Olen nyt ollut pari kuukautta USAssa aupairina ja olen siinä rajamailla että mitä tehdä. Eli perhe on ihan mukava ja saan tehdä asioita ja mennä vapaa-ajalla niinkuin haluan. Lapset osaavat kuitenkin koetella hermojani, sillä eivät kuuntele minua yhtään. Tekevät ihan samaa vanhemmillekin ja kun vanhemmat antavat minulle neuvoja että miten toimia lasten kanssa niin keinot eivät jostain syystä minun kanssani toimi! Kysessä on 3,5 ja 4,5 vuotiaat pojat, joista 3,5-vuotias huutaa piennemmästäkin komennuksesta ja kaikenlisäksi hän ei ole vielä täysin pottakoulutettu. Vahinkoja sattuu joka päivä ja useimmiten niitä ei voi kyllä sanoa vahingoiksi koska tarkoituksella tuntuu menevän seinän viereen ja tekemällä tekee tarpeensa housuun. MOLEMMAT TARPEET. Kehtaan väittää että 3,5 vuotias on jo siinä iässä että osaa sanoa jos tarvitsee vessaan päästä! Tuntuu olevan ihan normaalia täällä Yhdeysvalloissa että 4-vuotias pitää vielä vaippaa.
En tiedä onko vika minussa vai lapsissa vai tavassa jolla vanhemmat lapsia kasvattavat. Ovat kyllä antaneet lapsia luvan komentaa ja aikalisä on kovassa käytössä. Voiko olla että itselläni on vain niin kovat säännöt verratuna siihen mihin lapset ovat tottuneet. Esim. Host äiti kyllä sanoi että pojat osaavat siivota omat jälkensä, mutta en näe vanhempien pistävän heitä siivoamaan. Itse pojilta vaadin että suuremman sotkun siivoavat itse ja minä teen sitten sen loppusilauksen. Jonkin näköisiä ruokatapoja osaisin odottaa varsinkin jos on jo kerran huomautettu. Lounas kuitenkin on yleensä yksi iso show, sillä se sisältää ruoalla leikkimistä ja jostakin kumman syystä 4,5-vuotias syö niin siivottomasti ja toisinaa sylkee oikein ruokaa suustaan.
Tuntuu että joka päivä vanhemmille sanon että pojat eivät tottele ja aina asiasta keskustellaan. Host vanhemmat sanovat että pitää vain olla kärsivällinen eikä saa turhautua. Ensimmäinen kuukausi meni ihan OK ja sitten alkoi tuntua että lapsiin menee hermot. Ei varmasti ole lapsillekaan hyväksi että joka päivä joudun niille huutamaan kun eivät tottele ja nätisti pyytäminen ei toimi. Aupairi kaverit ovat playdateilla huomanneet etteivät pojat tottele vaan antavat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Onko tämä nyt jokin keino potea koti-ikävää, sillä varsinaisesti en tunne tarvetta lähteä kotiin? Kertokaa siis jos joku tietää ratkaisun pieneen ongelmaani. Kotiin en haluaisi lähteä, perheen vaihto tuntuu ilkeältä sillä perhe kuitenkin on mukava ja heillä on ollut huonoa tuuria aupairien kanssa (perheestä riippumattomista syistä), ja voinko luottaa siihen etteikö uuden perheen kanssa menisi sukset ristiin vieläkin kamalammin!
Koko tämän viestin idea onkin että mikä on tarpeeksi hyvä syy lähteä/ vaihtaa perhettä? Siis onko vika minussa että lapset eivät tottele. Teenkö jotain väärin?
Sanottakoon vielä että en valittaisi jos kyseessä olisi 2-3 vuotiaat pojat. Voisin kyllä vaippoja vaihtaa ja uskoisin että vahinkoja ihan oikeasti sattuu ja ruokaa pyyhkisin seiniltä ihan mielelläni sillä silloin tilanteen ymmärtäisin. Odotanko liikaa 3,5 ja 4,5- vuotiailta pojilta?
En tiedä onko vika minussa vai lapsissa vai tavassa jolla vanhemmat lapsia kasvattavat. Ovat kyllä antaneet lapsia luvan komentaa ja aikalisä on kovassa käytössä. Voiko olla että itselläni on vain niin kovat säännöt verratuna siihen mihin lapset ovat tottuneet. Esim. Host äiti kyllä sanoi että pojat osaavat siivota omat jälkensä, mutta en näe vanhempien pistävän heitä siivoamaan. Itse pojilta vaadin että suuremman sotkun siivoavat itse ja minä teen sitten sen loppusilauksen. Jonkin näköisiä ruokatapoja osaisin odottaa varsinkin jos on jo kerran huomautettu. Lounas kuitenkin on yleensä yksi iso show, sillä se sisältää ruoalla leikkimistä ja jostakin kumman syystä 4,5-vuotias syö niin siivottomasti ja toisinaa sylkee oikein ruokaa suustaan.
