Aloitan näin pääpiirteittäin tämän oman tragikoomisen anoppi asiani. Homman nimi siis se, että anoppi menetti koiransa reilut vuosi sitten. Päätimme mieheni kanssa viedä yhden rotukoiramme hänelle vähäksi aikaa asumaan- tuossa hankalassa vaiheessaan. Kun tuli ns "palautuksen aika" hän kysyi minulta "saahan tämä jäädä minulle asumaan, olen niin yksin...". Menin ja myönnyin asiaan osittain mieheni puheitten ja pyyntöjen takia. Rekisterit jäivät toki itselle, ja koira on edelleen omani laillisesti.
Koiran hoidossa vaan on ollut todella inhottavia vikatikkejä. Ylipainoa kertyi reilusti, jota nyt on koitettu saada pois melko hitain tuloksin... Anoppi ei hoidata koiraa eläin-lääkärillä eikä muutenkaan antamieni ohjeiden mukaan, vaan minun tulisi kuulema maksella nämä viulut ja hoitaa... Koira on näyttelyissä käynyt, ja menestynyt. Tarkoitus siis tettää sillä pennut joskus. Nyt koira tulisi käyttää erään tulehdus-sairauden takia lääkärissä..
Tästä nousi meteli anopin suusta, ja epäiltiin kovasti tiedänkö edes mitään tästä koirani sairaudesta (vaikka tiedän ja todella hyvin). Mieheni myötäilee anoppia, ei uskalla sanoa sanaakaan vastaan. Itsekkin pelkään anoppia, muuten koira täällä jo olisikin takaisin, mutta se ääni mikä siitä nousisi jos sen viemmekin pois, menisi välit lopullisesti varmasti myös mieheltä äitiinsä..
Mieheni on toki inhottavassa välikädessä asiassa, ja kyllä meillä keskenään tästä hiukan riitaa tuli. Mietin vaan että sehän juuri olikin varmaan nimenomaan anopin tarkoitus..
Koiran hoidossa vaan on ollut todella inhottavia vikatikkejä. Ylipainoa kertyi reilusti, jota nyt on koitettu saada pois melko hitain tuloksin... Anoppi ei hoidata koiraa eläin-lääkärillä eikä muutenkaan antamieni ohjeiden mukaan, vaan minun tulisi kuulema maksella nämä viulut ja hoitaa... Koira on näyttelyissä käynyt, ja menestynyt. Tarkoitus siis tettää sillä pennut joskus. Nyt koira tulisi käyttää erään tulehdus-sairauden takia lääkärissä..
Tästä nousi meteli anopin suusta, ja epäiltiin kovasti tiedänkö edes mitään tästä koirani sairaudesta (vaikka tiedän ja todella hyvin). Mieheni myötäilee anoppia, ei uskalla sanoa sanaakaan vastaan. Itsekkin pelkään anoppia, muuten koira täällä jo olisikin takaisin, mutta se ääni mikä siitä nousisi jos sen viemmekin pois, menisi välit lopullisesti varmasti myös mieheltä äitiinsä..
Mieheni on toki inhottavassa välikädessä asiassa, ja kyllä meillä keskenään tästä hiukan riitaa tuli. Mietin vaan että sehän juuri olikin varmaan nimenomaan anopin tarkoitus..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Suomi se ei voi olla.
jos oot kipiä ota lääke.
Omapahan on häpeäsi, jos et pysty koiraasi takaisin ottamaan! Odotatko sinä jonkun täältä tulevan sen tekemään? Ei muuta kuin hae koira kotiin - tai kärsi nahoissasi ja ole hiljaa.
Aikamoinen provo-teksti....
..."Mieheni on toki inhottavassa välikädessä asiassa, ja kyllä meillä keskenään tästä hiukan riitaa tuli. Mietin vaan että sehän juuri olikin varmaan nimenomaan anopin tarkoitus.." :D :D
Kovin hauskaa on tekstisi. Ensinnäkin, jos olet niin "munaton" ettet saa koiraasi pois rääkkäyksestä (=hoitamattomuus, lihottaminen) ja vielä pelkäät anoppiasi ja miestäsikin, kun riitaakin on tullut....niin ihan on omaa syytäsi koko soppa. On se anoppi varmaan kaamea ihminen, kun koiran avulla haluaa teille riitaa ja mahdollista eroakin?
Sen kun menet ja haet koiran pois ja annat anopin/miehen porata porunsa. Kyllä ne siitä sitten taas toipuvat. Et voi myötäillä kaikkia ja antaa koiran (ehkä) kärsiä. Muuten, näyttelyissäkäyminen ei mitenkään osoita, että hoidat koiraasi paremmin kuin muut.
Hae se koira heti takaisin kotiin, jos anoppisi ei sitä kunnolla hoida. Jos koiralla on hoitoa vaativa tauti, niin se on eläinrääkkäystä, jos sitä ei välittömästi hoideta kuntoon. Koiran ylipainokin on eläinrääkkäystä. Pidä koira itselläsi eläkä anna sitä vieraiden hoitoon.
anopille ei koira ole heittopussi!!! ehkä on parempi että on siellä kun et itsekään osaa koirastasi huolehtia vaan annat pois!!
Todella typerä idea lainata koiraa "vähäksi aikaa" kuin se olisi joku auto tai muu käyttöesine. Koirahan kiintyy ihmisiinsä ja kärsii pahasti jos se joutuu vaihtamaan kotia edestakaisin. On siinäkin muka koira-asiantuntija, huh.
