Tuntuu, että nuoret sitoutuvat yhä nuorempina ja nuorempina. Elämä jää elämättä ja se iskee vastaan, kun ihminen täyttää 30/40/50. Halutaan ottaa takaisin kaikki se, mitä silloin menetti. Sillä on vain usein turhan kova hinta. On jo perhettä, hankittua yhteistä varallisuutta, yhteisiä ystäviä, jne.
Mikä olisi hyvä ikä
sitoutua?
28258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei kaikki ole valmiita suhteeseen koskaan, miehen jos on hyvä suhde vaikka on nuori ei sitten tarvitse juosta kuin mehiläinen sekin on raskas homma.
Mehiläinen lentää...
15-vuotiaat menevät kihloihin juuri ripiltä päästyään, kun on niin hienoa esitellä rinkulaa vasemmassa nimettömässä. Parikymppiset aloittaat avoliiton, koska se on helpoin ja halvin tapa muuttaa omilleen vanhempien nurkista. Mutta onko tuo merkki sitoutumisesta?
Koska samaan aikaan sekä keskimääräinen avioitumis-, että ensisynnyttäjien keski-ikä nousee koko ajan ollen jo jossain 30 vuoden tietämissä. Miehet ovat vieläkin vanhempia.
..ko jää nuoruus elämättä nii se hinku iskee tällee vanhempana sitte...vaiks miekii oon ruvennu sitoutuu niiko 27 iäs..mu mie oon ollu kummiskii parisuhteis niiko nii tiuhaa jotta semmoi niiko oman vaoauden aika ois perin melkei jääny nii vähäselle..
...jotta nytte mie huomaan sen omanajan tarpeenki sitte olevan hyviki voimakasta..taikka en mie varmaksi tietäs sanoo liittyyks tää siihi...mun oman ajan hakusuus...vaiko vain liika tiiviisii yhesoloo parisuhtees..=o)
.....*niiko näi*...
http://www.youtube.com/watch?v=TDwHTzzLoEo
=o)..sinnepäi..how can i miss you...
Mm. etäsuhteista puhuttaessa. Silti janoat vapautta. Annat varsin ristiriitaisia signaaleja ympäristöösi.
...käsnää nuo asiat...mie tahon miehen elämääni sekä lähelleni..mu emmie taho jotta meillä ei oo mitää muutako toisemme..=o)
...ystävät olis jääny...sekä ollaa niiko siiamilaiset kaksoset..emmie sitäkää taho..mie tahon lähesyyttää mu myöskii omaa aikaa..tilasuutta olla ittekseenkii..ilman että toine on iha yhtenää sii samas tilas...
...läheisriippuvuus oli väärä sana..vaikka sitäki poden välist..emmie ookkaa mikää helppo ja selkee ihmii kellekkää..siksikii miun on ollu kauhian vaikiaa löytää kumppani jollekka miun luonteeni selkiäisi...ja joka sen kestäsi..=o)
...kohaa itte mietit mimmosta on ko ainuastaa ollaa eros sillo ko ollaa töissä...muute kaikki elämä on tiivistä yhesolemista..ja mie kestän sit merkittävästi enemmän ko moni muu nainen taikka mieskää..siit oon saletin varma..
moni muu oisi jo kuollu siihi jottei oo aktiivista ulkopuolista elämää työpaikan lisäksi..=o)
...meille kummiskii sopii sitte sekii jotta eletää yhessä..mu mie oon ruvennu kaipailee siihi muitakii ihmisii ystävinä...mietin elämää..ko meiän ystikset asuu muualla ja niil on joko sinkkuelämäsä..taikka perheelämäsä..ja omat juttusa minkä tähe...aikatauluja olis välist mahotonta sovittaa yksii...nii kaikki jääpi melkei puhelimien varaa..=o(
...ja miulla on ihmisen nälkä..=o)...jonku muunki aatoksia ko miehen taikka omia..emmie viel oo valmis mummottumaa kottii nii jottei mul oo muuta elämää koti..työ ja hyvää yötä nukkumaa..=oI
se siit siun ristiriidastasi sitte nii...mu kaukosuhteesee en lähtisi..mies saa olla sii mu sen tarvii kyetä antaa mullekki mun aikaa..ilman et on niskas roikkumas...mu sitte taas viikkoja maalimalla nii oisi mulle liika pitkä aika yksin..
