Olen muutaman kerran lähettänyt työnantajalle ystävällisen kyselyn siitä, että miksi minua ei valittu? Kyse on ollut paikoista, joissa olen päässyt haastatteluun asti ja vastaehdokkaita on siinä vaiheessa ollut 2-10. Kyselyt ovat olleet täysin asiallisia esim. "voisinko saada jatkoa ajatellen vähän palautetta, että miksi minua ei valittu?". Yleensä ei vaivauduta vastaamaan yhtään mitään. Miten hemmetissä voin kehittyä työnhakijana, jos en saa mitään palautetta? Mieluummin kuulisin kunnon kritiikkiä kuin jäisin täysin vailla johtolankoja miettimään, että mikä nyt taas meni pieleen? Eri asia on tietysti se, jos joku toinen hakija on ollut selkeästi pätevämpi, mutta senkin voisi kertoa.
Miksi minua ei valittu?
pettynyt..............
203507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
...työnantajalle tai rekry-yritykselle vain siinä vaiheessa, kun olet potentiaalinen kauppatavara tai työntekijä. Kun prosessin jossain vaiheessa käy selväksi, että sinusta ei ole enää kellekään siinä vaiheessa hyötyä, paperisi viskataan sivuun eikä sinusta haluata enää kuulla phaustakaan eikä nähdä vilaustakaan.
Ei ole kivaa vastailla kaikenmaailman työttöminen tai muiden kysymyksiin, etenkin kun aihe on hieman vaikea. Parempi jättää vain vastaamaatta. Kyllä se kitinä ja kysely siitä loppuuu.
Tälläiset henkilöt ovat aina heikkoja, sosiaalisesti raukkamaisia ja konflikteja vältteleviä, joita nyt vaan on joka paikka täynnä ja ikävä kyllä moni päättämässä sinunkin urasi kohtalosta.
Kun pääset työelämään kiinni ja mahdollisesti esimiesasemaan, tulet huomaamaan näiden olevan sitä tyyppiä, joka röyhistelee rintaansa hyvinä aikoina ja usien toisten ansioilla, mutta luikkivat karkuun kun on negatiivista asiaa luvassa. Siinä vaiheessa kannattaa alkaa pikkuhiljaa alkaa sijoittelemaan tätä tyyppiä sinne missä jossa heikkoja lenkkejä tarvitaan. Jos tarvitaan.
Ärsyttää vaan se, kun viime haastattelussakin tuli sellainen olo, että meni hyvin. En muuten ole työtön, vaan teen ns. paskaduuneja siihen asti, että saan paremman työn. Yrittämistä ei pidä lopettaa...
Jos haet julkiselle sektorille, sinulla on oikeus saada tietää valintaperusteet, eli miksi joku toinen valittiin virkaan. Eli julkisen sektorin työnantajiin kannatta olla yhteydessä, koska heillä on velvollisuus antaa tietoa virkojen valintakriteereistä.
...mutta niin meni suurimmaksi osaksi muillakin.
Joku tulee valituksi ja muut sitten eivät. Syitä on miljoona ja loppupelissä muutaman melko tasavertaisen hakijan kesken ratkaisee hyvin pienet asiat, jotka löytyvät sen toisen osapuolen korvien välistä, ei sinun.
Itse esim. en tullut valituksi erään taannoisen melko merkittävän teollisuushankkeen vetäjäksi, vaan sain ns. hopeamitalin. Sain prosessista palautetta ja kilpakumppanit, nekin jotka eivät päässeet edes viimeiselle kierrokselle, olivat todella kovia. Pärjäsin huomnattavasti paremmin kuin uskoinkaan näin kovassa seurassa. Vaikka onhan toki meriittejä itsellänikin.
Tilanne nyt kuitenkin on vain se, että yritys sattui haluamaan sellaisen tyypin, jota en niin tyylipuhtaasti edustanut.
