Minun muutamat ystävät aina joskus muistuttelee minua siitä, että pitäisi yrittää enemmän naisrintamalla, sillä olen - yhtään väistelemättä - ollut melko passiivinen.
Syy tähän on se, että minulla on kasvoissa kosmeettinen vamma, jota ei kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta ole saatu täysin sellaiseksi, etteikö se huomiota jossain määrin herättäisi.
Muuten sitten muut osa-alueet menevätkin ainakin keskimääräisten hyväksyttyjen ominaisuuksien sarjaan. Eli, pituutta löytyy 10 senttiä vajaa kaksi metriä ja painokin on kaksikirjaiminen luku. (Toisaalta tuntuu oudolta -näin snadisti yli kolmekymppisenä aikuisena - kuvailla itseään fyysisten ominaisuuksien perusteella. En vieläkään tajua, mitä merkitystä sillä on, onko joku 190 tai 170 tai alle...)
Mutta joka tapauksessa minä diggailen musiikista ja olen itsekin harrastanut musiikkia oikeastaan koko elämäni. Ja olen IT-alalla häslännyt kohta jo 10 vuotta. Tämä oli vain välikaneetti sille, etten siis ole joku keskikaljaa kalsarit jalassa lipittävä, elämään kyllästynyt röhnö. Sanoisin, että erittäin tavallinen kaveri kaikessa tavallisuudessaan...
Pointti, jota tässä nyt haen kautta rantain :) on kai se, että OK... mä hyväksyn sen, ettei minusta tule koskaan jotain äärimmäistä gigoloa, jonka jalkojen juuren naiset pyörtyy - tai jos pyörtyvät, niin syy on ihan toinen kuin palava intohimo. :D Mutta kuitenkin, minä olen aika monta kertaa saanut "päihini" naisia lähestyessä... pahin on varmaan se, että nainen lähtee pois sanomatta sanaakaan - siinä on vaikeeta todistaa olevansa "ihan mukava kaveri" jos puheenjohtaja lyö vasaraa pöytään ennenkuin olen suutani avannut.
Siitä EI toki saisi tehdä itselleen mitään fobiaa ja ei minulla varmaan sellaista fobiaa olisikaan ilman tätä erikoisominaisuuttani (olipas hieno kiertoilmaus). Tällä hetkellä sellainen kuitenkin valitettavasti on ja naisille juttelu (ei nyt puhuta pokaamisesta, koska mulle kelpaa ihan jutteleminenkin) on oikeesti helvetin iso kynnys. Mä en haluaisi, että se on niin iso kynnys.
Kai sitä kiinnostaisi tietää, että mitä naisten mielessä keskimäärin pyörii, kun joku kaveri, jolla on näkyvä vamma tms. yrittää avata keskustelua. Onko se loukkaavaa? Näin olen joskus itse miettinyt ja en oikeasti halua kilttinä ihmisenä ketään loukata.
Sitten saataan joskus osittain pilata omia mahdollisuuksiani sillä, että jännitän ko. asiaa niin paljon, että avausrepliikki kuulostaa lähinnä siltä, että minulla olisi keuhkopöhö.
Yksi naispuolinen kaveri joskus antoi mun kuulla kunniansa, että "ei ketään voi sun naama niin paljon kiinnostaa!" ja mä oikeasti haluaisin uskoa tätä, mutta on se vaan niin vaikeeta.
Mutta ei kai ne naiset muutenkaan perusjamppojen perässä hirveästi juokse, vaan meidän pitäisi tehdä se aloite.
Hmmm... kai mun sitten pitää ottaa vain rohkeasti turpaan ainakin pari kertaa, niin saan taas sen vertailuarvon, missä mennään. Ehkä, jos suhtaudun asiaan tieteellisesti, niin se ei tunnu niin pahalta. Ja kai sitä on mieluummin yksin siten, että on ainakin jotain yrittänyt...
Eli naiset, joskus joku tähän kuvaukseen istuva kaveri yrittää teille jotain joskus sanoa, älkää nyt ihan tyrmätkö mua. :) Tarkoitus on kuitenkin hyvä ja ootte te silti ihania - sanoitte mitä tahansa.
Tässä mentiin vähän veitsenterällä verbaalisesti, mutta kai tästä sen pointin saa esille. Hmmm... :-/
Syy tähän on se, että minulla on kasvoissa kosmeettinen vamma, jota ei kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta ole saatu täysin sellaiseksi, etteikö se huomiota jossain määrin herättäisi.
