eli olen täällä suomessa tavannut vasta viikko sitten turkkilaisen miehen,yli 40v..ollaan sit pidetty yhteyttä ja tapailtu.käyty yhdessä ulkona ym.
se on töissä täällä..
Mut en tiedä miksi niin epäilyttää että jos jotenkin käyttää hyväksi tai jotain.ei kyllä näytä siltä,mut kuitenkin.
Monta kertaa päivässä tulee viestejä ja et haluaa illalla sit nähdä kun työt loppuu ym.
tykkään hirveesti siitä ihmisestä,kauheen kiltiltä vaikuttaa ja osoittaa kyllä tykkäävänsä minusta ja antaa huomiota.
kertokaa te joilla turkkilainen miesystävä,että miten oli suhteen alussa ja myöhemmin.
en tiedä onko sit turhaan tämä epäilys vai siksi vain kun on ulkomaalainen. samassa kaupungissa asutaan.
se on töissä täällä..
Mut en tiedä miksi niin epäilyttää että jos jotenkin käyttää hyväksi tai jotain.ei kyllä näytä siltä,mut kuitenkin.
Monta kertaa päivässä tulee viestejä ja et haluaa illalla sit nähdä kun työt loppuu ym.
tykkään hirveesti siitä ihmisestä,kauheen kiltiltä vaikuttaa ja osoittaa kyllä tykkäävänsä minusta ja antaa huomiota.
kertokaa te joilla turkkilainen miesystävä,että miten oli suhteen alussa ja myöhemmin.
en tiedä onko sit turhaan tämä epäilys vai siksi vain kun on ulkomaalainen. samassa kaupungissa asutaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
aloitusta aoit taas tänään väkertää samoista päivittäisistä väkerryksistäsi? Nuokin edelliset aloitukset sun tekemiäs. Hanki elämä pumpkin!
aloitus oli minulta ja pitkästä aikaa edes täällä palstalla..
Tänään tuntuu olevan vaan noita Turkki ja kurdi- aloituksia jonkun verran..
Lukaiseppa tuosta alhaalta irakin kurdeja koskevat aloitukset, niihin on vastattu myös tuon omistuhaluisuuden osalta (ainakin minä ja yksi toinen turkin kurdin puoliso vastannut..).
Pähkinänkuoressa: omalta osaltani ei ole ollut mitään ongelmia, eikä ole tapahtunut mitään muutoksia vuosien varrella, tai lapsen syntymisen jälkeen jne..
Millainen sielunelämä turkkilaisella/kurdilla on rakastaa ja palvella vain yhtä naista kerrallaan elämässään ?
Mutta mieheni lähiporukassa uskollisuus ja vaimon kunnioitus on kyllä kaikki kaikessa. Puhun kyllä nyt sitten todella tyyliin 5 miehestä ketä tunnen. Vaimojen ( lasten saamisen) jälkeen on pojilla jääneet kapakassa istumiset ja iltahillumiset vähiin.
Mieheni tietää että kunhan nainen on tyytyväinen, on koko perhe tyytyväinen.. :) Näillä mennään.
Jos olet viikko sitten tavannut jonkun ihmisen, olipa hän sitten turkkilainen, venäläinen, aboriginaali tai suomalainen, niin kaikki on vielä niin alussa, että älä tee asioita itsellesi ja muille liian vaikeaksi pohtimalla syntyjä syviä heti saman tien.
Katsele toinen viikko, kolmas, neljäs ja viideskin ihan rauhassa. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa selviää, onko sinulla käsissäsi lintu vai kala. Elä siinä rinnalla omaa elämääsi, älä hylkää ystäviäsi, katsele ja ihmettele - vain aika voi antaa sinulle vastauksia.
Älä mieti liikaa, elä ja katsele. Nauti. Ota ja anna. Kyllä se sitten siitä.