Tuntuu että joka päivä vanhemmille sanon että pojat eivät tottele ja aina asiasta keskustellaan. Host vanhemmat sanovat että pitää vain olla kärsivällinen eikä saa turhautua. Ensimmäinen kuukausi meni ihan OK ja sitten alkoi tuntua että lapsiin menee hermot. Ei varmasti ole lapsillekaan hyväksi että joka päivä joudun niille huutamaan kun eivät tottele ja nätisti pyytäminen ei toimi. Aupairi kaverit ovat playdateilla huomanneet etteivät pojat tottele vaan antavat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Onko tämä nyt jokin keino potea koti-ikävää, sillä varsinaisesti en tunne tarvetta lähteä kotiin? Kertokaa siis jos joku tietää ratkaisun pieneen ongelmaani. Kotiin en haluaisi lähteä, perheen vaihto tuntuu ilkeältä sillä perhe kuitenkin on mukava ja heillä on ollut huonoa tuuria aupairien kanssa (perheestä riippumattomista syistä), ja voinko luottaa siihen etteikö uuden perheen kanssa menisi sukset ristiin vieläkin kamalammin!
Koko tämän viestin idea onkin että mikä on tarpeeksi hyvä syy lähteä/ vaihtaa perhettä? Siis onko vika minussa että lapset eivät tottele. Teenkö jotain väärin?
Sanottakoon vielä että en valittaisi jos kyseessä olisi 2-3 vuotiaat pojat. Voisin kyllä vaippoja vaihtaa ja uskoisin että vahinkoja ihan oikeasti sattuu ja ruokaa pyyhkisin seiniltä ihan mielelläni sillä silloin tilanteen ymmärtäisin. Odotanko liikaa 3,5 ja 4,5- vuotiailta pojilta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikuttaa varsin tyypilliseltä amerikkalaisperheeltä tuo sinun perheesi. Yhdysvalloissa on tosiaan hieman "löysempi" kuri kuin suomessa on totuttu. Ja kyllä 3,5 vuotiaan (terveellä kehitysasteella olevan) lapsen voi jo olettaa tietävän etukäteen milloin on päästävä vessaan. (esim. itse olen töissä päiväkodissa, jossa kaikki yli 3 vuotiaat ja suurin osa yli 2 vuotiaista on kuivia). Eli tekee nuo "vahingot" kyllä varmasti tarkoituksella. Se on sitten eri asia onko lapselle koskaan kukaan malttanut kunnolla opettaa potalla käyntiä. Usein au pairia käyttävien perheiden lasten kasvatus jää vanhempien osalta vähälle, ja sitten oletetaan että kaksikymppiset au pairit selviävät tästä hommasta leikiten. Usein ongelmana on myös kasvatuksen johdonmukaisuuden puute. Jos sinä vaadit yhtä asiaa lapsilta ja vanhemmat eivät sitä vaadi, voi nuorelle lapselle olla vaikeaa ymmärtää ristiriitaisia signaaleja.
En usko, että podet koti-ikävää, vaan lähinnä kulttuurishokkia kasvatustapojen erilaisuudesta. Ja kuten sanoin Yhdysvalloissa etenkin rikkaimpien (lue:sellaisten joilla on varaa au pairiin) perheiden lapset kasvatetaan yleensä melko vapaasti, joten asia ei välttämättä vaihtamalla parane. Sanoit, että olet kuitenkin saanut host-vanhemmilta vapaat kädet kasvatuksen suhteen. Joten neuvoisinkin sinua yrittämään vielä. Ja vielä muutama neuvo. Käytä nuorempi lapsi potalla aina heräämisen jälkeen, minkä tahansa ruoan jälkeen, ennen päiväunia, niiden jälkeen, ennen ulosmenoa, ennen nukkumaan menoa ja yleensäkin hyvin usein. Muista myös kehua ylitsevuotavasti jos hän joskus osaa asiansa tehdä pottaan. Kyseessä on vaan luultavasti se, että lapsi ei hädästä huolimatta osaa pyytää päästä potalle tai jotenkin häpeää sitä.
