Hieman taustainfoa: olen seurustellut reilun puoli vuotta varsin vakavasti aivan unelmamiehen kanssa, yhteenmuutosta puhuttu jne. Rakastan häntä yli kaikein, enkä koskaan haluaisi loukata. Itselläni on vaikeuksia luottaa ihmisiin, mutta häneen oli melko helppo luottaa alusta asti.
Tilanne on kuitenkin se, että asumme ainakin kesän 500km päässä toisistamme ja näemme todella harvoin. Ikävä on tietysti kova niinkuin arvata saattaa.
Nyt kävi kuitenkin niin, että tutustuin puolivahingossa erääseen mieheen. Olimme tekemisissä (liikuimme samassa porukassa baarissa) noin kymmenen tuntia. Pikkuhiljaa alkoi muiden vihjailut esim. olisitte suloinen pari, herra x:n olisi jo aika vakiintua vaikka onkin ronkeli naisten suhteen jne. Pikkuhiljaa kyseinen herra x alkoi olla periaatteessa vain minun seurassani ja pyrki jatkuvasti lähelle. Oikein mukava ja hyvä tyyppi. Päädyimme pienellä porukalla grillailemaan eräälle mökille. Juttu lensi ja kaikilla oli hauskaa. Pojat totesivat että on kai pakko mennä nukkumaan ettei ihan samoilla silmillä jatka seuraavana päivänä. Herra x totesi että varmaankin jään yöksi, hänen kainalossaan olisi tilaa. Kovasti kiittelivät seurasta ja kaikki halas. Kummasti vain tämä herra x jättäytyi viimeiseksi ja muut luippasivat sisälle mökkiin. Ensin halaus. Juteltiin hetki (sanoi mm. tulevansa käymään asuinpaikkakunnallani sitten myöhemmin ja että haluaa olla yhteyksissä). Sitten oikein kunnon rutistus.
Lähdin nukkumaan toiseen osoitteeseen ja pasmat oli ja on edelleen täysin sekaisin.
Myönnän ihastuneeni erittäin paljon. Kyseessä ei ole mikään pelimies, vaan ihan kunnon suomalainen perusjätkä. Ylipäätään en ihastu ollenkaan helposti, joten en tiedä mitä tulisi ajatella tai tehdä. Olemme joitakin viestejä lähetelleet tapauksen jälkeen. Minua harmittaa älyttömästi seurustelukumppanini puolesta, vaikkei mitään tapahtunut tai hän edes tiedä koko herra x:n olemassaolosta.
Onko minulla jotenkin niin ikävä, että kaipaan läheisyyttä? Olo on kuin kunnon kusipäällä. Koskaan aikaisemmin ei ole tällaista tapahtunut! Ja olen entisen seurustelukumppanini kanssa sentään kokenut armeijan ja opiskeluvaihdot yms.
Luen mielelläni tästä heränneitä ajatuksianne ja neuvoja.
Olen aivan pulassa. Juhannuksen tulen viettämään kultani kanssa, mutta se pelottaa sattuneesta syystä tällä hetkellä älyttömästi. Saisi vain pään selvitettyä, mutta ei kun tunteiden on oltava mitä ne on.
Tilanne on kuitenkin se, että asumme ainakin kesän 500km päässä toisistamme ja näemme todella harvoin. Ikävä on tietysti kova niinkuin arvata saattaa.
Nyt kävi kuitenkin niin, että tutustuin puolivahingossa erääseen mieheen. Olimme tekemisissä (liikuimme samassa porukassa baarissa) noin kymmenen tuntia. Pikkuhiljaa alkoi muiden vihjailut esim. olisitte suloinen pari, herra x:n olisi jo aika vakiintua vaikka onkin ronkeli naisten suhteen jne. Pikkuhiljaa kyseinen herra x alkoi olla periaatteessa vain minun seurassani ja pyrki jatkuvasti lähelle. Oikein mukava ja hyvä tyyppi. Päädyimme pienellä porukalla grillailemaan eräälle mökille. Juttu lensi ja kaikilla oli hauskaa. Pojat totesivat että on kai pakko mennä nukkumaan ettei ihan samoilla silmillä jatka seuraavana päivänä. Herra x totesi että varmaankin jään yöksi, hänen kainalossaan olisi tilaa. Kovasti kiittelivät seurasta ja kaikki halas. Kummasti vain tämä herra x jättäytyi viimeiseksi ja muut luippasivat sisälle mökkiin. Ensin halaus. Juteltiin hetki (sanoi mm. tulevansa käymään asuinpaikkakunnallani sitten myöhemmin ja että haluaa olla yhteyksissä). Sitten oikein kunnon rutistus.
