Elikkäs kelataan vuosia taaksepäin, seurustelin 3vuotta naisen kanssa ja kännissä ja huumautuneena petin häntä, kokeilimme ~½vuotta tämän jälkeen ja tulimme tulokseen että ei, olin tulevaan niin valmistautunut henkisesti etten oikeen ollut moksiskaan. Tämän jälkeen jatkoin elämääni, ilman huumausaineita tosin!
Mutta 2008 keväällä tapasin mitä ihanimman naisen, täysin samalainen rämäpää kuin itse olen, hän oli kaunis kuin kukka ja hän on ulospäinsuuntautunut ihminen ja kiltti kuin taivaan enkeli. Muutimme 1kk seurustelun jälkeen yhteen ja monet ystävämme olivat hieman äimänä että näinki äkkiä, mutta emme välittäneet muiden mielipiteistä vaan tiesimme että meistä kehittyy jotain suurta. Kaikki rullasivat kuin raiteilla vuoden eteenpäin loistavasti, oli ylä- ja alamäkiä mutta mikään ei pysäyttänyt meitä. Rakastimme toisiamme ja sen huomasivat kaikki jo kaukaa ja olimme mitä ihmeellisimpiä asioita toisen hyvinvoinnin eteen.
Huhtikuu 2009 koitti ja lähdin kavereiden kanssa baariin, minne ei olisi ikinä pitänyt lähteä. Olimme juoneet kokopäivän ja juhlistaneet kaverimme syntymäpäiviä. Seuraavana aamuna heräsin exän vierestä ja en ollut uskoa silmiäni, kysyin mitä on tapahtunut ja hän selitti, olimme harrastaneet myös seksiä, itselläni filmi täysin poikki ja en tahtonut uskoa että näin on käynyt.
En koskaan saanut itsestäni irti sitä asiaa että näin on käynyt ja avovaimoni ei saanut tietää, asia rupesi viikonloppuna kuumottamaan itseäni uudestaan ja ajattelin että PAKKO sanoa oli lopputulos mikä tahansa. Tiesin että avovaimo putoaa henkisesti korkealta ja kovaa... Hänen ystävättärensä soitti sitten maanantai-illalla ja ilmoitti asiasta että olen tehnyt näin (ystävätär on myös exäni tuttu keneltä oli sitten kuullut tämän) Kymmenkunta lätärin jälkeen hän otti tavaransa ja meni vanhemmilleen yöksi ja antoi minulle illan aikaa kerätä tavarani.. Nyt asun taas itse vanhemmilla ja "avovaimo" ei vastaa viestiini minkä hänelle lähetin eikä puheluun jota yritin, en ole pommittanut jatkuvaa syöttöä siksi kun osaan vaan kuvitella hänen olonsa.
En todellakaan pidä sitä yhtä yötä sellaisena että olisin valmis menettämään kaikki mitä minulla ja avovaimolla oli, luulempa vaan että näin on käynyt koska tiedän hänen kantansa pettämiseen varsin hyvin. Olen ihan ällikällä lyöty, päässä pyörii vaan kysymykset "miksi teit sen? oliko muka jokin vialla?" -En v*ttu tiedä ja mikään ei tosiaan ollut vialla... mutta silti.
Haluaisin vaan että kaikki palaisivat ennalleen ja saisimme rakennettua avoliittomme uudestaan, mahtaakohan moinen enään ikinä onnistua hänen kanssaan? Olemme 22-vuotiaita.
Mutta 2008 keväällä tapasin mitä ihanimman naisen, täysin samalainen rämäpää kuin itse olen, hän oli kaunis kuin kukka ja hän on ulospäinsuuntautunut ihminen ja kiltti kuin taivaan enkeli. Muutimme 1kk seurustelun jälkeen yhteen ja monet ystävämme olivat hieman äimänä että näinki äkkiä, mutta emme välittäneet muiden mielipiteistä vaan tiesimme että meistä kehittyy jotain suurta. Kaikki rullasivat kuin raiteilla vuoden eteenpäin loistavasti, oli ylä- ja alamäkiä mutta mikään ei pysäyttänyt meitä. Rakastimme toisiamme ja sen huomasivat kaikki jo kaukaa ja olimme mitä ihmeellisimpiä asioita toisen hyvinvoinnin eteen.
