitkös se riemastui ja huusi jos ei kelpaa niin mee pois pöydästä olin loppu ajan hiljaa
sipuli renkaita ollan leikattu enne yhdessä mutta tuo valehelu lienee patologista tai jotain sinne päin
ja tämä ilmantuu muissakin yhteyksissä vaikka muuten ollut kaikki ok ja normaalia keskustelua
voinko viedä siippani terveysasemalle koska olen huolissani tallaisesta käytöksestä
mitä teen
esim kun teki pitsaa ja istuttiin alas ja kysyin onko tässä sipulia niin sanoi että ei tietenkään vastasin että aina on ollut sipulia siitkös se riemastui ja huusi jos ei kelpaa niin mee pois pöydästä olin loppu ajan hiljaa
sipuli renkaita ollan leikattu enne yhdessä mutta tuo valehelu lienee patologista tai jotain sinne päin
ja tämä ilmantuu muissakin yhteyksissä vaikka muuten ollut kaikki ok ja normaalia keskustelua
voinko viedä siippani terveysasemalle koska olen huolissani tallaisesta käytöksestä
mitä teen
Vastaukset 23
Vanhimmat
niinkään muistin pettämisestä kuin muuten vain mitan täyttymisestä? Kai osallistut pitsan tekoon tai teet välillä sen vuorostasi? Silloin saat sipuliakin niin paljon kuin haluat. Ei tuo esimerkki kyllä ainakaan kelvannut esimerkiksi patologisesta valehtelusta. Noilla eväillä, jos menet puhumaan terveysasemalle viemisestä, pääset todennäköisesti eroon koko vaimokkeesta.
putkikirjoituksestasi päätellen et ole vielä siinä iässä että sinulla olisi tuollainen vaimoke ja kuten edellinen vastasi ei esimerkkisi ollut juuri minkäänlainen eikä siis sillä voi mennä terveysasemalla mutta jos olet oikeasti huolissasi niin ala pitää päiväkirjaa ei siihen tarvitse kovinkaan paljoa kertyä kun voit sen sitten esittää vaimokkeellesi hän saattaa kuitenkin ottaa raivarit mikä sinun on kestettävä ja jos on oikeasti kyse siitä että vaimokkeellasi on jotain niin nyt sinulta sitten vaaditaan munaa viedä asiaa eteenpäin ja hankkia vaimokkeellesi hoitoa mutta muista että mitään pakkohoitolappuja ei kirjoitella heppoisin perustein eli koko homma sinun täytyy ajaa vaimokkeesi kautta ja niin että hän haluaa ja sitä kautta saa apua.
pahalla, mutta esimerkkisi valossa olet tyhmä. Patologista valehtelua tai edes valehtelua tuossa ei kyllä ollut missään. Jos pizzassa on aina ollut sipulia ja nyt ei, niin missä kohtaa vaimosi valehteli? Tokaisi vain, että jos (sipuliton) ei kelpaa niin mee pois. Olisit mennyt pyytämättä tekemään osasi niin ei olisi ongelmaa. Onko se aina vain odotettava¨, että kaikki tuodaan eteen?
eli ymmärsin kyllä sen että voin pitsani tehdä itsekkin mutta sävy oli hiukan eri tässä asiassa kuin ymmärsit.
eli normaalisiti joku olisi virheensä huomannut ja perustellut miksi siinä sitä sipulia ei ollut ja taikka tokaissut että se unohtui tällä kertaa.
koska riitä oli se että hänen mielestään sitää sipulia ei ole ikinä ollutkaan, vaikka sitä yhdessä ollaan siihen pizzaan aina laitettu ja tästä vaimoke piti kiinni vaan sen tähden että loukkaantui siitä.
en voinut uskoa että siitä sellainen sota syntyy.
ihmiset on talipäitä kun ei normaalia pikku kysymystä siedä vaan pitää sitä heti kritiikkinä itseään kohtaan
ei ole kyse mistään pakko hoidosta, vaan toisen auttamisesta, koska jos muisti pätkii muissakin yhteyksissä niin olisi syytä saada ammattilaisen apua koska minä en voi sitä antaa.
.
Kerron mistä saattaa kiikastaa. No ensimmäisenä siitä että aikuinen ihminen valittaa valmiista ruuasta. SIltä se meinaan vaimosta kuulosti, lyön vaikka vetoa. Hän vastaa siihen ärsyyntyneenä mitä enismmäisenä mieleen juolahtaa, koska ei ymmärrä että sipuli tai siitä tarkasti puhuminen on sinulle kynnyskysymys. Sitten alat inttää sanomisesta ksoka tottakai tahdot kirjaimellisen totuuden vaimoltasi eikä mitä vain hymähdystä, noinkin vakavaan asiaan, ja vaimo kimmastuu siitä kun ei kertakaikkiaan tjaua miksi se sipuli on niin helkkarin tärkeää.