Lähdin nukkumaan toiseen osoitteeseen ja pasmat oli ja on edelleen täysin sekaisin.
Myönnän ihastuneeni erittäin paljon. Kyseessä ei ole mikään pelimies, vaan ihan kunnon suomalainen perusjätkä. Ylipäätään en ihastu ollenkaan helposti, joten en tiedä mitä tulisi ajatella tai tehdä. Olemme joitakin viestejä lähetelleet tapauksen jälkeen. Minua harmittaa älyttömästi seurustelukumppanini puolesta, vaikkei mitään tapahtunut tai hän edes tiedä koko herra x:n olemassaolosta.
Onko minulla jotenkin niin ikävä, että kaipaan läheisyyttä? Olo on kuin kunnon kusipäällä. Koskaan aikaisemmin ei ole tällaista tapahtunut! Ja olen entisen seurustelukumppanini kanssa sentään kokenut armeijan ja opiskeluvaihdot yms.
Luen mielelläni tästä heränneitä ajatuksianne ja neuvoja.
Olen aivan pulassa. Juhannuksen tulen viettämään kultani kanssa, mutta se pelottaa sattuneesta syystä tällä hetkellä älyttömästi. Saisi vain pään selvitettyä, mutta ei kun tunteiden on oltava mitä ne on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muka rakastat kaverisi yli kaiken ja tällaisia ajatuksia??
"Juteltiin hetki (sanoi mm. tulevansa käymään asuinpaikkakunnallani sitten myöhemmin ja että haluaa olla yhteyksissä). Sitten oikein kunnon rutistus."
Itse haluat tavata sitä, eli lopputulos pettäminen, oikeastaan se on jo tapahtunut.
Olet toiminut "kultasi" selän takana ja nyt pelottaa viettää juhannusta sen kanssa.
Eli teillä ei ole tulevaisuutta
Tunteita, tai enemmänki niiden syttymistä, ei voi aina hallita. Ihastuminen on normaalia ja miltei jokaiselle sitä joskus tapahtuu, parisuhteessa tai ei. Sitten on vain tehtävä valinta sen suhteen mitä niille tunteille tekee, antaako niiden olla pelkkiä tunteuita jotka menevät ohi, vai toimiiko niiden perusteella.
***
"Ja olen entisen seurustelukumppanini kanssa sentään kokenut armeijan ja opiskeluvaihdot yms."
Siis tämän nykyisen vai jonkun edellisen seurustelukumppanin kanssa? Ilmeisesti alitajuntasi ajattelee tämän nykyisesi jo entiseksi, jos tuossa on kirjoitusvirhe.
Kamala tilanne, täytyy sanoa! Kaukosuhteessa hirveintä on juuri se, ettei voi todellakaan tietää, mitä toinen puuhailee. Lähellä on sentään jokin mahdollisuus pysyä kärryillä.
Ehkä kannattaa pitää taukoa yhteydenpidosta tuon ihastuksesi kanssa ja selvittää ajatuksesi. Jos todella rakastat nykyistäsi, kannattaako mennä hajottamaan pitkä, hyvä suhde ihastumisen takia? Kun ihastumisia nyt aina joskus tulee ja menee. Koskaanhan suhteissa ei voi pelata varman päälle, mutta mistäs tiedät, millainen seurustelukumppani tämä uusi ihastuksesi edes olisi? Harkitse nyt tarkkaan ja yritä viettää kultasi kanssa mukava juhannus. Ehkä se avaa silmäsi suuntaan tai toiseen. Tsemppiä!