..ymmärrät yhtää englannin kieltä nii tuos laulus se oisi niiko nenä pääs...=o)
en taho dissata sua mut...mitekä voin millokaa ikävöidä jos koskaa et oo poieskaa... =o)
...miulla on myöskii jääny sillain nuoruus elämättä..jotta oon ollu arka...ja ajatteleva nuori...en oo ollu uhmakas enkä kokeilunhalunen..vaa kuuliainen ja kiltti..myöski sairastin kovasti nuorempana mikä rajotti mua elämästä niiko muut terveet nuoret...migreeniä sekä kaularangankipuja lähes päivittäin ja aina rajuina kohtauksina..oksennellen..
..nii pystyt käsnää jottei sii sillo eletä kovi spontaanisti ja hilluta pitkin maalimoja..mutta ko luonne on kummiskii elosa ja virkiä sekä utelias uutee..nii on kauhia ristiriita sekii ko on sairas kroppa ja rajotteena sille minkä mieli tahtosi tehhä...
..niipä mul on nytte tään parisuhteenki myötä tullu varmuus ittestäni ja elämästäni sillain jotta oon rohkiampi elämää sillee ko tahon...enkä niiko mun täytysi jonku mukaa elää...niiko ennen mie olin nöyrä kuuntelee muita...
..=o)..
miulla on jokii murroskausi menos..ja se viepi mua parempaan..se vie mua elämää kohti..vapautta olla ihtesä..=o)..ja nauttii tästä elämästä viimeinkii ko oon terveempi ja varmempi...ko mul on kummiski hyvällä mallilla sillain elämä jotta mul on turvallista olla mun miehen kaa..ja se antaa mulle jollai tapaa tilaa vaikei ite ookkaa perin uudistuvaa sorttii..niiko mie..taas oon..=o)
..jotta mun elosa luonteeni tarvii elämää..ettei se tukahdu..mu..myöski rauhaa ja perusturvaa jottei mun sielunrauhani järkyty liiaksi..=o)
...jotenka riittäsi ko kävisin välist kaverien kans tuulettumas taikka hää kävis..taikka menisin lomalle yksin taikka ystävän kns..taikka jotaki normaalista arjesta poiketen mis ei oltasi nii tiiviisti yhessä..nii ehtisi tulee ikävä..=o)
Mitä se sitoutuminen on? Sitäkö tosiaan, että keskenkasvuisina rakkuloina leikitään kotia ja noin parikymppisinä ollaan jo aviossa tai ainakin asuntovelkaisina? Ollaan isoja aikuisia, vaikka elämästä ei oikeasti tiedetä kovinkaan paljoa?
Sitäkö se on, että annetaan toisella osapuolelle periksi ja muutetaan yhteen vaikka ei vielä oikeasti tunnu siltä, että olisi aika muuttaa yhteen?
Pelätään yksinoloa ja hakeudutaan tai roikutaan suhteissa? Pelätään, tai sitten se yksinolo ei vaan ole kivaa kun on totuttu siihen, että joku on jakamassa arkea vaikka mitään tunteellista ei enää olisi mukana ja kumpikin käy toistensa hermoon, mutta kun suurin osa elämästä on kuitenkin arkea ja siihen arkeen on totuttu, niin juuri siitä ei haluta luopua?
En usko olevan olemassa mitään "oikeaa ikää" sitoutua. Se on tehtävä silloin, kun siltä tuntuu. Joskus ehkä kantsii tehdä jotain vähän rohkeampia loikkauksia, mutta noin pääosin. Toisilla se valmius tulee nuorena, toisilla ei varmaan koskaan. Jotkut eivät eläessään kohtaa sitä, jonka kanssa haluaisivat sitoutua.