Kuulostaisiko yhtään tutulta? SInä puhut kirjaimsellisista totuuksista, sanoista ja sanamuodoista, vaimo vastaa tunteen pohjalta, ei tarkkana siitä MITÄ sanotaan vaan MITEN sanotaan.
Ilmiö on yleinen eikä siitä kannata olla huolissaan. Jatkossa hoidoksi riittää sen ymmärtäminen että pilkkuja ei kannata aina viilata ja kannattaa miettiä miten ne kysymykset suustaan laskee.
***
juuri niin tämä on tähän asti paras vastaus asiaan
kun pikku asIoita viilaa niin taitaa ollakin kyse SITTENKIN muusta
eli taidan sittenkin olla tyhmä
kun niissä roikun ja tuollaista kuuntelen
olisitte nähneet kuinka hurjaksi hän meni ihan kuin joku olis yrittän jotain vakavampaa
voe herrane aika onko ihmiset unohtanut huumorin
esimerkki
jos minä laitan ruokaa vaikka mitä SOOPAA ja kaikki vaan hymistelee että on tosi hyvää
mutta lapsen suusta tulee totuus
isi ei tätä kukaan voi syödä
meijän perheestä puuttukin huumori kun niin tosissaan ollaan kaikesta JA PEITELLÄÄN ASIOITA MUISTIN VARJOLLA KUN EI HALUA OLLA REILU
edellen en ymmärrä jos kysyn näin eli "onko tässä sipulia" TAI EIKÖ TÄSSÄ OLE SIPULIA
eihän siinä edes ole NEGATIIVISTA "asettelua"
miksi TAI MIKSEI TÄSSÄ OLE SIPULIA
JA KYLLÄ MÄ KESTÄN PIKKU ARVOSTELUT RUUAN LAITOSTA
AINA JÄÄ HIUKKA PARANNETTAVAA ITSELLEEN
olet oikeassa huumori on perheistä menetetty
omassa perheessäni 70 luvulla tuollainen kysymys kohautettiin olan yli ja ruokailu jatkui leppoisasti
ja ruuan laittaja vastasi että voi muisti parkani , nyt sipuli unohtui mutta maistuuhan se muuten sinulle, eikö vaan
Eikö vaimoke halua olla reilu? Mistä se johtuu? Muista aina että naisen, tai muunkaan ihmisen käytös ei johdu oikuista tai ole sattumanvaraista vaan on aina reaktio johonkin. Jos vaimo on stressaantunut tai maassa eikä siksi kestä kritiikkiä juuri sillä hetkellä, tai tulkitsee kritiikiksi sellaisetkin huomautukset joita ei ollut tarkoitettu siten, kysy itseltäsi ensin mistä se voi johtua, ja sitten mitä voit asialle tehdä. Voit myös kysyä "rakas, mikä painaa mieltä? Olet ollut vähän kireänä nämä viime päivät, meitin vain voinko jotenkin auttaa." ei ole tarvetta osoittaa kuka on oikeassa ja kuka väärässä typerissä pienissä asioissa, vaan helpottaa sen oloa jolla on paha olla. Niin kaikki voivat paremmin.
Miksi muuten vain lapsi uskaltaa sanoa sinulle suoraan mitä mieltä ruuasta on? Eikö vaimoke halua loukata tunteitasi (hyvin tehty häneltä), vai eikö uskalla? JOs hän sanoisi saman, miten reagoisit?
Ihmissuhteiisin ja niden pohtimiseen pätee myös syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen, kuten muuhunkin maailmaan. Ei se vaikeaa ole jos vain yrittää.