""Ja olen entisen seurustelukumppanini kanssa sentään kokenut armeijan ja opiskeluvaihdot yms."
Siis tämän nykyisen vai jonkun edellisen seurustelukumppanin kanssa? Ilmeisesti alitajuntasi ajattelee tämän nykyisesi jo entiseksi, jos tuossa on kirjoitusvirhe."
Reilussa puolessa vuodessa ei ehkä kovin ehdi noita kaikkia kokemaan, armeija kestää pidempään ja opiskeluvaihto siihen päälle...
Miksi juhannuksen vietto rakkaasi kanssa pelottaa?
Tee päätös, suuntaan tai toiseen. Ja sitten elä sen mukaan. Jos päätät jäädä yhteen rakastamasi ihmisen kanssa, ja kohdella ihastusta vain ihastuksena, tunnetta vain tunteena joka ei johda mihinkään muuhun, ei mitään syytä pelkoon ole. Älä hermoile. Tunne menee ohi etkä sinä olet syyllinen siihen,sinä hallitset tekemisiäsi itse, eivät tunteesi.
Saatat tuntea kiusausta puhua kumppanillesi tästä ihastuksesta. Älä sitä tee. Te ette kumpikaan hyödy siitä mitenkään, ja se satuttaisi kumppaniasi melko varmasti. Rehellisyydenkin raja menee toisen kunnioittamisessa sen verran ettei ehdoin tahdoin satuta toista asialla jolle kukaan ei mitään voinut alunperinkään. Mitään pahaa ei ole siinä että pidät hetkelliset tunteesi omana tietonasi, kun ne eivät mitään muuta ole...
***
vaan vietät juhannuksen poikaystäväsi kanssa aivan niin kuin olette suunnitelleet, ja siinä samalla saat taas tuntumaa siihen, millaiselta hänen kanssaan olo tuntuu. Suhteenne ei ole vielä pitkä, ja näkemisennekin välimatkasta johtuen harvinaista herkkua, joten ehkä et näe aivan vielä "metsää puilta"..? Jos poikaystäväsi on todellakin se "unelma", niin et juhannuksen jälkeen ole epätietoinen jatkon suhteen: suhteenne on ja pysyy, ja se toinen mies on vain... No kliseisesti kaveri, ja sinun on se seikka hänelle myös selvennettävä. Jos taas juhannuksen jälkeen olet lähinnä helpottunut, että poikaystäväsi palasi asuinpaikkakunnalleen, tiedät varmaan, mitä se merkitsee..?
Et ole mielestäni vielä pettänyt poikaystävääsi - mutta kenties hyvää vauhtia siihen menossa, jollet tosiaan pyhien aikana saa päätäsi selväksi!
Vähän vastausta kaikille :) Seurustelin reilu viisi vuotta ennen tätä nykyistäni, enkä siis puhu nykyisestäni imperfekstissä. Pettämään en ala, koska itseäni on juuri tuossa edellisessä suhteessa petetty niin rankalla kädellä, että en halua itse aiheuttaa sitä pahaa oloa kenellekään.
Tuli tuossa nyt yö pähkäiltyä ja tajusin olevani aika tyhmä, kun edes ihastuin. Sillä mieheni todellakin on juuri täydellinen minulle. Loppu hyvin kaikki hyvin :) Kiitos kaikille kuitenkin vastauksista. Kyllä kun tietää että muutaman hetken päästä pääsee oman rakkaan syliin niin pienet ihastukset unohtuu.
Ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille! :)
Äläkä syytä tosiaan itseäsi siitä ihastumisesta, et sinä siitä valitse. Se on sinun kroppasi joka tietyillä kemikaaleilla reagoi tiettyyn toiseen yksilöön, eikä siinä ole mitään hävettävää. Se pitää vain osata nähdä oiekassa perspektiivissä, kemikaalimyrskynä joka katoaa yhtä pian kuin alkoikin.
Toivottavasti juhannuksesta tulee hieno!
***