Muuten sitten muut osa-alueet menevätkin ainakin keskimääräisten hyväksyttyjen ominaisuuksien sarjaan. Eli, pituutta löytyy 10 senttiä vajaa kaksi metriä ja painokin on kaksikirjaiminen luku. (Toisaalta tuntuu oudolta -näin snadisti yli kolmekymppisenä aikuisena - kuvailla itseään fyysisten ominaisuuksien perusteella. En vieläkään tajua, mitä merkitystä sillä on, onko joku 190 tai 170 tai alle...)
Mutta joka tapauksessa minä diggailen musiikista ja olen itsekin harrastanut musiikkia oikeastaan koko elämäni. Ja olen IT-alalla häslännyt kohta jo 10 vuotta. Tämä oli vain välikaneetti sille, etten siis ole joku keskikaljaa kalsarit jalassa lipittävä, elämään kyllästynyt röhnö. Sanoisin, että erittäin tavallinen kaveri kaikessa tavallisuudessaan...
Pointti, jota tässä nyt haen kautta rantain :) on kai se, että OK... mä hyväksyn sen, ettei minusta tule koskaan jotain äärimmäistä gigoloa, jonka jalkojen juuren naiset pyörtyy - tai jos pyörtyvät, niin syy on ihan toinen kuin palava intohimo. :D Mutta kuitenkin, minä olen aika monta kertaa saanut "päihini" naisia lähestyessä... pahin on varmaan se, että nainen lähtee pois sanomatta sanaakaan - siinä on vaikeeta todistaa olevansa "ihan mukava kaveri" jos puheenjohtaja lyö vasaraa pöytään ennenkuin olen suutani avannut.
Siitä EI toki saisi tehdä itselleen mitään fobiaa ja ei minulla varmaan sellaista fobiaa olisikaan ilman tätä erikoisominaisuuttani (olipas hieno kiertoilmaus). Tällä hetkellä sellainen kuitenkin valitettavasti on ja naisille juttelu (ei nyt puhuta pokaamisesta, koska mulle kelpaa ihan jutteleminenkin) on oikeesti helvetin iso kynnys. Mä en haluaisi, että se on niin iso kynnys.
Kai sitä kiinnostaisi tietää, että mitä naisten mielessä keskimäärin pyörii, kun joku kaveri, jolla on näkyvä vamma tms. yrittää avata keskustelua. Onko se loukkaavaa? Näin olen joskus itse miettinyt ja en oikeasti halua kilttinä ihmisenä ketään loukata.
Sitten saataan joskus osittain pilata omia mahdollisuuksiani sillä, että jännitän ko. asiaa niin paljon, että avausrepliikki kuulostaa lähinnä siltä, että minulla olisi keuhkopöhö.
Yksi naispuolinen kaveri joskus antoi mun kuulla kunniansa, että "ei ketään voi sun naama niin paljon kiinnostaa!" ja mä oikeasti haluaisin uskoa tätä, mutta on se vaan niin vaikeeta.
Mutta ei kai ne naiset muutenkaan perusjamppojen perässä hirveästi juokse, vaan meidän pitäisi tehdä se aloite.
Hmmm... kai mun sitten pitää ottaa vain rohkeasti turpaan ainakin pari kertaa, niin saan taas sen vertailuarvon, missä mennään. Ehkä, jos suhtaudun asiaan tieteellisesti, niin se ei tunnu niin pahalta. Ja kai sitä on mieluummin yksin siten, että on ainakin jotain yrittänyt...
Eli naiset, joskus joku tähän kuvaukseen istuva kaveri yrittää teille jotain joskus sanoa, älkää nyt ihan tyrmätkö mua. :) Tarkoitus on kuitenkin hyvä ja ootte te silti ihania - sanoitte mitä tahansa.
Tässä mentiin vähän veitsenterällä verbaalisesti, mutta kai tästä sen pointin saa esille. Hmmm... :-/
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kylläpä harmittaa puolestasi ettet ole edes mukavaa juttuseuraa löytänyt, sillä huumorintajusi on mahtava. :) Tykkään miehistä jotka käyttävät esim hymiöitä, jopa tekstiviesteissä, se on mukavaa. :) Ja muutenkin isot alkukirjaimet, pilkut ynnä muut kertovat huolellisesta ihmisestä, aina plussaa.