***
niin kestäisin sen arvostelun
ja alla kirjoitin että mitään stressiä ei ole ollut
vaan se on tosiaan arvovalta -kysymys johon viittaatkin
lapsi sanoo totuuden ilman mitään pakoitteita
hmm olet oikeassa
tosiaankin näinhän se oli mutta peräänkuulutan huumoria ja se mist siis mistä se provo sai alkun sa mitätön lause eikö tässä ole sipulia
miten siihen itse vastaisit
olisitko tuollainen mitä kirjoitat
riippuu tietenkin onko suhde juuri alkanu tai onko se kestänyt 8 vuotta kuten meillä
tuskin olisin edes ekalla viikolla moista asiaa uskaltanut kysyä taikka edes tulla mieleen
se että nyt uskallan kysyä niin tässä kohtaa se kynnys kysymys onkin miten siihen vastataan
mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja itse kestäisin sen kysymyksen jos tosiaankin olisin sen sipulin unohtanut siitä ja vastannut juuri noin kuin haluankin
käyttäydy muita kohtaan niin kuin haluaisit itseäsi kohtaan
huumori ja rakkaus mukana tästä olisi selvitty sillä että se unhtui ja minäkin en olisi sitä tivanuut sen enempää
mitä tarkoittaa kysymys mielestäsi
eikö tässä ole sipulia
Kestäisit toki, mutta kysyinkin miten reagoisit. Mitä sanoisit takaisin, mitä ajattelisit siitä mitä sinulle sanottiin?
Anteeksi nyt kovasti, mutta sinä et voi tietää onko vaimollasi stressaantunut olo. Kuulostaa meinaan siltä että JOTAIN siinä on takana, mutta en toki odotakaan sinulta ajatustenkulutaitoa. Keskustelutaitoa sen sijaan kyllä, odottaisin että tiedät vaimostasi edes jotain siltä saralta. Huolenaiheistaan hän ei välttämättä edes sinulle puhu, ellet kysy, ja ei sittenkään jos pelkää reaktiotasi, että sanot hänen huoliensa olevan mitättömiä tai turhia... ovatko ne?
Viittasit itse tuohon arvovaltakysymykseen, ja minä kysyin mitä sinä tarkoitat sillä. Osaatko vastata?
***
Oikeastaan tässä on kaksi tulkintatapaa. Joko vaimo koki tuon kysynyksen vinkumiseksi, on kireänä jo valmiiksi eikä osaa suhtautua pieneen kommentiin siihen kuuluvalla kepeydellä ja huumorilla, vaan ottaa itseensä, tai toisena vaihtoehtona se että sinä todellakin valitit, ja vaimolta vain napsahti pinna sen kitisemisen kanssa.
Miksi SINÄ ajattelet että vaimo otti itseensä? Keksitkö syitä? Mikä sinun tulkintasi on? Onko sinulla sellaista, vai koetko tuon vain olevan irrallinen tapahtuma joka vain tulee jostain, vaimon luonteesta ehkä?
Minä tosiaan normaalisti vastaisin moiseen että ei, ei ole sipulia, jäi/jätin pois. Ja sillä siisti. Jos taas olen valmiiksi jo kiukkuinen, työt painavat mielessä ja lapset vinkuvat koko ajan jotain ja tuntuu että kaiken saa tehdä yksin (pms tai masennus tekee sitä esimerkiksi, saa tuntemaan niin vaikka todellisuus olisi aivan toinen), saattaisin hyvinkin kokea sen arvosteluna kokkaustani kohtaan, ja epäkiitollisuutena kaikesta siitä mitä teen. Siksi olen hyvin kärkäs ajattelemaan että vaimollasi on takana jotain samantyyppistä.
Totakai voin aivan yhtä hyvin olla väärässäkin, mutta koska Sinun elämäsi on tässä kyseessä, ja sinun perheesi, sinun tulisi tehdä se ajatustyö tässä ja miettiä missä vika on ja millä tavoin sen voisi korjata.
***
Vaimo ei laittanut pitsaan tällä kertaa sipulia ja sillä siisti. Kun vinguit asiasta, häneltä petti hermo. Ehkä vihjasi että saat itse laittaa pitsasi niin tulee just sellainen kuin tahdot eikä tarvitse valittaa valmiista sapuskasta..?
Provo tämän on pakko olla, ei tuollaisia talipäitä enää pitäisi edes olla elossa. Miten ne selviäisivätkään luonnossa?
***
kyse oli pitsan sipulista eika talista
Taliongelmaa esiintyy sekä sipulinsyöjillä että muilla.
Muuta kysyttävää?
:D
***
Ahahaha, on kyllä typerin aloitus aikoihin. :DD
Vai että pakkohoitoon pitäisi vaimo viedä siitä, että hän menetti hermonsa. :'DDD
Eikös tuo nyt ole ihan normaalia. Toki asia oli pieni, mutta jos sattuu olemaan sellainen päivä, että pinna on muutenkin tiukalla, niin helposti sitä sitten pikkuasiasta ärähtää. Varmaan on itsellesikin joskus käynyt niin.