Ja sinulleko tuli ihan yllätyksenä että anoppikin kiintyi koiraan eikä haluaisikaan siitä luopua sitten kun sinä päätitkin taas haluta sen takaisin? Miten ihmisten ja koirien tunteet ovat sinulle noin käsittämätön asia -- oletko ehkä autisti?
Sekasotkusi on ihan sinun itse aiheuttamasi. Noin siinä käy kun toimii ensin ja ajattelee sitten vasta.
KOT KOT ja KOT
sun koiran???
Ite annoit sen sinne aivan hyvin tietäen, mikä ihminen se on. Millainen oli anopin koira aiemmin? Hemmoteltu pullukka, luulen mä. Ei se anoppi muuttunut mihinkään sen jälkeen ku sai sun koiran, vaan hoitaa sitäkin koiraa samoin, kun on tottunut hoitamaan muitakin koiriaan.
Voi, voi sinua, syytät nyt väärää ihmistä ja yrität itse päästä pälkähästä sälyttämällä vastuun omista mokistasi muiden harteille.
Ei aloittajan kirjoitukseen tarvitsisi noin ilkeitä vastauksia ja kommentteja laittaa!!!
Hän on HYVÄÄ HYVYYTTÄÄN antanut koiran korvaamaan osaksi sitä anopin surua.
Mikä tuossa nyt on haukkumisen arvoista? , itse olisin varmaan tehnyt samoin, ja nyt kun tilanne on tää, niin totta ihmeessä otetaan koira takaisin omistajalleen, ja kallis lemmikki hyvään hoitoon, kun on rotukoira, ja pennuttaa meinataan....ei siinä sen kummempaa älämölöä tarvita!
Enkä ole teoillani hakemassa mitään pahaa koiralle/anopille saati kellekkään muullekkaan. Mutta toki koira ei ole heittopussi, eikä mikään väline kostaa mitään, Totesin tuonne aloitukseen vain kylmät tosiasiat. Suunsoittajille kiitokset myös kommenteista- osaan ottaa nekin rakentavasti-.
Jos joku on ollut tunnekylmä asiassa, se on kylläkin anoppi.. Autistinen en ole, enkä "väärää rotua"(tämä kaikille pikku-natseille..)
Kiitos edellisen vastaukselle!!!
koiraa paikasta toiseen heitteleväkö se siinä?
Anopin koiran kuolema ei ole syy antaa omaa koiraa anopille "hoitoon". Antaisi anopin surra entistä koiraansa loppuun asti, eikä yritä päsmäröidä toisen surutyötä loppumaan ennen aikaisesti. Nyt, kun kirjoittaja haluaakin ja mitä todennäköisemmin ottaa koiransa pois, niin siitä alkaa anopin kaksinkertainen suru: ensinnäkin kuollutta koiraansa kaipaava anoppi ja sitten hoitokoiraa kaipaava anoppi. Auttoikohan asiaa?
Jos toimisit itse samoin, niin säälin sinunkin koiriasi. Voisit ajatella asiaa järjellä, ei "musta tuntuu, että anoppi kärsii"-tunteella. Jokaisen on kärsittävä omat surunsa, enkä suosittele antamaan kenellekään hoitokoiraa sen vuoksi, että omistajan oma koira on kuollut. Ette auta asiaa, vaan siirrätte surutyötä myöhemmäksi.
..tässä taas lostava esimerkki miten tämä vastaaja tietää paremmin kaiken kun aloittaja..?? Voi herranjeesus mikä anoppi!!ota koirasi takaisin ja hoidata se ! ÄLÄ aloittaja vaan piittaa näistä parjaavista kommenteista joita jotkut anopit lähettelee.
Yksikään koiratietäjä ei anna rotukoiraansa jollekin surun lievittäjäksi. Anopille hankitaan vaikka 50 ekun koira koiratarhalta, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Jokainen koiraharrastaja tietää, että koiraan kiinnytään erittäin nopeasti eikä sitä haeta pois muutaman viikon kuluttua ellei näin ole jostain syystä sovittu.
Mikäli koira on sairas ja ko. anoppi ei sitä eläinlääkärille vie, niin ei varmaankaan ole mahdotonta tilata aikaa ja hakea koira hoitoon lääkärille.
Jotenkin ap:llä ei ole homma hallussa, antanut koiran anopille, mutta ei ole tehnyt selväksi ruokailua/lenkkeilyä ja sitä, että koira palaa "tuottamaan". Nyt pitäisi aikuistua ja todella miettiä ratkaisuja.
Olet osallisena eläinrääkkäykseen,hyi saatana!
Olet nainut häpeällisen munapellen - pelkää äitiään?TOSIMIES!?
Ei pienimunaiset neulakullit tervepäisille naisille kelpaa.
Olette melkoinen parivaljakko, rääkkäri-nössöt.
Tragedia jatkuu, koira kärsii ja asiaan syyllinen parivaljakko näpyttää suomi24-palstalle...
mitä veitte sen koiran sinne, ja jätitttekin vielä!
ja suostuit jättään sen sinne. Tartteeko sitä ukkookin noin paljon mielistellä, että suostut luopuun omasta rakkaasta koirasta? Haet sen koirasi takas kotiin. Ja mitä sitten vaikka anoppi suuttuukin? Eikö ole vaan hyvä, että sitä ei enää tarvitsisi katsella niin usein? Ja nyt sä taas mietit sun miehesi reaktiota. Anna mamman pojan olla. Ole sä Nainen.