Kieltämisessä ja komentamisessa potää vaan olla tiukka. Vaikka lapsi saisi itkupotkuraivarin, niin tuskastumisella ja periksi antamisella aiheutetaan vaan lisää vahinkoa. Vaikka vanhemmat olisivatkin lepsuja, niin lapset oppivat kyllä, että sinun seurassasi on eri säännöt. Ja silloin kun vanhemmat ovat paikalla, vetovastuu on heillä. Tärkeintä onkin pysyä itse tyynenä, eikä hätääntyä vaikka lapset testaavatkin. Mutta jos olo tuntuu sietämättömältä, eivätkä lapset ajankaan kuluessa opi mitään, niin kannattaa varmaan sitten yrittää vaihtaa perhettä. Lapselta voi odottaa tiettyjä tapoja vain jos ne on opetettu ensin. Selkeästikään sinun hoitolapsillesi ei niitä ole opetettu, mutta voit itse kyllä opettaa, ja toivottavasti vuoden loppupuolella menee jo mallikkaammin..:)
Eli potalla käyttämistä olen kokeillut, mutta huuto tulee kun yritän vihjaistakin että menisikö kokeilemaan jos tulisi. Joskus käy jopa niin että itse sanoo että nyt täytyy päästä kakalle ja sitten kun juoksujalkaa saan sen vessaan vietyä että ehtii niin poika tomerana sanoo ettei tarvitsekaan mennä. Aina yritän istuttaa silti pytylle mutta huutaa ja potkii ettei halua, ja pahimmassa tapauksessa puolen tunnin päästä on tavarat housuissa!
Olen itse huomannut että tulen paremmin toimeen pienempien lasten kanssa, kuten 2 vuotiatiden kanssa. Itse olin päiväkodissa kokemusta tätä vuotta varten hakemassa ja siellä olin lähinnä 1-3 vuotiaiden kanssa ja täytyy myöntää että suurinosa heistä oli täysin pottakoulutettuja.
Jos perheen vaihto tulee niin ehdottomasti haluan hoitaa pienempiä lapsia kuin 3-vuotiaita. Muussa tapauksessa menen mieluummin kotiin, niin kapeamieliseltä kuin se kuulostaakin!
Kiitos neuvoista! Yritän vielä mutta viimeistään kesän aikana on tapahduttava jotain poikien käytökselle. Ehkä löydän tavan jolla saan pojat kuuntelemaan!
joo ite oon kans usa irkku perheessä,mut en usassa. ja nää lapset on 7 ja9 v. ja huomaan kanssa että nää on kasvatettu vähän löysemmällä otteella. mitä suomessa oon tottunu. siltä pienemmältä saa välillä nyrkistä ja potkii mua, jos se hermostuu. samoin se sylkee, nyt oon siitä sylkemisestä ja ruikuttamisesta on jo päästy vähän eroon. ja todellakin mun kuri on erilaista. en anna niitten tehdä kaikkea,ja sit mua ärsyttää se kun noi vanhemmat sit kuitenkin sallii jtn mitä oon jo aikasemmin kieltäny. ja tottahan se on että ne lapset on niitten vastuulla sit kun ne on kotona, ja mun ei tartte puuttua, ja on aika vaikeeta puuttua toisten kasvatustapaan,ja musta ehkä myös epäkohteliasta. mun mielestä näille lapsille annetaan liikaa, esim liian usein lahjoja, vaikka ne ei oo ollu hyvin. ja kuitenkin ne vanhemmat edellyttää että käyttäydytään hyvin. pari kertaa on ihan itku tullu,kun ei usko mitään,ja sit on vaan ollu pakko soittaa sille isille, että nyt riitti. kun sylkeminen on niin ei sallittua. ja silti saa kuolaa naamaan. joten tiiän niin millasesssa tilanteessa oot vaikka mun lapset osaa käydä kakalla itse.. onneksi. mut oon mäkin miettinyt kotiin lähtöä,kun välillä tuntuu että räjähdän! enkä jaksa enää, varsinkin kun toi hostmama on välillä kanssa sellanen pensee ja vaikee puhua sille ilman että se hermostuu. vaikka kuitenkin tykkään tästä perheestä muuten. nää on kanssa aika rikkaita, ja sen huomaa,kun ne on sit pihejä.. esim mun tarpeitten suhteen.kuitenkin ne ite ostaa kaupasta vaikka mitä, itselleen.. varsinkin se perheheen isi on aika itsekäs.
toivottavasti helpotti vähän,että joku muukin on melki samanlaisessa tilanteessa.