Itsellänikin tavallansa sama ongelma ettei seuraa löydy, naamssani on vain se vika että olen pahuksen ruma, kaikki piirteet on keskittyneet postimerkin kokoiselle alueelle tuossa jossain keskellä. Olen vähän pullukkakin, mutta elämäntaparemontin jälkeen (tupakka, viina ja karkit pois) olen laihtunut ja tullut iloisemmaksi ihmiseksi. Ennen, myönnän vaikkakin vähän häpeillen, ajattelin aika pahaa "poikkeavista" enkä halunnut edes keskustella huomiota herättävien ihmisten kanssa. Vasta nyt, 27-vuotiaana on vähän maailma avartunut ja voin nähdä metsä puilta, niin sanoakseni.
Yksi hyvä vinkki johon uskon lujasti: baarista et hyvää puolisoa löydä. Tottakai poikkeuksiakin on, mutta yleisesti voisi ajatella että mimmit jotka pyörii baarissa miehien perässä (ei siis muuten vaan), kaipaavat vaan ilmasia paukkuja tai yhden yön juttuja. Hyvät puolisot löytyy yleensä tavalla tai toisella samoista kaveripiireistä tai kouluista, työpaikoilta jne.
Jos tähän nyt kunnolla vastauksia tulee, moni varmasti sanoo että epävarmuutesi heijastuu tähän toiseen ihmiseen jne, mutta mielestäni se on hölyn pölyä. Et ole kerta kaikkiaan vaan tavannut vielä mukavaa ihmistä. No, jos aloituksesi kuulostaa keuhkopöhöltä niin onhan sekin aika paha juttu.. :D Mutta missä olet yleensä tehnyt puheen aloituksia? Baarissa vai? Vähän paha paikka syvälliseen keskusteluun.
Mjaa, mitäs sitä sitten sanois tai neuvois. En nyt keksi mitään. Pitäisi mennä nukkumaan, olen eronnut tosi pitkästä suhteesta vasta kuukausi sitten, enkä ole vieläkään ihan sisäistänyt tätä yksin oloa, ei sovi mulle sitten tippaakaan. En voi kun hämmästellä näitä ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä ja menevät aina yksin nukkumaan ja kokkaavat vain itselleen. :( Masentava ajatus. Mutta jos ei tee itse mitään sen eteen että voisi löytää uuden kumppanin, on vain kärsittävä tekojensa (tai lähinnä niiden puuttumisen) seuraukset. Yksinäisyyttään voi varmasti hiukan hälventää esim chattailemalla.
Toivon sulle kuitenkin pelkkää hyvää, toivottavasti löydät kivoja ihmisiä vaikka tätäkin kautta. Mua ei sun kosmeettiset haittais jos saisin heti rehellisesti kuulla mikä sen on aiheuttanut; olen utelias luonne, ja jos en saa tietää jotain asiaa, kihisen uteliaisuudesta ja sitten menee kaikki muut asiat ihan ohi. :)
Itseänikin alkoi hymyilyttävään jo ennen kuin olin kunnolla tekstin lukemista edes aloittanut, ja mietin että mieliHYVIN voisin pitää mahdollisena että edes tutustuisin sinuun paremmin ainakin tekstisi perusteella. Olet huumorintajuinen, selvästi omaat tunneälyä, olet todella mukavan ja kiltin kuuloinen, todennäköisesti otat naisen huomioon aivan eri tavalla kuin suurimmat osat muut miehet.
Ulkonäkö ei ole prioriteettini miehen valinnassa, mutta toki se on plussaa. Valitettavasti baarissa isken silmäni yleensä mieheen jotka näyttävät hyvältä, mutta sehän on ihan luonnollista. Heistä olen alussa oikeasti kiinnostunut. Mutta tietysti se on tyypillinen virhe, sillä jos elämä on jotakin opettanut, se on että ne jotka eivät ole yleensä naisten suosiossa, eivätkä mahdollisesti ole ollutkaan, ja joita on mahdollisesti kiusattukin, on parhaimpia miehiä. Sillä vain he oikeasti kunnioittavat naista, ja osaavat arvostaa heitä. Myös yhdessä olo ja naisen läheisyys on aivan erilaista heille, jotka eivät ole siihen tottuneet. :)
Mutta toivotan todella paljon onnea naisen etsintään, voisit yrittää myös netin kautta bongata jonkun naisen, jos oikeassa elämässä naiset eivät ole kiinnostuakseen. Kun kohtaat ihanan naisen, jolla on mahdollisesti samanlainen historiakin, voitte vaihdella kuvia ja miettiä, voisitteko tavata.