Hyvä tulos, aivan kuin Miedon Jussilla sen kuuluisan sadasosasekunnin Wassbergista, mutta edelleen olen työtön ja rahaton. Ja jos ei satu kohdalle työnantajaa, joka arvostaa minunlaistani henkilötyyppiä tai ylipäätään jos sopivia työpaikka-avauksia on olemassa, työttömänä todennäköisesti pysyn. Kunnes menee muutama vuosi parin hopeamitalin kanssa ja sen jälkeen ei pääse enää edes haastatteluun. Mietaakin jäi eläkkeelle eikä kultaa tullut.
Ei olisi tainnut Mietaa osata kiristää sen sadasosan, vaikka olisikin ollut työvoimakoulutuksessa ? Eikä olisi Wassberg voittanut, jos olisi suksi vielä yhden kerran lipsahtanut.
Muista, että kun hakijoita on paljon, peli on tasan viimeisellä kierroksella. Kun peli on tasan, ratkaiseen hyvin pienet asiat ja silloi on aivan tuuristansa kiinni, kuka voittaa.
Jotta saisit peliin edes tasaan loppukierrokselle ja arvonnan ratkaistavaksi, tulee sinun etupäässä olla uskottava. Neuvoisin tarkasti katsomaan, kuinka "paskatyösi" esität. Olen itse ottanut muutaman sata ihmistä töihin ja keskustellut useiden kollegoiden kanssa asiasta. Paskaduunihistoriaan enemmistö suhtautuu tyyliin "henkilö ei ole muuta saanut => jotakin vikaa" Tai ei arvosta itseään. Vain vähemmistö näki niissä minkäänlaista hyötyä työllistymisen kannalta.
Se yrittäminen ja itsensä kehittäminen on tärkeää, ja siinä esimerkiksi todistettava, määrätietoinen itsensä kehittäminen on pääsääntöisesti positiivinen asia.
Olen itsekin muuten hakenut huomattavasti alemman tason duuneja, mutta "et taida olla tosissasi" -palautteen jälkeen lopetin senkin.
Lopuksi, kunnianhimoa piiru alemmaksi ja yhteistyökyvyt esiin. Ehdit kiipeillä sitten duunissakin, mutta kynnyksen yli ei helposti pääse potentiaaliset esimiehet. Potentiaaliset alaiset ja hyvät typpit pääsevät. Osaamisella ei sinänsä ole niin suurta merkitystä, suurimmassa osassa kaikilla hakijoilla se on riittävä, eikä monikaan firma tarvitse eikä edes halua sitä kaikkein parasta. Haluavatpa "epähankalan" tyypin, joka tekee mitä odotetaan.
Kaikki kokemus on arvokasta, mutta tekisi mieleni sanoa omia töitänikin "paskatöiksi". Kuluneen vuoden olen siellä täällä keikkaillut henkilöstöpalveluyrityksen kautta. Samanaikaisesti olen hakenut töitä muualta mutta tuloksetta. Voin siis sanoa ymmärtäväni pettymyksesi siitä, ettet yrityksistäsi huolimatta ole työllistynyt toivomallasi tavalla. Olisi myös toivottavaa saada palautetta haastattelutilanteista, tiedän sen. Kunnon hatunnosto sen vuoksi, ettet ole lakannut yrittämästä!! Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle!
just vituttaakin kaikken eniten. Valokuvaan en suostu enää, se on varma.
Kaikkein eniten vituttaa että pelkän puhelin haastattelun perusteella voidaan päättää että ketkä pääsee haastatteluun ja ketkä ei.
Nyt aion kyllä nuoleskella haastattelijaa oikein takaa niin katotaan miten akan käy.
että jotkut työnantajat ovat harvinaisen kyvyttömiä keskustelemaan vaikeista asioista. Tämä on ikävää, sillä suoruus ja rehellisyys on työasioissa tärkeää. Paikan menetys on aina kurjaa tapahtui se sitten ennen haastattelua, haastattelun jälkeen tai koeajalla.
