Tiedättehän että on olemassa ihmisiä joiden kanssa juttu luistaa niin hyvin että siitä ei ole tulla loppua. On vaan niin helppo keskustella. Ja sitten on niitä joiden seurassa ei yksinkertaisesti ole mitään puhuttavaa, ei tiedä mitä pitäisi sanoa tai jutella.
Olen seurustellu poikaystäväni kanssa vasta aika vähän aikaa, ja jotenkin on alkanut tuntumaan että meillä ei välttämättä niin hyvin kemiat kohtaa.
Kyllähän me jutellaan toki, mutta se on ollu alusta asti joteki pintapuolista. Ei oikein osata toistemme kanssa sen syvällisempiä jutella. Musta se nyt kuuluis kuiteki olennaisena osana parisuhteeseen, keskustella maailman menosta, toistemme haaveista, elämänarvoista jne.
Mies on kyllä luonnostaankin ujon ja rauhallisen puoleinen, eikä puhu jos ei ole asiaa, toisin kun minä naisena.. Välillä hiljaisuus on painostavaa, välillä ei.
Mua harmittaa niin kovin tää tilanne. Kuitenkin tykätään toisistamme paljon ja on ikävä ja halu päästä toisen lähelle jnejne.
Tuli nyt ehkä vähän sekavaa tekstiä.. Mitä tässä pitäisi tehdä. Mun mielestä tää nyt kuitenkin on ongelma. Mutta onko niin suuri että pitäisi suhteen lopettamista harkita?
Olen seurustellu poikaystäväni kanssa vasta aika vähän aikaa, ja jotenkin on alkanut tuntumaan että meillä ei välttämättä niin hyvin kemiat kohtaa.
Kyllähän me jutellaan toki, mutta se on ollu alusta asti joteki pintapuolista. Ei oikein osata toistemme kanssa sen syvällisempiä jutella. Musta se nyt kuuluis kuiteki olennaisena osana parisuhteeseen, keskustella maailman menosta, toistemme haaveista, elämänarvoista jne.
Mies on kyllä luonnostaankin ujon ja rauhallisen puoleinen, eikä puhu jos ei ole asiaa, toisin kun minä naisena.. Välillä hiljaisuus on painostavaa, välillä ei.
Mua harmittaa niin kovin tää tilanne. Kuitenkin tykätään toisistamme paljon ja on ikävä ja halu päästä toisen lähelle jnejne.
Tuli nyt ehkä vähän sekavaa tekstiä.. Mitä tässä pitäisi tehdä. Mun mielestä tää nyt kuitenkin on ongelma. Mutta onko niin suuri että pitäisi suhteen lopettamista harkita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
se riippuu siitä, mihin tyydyt ja mitä haluat. Jos et halua keskustella, ja tiedät, että aina tulevaisuudessakin asiat ovat niin kuin nyt, asia on ok. Jos ei riitä, asia ei ole ok.
Jos jo alkuun tietää, ettei kemiat kovin hyvin kohtaa, mutta tykkää, onko tykkääminen sitten vain pintapuolista tai läheisyydenkaipuuta?
Ei siinä mitään pidä tehdä. Voit vain antaa asian olla ja katsoa, ei tarvitse yhtäkkiä mitään päättää. Sehän se ahdistaa kun itse ahdistaa itseään päättämisellä. Ennen pitkää se selviää varmasti. Ei tarvi yhtäkkiä päättää mitään. Katselee elämää eteenpäin ja on välillä muiden ihmisten ja ystävien kanssa, niin että saa perspektiiviä moneen asiaan. Kotona miettimällä ei mikään kummene. Toisaalta se ei jää lopulta epäselväksikään. Ei voi jäädä sellaista tilannetta, että en tiedä.
Se selviää ajan kanssa. Jos sulle riittää se, niin sitten se riittää. Jos se ei riitä, se ei sitten riitä. Sinä sen parhaiten tiedät. Yleensä se on niin, että silloin kun rakastaa, sitä ei epäile, jos epäilee, silloin asiat on jotenkin muuten. Anna aikaa.