mua on jo pidemmän aikaa ottanut kuuppaan mieheni siskon käytös. ollaan mieheni kanssa asiasta kotona puhuttu ja tultu yhteisymmärrykseen asiasta että ei meidän tarvitsis heitä aina auttaa, etenkään ilmaiseksi. Noh, mieheni on mulle kertonut olevansa samaa mieltä mutta toimii toisin...
En oikeen tiedä mistä lähtisin liikkeelle. lähdetään alusta.
seurustelumme alkuvaiheessa (etenimme hitaasti kun vaikeat erot takana) mieheni kuskasi siskoaan millon minnekin, kauppaan, kyläilemään ja bileisiin. joskus jo silloin otti päähän (kun tehtiin kumpikin vielä vuorotyötä ja tapaamiset oli tiukalla) niin mieheni oli täysin siskonsa vietävissä. Kun sitten tutustuin tähän ihmiseen paremmin (pidän hänestä muuten tosi paljon) oli lähes jokaviikko nähtävä. Soitti ja pyyteli käymään. jos ei tultu/päästy tai myöhästyttiin sovitusta ajasta hän suuttui. kutsuin hänet syntymäpäiväkahville muttei päässyt, ilmoitti kun olisi pitänyt jo olla pöydässä ja mieheni hänelle soitti...
Kun suhteemme vakavoitui, muutimme yhteen alkoi tämä "tehdään kaikkea yhdessä" vaihe... joulut, jussit, vaput kaikki juhlapyhät, ja useat viikonloput. joskus tuntui että kohta repeän...sanoinkin sitten miehelleni että mullakin on perhe, jota haluan nähdä ja voi kai sitä jotkut juhlapyhät olla eriporukassa.
mies ei ole enää niin siskonsa talutus nuorassa kun sisko löysi uuden miehen. heillä ei ole autoa joten edelleenkin liikumme sukujuhliin, yhteisiin pirskeisiin samalla kyydillä (meidän autolla, joka ostettu lainarahalla) ikinä ei mistään bensarahoista puhuta, oli matka sitten 1km-100km. sisko tienaa kohtuu hyvin, pieni vuokra jne. meillä on velkaa 200 000 euron edestä, eli maksettavaa on.
Joskus kun tässä hyvää hyvyyttäni kuskasin siskoa, totesin hänet kotiin tuotuani että enpäs ole muistanut kattoa bensatilannetta, pääseeköhän sitä kotio vielä. ei tullut mitään kommenttia. olis varmaa pitäny tokasta että ei tämä kosla pyhällä hengellä liiku...
hän huutaa jokaisen euronsa perään, laskee aina kaiken jämptisti, ettei vaan koskaan joudu itse maksamaan ylimääräistä.
On tehty ruokaakin yhdessä, ikinä he ei tarjoa mitään vaan kaikki tuovat aina jotain. ( 6 henkeä yhteensä.) meidät siis pyydetään heille istumaan iltaa ja grillaamaan mutta ruuat on tuotava itse.ymmärän että jokainen tuo kaljansa jne itse. Viimeksi alkoi natina että ei sitten mitään halpisrasvapaskaa vaan kunnon grillitavaraa...
kauanko tätä pitää jaksaa? elämme aika niukasti kun tuota velkaa on paljon ja lyhennykset isoja. olisi vaan kiva jos joskus omatoimisesti tuuppaisivat rahan kouraan ja kiittäisivät.
kotona ollaan aisiasta puhuttu että miten kauniisti sanoa että tarvis tästä jotain saada kun ei meillä tätä ylimääräistä rahaa ole. ollaan kumpikin sen verran kilttejä ettei viitsitä itsestään selvästä asiasta edes ääneen sanoa mitään. joskus kun sitten he kysyvät mitä ollaan velkaa niin mieheni saattaa tokaista että ei mitään.. (se on jo sitten toinen ongelma) sekin kyrpii...
jos oisin kirjaa pitänyt näistä palveluksista olisivat varmaan jo rapiat 300 euroa velkaa näiden 5 vuoden ajalta.
pitäsikö rueta vaan kylmänviileästi kieltäytymään auttamasta vai tehdä heti hinnat selväksi? jossain vaiheessa joivat pirskeissä meidänkin juomia salaa.(tehtiin paukkuja meillä ollessa kaapista, tai juotiin toisten kaljoja.) näistäkään ei olla viitsitty mitän sanoa kun luulisi aikuisten osaavan pyytää ja käyttäytyä...
olenkin aatellu ottaa välimatkaa ja harkita tarkkaan mihin lähden mukaan ja mihin en.
mutta vinkit ja niksit kelpaa jos niitä jollain on. Ja vastaavat kokemukset.