Pitäisikö nuoruus elää vapaana ja huolettomana jotta vanhempana ei tarvitsisi juoksennella, niin enpä oikein jaksa uskoa. Se on aivan sama miten päin tekee, silti voi juoksujalka alkaa vipattamaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä alkaakin. Henk. koht. uskon, että joskus ehkä noin 25-30 ikävuoden paikkeilla ihminen alkaisi olla sopivan kypsä, mutta liekö tuo sitten kuitenkaan niin yksinkertaista kun onhan sitä elettyä elämää mahtunut noihinkin vuosiin... Jotkut jopa ennättäneet maistaa elämänmakuista realismia vähän liikaakin.
Kiva kun olet tullut takaisin. Vai oletko puskissa lymyillyt? Vähän pisti ikävästi silmään galleriatervehdyksessä tuo "huoruus" mut ei se mitään. Huorittelijoita kun täällä riittää... Mutta ymmärrän, ymmärrän, sydämen huoruus on tietty vähän eri asia..
onko omalta kohdaltani kiva tulla takaisin, sen verran reippaalta porukka vaikuttaa. Luulin, että jo viimeksi meni hyvin, mutta nyt vasta meneekin. Ja entäs tuo palstavtunuudistus...
Ja joo, pistää se minullakin ikävästi silmään. En vaan keksinyt muuta ilmaisumuotoa.
välttämättä minkään menettämistä, ehkä silloin, kun on jo jotain omaa kummallakin, vaikka ammatti. Rakastua voi milloin vain.
75v.
Minusta tuntuu että ihmiset sitoutuvat (menevät suhteeseen. perustavat perheen jne.) keskimäärin vanhempina nykyään kuin ennen. Jotenkin tuntuu ettei tämä aika hirveästi kannusta sitoutumiseen, siis minkään tyyppiseen sitoutumiseen. Lähinnä työnantajat tuntuvat arvostavan sitoutumista, mutta eivät omalta osaltaan ole kuitenkaan valmiita sitoutumaan. Juurin nyt arvostetaan lyhyiden pyrähdysten täyttämää "runsasta" elämää.
Mikä sitten olisi hyvä ikä, jos tuohon varsinaiseen kymykseen yrittäis vastata. Kolmenkympin tienoilla, ehkä vähän alle, muttei paljon. Mulla se paras sitoutumisaika on jo kauan sitten mennyt. Ainakin nää sitoutumiskysymykset tulee varmaan ajankohtaisiksi sen paljon puhutun kolmenkympin kriisin yhteydessä, vai? Mitä muuten pitää sisällään "se kaikki" minkä sitoutuessa menettää?
tai niiden keski-ikä hipoo jo kolmeakymppiä. Ihmekään, ettei tule kersoja ja syntyvyys ku on kaikki munasolut ja siittiösolut jo ryypätty.
sanois Niken toimitusjohtaja - kunhan brändi on oikea. No Nike tekee harmittavan vähän vauvan vaatteita eli vaippaikäinen voi vielä haahuilla Tutan ja Naperon välillä.
Joo - samaa mieltä - välillä kandee kokeilla Adidasta tai Asicsia jottei tarvitse vanhana miettiä mitä menetti juostessaan lenkkiä vain Air Pegasuksilla.
on taitolaji. Sitä on hyvä alkaa harjoitella jo nuorella iällä. En oikein usko, että varhaiskeski-ikäinen sitoutumisen noviisi onnistuu kovin hyvin ensimmäisessä yrityksessään.
Toisaalta tunnen itsekin pareja, jotka ovat alkaneet seurustella 14-15 -vuotiaina ja nyt kolmissakymmenissään ovat aivan kypsiä toisiinsa ja tosiaan arvelevat elämänsä jääneen elämättä. Viidenkympin villitys kolmekymppisenä...
varmaan ku tuntuu että juoksut on jo juostu kummallaki, aika asettua. senhän takia ne kai eroaaki nykyään niin usein ku niin nuorina menee sekoileen. ja sitoutumisella nyt käsitän tosiaan vähä tuommosen vakavemman asteen enkä mitään viikon juttuja.
...ja sopiva ihminen osuu kohdalle.
Mitä se elämätön elämä on?
Mitä tarkoitat sitoutumisella?
Mitä pitäisi olla tehtynä ennen sitoutumista?
Mikä estää elämisen parisuhteeseen sitoutuneena?