Rakkaudentäytteistä kesän loppua! ;)
Miksi ihmeessä se tuntuisi naisesta loukkaavalta jos miehellä on kosmeettinen vamma? Jos tuntuu, niin silloin on naisella korvien välissä joku paljon isompi vamma. :-)
Näkyvät kasvovammat kyllä saattavat ensisilmäyksellä hätkähdyttää ja huomio kiinnittyä siihen, ja ehkä joku menee hämilleenkin kun ei tiedä kehtaisiko kysyä mistä tuo on tullut tms. Mutta jos nyt pääsee vähänkin jutun alkuun, niin senhän voi mainita lyhyesti jossain luontevassa välissä ja sitten taas keskittyä juttelemaan mukavia. Tekstisi perusteella vaikutat fiksulta ja sanavalmiilta jampalta, joten turha ujostelu pois vaan niin hyvin menee.
Tulee mieleen yksi urheiluharrastuksen kautta tapaamani mies, jonka kasvot olivat palaneet pahasti jossain onnettomuudessa ja niissä oli paljon arpikudosta. Ensijärkytyksen jälkeen huomasi kuitenkin nopeasti että hän on tosi mukava ja iloinen tyyppi, ja naisasiatkin taisivat sujua ihan hyvin. Itsekin olisin voinut ehkä kiinnostua, mutta seurustelin siihen aikaan. Eli rohkeasti vaan, lykkyä pyttyyn. Se ystävättäresi oli ihan oikeassa, ei sun naama niin paljon kiinnosta! :-)
Dear Augie76, vaikutat olevan sinut itsesi kanssa. Se on tärkein lähtökohta. Ja osaat suhtautua itseesi huumorilla, mikä tekee elämästä helpompaa. Olet varmaan tietyllä tavalla näyttävä kaveri (pituutesi ja mainitsemasi kasvo-juttu), eivätkä (sinua tuntemattomat) naiset osaa aluksi oikein suhtautua sinuun.
Sinun pitäisi jollain tavalla pystyä osoittamaan itseäsi kiinnostavalle naiselle, kuka olet. Varsinkin jos olet muutenkin luonteeltasi passiivinen ja vielä joku it-nörtti, niin siinä vaaditaan kärsivällisyyttä itsensä ja naisten suhteen. Pitää vaan jaksaa yrittää. Ajattele, että jokainen torjunta on lähempänä maalia, eli sitä omaa naistasi, jota etsit.
Pakko todeta, että todella huonoa käytöstä naisilta, jos he lähtevät pois sanomatta sanaakaan! Eikö ihmisiä kasvateta enää ollenkaan??? Todella loukkaavaa, mutta siihen ei kannata jäädä rypemään, heidän kypsymättömyyttään se on, ei sinun. Yritä säilyttää positiivinen asenteesi tuollaisista tontuista huolimatta!
Tuo mainitsemasi "turpaanottaminen" on ihan varteenotettava vaihtoehto. Myös ihmissuhteita kannattaa treenata. Sillä tavoin oppii tuntemaan oman/t arvonsa ja hyväksymään sen, että me ihmiset ollaan erilaisia.Toivottavasti et kuitenkaan kyynisty.
Mielestäni siis kyse ei ole siitä, että sinä et kelpaisi tms, vaan että se oikea ei ole tullut vielä vastaan.
Kyllä sä vielä sen oikeasi löydät. Rutkasti onnea kehään :-)
No ei tietenkään ole ainakaan loukkaavaa.
Jouduin työputkessa (3kk:n proge) nilkkasukkiani myöden kahlaamaan jacuzziporevedessä,ns.
Sellaista pintafeidausta sinne sun tänne,että kyllästyin maskaroihin ja nyt etsin runousnurkkaa.
Moi. Mulla on yksi mieskaveri, jolla on ihan suosiota naisten keskuudessa, se on hauska ja sellanen flirtti tyyppi. No, siis ei mikään naisten naurattaja sillee... Vaan siis rento, mukava, rohkeesti juttelee, ja kyl sä tiiät.