En oikeen tiedä mistä lähtisin liikkeelle. lähdetään alusta.
seurustelumme alkuvaiheessa (etenimme hitaasti kun vaikeat erot takana) mieheni kuskasi siskoaan millon minnekin, kauppaan, kyläilemään ja bileisiin. joskus jo silloin otti päähän (kun tehtiin kumpikin vielä vuorotyötä ja tapaamiset oli tiukalla) niin mieheni oli täysin siskonsa vietävissä. Kun sitten tutustuin tähän ihmiseen paremmin (pidän hänestä muuten tosi paljon) oli lähes jokaviikko nähtävä. Soitti ja pyyteli käymään. jos ei tultu/päästy tai myöhästyttiin sovitusta ajasta hän suuttui. kutsuin hänet syntymäpäiväkahville muttei päässyt, ilmoitti kun olisi pitänyt jo olla pöydässä ja mieheni hänelle soitti...
Kun suhteemme vakavoitui, muutimme yhteen alkoi tämä "tehdään kaikkea yhdessä" vaihe... joulut, jussit, vaput kaikki juhlapyhät, ja useat viikonloput. joskus tuntui että kohta repeän...sanoinkin sitten miehelleni että mullakin on perhe, jota haluan nähdä ja voi kai sitä jotkut juhlapyhät olla eriporukassa.
mies ei ole enää niin siskonsa talutus nuorassa kun sisko löysi uuden miehen. heillä ei ole autoa joten edelleenkin liikumme sukujuhliin, yhteisiin pirskeisiin samalla kyydillä (meidän autolla, joka ostettu lainarahalla) ikinä ei mistään bensarahoista puhuta, oli matka sitten 1km-100km. sisko tienaa kohtuu hyvin, pieni vuokra jne. meillä on velkaa 200 000 euron edestä, eli maksettavaa on.
Joskus kun tässä hyvää hyvyyttäni kuskasin siskoa, totesin hänet kotiin tuotuani että enpäs ole muistanut kattoa bensatilannetta, pääseeköhän sitä kotio vielä. ei tullut mitään kommenttia. olis varmaa pitäny tokasta että ei tämä kosla pyhällä hengellä liiku...
hän huutaa jokaisen euronsa perään, laskee aina kaiken jämptisti, ettei vaan koskaan joudu itse maksamaan ylimääräistä.
On tehty ruokaakin yhdessä, ikinä he ei tarjoa mitään vaan kaikki tuovat aina jotain. ( 6 henkeä yhteensä.) meidät siis pyydetään heille istumaan iltaa ja grillaamaan mutta ruuat on tuotava itse.ymmärän että jokainen tuo kaljansa jne itse. Viimeksi alkoi natina että ei sitten mitään halpisrasvapaskaa vaan kunnon grillitavaraa...
kauanko tätä pitää jaksaa? elämme aika niukasti kun tuota velkaa on paljon ja lyhennykset isoja. olisi vaan kiva jos joskus omatoimisesti tuuppaisivat rahan kouraan ja kiittäisivät.
kotona ollaan aisiasta puhuttu että miten kauniisti sanoa että tarvis tästä jotain saada kun ei meillä tätä ylimääräistä rahaa ole. ollaan kumpikin sen verran kilttejä ettei viitsitä itsestään selvästä asiasta edes ääneen sanoa mitään. joskus kun sitten he kysyvät mitä ollaan velkaa niin mieheni saattaa tokaista että ei mitään.. (se on jo sitten toinen ongelma) sekin kyrpii...
jos oisin kirjaa pitänyt näistä palveluksista olisivat varmaan jo rapiat 300 euroa velkaa näiden 5 vuoden ajalta.
pitäsikö rueta vaan kylmänviileästi kieltäytymään auttamasta vai tehdä heti hinnat selväksi? jossain vaiheessa joivat pirskeissä meidänkin juomia salaa.(tehtiin paukkuja meillä ollessa kaapista, tai juotiin toisten kaljoja.) näistäkään ei olla viitsitty mitän sanoa kun luulisi aikuisten osaavan pyytää ja käyttäytyä...
olenkin aatellu ottaa välimatkaa ja harkita tarkkaan mihin lähden mukaan ja mihin en.
mutta vinkit ja niksit kelpaa jos niitä jollain on. Ja vastaavat kokemukset.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"jos oisin kirjaa pitänyt näistä palveluksista olisivat varmaan jo rapiat 300 euroa velkaa näiden 5 vuoden ajalta. "
Siis 60 euroa vuodessa? miten edes huomaat tuollaisen? Et voi olla tosissasi.
bensat, viinat jne. ei se autolla ajelu kaupungissa ilmaista ole ystäväni. tietenkin jos pirun rikas tai haluaan antaa sosiaaliapua... :)
siis lasket antamaasi ja se on n. 5 € kuukaudessa...
En ole rikas mutta en laske...