Mitä se elämätön elämä on?...*...se aika ko tapahtu jotaki mikä esti sua elämästä kuten halusit...
Mitä tarkoitat sitoutumisella?...*...se jotta paat ittesi yhtee ihmisee kii ja vaalit sitä suhetta...
Mitä pitäisi olla tehtynä ennen sitoutumista?...*...kaikki mikä ei oo mahollista sitte ko oot kumpaakii kunnioittavas suhtees...
Mikä estää elämisen parisuhteeseen sitoutuneena?...*...puolison erinäiset näkemykset...sekä yhtesen elämän yhtee sovittaminen nii jottei oisi vain itsekäs..=o)..mikäs sua estää menemäst tyydyttämättämäst suhteest tyydyttävään...???...epäitsekkyys oisi usein vastaus siihi miksi jää asioita tekemättä ja elämää elämättä ja kokematta..=o)
Ennen joskus kun olin pieni mä uskoin siihen yhteen ja ainoaan rakkauteen, että ihmiselle on olemassa vain se yksi ja ainoa jonka kanssa tulee jakamaan loppuelämänsä.. Nooooh, mä aloin pikkuhiljaa jo tiputtaa tuommosen ja nykyään mä jotenkin vierastan sanaa "sitoutua". Ihmiset rakastuvat, lisääntyvät, riitaantuvat ja eroavat ja musta olisi todella kamalaa ajatella, että olisi vain yksi ainoa ihminen maailmassa. Että kun rakastutaan, mennään naimisiin niin sen pitäisi sitten kestää "hasta la muerte" eli kuolemaan asti, ei voi olla. Ei mikään ihme että tulee paniikki ja jengi tosissaan eroaa ja voi huonosti, ajatellaan että tässäkö se olikin.. Maailmassa on niin paljon ihmisiä ja meillä on niin paljon aikaa, jatkuvasti eletään muutoksissa ja ihminen kasvaa ja kypsyy.. ja koska ei mikään ole ikuista, kaikki on periaatteessa vaan lainaa.. Loputonta lainaa, kaikesta pitää luopua jossain vaiheessa kuitenkin. Jos mä nyt rakastuisin, "sitouduttaisiin" niin mä en ikinä lupaisi tälle miehelle ikuisuutta koska mä tiedän, etten voi varmuudella pitää sitä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, hellyys ja välittäminen lakkaa tai jotain muuta. Siksi pitäis vaan elää hetkessä, päivä kerrallaan ja rakentaa sitä mukaa miten asiat sillä hetkellä ovat, murehtimatta tulevasta sillä mikään ei ole varmaa, paitsi se että mikään ei ole ikuista paitsi se rakkaus mitä jokainen pitää sisällään.
Ainoa lupaus mitä mä voin antaa on rakkauteni ja mä tiedän, että mies joka rakastaa ja kunnioittaa minua ja minä häntä luottaa siihen, että mä pysyn tämän rinnalla. Se on lupaus rakkaudesta :D
Nää nyt oli ajatuksia mitä mulle nousi mieleen :D Musta ei pitäisi ajatella sitoutumista.. Mä en ainakaan tee niin. Suhde on jos se on ollakseen ja se kaatuu jos se on kaatuakseen, oma panos on toki aina tärkeetä mutta usein pelko, mikä tahansa rakkauteen ja suhteisiin sekä tulevaisuuteen liittyvä pelko, turhaan jarruttaa elämän luonnollista kulkua ja tunteiden virtaa sekä niiden mukana menemistä :)
välttis kestä mu avioliitot vois kestääkkii...hasta la muertee..=o)
..hmm..sitoutumii on ennenkaikkee henkistä..siksi ko ihmii kasvaa sekä muuttuu nii sitoutumisen tarvekki vois muuttuu....mu niiko sanoitkii nii mikää ei varmaa...mu mie lisään jotta se on jotta myö kuollaa kaikki..=o)
...elää vain elämääsä päivän kerrallaa ois miunki mielenen lause..niiko sekii jotta elä niiko eläsit viimestä päivää..sillä se voi olla tänään..=o)
mutta avioliitto kestää.. Mitä järkeä siinäkään lopulta on, miksi olla avioliitossa ilman rakkautta? Mulle merkitsee rakkaus kaikkein eniten ja se on oltava mahdollista ilman avioliittoa, elämän voi jakaa ilman sitä rakkauden pohjalta ja sen, miltä tuntuu olla toisen kanssa ja miten kumpikin on toisiaan varten matkan varrella. Ja jos se rakkaus mun ja miehen väliltä loppuu, se loppuu ja silloin pitää tehdä katsoa mitä tehdä siinä vaiheessa. Avioliittoon en tule koskaan menemään, mä voisin ehkä periaatteessa nimellisesti kihlautua koska se on kauheen romanttista :D
Sen mä kuiteski tiedän, että mun sisällä oleva rakkaus ei ikinä lopu eikä sen virta koskaan lakkaa. Siksi rakkaus on ikuista.