No, mutta puol naamaa peittävä "kosmeettinen vamma" sillä on naamassa, eikä se nyt muutenkaan mikään prinssin näkönen ole, vaan ihan sellanen tavallinen pulliainen. Jotenkin vaan kun se alkaa juttelemaan eikä itte jotenki milläänlailla koskaan häiriinny: ja kyllhähän sellasta alussa väkisinki kattoo pitempään, niin hetken päästä: ei muista koko asiaa.
Eikä kukaan nyt siitä ole loukkaantunut tai mitään, että joku... No, mä en ihan ymmärrä tota sun juttua, mutta että ei, kyllä helvetin isolla kosmeettisella haitalla voi olla ilmeisestikin ihan suosittu mies, ja varmaan jokainen on pakkeja saanut: minäkin, vaikkei ole mitään kosmeettista häiriöö, olen hyvännäkönen ja todella usein yritetään iskeä muuten. Kaikkia vaan ei saa, ja ei sillä, että tarviskaan. Sellasta se.
Tossa tulikin jo ihan hyviä pointteja. Ja mitä tuohon pintaliitoon tulee, niin se ei minua kiinnosta ollenkaan. Mun mielestä paras tapa viettää aikaa jonkun kanssa on se, että päästään keskustelussa johonkin syvemmälle kuin pintapuoliseen lätinään. Mieli on kuitenkin aika seksikäs vipstaaki... jos joku on ulkoisesti kaunis ja sisäisesti huttua, niin eihän siitä tule yhtään mitään.
Mun pitää pikkuhiljaa yrittää aktivoitua - siis en niinkään, että lähtisin "pokaamaan" ketään, koska en itse oikein puhtaaseen pokaamiseen usko. Mutta lähinnä siis siten, että edes saisin muutaman sanan vaihdettua jonkun naisen kanssa. Niinkuin sanoin, niin ystäväpiiriin lukeutuu muutama erittäin hyväkin naispuoleinen ystävä ja joistain asioista naisten kanssa puhuminen on todella paljon luontevampaa kuin miesten kanssa. Ehkä se oma lähestyminen onkin enemmän sitä kaveripohjalta lähestymistä ja sitten jos jotain on tapahtuakseen, niin sitten se tapahtuu.
Joka tapauksessa, ei viitsisi koko loppuelämää yksinkään elellä, koska ei tämä aina herkkua ole. Ja omaksi häpeäkseni voin sanoa, että jos jotain haluaa oikein kovasti, muttei siihen uskalla niin se syö hirveän määrän energiaa.
Pitää yrittää oppia spottaamaan niitä kivoja tyttöjä ja mennä vaan rohkeasti juttelemaan. Miten se voikaan tuntua niin isolta harppaukselta... aikuinen mies ja näin ujo. :)
Kuules, on meitä sellaisiakin ihmisiä, jotka pitävät arpia ja muita elämän jälkiä todella viehättävinä ja puoleensa vetävinä! Lempikohtani omassa miehessäni ovat juuri hänen arpiset kätensä, erään onnettomuuden jäljiltä. Niitä voisin ihailla vaikka tuntikaupalla kerrallaan! Itsellänikin on kasvoissa näkyvä arpi. Pidän siitä niin paljon, ettei tulisi mieleenkään hioa sitä pois! Ja koska se ei häiritse minua, niin se ei häiritse muitakaan. Kyselyjä arvesta kuulen vain erittäin harvoin, silloinkin usein lasten suusta. Kasvojani pidetään hyvin kauniina, nuorempana olen tehnyt myös mallin töitä. Minusta arpeni on kuin luomi, osa minua.
Ujoutesi ymmärrän hyvin. En ole itse ikinä lähestynyt miestä, eikä onneksi tarvitsekaan, kun olen varattu. Uskallusta ei vaan ole...
Anna hyvien puolien sinussa puhua omasta puolestaan. Usko pois, kauniita miehiä ei Suomen maassa ole tarjottimella. Joten naisilla on herkät tuntosarvet muillekin asioille, esim. miten kohtelet heitä, vaikutatko rehdiltä tyypiltä, jne. Seksikäksin voi olla olematta päällekäyvän komea.