No yritin: käyn vapaaehtoistyössä, matkat maksavat 3-9,4 € käynti kerta, käyn vähintäin kerran viikossa. Vuoden matka kustannukset ovat n. 280 € huhu nyt tulee harmaita hiuksia.
Itse luin sen niin, että tuo noin kolmesataa euroa olisi se summa, mikä olisi tullut takaisin, jos sisko maksaisi jotain asioita puoliksi, esim. noita pitkien reissujen bensoja tms. Tuskin aloittaja laskee kaikkia pieniä kauppareissuja ja hintaa jokaiselle loisitulle oluelle ja makkarapaketille. Summat olisivat varmaan suurempia tuolloin.
Ja vaikka olisikin kyse vain pienistä summista, niin kyllä se ärsyttäisi kustantaa pieniäkin juttuja, jos toinen ei ikinä vastavuoroisesti kustanna mitään tai auta missään asiassa.
Aloittajan kohdalla ei ollut kyse mistään hyväntekeväisyydestä vaan sukulaissuhteesta, jossa kuuluisi olla vastavuoroisuutta eikä vain loisimista.
Oltiin juhannuksena mökillä kyläilemässä. Tuotiin ruokaa ja juomia runsaasti, kun ajateltiin että ei sitten jäädä kiitollisuuden velkaan. Kuinkas kävikään-Aatto iltana saunottiin ja nautittiin antimia. Seuraavana päivänä meille kerrottiin että iltapäivällä tulee seuraavat vieraat-että kyllä te kaikkikin mahdutte sinne kopperoon nukkumaan mutta....
Ymmärrettiin lähteä pois. Sen verran oltiin hämmentyneitä että tuomamme ruuat jäivät (juomat näppärä mieheni keräsi autoomme) ja lähdimme pois.
Kun seur kerran meidät kutsuttiin samaiseen kylään olimme viisaampia. Tuliaisiksi veimme kukan.
Veimme mukanamme mökille wiinerpitkon-kun joimme kahvit huolehdimme mieheni kanssa että koko pitko tuli syödyksi.Siitä riitti hyvin meille kaikille neljälle. Sitten sauna juomana meillä oli miehelle 2xolut ja mulle 1 x siideri-ne me joimme itse. Saunan jälkeen grillattiin makkaraa. Oli vähän hankalaa syödä koko paketti kahteen pekkaan mutta niin me vaan jaksettiin se tehdä.
Kun lähdimme iltasella mökiltä kotiin kiitimme runsain määrin kaikesta kivasta.
Tämän jälkeen ei meitä ole kylään käsketty-eikä ole tarviskaan. Välit säilyivät hyvänä-soitellaan ed toisillemme mutta hyväksikäyttöä ei ole.
tätä juuri tarkoitin! nuo 300 euroa tulevat noista pidemmistä matkoista esim. 40km/suunta sukulaisiin kylään. ei vaan sanallakaan bensasta puhuta vaikka hinnat olivat välillä korkeat ja sitä vihjeenä jeesustelimme ääneen...
noh tästä opin. en heitä enää kestitse vaan jätän tylysti ulkopuolelle niin pitkäksi aikaa että tarjoavat joskus itse! on kuulemma jo opiskeluaikana lainaillut mieheltäni rahaa (muutamia satasia, puhun markoista) ja takaisin ei maksanut vaikka teki töitä samalla...
Noh nyt kun olen päätökseni tehnyt, niin apua en tarjoa jos ei hengenhätä ja valitsen seurani paremmin! :)
Ja eipä kai siinä muuta vaihtoehtoa ole, kuin pistää vaan auttamishanat kiinni. Meillä vielä on keskeneräisiä raha-kuvioita ja vastapuoli kokoajan suureen ääneen tekee numeroa, mitä hän on maksanut. Ei vaan muista, että aivan samoja asioita olen minä myös tahollani maksanut. No eipä auta muu kuin aivan samalla tavalla alkaa suureen ääneen mainostamaan, että MAKSOIN MUUTEN SEN JA SEN LASKUN SITTEN. Olemme siis sopineet (tuhanteen kertaan) että kumpikin laitetaan maksamiamme piikkiin ja sitten lopuksi tasoitetaan eli toinen maksaa toiselle, mitä osuudeksi jää. Odotan todella sitä päivää, kun tämä perintötalon myynti saadaan loppuun.
Miten olisi - menet peilin eteen ja harjoittelet ääneen: "Tulen mielelläni, mutta toivon että maksat bensakulut." Sitten kun se miehen sisko seuraavan kerran soittaa, niin osaat lauseen ulkoa hyvin luontevasti, eikä jää kurkkuun tai takaraivoon kirvelemään.
Jos et tuota vertaa saa suustasi ulos, niin saat syyttää vain itseäsi. Samalla voit harjoitella seuraavia grillibileitä varten: "Joudumme nyt jättämään grillibileet väliin, koska meillä ei ole juuri nyt varaa juhlia."