..sa se mu nii ihmiset vaa töröttää rakkaudettomis avioliitoissa niiko rakkaudettomis suhteissa ylipääsäkkii..iha ilman aamentakii...miks..???...
....sa se..=o)
..hmm mu ei avioliittokaa mikää mörkö oo ko ei piä sit liika rajottavana tekijänä yhteselle elämälle...ei se mitää rajota jos ihmiset on oikeet toisillee...mielikuvitusta vain et avioliitto ois nii kauheeta jottei rakkaus sitte oo enää mitää..heh..
...mikä sul sitte on avioliiton esteenä..???..=o)
..nii mäki ennen vannoi ja viel 26 iäskii sanoin noin niiko sie..mu täs olen jotta never say never...;o)
..rakkauski loppuu jos ihmii kyynistyy..
vastaan, että mä en ole mitenkään kristillinen ja mun mielestä avioliitto ja papin aamen on jotain mitä vierastan. Sinänsä avioliitto vaikka maistraatin kautta ja omaisuuden jakaminen, suhteen virallistaminen kuulostaa ihan kivalta mutta siinä on kauhee homma kun ihmiset eroavat.. Ei mulla ole muuta sitä vastaan, mä en kyllä avioon mene ja se on saletti :D
Me voidaan inttää tätä vaikka kuinka kauan, rakkaus ei lopu ikinä. Se on se voima mikä pyörittää tätä maailmaa, vaikket tuntisi rakkautta etkä vihaa, olisit silti rakastettu, aina :)
...en mie intä..elä käsitä väärin..kyselen sulta..vain..=o)
..ko muistutat mua nuorempana..niiko ajattelustasi..nii mieki uskon jotta rakkaus ei lopu ikinä maalimasta mu mie tarkotinki yksilöä..yksilöltä se vois loppuu kyynistymisen tähen..=o)
..sie et voi tään rakkauskeskeisempää höperöö törmätä ko mie oon jotenka elä ees kuvittele ettenkö uskosi rakkauden olevan maaliman suurin voima..=o)
..mu sie meet naimisii viell..mees kattoo crankyn ketju ja ihastu siihi crankyy..sii ois sul kelpo mies..=o)
..komia ja tumma..kauhee herttaikii..ja vekkuli..=o)
En mä ottanu mitenkään väärin tätä, mutta tää on niin hyvä keskustelunaihe koska tässä kohtaa mulla on sana sanottavana ja mulla on itsessäni niin hyvät perustelut miksi ajattelen näin. Enkä pelkästään ajattele, tää on periaate ja mä en mene naimisiin :)
Mut mä meen nyt nukkumaan, mä lukaisen huomenna aamulla sen ketjun.. Onko se siis se sanan merkitys-ketju mistä puhuit? Kyllä tuo Cranky on oikein mukava mies, en sitä kyllä lähde kieltämään. komppaan :P Nyt vaan tuo sänky kutsuu ihanasti, ei muuta kuin hyviä öitä :)
..elä ees sano..=o)..
..sepä se ketju..varaudu ppppppiiittkkkään lukuhetkee sitte ko sinne meet..=o)..niiko siihi ketjuu...hehe..sulle on siel juttui..hmm..
=o)
..nati nati..=o)
Ja aina kannattaa sitoutua enintään vuorokaudeksi kerrallaan.