Oletko ajatellut, ettei sinussa välttämättä ole mitään vikaa, vaikket töitä olekaan saanut? Joskus haastattelijan vain on vaikea valita hyvistä hakijoista paras. Se, että haluat palautetta haastattelutilanteista, kertoo sinusta hyvää. Sinulla on nöyryyttä vastaanottaa erilaista palautetta ja oppia siitä.
Oletko kuitenkin sitä mieltä, että kaipaat apua työhaastatteluista selviämiseen? Ei ole huono juttu, jos puhut asiasta työvoimatoimistossa. Voit tarvittaessa päästä työnhakuvalmennuskurssille. Sillä saat palautetta ja ohjausta, jota ilman työnhakijat valitettavan usein jäävät.
Jos olet synnytysikäinen nainen ja tehtävään valitaan aina mies, niin kuvio on selvä. Eli jos olet "pahimmassa perheenperustamisiässsä", sinulla on avio/avopuoliso ja vaikutat siltä, että jäät parin vuoden sisään äitiyslomalle, niin sinua ei valita jos vaihtoehtona on mies. Yksityisellä sektorilla on aika yleistä.
Näin on aina ollut ja tulee ilmeisesti aina olemaan..
Osuit naulan kantaan...
Jos yritys haluaa työntekijän, se todennäköisesti tarkoittaa haluavansa työlleen tekijää, eikä sellaista, joka jää samoin tein vapaille.
Silloin pitää hakea sijainen, joten noin järkevästi ajatellen eikä olisi syytä ottaa se sijainen vakinaiseksi heti.
Tämä on kuitenkin tasa-arvo -ongelma, johon tulisi puuttua ihan ylemmältä taholta. En tarkoita niin, että työnantajia pakotettaisiin mihinkään, vaan niin, että heitä tuettaisiin taloudellisesti sen verran, että työntekijän mahdollinen raskaus ei sotke kaikkea. En ole ainakaan itse sitä tyyppiä, että jäisin kotiin möhöämään lapsen kanssa, vaan haluaisin jatkaa töitä mahdollisimman pian. Eihän sitä edes tiedä, että saanko koskaan lapsia, ja silti tästä mahdollisuudesta joutuu kärsimään aina työhönottotilanteessa.
Mielestäni on luonnotonta vaatia naisia olemaan hankkimatta lapsia sen vuoksi, että äityisloma koetaan riskinä. Tiedän myös tapauksia, joissa vastaavissa valintatilanteissa on otettu mies, joka YLLÄTYS YLLÄTYS onkin jäänyt isyysvapaalle/hoitovapaalle. Miehet ovat myös tilastojen mukaan paljon hanakampia kiipimään urallaan, joten kunnianhimoiset miehet harvemmin ovat samassa työssä kovin pitkään.
Julkisella sektorilla ei ole vastaavanlaista "naiskammoa". Tietysti riippuu ap:n koulutustaustasta, eli minkätyyppisiin hommiin olet menossa.
Esim. suuret firmat ottavat synnytysikäisiä naisia herkemmin kuin pikkufirmat, joille naisen äityisloma on kuitenkin taloudellinen taakka.
Tilanteesi paranee oleellisesti sen jälkeen kun sinulla on ne 1-2 lasta. Kuitenkin, lasten hankkimista ja kasvattamista arvostetaan työelämässä, joten sen jälkeen sinulla on asiat paremmin työnhakutilanteessa.
pienet lapsetkin ovat työnantajalle "riski", kun voivat sairastella. Törkein tapaus kohdallani oli, kun haastattelussa kysyttiin sairastavatko lapseni paljon (kysymys on vieläpä laiton, sama kun kysyisi että vedätkös muuten usein brenkkua vapaa-ajalla). Sitten kun lapset ovat 10 tai yli, työnantaja voi huokaista, kun ei ole enää lakisääteistä oikeutta palkalliseen poissaoloihin lapsen sairauden/hoidon järjestämisen vuoksi.