Tapasin muutama kuukausi sitten junassa unelmieni miehen, hän on asunut viisi kuukautta suomessa ja puhuu suomea. Ja koko ajan oppii lisää suomea. Meillä on mennyt mahtavasti, hän on huomaavainen, kohtelias ja ihana : ) Väärinymmärrykset ovat lähinnä hauskoja ja en ole huomannut ihmisten katsovan meitä kieroon. Taidan olla rakastunut häneen
Itse olen avoliitossa turkkilaisen miehen kanssa toista vuotta. Toistaiseksi hän on ollut kunnollisin kaikista miehistäni (joista muut ovat olleet siis suomalaisia). Luotan häneen aika hyvin, mutta epäluuuloni heräävät niin helposta, että siitä on tullut jo suorastaan vitsi meidän välillämme. :)
Mutta, asiaan. Tunnen erittäin hyvin monia turkkilaisia miehiä. Eräs paljasti yhtäkkiä, että hänen vaimonsa tulee kohta Suomeen. Tätä ennen tämä mies yritti ahkerasta pariutua ystäväni kanssa. Eräs toinen turkkilainen tässä perhepiirissä myöntää avoimesti olevansa naimissa (vaimo turkissa) ja haluaa silti tyttöystävän. Minun pitäisi kuulemma tutustuttaa hänet kavereihini, MUTTA en saisi missään tapauksessa kertoa, että hän on naimissa.
Eli huolimatta omasta (tällä hetkellä) onnellisesta parisuhteestani, pidän kaikkia turkkilaisia miehiä kusipäinä. Kyse lienee kulttuuriasiasta. Jos vaimo ei ole maassa (tai kaupungissa tai paikalla...), niin miehellä on oikeus Olla Mies ja hakea muuta naisseuraa.
En tiedä yhtäkään uskollista turkkilaista miestä. Omanikin on todistettavasti vähintään suudellut toista naista. Uskokaa pois, ei ole mitään järkeä ottaa turkkilaista.
"Jos vaimo ei ole maassa (tai kaupungissa tai paikalla...), niin miehellä on oikeus Olla Mies ja hakea muuta naisseuraa."
Kaveri meni toiseen kaupunkiin tapaamaan sukulaisiaan. Noin neljäksi päiväksi.
Sen mies (turkkilainen) laittoi nettiin seuranhakyprrofiilin välittömästi.
Ja oli kyllä yllätys, kun pidettiin sitä yhtenä kunnollisimpana turkkilaisista miehistä, ketkä suomalaisen naisen kanssa liitossa.
..niinhän se on, kun SINÄ et tunne ketään uskollista turkkilaista miestä, niin kannattaa toisia ihmisiä neuvoa niin, että ei ole järkeä sitten otta turkkilaista miestä. Muutaman esimerkin perusteella tunnet siis kaikki turkkilaiset ja tiedät kulttuurin.. varmasti onkin yleistä, että turkkilaiset miehet ei ole luotettavia..hmm.. me nähdään vain näitä muutamia turkkilaisia jotka asustelee täällä suomessa, emme voi tietää koko totuutta. Mutta itse voin sanoa, että minun nykyinen mies, turkkilainen, on parasta mitä minulle tapahtunut. On luotettava ja pitää huolta, välittäminen ja huolehtiminen näkyy kokoajan. Aluksi olin varpaillani kun tavattiin, nyt jopa välillä unohdan, mistä hän on kotoisin. kulttuuri-erot ei häiritse meidän arkea, tietty eroja on ja joissain asioissa näkyy ja kuuluukin näkyä. Tähän asti suomalaiset mies-ystäväni ovat olleet juoppoja, naisten-perässä juoksijoita, sitoutumis-kammosia, epäluotettavia omituisia höpöttäjiä.. nykyinen onkin omistautunut vain minulle ( ja pari joita minä tunnen turkin miehiä, ovat vaimoilleen uskollsiia.. hassua..kun kuulee paljon negatiivisisa kommenteja näiltä palstoilta)mieheni on kunnianhimoinen kovasti työtä tekevä ja fiksu. Ja hänestä pidetään ja hänellä paljon suomalaisia ystäviä. Neuvoisin kysyjää katsomaan rauhassa, meitä on moneen junaan, asuttiinpa sitten vaikka Kiinassa
Kerronpa mitä itselleni tapahtui.
