Mielikuvaharjoitus :
Olet mielestäsi uskollista sorttia ja naisesi/miehesi
on myös ollut samalla linjalla vuosien ajan.
Teillä on toimiva parisuhde ja lapsia 2-3 ja talouskin
on suht, hyvässä kunnossa saatte riittävästi rakkautta
toisiltanne seksiä on riittävästi.
Olette niin sanotusti loistopari .
Vuosia kuluu ,arkielmä kuluttaa parisuhdettanne silti
pysytte sinnikäästi yhdessä .
Eräänä päivänä tilanne muuttuu ajattelet ,tätäkö
tämä onkin elämä,työssäkäyntiä päivittäisiä jatkuvia
rutiineita ,välillä elämän kohokohtia mutta vain jotenkin
puuduttavaa Sisimmässäsi asuu tyytymättömyys etkä tiedä
itsekkään miksi .Mitään halua ei ole muuttaa toimivaa
kotisysteemiä.
Tapaat työpaikalla miellyttävän miehen /naisen jonka kanssa
olet päivittäin keskusteluyhteydessä ja koette hauskoja
juttutuokioita olette samaa maata keskenänne,samaa
pataa.
Olette työpaikan laivaseminaarissa 2-3 päivän risteilyllä.
Elämä hymyilee ei ole puuduttavaa arkea seminaarikin
on vain muodollinen juttu .
Nautitte alkoholia ja liimannut keskustelemaan työpaikka
ystäväsi kanssa yhä tiivimmin ja loppu illasta tanssitte
lähekkäin miltei koko illan -vaaran merkki on jo olemassa-
mutta tilanne jatkuu vaikka jossain kaukana tiedostat sen ,et halua tiedostaa kuitenkaan et tahdo lähteä pois hänen luotaan joka antaa sinulle vain miellyttäviä hetkiä ,tätä hetkeä.
Lähdette aamulla salaa toisen hytistä.
Tulet kotiin koskaan ennen et edes ajatellut tämän olevan mahdollista kohdallasi Olit varma voit vastustaa kiusaukset
kadut muttet saa tehtyä tekemättömäksi .
Olet ollut uskoton 15 avioliitovuoden jälkeen
miehellesi/naisellesi, kauhistut ja vannot enää ikinä en
petä uudelleen .
Palaat kotiin et voi kertoa asiaa et voi
aiheuttaa myrskyä vesilasiin, ajattelet lapsia ja puolisoa
et kykene kertomaan mitä sinulle tapahtui sinulla on paha
olla ja tekemilläsi virheillä et tahdo sotkea omaa, etkä toisten elämää.
Olet mielestäsi uskollista sorttia ja naisesi/miehesi
on myös ollut samalla linjalla vuosien ajan.
Teillä on toimiva parisuhde ja lapsia 2-3 ja talouskin
on suht, hyvässä kunnossa saatte riittävästi rakkautta
toisiltanne seksiä on riittävästi.
Olette niin sanotusti loistopari .
Vuosia kuluu ,arkielmä kuluttaa parisuhdettanne silti
pysytte sinnikäästi yhdessä .
Eräänä päivänä tilanne muuttuu ajattelet ,tätäkö
tämä onkin elämä,työssäkäyntiä päivittäisiä jatkuvia
rutiineita ,välillä elämän kohokohtia mutta vain jotenkin
puuduttavaa Sisimmässäsi asuu tyytymättömyys etkä tiedä
itsekkään miksi .Mitään halua ei ole muuttaa toimivaa
kotisysteemiä.
Tapaat työpaikalla miellyttävän miehen /naisen jonka kanssa
olet päivittäin keskusteluyhteydessä ja koette hauskoja
juttutuokioita olette samaa maata keskenänne,samaa
pataa.
Olette työpaikan laivaseminaarissa 2-3 päivän risteilyllä.
Elämä hymyilee ei ole puuduttavaa arkea seminaarikin
on vain muodollinen juttu .
Nautitte alkoholia ja liimannut keskustelemaan työpaikka
ystäväsi kanssa yhä tiivimmin ja loppu illasta tanssitte
lähekkäin miltei koko illan -vaaran merkki on jo olemassa-
mutta tilanne jatkuu vaikka jossain kaukana tiedostat sen ,et halua tiedostaa kuitenkaan et tahdo lähteä pois hänen luotaan joka antaa sinulle vain miellyttäviä hetkiä ,tätä hetkeä.
Lähdette aamulla salaa toisen hytistä.
Tulet kotiin koskaan ennen et edes ajatellut tämän olevan mahdollista kohdallasi Olit varma voit vastustaa kiusaukset
kadut muttet saa tehtyä tekemättömäksi .
Olet ollut uskoton 15 avioliitovuoden jälkeen
miehellesi/naisellesi, kauhistut ja vannot enää ikinä en
petä uudelleen .
Palaat kotiin et voi kertoa asiaa et voi
aiheuttaa myrskyä vesilasiin, ajattelet lapsia ja puolisoa
et kykene kertomaan mitä sinulle tapahtui sinulla on paha
olla ja tekemilläsi virheillä et tahdo sotkea omaa, etkä toisten elämää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kannattaa pohtia kohta kohdalta. Itselleni tilanne on aika vieras, mutta muutamaan seikkaan haluaisin kiinnittää huomiota.
