Ongelmana on suvaitsemattomat vanhempani.
Olen 15 vuotias lukioon menevä kiltti koulutyttö. Tai niin vanhempani luulivat vielä kuukausi sitten. Tein sen virheen, et kerroin äidille kuinka asiat olivat, ettei pojat sillee kiinnosta. Turha niinku miettii mihin meen ja mitä teen. Olen seurustellu jo vuoden vuotta vanhemman kanssa ja tottakai siihen kuuluu kaikki muukin läheisyys. Nukuimme luonani sille sylikkäin ja tietysti äiti ei tajunnut asiaa, mutta mainitsi siitä aamulla. Mua enemmän ärsytti kun ei edes koputtanut jne. Mut näkihän se kun kaulaa oli pikkusen "syöty". Möläytin kun tää mun rakas meni menojaan, että miten asiat on. Nyt hän kuvittelee muuttavansa minua ja valistaa tyhjillä sanoillaan, ei vaan tajua tai älyä et seksiähän on harrastettu jo kauan! Ei edes tiedä miten.
Enpä alkanu luennoimaan aihesta tarkemmin. Tilanne kärjistyi kun tyhjensin tiskikonetta ja sanoin meneväni opiskelemaan isommalle paikkakunnalle ja muutetaan niinku sillee "kämppiksiksi" yhteen. Ilmeisesti isä valisti äitiäni tiskikoneen tyhjennyksen aikana. Äiti nimitteli minua hulluksi ja "pillunnuolija kuule", "hyi saatana miten oikein kehtaat"! Olin et ei ei ei... Ei ole siitä kyse voi hohhoijaa!!!! Isän oli pakko kärjistää tietysti asia jolloin automaattisesti seurasi kipakka puhelinsoitto no kelleppä muulle kuin 2km päässä olevalle toiselle tilalliselle, jonka lespohullu suunnittelee pääni menoksi jotain kauheaa.
Joo, no heillä on kaikki kunnossa ja he tietävät asioista porukoitani enemmän. Mutta hulluksihan ne haukku tietysti nääkin ihmiset. Ongelmana on pieni paikkakunta.
Tilanne on vanhempien osalta tulehtunut. Ainoana tyttönään pitäs edes käyttäytyä kunnolla ja hommata mies joskus. Ei nää niinku edes halua tajuta mitään asiaa. En oikein tiedä mitä tekisin äitini suhteen. Tää on nyt jo tilaamassa kaikkia aikoja psykiatreille ja lääkäreihin varmaan. En tiedä. Mut tilanne on niin onneton, ettei mitään puhettakaan tapaamisista.
Olen hautonut sisälläni 3 pitkää vuotta jo, että kerron kohta viimein, etten ole koskaan ollu kiinnostunu naapurin leikkikaverista, jostain pojasta josta hän on höpötellyt koko pienen ikäni.
"Joonas tulee, mitä Joonas kattoo, se kattoo sua... voi voi" "Menette kohta pussauskoppiin varmaan jäkäjäkä", siis 3 viimisintä vuotta on ollu yhtä helvettiä noitten vihjailujen vuoksi. Se kuvitteli mun kiinnostuneen maitohampaita suusta kiskovasta paksusta pojasta, jolla ei pyöri päässä muuta kuin kärpäset varmaan.
Tää maalaiskylä idylleinen kyllä jää kun haluan oikeasti pois ja pian... Rakas L... tule vaikka väkisin!!
Olen 15 vuotias lukioon menevä kiltti koulutyttö. Tai niin vanhempani luulivat vielä kuukausi sitten. Tein sen virheen, et kerroin äidille kuinka asiat olivat, ettei pojat sillee kiinnosta. Turha niinku miettii mihin meen ja mitä teen. Olen seurustellu jo vuoden vuotta vanhemman kanssa ja tottakai siihen kuuluu kaikki muukin läheisyys. Nukuimme luonani sille sylikkäin ja tietysti äiti ei tajunnut asiaa, mutta mainitsi siitä aamulla. Mua enemmän ärsytti kun ei edes koputtanut jne. Mut näkihän se kun kaulaa oli pikkusen "syöty". Möläytin kun tää mun rakas meni menojaan, että miten asiat on. Nyt hän kuvittelee muuttavansa minua ja valistaa tyhjillä sanoillaan, ei vaan tajua tai älyä et seksiähän on harrastettu jo kauan! Ei edes tiedä miten.
Enpä alkanu luennoimaan aihesta tarkemmin. Tilanne kärjistyi kun tyhjensin tiskikonetta ja sanoin meneväni opiskelemaan isommalle paikkakunnalle ja muutetaan niinku sillee "kämppiksiksi" yhteen. Ilmeisesti isä valisti äitiäni tiskikoneen tyhjennyksen aikana. Äiti nimitteli minua hulluksi ja "pillunnuolija kuule", "hyi saatana miten oikein kehtaat"! Olin et ei ei ei... Ei ole siitä kyse voi hohhoijaa!!!! Isän oli pakko kärjistää tietysti asia jolloin automaattisesti seurasi kipakka puhelinsoitto no kelleppä muulle kuin 2km päässä olevalle toiselle tilalliselle, jonka lespohullu suunnittelee pääni menoksi jotain kauheaa.
Joo, no heillä on kaikki kunnossa ja he tietävät asioista porukoitani enemmän. Mutta hulluksihan ne haukku tietysti nääkin ihmiset. Ongelmana on pieni paikkakunta.
Tilanne on vanhempien osalta tulehtunut. Ainoana tyttönään pitäs edes käyttäytyä kunnolla ja hommata mies joskus. Ei nää niinku edes halua tajuta mitään asiaa. En oikein tiedä mitä tekisin äitini suhteen. Tää on nyt jo tilaamassa kaikkia aikoja psykiatreille ja lääkäreihin varmaan. En tiedä. Mut tilanne on niin onneton, ettei mitään puhettakaan tapaamisista.
Olen hautonut sisälläni 3 pitkää vuotta jo, että kerron kohta viimein, etten ole koskaan ollu kiinnostunu naapurin leikkikaverista, jostain pojasta josta hän on höpötellyt koko pienen ikäni.
"Joonas tulee, mitä Joonas kattoo, se kattoo sua... voi voi" "Menette kohta pussauskoppiin varmaan jäkäjäkä", siis 3 viimisintä vuotta on ollu yhtä helvettiä noitten vihjailujen vuoksi. Se kuvitteli mun kiinnostuneen maitohampaita suusta kiskovasta paksusta pojasta, jolla ei pyöri päässä muuta kuin kärpäset varmaan.
Tää maalaiskylä idylleinen kyllä jää kun haluan oikeasti pois ja pian... Rakas L... tule vaikka väkisin!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
Kyllä vanhempasi rauhoittuvat, kun pidät matalaa profiilia. Mene vain lääkäriin ja/tai psykiatrille, vieläpä vanhempiesi kanssa yhdessä. Lääkäri tulee sanomaan että sinua ei saa syyttää/haukkua seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Nykytietämyksen mukaan seksuaalinen suuntautuminen on biologista, eikä siitä voi "kasvaa ulos". Jos olet kiinnostunut tytöistä niin sitten olet ja sillä sipuli.
Alle 16v ei lain mukaan saa harrastaa seksiä, joten siitä saattavat sinua läksyttää.