Suhdeiden aloittaminen on minulle todellinen ongelma. Ympärillä pyörii miehiä haitaksi asti.. Olen kiinnostunut vain yhdestä ja vähän yhdestä toisestakin miehestä, mutta en osaa tehdä aloitetta, enkä uskalla kysyä onko heillä ystävyyttä suurempia tunteita minua kohtaan.
Yleensä miehet ovat aina tehneet aloitteen. Edellinen suhde meni pieleen kun olimmekin niin erilaisia emmekä oikein tunteneet toisiamme. Nämä varatut miehet flirttailevat kanssani ja tuovat minulle lahjoja.. uskon että heidänkin takia miehet välttelevät minua, tulevat mustasukkaiseksi jne..
Minulla ei ole siskoja ainoastaan kaksi veljeä jotka eivät koskaan ole seurustelleet eivätkä he pidä siitä että tapailen ketään. Isällä on mielenterveysongelmia ja äidillä toinen mies. Lisäksi ex oli todella mustasukkainen.. en saanut käydä edes kaupassa.
En halua haaremia. Ikää kuitenkin on jo 25. Olen hoikka, suht. kaunis, iloinen ja menestyvä. Eli päälisin puolin kaikki on hyvin. Lisäksi perheeni on hyvin uskonnollinen ja he eivät hyväksy esim. alkoholin käyttöä. Itse käytän silloin tällöin.
Lisäksi pelkään että miehillä on liian suuret odotukset enkä osaa tarjota niille riittävästi mitään. Mulla ei loppujen lopuksi ole kuin muutama hyvä kaveri. Monet ystävyyssuhteet on niitä vain että nähdään jossain jne.. eli pinnallisia suhteita koska en uskalla kertoa heille mitään perheestäni. Haluasin enemmän läheisiä ystäviä.
En edes tiedä pitäisikö sitten miehen alla absolutisti niin kuin sukuni on. Entinen poikaystävä oli näistä uskonnollisista piirestä ja hän oli 23 v. eronnut juppo. Itse en ole uskossa. Eikä sillä oikeastaan ole enää merkitystä tuskin tämä ihastukseni oli oikeasti minusta kiinnostunut.
Yleensä miehet ovat aina tehneet aloitteen. Edellinen suhde meni pieleen kun olimmekin niin erilaisia emmekä oikein tunteneet toisiamme. Nämä varatut miehet flirttailevat kanssani ja tuovat minulle lahjoja.. uskon että heidänkin takia miehet välttelevät minua, tulevat mustasukkaiseksi jne..
Minulla ei ole siskoja ainoastaan kaksi veljeä jotka eivät koskaan ole seurustelleet eivätkä he pidä siitä että tapailen ketään. Isällä on mielenterveysongelmia ja äidillä toinen mies. Lisäksi ex oli todella mustasukkainen.. en saanut käydä edes kaupassa.
En halua haaremia. Ikää kuitenkin on jo 25. Olen hoikka, suht. kaunis, iloinen ja menestyvä. Eli päälisin puolin kaikki on hyvin. Lisäksi perheeni on hyvin uskonnollinen ja he eivät hyväksy esim. alkoholin käyttöä. Itse käytän silloin tällöin.
Lisäksi pelkään että miehillä on liian suuret odotukset enkä osaa tarjota niille riittävästi mitään. Mulla ei loppujen lopuksi ole kuin muutama hyvä kaveri. Monet ystävyyssuhteet on niitä vain että nähdään jossain jne.. eli pinnallisia suhteita koska en uskalla kertoa heille mitään perheestäni. Haluasin enemmän läheisiä ystäviä.
En edes tiedä pitäisikö sitten miehen alla absolutisti niin kuin sukuni on. Entinen poikaystävä oli näistä uskonnollisista piirestä ja hän oli 23 v. eronnut juppo. Itse en ole uskossa. Eikä sillä oikeastaan ole enää merkitystä tuskin tämä ihastukseni oli oikeasti minusta kiinnostunut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan yksinkertaisesti sun pitää tutustua niihin, joista olet kiinnostunut. Älä ala seurustelemaan tai pidä seurusteluna sitä, että menette treffeille. Mene kiinnostuksesi kanssa leffaan, kävelylle, moottoripyöränäyttelyyn tai mihin vaan mitä keksitte/kiinnostaa. Vaikka huvipuistoon :) Ja mielellään myös sellaisiin juttuihin mukaan, mikä kiinnostaa häntä, mutta mistä et itse tiedä mitään. Sun ei tarvitse edetä seksiin ennen kuin olet itse valmis, jos mies ei kykene tutustumaan suhun ilman, että käy kiinni kuin sika limppuun niin tuskin olet kiinnostunut hänestä. Tutustuminen on hirmuisen tärkeää, ei sitä kenen kanssa vaan voi alkaa seurustelemaan. Pitää löytyä yhteistä pohjaa.
Pysy erossa varatuista! Itse en ottais lahjoja vastaan varatulta, se kasvattaa vääriä odotuksia. Opettele sanomaan "Ei".
Isäsi tai veljesi eivät elä sun elämää, vaan sä itse. Jos elät vielä kotona, hommaa oma asunto. Nyt on hyvä hetki kun opiskelijoilta on vapautunut pieniä kämppiä alkukesästä. Mun mielestä miehesi voi olla absolutisti, jos muuten on kiltti ja rehellinen ja kohtelee sua hyvin ja kemiat kohtaavat. Mutta juoppoa älä ota. Sulla on selvästi vaikka mitä tarjota, sen takia ne miehet hyörivät ympärilläsi:"Hoikka, suht kaunis ja menestyvä, iloinen jne" Et silti kauheasti tunnu arvostavan itseäsi, vaikka tajuatkin olevasi monen tavoittelema:)
Mun mielestä voit ihan hyvin puhua perheestäsi. Sinusta ne ihmiset pitävät, et sinä ole yhtä kuin perheesi. Ja helpottaa sitä syvempää tutustumista miehiinkin, kun uskallat olla rehellinen ja aito itsesi. Mä olen ihan varma, että jos ihastuksesi on vapaa, niin pienellä aloitteellisuudella saat taatusti selville, kiinnostatko. Pyydä se joskus kaverina vaikka leffaan tai kahville, sellaiseen paikkaan kuitenkin, että on tekemistä tai pääset helposti pois, jos jutunaiheet loppuu. Siitä se lähtee:) Ystävyyssuhteissa uskoutuminen lisää uskoutumista, ts jos uskallat avautua hieman, toisetkin avautuu. Luota vaistoihisi ja rohkene elää! Ihanaa kesää sulle!