Ihastuin itseäni viittä vuotta vanhempaan turkkilaiseen mieheen. Hän oli komea, todella mukavan oloinen ja teki monia asioita puolestani, puhui kauniita. Eräs kaunis päivä "seurustelemisemme" aikana sain tietää että hän on naimisissa. Tilanteesta en kerro sen enempää, mutta jätin hänet saman tien. Tämä mies saman aikaisesti kuulemma tapaili minun lisäkseni muita naisia: ystäväni olivat nähneet hänet käsi kädessä parin muun nuoren neidon kanssa.
Ehdin kuitenkin jo ihastua niinkin paljon, että sydämeeni sattui. Totuus oli kaikista hirveintä. Tapauksesta on tosin jo aikaa, mutta pahinta on tässä se, etten pääse vanhoista muistoistani eroon: tämä henkilö ystävineen sai taannoin selville, missä olen töissä. Nyt hän tulee katsomaan minua töihin, vaikka tietää varsin hyvin, etten siitä pidä (en ole minkäänlaisissa väleissä tätä henkilöä kohtaan). Periaatteessa voin luokitella tämän ahdisteluksi.
Ajoittain käydessäni iltaa viettämässä, hän sattui samaan illanvietto paikkaan. Jutellessani jonkun uuden tuttavuuden kanssa, hän seuraa aina tilannettani silmä tarkkana, ja mustasukkaisena ja vihaisen oloisena. Välillä hän saattaa tulla utelemaan onko minulla poikaystävää ja huutaa udellen kysymyksiä, että miksi vaikka olen halaillut jotain suomalaista miestä. Tämä turkkilainen mies tutustuessaan uusiin nuoriin naisiin, vielä levittelee minusta päättömiä huhuja. Ja tämä ei ole harhaluuloisuutta, kavereideni kautta olen saanut kuulla.
Koen tämän tilanteen ahdistavaksi, olen joutunut vaihtamaan puhelinnumeroani useaan otteeseen, jättämään ulkomaalaiset ystäväni, ja nyt minulla on uusi työpaikka, jonka tosin ne juuri saivat selville. Ja tapauksesta on nyt jo aikaa... Ja näemmä aikaa näyttää vievänkin.
Sen verran on tämä tilanne elämääni kolistanut, että tiedän, etten yhteenkään Euroopan ulkopuolelta tulevaan luota parisuhte-asioissa. Ja sanottakoon vielä, että suomalainen mies on se paras. Siitä en tingi.
Saatan kuulostaa rasistiselta, tiedäppä sitten olenko, ja jos olen niin syystä. Mutta neuvon sinua oman kokemukseni perusteella pysymään erossa siitä miehestä: heidän kulttuuriin kuuluu naisten ala-arvoisuus, ja täällä he elävät samalla tavalla.
ennemminkin hölmöltä.
Aika ratkaisevaa, onko miehellä jo oleskelulupa!
Jos ei ole , tarvii vaimon ja on ehkä valmis mielistelemään luvan saadakseen.
Jos lupa on kunnossa, silloin saattaa olla jopa aidosti kiva mies.
Ei tietysti ole niin mustavalkoista, mutta lupajuttu on painava asia!
Jos on oleskelulupa kunnossa "voi olla aidosti kiva"...hmmm
Entäpä, jos ei edes halua oleskelulupaa? Onko silloin huijari vai "aidosti kiva"?
Selvänäkijä kun tunnut olevan, kerropa vastaus kysymykseenii.