”Eräänä päivänä tilanne muuttuu ajattelet, tätäkö tämä onkin elämä, työssäkäyntiä päivittäisiä jatkuvia rutiineita, välillä elämän kohokohtia mutta vain jotenkin puuduttavaa. Sisimmässäsi asuu tyytymättömyys etkä tiedä itsekkään miksi.”
Tämä on yksi osa niitä elämän haasteita joita meille kaikille tulee. Ainakin pitäisi tulla. Kun elämältä ei ole enää mitään odotettavaa, kaikki se on tehty mikä ”pitikin”. Olisi siis aika alkaa tekemään jotain tälle tilanteelle. Pohtia vähän tarkemmin niitä omia arvojaan ja tekemisiään. Mitä jäi tekemättä? Ehkä valittu elämäntapa ei ollutkaan hyvä? Ehkä täällä on jotain tärkeämpää kuin tuo ”kulissi”. Alkaa todellisen kasvun aika.
”Mitään halua ei ole muuttaa toimivaa kotisysteemiä. ”
Tämä on mielestäni se ongelma! Muutoksen tarve on suuri, mutta ei halua (vai ei uskalla, jaksa) muuttaa mitään. Ei etenkään mitään todellista. Yritetään lakaista tarvetta maton alle ja mieluummin sitten haetaan tätä salaisista suhdeseikkailuista? No, moni alkaa juomaan tai ”harrastamaan” tukahduttaakseen tuon tarpeen.
Veikkaan että tuollaisissa tapauksissa se muutoksen tarve on niin suuri, että hetkeksi se tukahtuu tuohon ”jännittävän” seikkailun jälkimaininkeihin, mutta nostaa terhakasti päätään jonkun ajan kuluttua. Kun sitä todellista muutosta ei tulekaan, on taas haettava sitä ”säpinää” jostain.
Niin, kerrasta voi ottaa opikseen ja pysähtyä miettimään, mikä olisi se oikea ja todellinen muutos, mitä teidän elämänne tarvitsee JUURI NYT.
vastata. Hyvin pitkälle samaa mieltä. Tuota muutosta voi hakea yhdessä puolison kanssa vaikka aloittamalla uuden harrastuksen, matkustamalla tms. Tai voi aloittaa esim. uuden harrastuksen tai hankkia uusia ystäviä (siis ystäviä, ei sänkyseuraa) yksin. Kumppanille on hyvä kertoa, missä mennään. Eli että nyt tuntuu, että kaikki on vain tätä yhtä ja samaa ja kaipaa jotakin muutosta. Ei sen tarvitse parisuhdetta kaataa, jos on halu jatkaa yhdessä. Viisas puoliso hoksaa toisen muutoksen tarpeen ja löysää siimaa sen verran, että toinen voi "etsiä itseään" rauhassa. Niin paljon ei kumppanin tarvitse uutta murrosikää elävää puolisoaan ymmärtää tai siimaa löysätä, että hyväksyisi syrjähypyt. Varsinkin, jos vielä lapsia on kuvioissa mukana.
elämään asian kanssa ja ajan mittaan oppii ehkä antamaan itselleen anteeksi, mikäli sitä oikeasti haluaa, mutta turha on hakea synninpäästöä ja putsata omaatuntoaan mahdollisella puolison anteeksiannolla. Eli pitää elää sen tekonsa kanssa, tai tunnustaa ja kestää tunnustuksen tuomat seuraukset ja kantaa vastuu teoistaan. Jos asiasta kertomisen ainoa motiivi on se, että saa ns. omantunnon puhtaaksi, sanoisin sen olevan aika itsekästä.
vaikka elämässä kaikki asiat olisivatkin hyvin. Hän on tyytymätön, eikä itsekään tiedä syytä. Sisällä on tyhjä aukko, jota ei pysty paikkaamaan, täyttämään antamaan sisältöä millään konstilla.
Kokeillaan kyllä kaikkea, syrjähypyistä juopotteluun ja extreme-lajeihin.
Vain yksi on, joka tuon aukon täyttää. Hän on sinun Luojasi, Jeesus. Sinun tulee pyytää Häntä tulemaan sinun sydämeesi.
Hän tulee, kun pyydät. Tämän jälkeen sinun elämässäsi on sisältö, pulppuat iloa ja rakkautta, ja saat olla onnellinen silloinkin vaikka kaikki "maalliset" asiasikaan olisi niin hyvin.
Ihmisellä on luonnollinen Jumalkaipuu, ja sitä yritetään peittää ja korvata vaikka millä. Valitettavasti se ei täyty muulla kuin Jumalalla itsellään.
Tämän jälkeen ei tarvitse pettää itseään eikä muitakaan.
Juu juu, blaa blaa blaa ja AAMEN!
Tämä on mennyt... Tosin sitä laivaseminaaria ei koskaan tullut, mutta muutoin hitsaannuimme yhteen työkaverin kanssa. Fyysisesti emme ole pettäneet, henkisesti senkin edestä... Tilanne nyt... Kolme vuotta kulunut, minä eroamassa, hän miettii suhteensa jatkoa... Suloista sotkua, kyllä...