Ja ei tuo nyt varsinaisesti pakkohoitoa vaativalta patologiselta valehtelultakaan oikein kuulostanut, jos sipulista kysyttäessä toinen vastaa, että ei ole. Jos vaikka veisit itsesi sinne pakkohoitoon ;DD
Aloittaja on joko ameeba tai sitten tämä on jotain provoa - eihän kukaan tosissaan tällaista kirjoita, eihän?
lue tarkemmin
hänellä pätkii muutenkin ja ei se tarkoita sitä että en ymmärrä
ei aina voi vedota siihen että sillä oli huono päivä koska tätä ennen kaikki oli hyvin vaan se on arvovalta kysymys
pakkohoidosta täällä ei ole puhunut kukaan muu kuin sinä
No anteeksi vain noista edellisen viestin lievistä asiattomuuksista.
Njaaaaaaaaah, kyseessä ei siltikään kovin suurella todennäköisyydella ole mikään mielenterveydellinen ongelma.
Tarkennusta tosin kaipaa tuo kohta "tätä ennen kaikki oli hyvin", eli mitä se käytännössä siis tarkoittaa? Sitäkö että tuota Suuuuurta SipuliDraamaa ennen kaikki oli hyvin ja mitään samankaltaisia unohduksia ei ole tapahtunut, eli näitä tyyliin "eihän me koskaan ennenkään..." Ja jos ei, niin mihin loppuu ajanjakso "tätä ennen" ja mistä alkaa tämä nykyinen tilanne.
^Sori, mutta kirjoitustyylisi on aavistuksen verran sekava ja näitä uusia asioita tuntuu joka viestissä tulevan lisää ja osa niistä muuttuukin eri viesteissä, eli kokonaiskuva ongelmasta(?) jää hieman epäselkeäksi.
koko päivä oli riidaton ja lempeä 1h ennen sovittin että mennään terasille takapihalle syömää.
vaimoke sanoikin että syödään sittenkin sisällä ja mä siihen etä sopii,taitaa tullakin sade.
sitten istuttiin pöytään ja laitettiin ruokaa lautaselle ja mä kysyineikö tässä ole sipulia
johon vaimoke vastasi että eihän siinä koskaan ole ollut johon minä typeränä vastasin että aina on ollut
tässä vaiheessä vaimo huusi että ole hiljaa johon minä kimpaannuin ja vastasin dementikko ja aina ollaan sipulia laitettu
sitten se alko pää punasena karjuu että jos ei kelpaa niin mee pois joten ymmärsin olla hiljaa
johan on herkkä nahkainen vaimoke
vastaako se sulle jos kysyt kellon aikaa
mitäs se sulle kuuluu
siihen vois vastata että ei tarviikkaan kuulua vaan näytä se aika
hahahaa
pikku vitsi vois keventää
Mies iski baarista naisen luokseen ja vei kotiinsa siinä sitten peti hommat tehtiin
ja tuli aamu
tyttö kysyi että missä täällä on peili johon poika vastasi, että
HISSISSÄ
No niin, eli minun mielestäni tämän perusteella ei ole kyllä mitään huolenaihetta. Vaikka noita pinnan palamisia olisi ollut useamminkin. Jokaisella tulee ja menee huonoja päiviä ja yksi kerta silloin tällöin ei ole mitään vakavaa, vakavaksi se muuttuu siinä vaiheessa jos näitä kilahtamisia tulee suurinpiirtein joka asiasta, eli siis tyyliin 10 ja yli kertaa päivässä.
Ja tuon voi todennäköisesti selittää vain yleisellä ärtymyksellä. Koska vaikka on koko päivän ollut riidaton ja lempeä, voi silti olla huonotuulinen, koska kaikki eivät sitä pientä ärtymystä näytä ennen kuin sitten kilahtaa ja tuollaisessa tapauksessa siihen ei kovinkaan isoa asiaa tarvitse, että se ärtymys purkautuu.
Ja tuo väite ettei koskaan muka ole ollut sipulia kuuluu melko varmasti siihen samaan pinnan katkeamiseen - kunhan nyt vain jotain sanoo syyksi sipulittomuudelle, koska muutenkin äkäisenä noinkin pieni asia kuin sipulin unohtaminen (tai mikä muu pikkujuttu tahansa) voi tuntua normaalia isommalta asialta eikä sitä siinä vaiheessa halua myöntää että itse sen vain unohti.
Jotenkin tuntuu että tässä on nyt tehty kärpäsestä härkänen, ei millään pahalla.
joo-o
tosta se alkaa, että oletko tyhmä
hyvin on alkanut ja jatkuu
saas nähdä miten menee ja kuinka käy tai käykö mitenkään