Tämä on sinänsä törkeää, koska useimmissa paikoissa lääkärin/sairaanhoitajan on todettava lapsi sairaaksi ja kirjoitettava sairauslomalappu työnantajaa varten, jotta palkkaa noilta päiviltä saa. Eli huijaus ei liene kovin helppoa plus oksentava, kuumeinen lapsi on raijattava terveyskeskukseen. Kun taas työntekijä itse (oli lapsia tai ei) voi joissain paikoissa vain soittaa työnantajalle, että mä oon nyt kipeänä enkä voi tulla töihin ja viettää kolmekin rokulipäivää ilman minkäänlaista lääkärin lappua.
Itse olen onnekkaana joutunut olemaan lapsen sairauden vuoksi pois töistä vain keskimäärin 1-2 päivää vuodessa (onnekas siis, että lapset ovat saaneet olla terveitä), mutta karvat nousee kyllä pystyyn työnantajien kapeakatseisuudesta!!
Eräs ystävätär sai 1. lapsen 18-vuotiaana ja sen jälkeen pari lasta vielä. Tämän jälkeen hän meni opiskelemaan ja sitten töihin. Koskaan ei ollut ongelmia kun naisella oli 30-vuotiaana sen ikäiset lapset etteivät haitanneet työtä. Myös opinnot sujuivat. Mies tietysti auttoi myös. Eli näinkin voi käydä.
Harvalla kai vaan on sellaista parisuhdetta 17-18 -vuotiaana, että voi alkaa lapsia hankkimaan. Tosin eipä siihen kannustetakaan yhteiskunnan taholta. Olen miettinyt itsekin, että tuo ystävättäresi tapa on ehkä ainoa, jolla nainen voi päästä työelämässä edes lähelle tasa-arvoa perhemielessä.
Kun itse tein rekrytointeja mietin tätä samaa hommaa, eli mielestäni olisi ollut reilua antaa jotai palautetta niille jotka jäivät hopealle, pronssille jne. Loppupeleissä en sitten niin kuitenkaan tehnyt (eikä kukaan heistä itse prosessin jälkeen kysynyt) kahdesta syystä: 1) on kyseessä kuitenkin sen verran arkaluontoiset asiat ja "luonneanalyysit" että en halunnut niitä sähköpostiin kirjoittaa, ts. sitten olisi hamaan ikuisuuteen mustaa valkoisella miten X.X. kirjoitti Y.Y.:stä näin ja näin vaikka sen miten kieli keskellä suuta yrittäisi muotoilla, ja 2) kuten tässä ketjussa on jo puhuttukin erot voi olla niin pieniä että se on sitten vaan joku intuitio joka tekee viimeisen ratkaisun. Kaksi tai useampi hakijaa voi olla merittiensä puolesta tasan samalla viivalla, mutta joku niistä vaan tuntuu siltä että sopisi meidän porukkaan.
jos on naisvaltainen ala niin valitaan perheenperustamis iässä olevat nuoret naiset ja sitten bimbo blondit. 25, tummatukkaset, lattarinnat ym. jää rannalle.
Jälkeenpäin harmittaa kun olin 28 ja kun kerroin ikäni niin mies (yrityksen omistaja) hieroskeli leukaansa ja katseli listaan jossa arvatenkin muut olivat alle 28v. Olisi pitänyt nostaa äläkkä.
miten se tummatukkaisuus on miinus
Olen monesti kysynyt, ja vastaus on aina ollut sama, eli valittu henkilö on työskennellyt meillä jo aikaisemmin/hoitanut tätä vakanssia määräaikaisena/ollut harjoittelijana/tunnemme muuten ennestään. Kyseessä julkinen sektori.
Kannattaa soittaa, silloin on pakko vastata-