Huhtikuu 2009 koitti ja lähdin kavereiden kanssa baariin, minne ei olisi ikinä pitänyt lähteä. Olimme juoneet kokopäivän ja juhlistaneet kaverimme syntymäpäiviä. Seuraavana aamuna heräsin exän vierestä ja en ollut uskoa silmiäni, kysyin mitä on tapahtunut ja hän selitti, olimme harrastaneet myös seksiä, itselläni filmi täysin poikki ja en tahtonut uskoa että näin on käynyt.
En koskaan saanut itsestäni irti sitä asiaa että näin on käynyt ja avovaimoni ei saanut tietää, asia rupesi viikonloppuna kuumottamaan itseäni uudestaan ja ajattelin että PAKKO sanoa oli lopputulos mikä tahansa. Tiesin että avovaimo putoaa henkisesti korkealta ja kovaa... Hänen ystävättärensä soitti sitten maanantai-illalla ja ilmoitti asiasta että olen tehnyt näin (ystävätär on myös exäni tuttu keneltä oli sitten kuullut tämän) Kymmenkunta lätärin jälkeen hän otti tavaransa ja meni vanhemmilleen yöksi ja antoi minulle illan aikaa kerätä tavarani.. Nyt asun taas itse vanhemmilla ja "avovaimo" ei vastaa viestiini minkä hänelle lähetin eikä puheluun jota yritin, en ole pommittanut jatkuvaa syöttöä siksi kun osaan vaan kuvitella hänen olonsa.
En todellakaan pidä sitä yhtä yötä sellaisena että olisin valmis menettämään kaikki mitä minulla ja avovaimolla oli, luulempa vaan että näin on käynyt koska tiedän hänen kantansa pettämiseen varsin hyvin. Olen ihan ällikällä lyöty, päässä pyörii vaan kysymykset "miksi teit sen? oliko muka jokin vialla?" -En v*ttu tiedä ja mikään ei tosiaan ollut vialla... mutta silti.
Haluaisin vaan että kaikki palaisivat ennalleen ja saisimme rakennettua avoliittomme uudestaan, mahtaakohan moinen enään ikinä onnistua hänen kanssaan? Olemme 22-vuotiaita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
muuten (pahalle toi näyttää), mutta jos olisin sä niin pysyisin loppuelämäni erossa viinasta ja muusta paskasta, millä ihminen voi päänsä sekottaa. Sulta puuttuu normaali kontrolli ja juot ihan helvetin paljon liikaa. Tietyt ryhmät ihannoi edelleen tuollaista juomakulttuuria, missä vedetään vintti pimeäksi, mutta kaikille se ei todellakaan sovi. Itse olin samanlainen.
Jos ei pysty kontrolloimaan juomistaan ei pidä juoda. Se on karu fakta. Alkoholismia ei määritellä vain sillä, että kuinka paljon ja kuinka usein juot vaan myös sillä, joudutko toistuvasti humalassa tilanteisiin, joita saat hävetä jälestäpäin. Alkoholi on hyvä renki mutta huono isäntä ja sulla niin kuin itsellänikin se otti isännän roolin ja vei minua, en minä sitä. Mä lopetin tiettyjen tapahtumien jälkeen kokonaan ja suosittelen sullekin, ellet voi mennä baariin ja ottaa vain 2-3. Enempää ei kärsi ottaa.
Joskus oli muistaakseni Maarit Tastulan vieraana Punainen lanka -ohjelmassa mies, joka opiskeli opettajaksi tai oli jo, en enää muista. Oli ura ja elämä kaatunut siihen, kun yksi aamu oli herännyt poliisien huostasta. Tappanut miehen yöllä kännissä. Tavallinen, kunnollinen mies, filmi ihan poikki, ei muistanut ollenkaan koko tapausta. Sulla on mahdollisuus valita elämäntyylisi, kun olet tajunnut tuon, että päihteet ja sä ette sovi yhteen.
Toivon, että saatte sovittua, mutta vaikeaa on, jos toinen ei suostu enää kommunikoimaan kanssasi. Tsemppiä kuiten.
vaikka kuinka rakastaisin.
Itse en mene kännissä mihinkään ravintolaa tai vastaavaan , jos haluan ottaa kännit otan ne kotona ja selvin päin olen liikekannalla, koska kännissä olen tehnyt aina typeryyksiä ja filmi katkeaa.
Joten miksi riskeeraisin jotain, joka on minulle tärkeää?
Neuvo:
Kännissä kotona ja muualla selvin päin, niin suhdekin säilyy.
Tai yhdessä johonkin jos kännis tarvii olla.
- nainen
Et pystynyt tekemään tietoista valintaa pettämisen suhteen, koska olit niin runsaan alkoholimäärän vaikutuksen alaisena, jos oli juonut yli 12 tuntia. Aivojen otsalohkon toiminta heikkenee ja olet vaistojesi varassa, antaudut helposti primitiivisille himoille. Mutta se, että et pystynyt kontrolloimaan tekemisiä kännissä, johtuu siitä just että et kontrolloinut juomista.
Alkoholi on periaatteessa huumausaine ja pitäisi sellaiseksi luokitellakin. Parempia keinoja rauhoittaa mieltään on meditaatio ja liikunta. Harva varmaan tietää, että liikunnan aikana ja sen jälkeen erittyy GABAa, endorfiinejä ja endokannabinoideja. Samoja aineita joita saa alkoholista/rauhoittavista, heroiinista ja kannabiksesta. Kannattaa käyttää siis mieluiten tätä luonnon omaa "huumecocktailia" :)
Jätä juominen, jos et pysty kontrolloimaan itseäsi. "Noku olin kännissä" on ehkä maailman huonoin tekosyy, koska sille asialle voi erittäin hyvin tehdä jotain, eli siis lopettaa/vähentää juomista.
Ja niin, tuohon itse kysymykseen...en kyllä tiedä yhtään, että voitko enää hänen kanssaan jatkaa. Hän kuitenkin todennäköisesti tietää edellisestäkin pettämisestä ja nyt sitten petit häntä - minä en ainakaan luottaisi sinuun. Ja tekstistä saa sellaisen käsityksen, että myös juot melkoisesti? Eipä myöskään se nosta sinun pisteitäsi, jos vaihtoehtona olisi löytää uskollinen mies ilman päihdeongelmia.
Ja myös tuo "seurustelu" kannattaisi jättää vähäksi aikaa, ilmeisestikään et ole lähellekään kypsä vakaviin suhteisiin, kun nuo housut eivät pysy jalassa. Jätä kotileikit siihen asti kun vähän kasvat, koska turha muita on tuollaisella käytöksellä satuttaa.
jokaisen opetella kantapään kautta tunnustamisen helppous. Itsekin nuorena miehenä erehdyin tunnustamaan, puolison kolmipäiväisen painostuksen jälkeen. Siitä se vasta helvetti repesi.
Nykyisin kiistän, vaikka jäisin kiinni rysän päältä. Siinä jää toiselle aina se pieni epävarmuus johon turvautua. Mitään väärää en ole tehnyt!
Nyt olet onnistuneesti munannut suhteenne, häntä koipien välissä polvillaan kerjäämään takaisin. Vain huomataksesi että suhteenne on muuttunut; hän epäilee sinua uusista teoista ja sinä epäilet hänen tekevän saman tempun sinulle.
Kukaan kunnon itseään kunnioittava nainen ei jatka sinunlaisesi typeryyden kanssa yhteiseloa. Sinä huolellisesti ja harkiten teit itsestäsi täydellisen viina hörhön. Käyttäydyit kuin kukatahaansa idiootti sekopää. Vain sen takia kun KAAAAAAAikki muutkin juovat viinaa ja tekevät itsestään idiootteja!
Kuinka vaikea tuo on ymmärtää että viinapäissä sekoilussa ei ole mitään kunnioitettavaa, kaunista tai jaloa? Etko sinä tajua etsiä ystäviä muista kuin noista yksinkertaisista viinahhörhöistä?
Jos yhä luulet että kaikki juovat viinaa (olut, viini jne) olet todellakin kasvanut tynnyrissä. KAIKKI eivät suinkaan juopottele, suurin osa saa iloa ja riemua elämäänsä kirkkailla aivoilla toimiessaan.
Ehkä, kun aivosi hiukan kirkastuvat, opit sen verran että tulevaisuudessa pysyt viinasta ja sitä rakastavista "ystävistä" erossa. Ala etsiä ystäviä selväaivoisista!
Hyvällä onnella saatat loytää tyton joka vielä arvostaa sinua ihmisenä.