Mutta totta puhut että sinun pitää tulla ulos passiivisuudesta ja antaa jonkun erityisen naisen ymmärtää että oot markkinoilla ja kiinnostunut! Mikään ei imartele naista niin paljon kuin ymmärrys että olet kiinnostunut vain hänestä. Kuka tietää mitä voi kehkeytyä.
Ja pakkeja saa sinkku markkinoilla joka ikinen, nuori, vanhempi, kaunis ja ruma. Jokaisen on ne iskut totuttava sietämään. Tsemppiä!
mikä sun naamas o?
Nettitreffailu on ehkä helpommin lähestyttävä asia kuin julkinen lähestyminen. Valitettavasti olen kyllä huomannut, että aina kun mainitsen asiasta hiemankin (en siis pullistele ja liioittele mitään, vaan kerron rehellisesti niinkuin asia on), niin yhteydenotot katkeaa tasan siihen.
Joskus se on ihan ok ja joskus se on taas vähän mälsää. Ehkä yksinäisyys aina korostuu näin kesällä lomien aikana. En tiedä, että miten suuri painoarvo sille pitää elämässä antaa, että herättääkö mitään tunteita vastakkaisessa sukupuolessa, mutta... onhan se silti fakta, että ns. hyväksytyksi tuleminen nostaa aina itsetuntoa ja muutenkin yleistä fiilistä.
Toki voi olla, että mulla on nyt sellainen ketsuppipulloefekti päällä, että kun se siitä avautuu, niin sitten taas mennään ja kovaa. Ainakin toivon näin käyvän ja toivossa on hyvä elää.
Siihen asti soittelen vaikka kitaraa ja yritän keksiä jonkun hienon kappaleen. :)
Kuuleppa, minusta sie kuulostat tosi rennolta ja fiksulta ja huumorintajuiselta mieheltä! Varmasti itse en ainakaan sinua häätäisi pois, jos juttelemaan tulisit! Ei sillä ulkokuorella todellakaan loppupeleissä väliä ole..tärkein se sisin. :)
Meillä kaikilla on omat pienet ongelmamme ja fyysiset haittamme.
Miksi harrastat nettideittailua? Siis kun itselläni syyrin ongelma parisuhdemarkkinoilla on kantamani genitaaliherpes ja siinä se paskamaisin puoli on kun joku tulee tekemään tuttavuutta ja vaikka itsekkin olisi kiinnostunut niin koskaan ei voi tietää toisen suhtautumista ongelmaani kun sen kertomisen aika tulee. Sinun tapauksessasi naamassa sijaitseva haitta varmasti näkyy ja ajaa välittömästi pois ne yksilöt jotka kokisivat sen häiritsevänä. Siten voit tietää että ne jotka jää hyväksyvät sinut ja ongelmasi.
Itse ainakin toivon ja uskon että joskus vielä jonkun kanssa kolahtaa niin kovaa että tällaiset pikku ongelmat ei paljoa hidasta=)
En voi sanoa harrastavani nettideittailua. Tai siis toki olen kirjautuneena pariin palveluun - myös tänne - mutta en nyt koko toivoani pistä tänne. Nettideittailuhan ajatuksena on loistava; ihmiset kirjoittelevat toisilleen ennekuin ehkä tapaavat ja sitten tapaamisessa saattavat vaikuttaa muutkin tekijät ihastumiseen kuin pelkkä ulkoinen olemus.
Ja koska olen niin tyhmä tai rehellinen, niin en netti-ilmoituksissakaan oikeastaan valehtele paljoakaan. En tosi maalailekaan, että "täällä ihan hirveä mies tarjolla... mwahahahahaa!", mutta kerron kuitenkin miten asiat ovat.
Just mietin, että miten monta viestiä olen saanut about 4kk aikana ja niitä on tainnut tulla jotain 4-5 kappaletta. Viestejä olen varmaan lähettänyt muutamia kymmeniä (ihan kaikille en viestejä laita, koska se taas alkaisi vaikuttaa aika erikoiselta... otan yhteyttä niihin profiileihin, joissa on joku koukku) ja niihin on vastattu yhden kerran. :) Eli, nettideittailu on kyllä omiaan tekemään varmasti monista kyynisiä ja itse en viestejä juuri enää lähetäkään; kunhan pidän profiilia siellä passiivisesti lojumassa.
Mä oon vähän sellainen kaveri, että oma "hyvyyteni" ehkä pääsee valloilleen vasta sen jälkeen kuin alkushokki on mennyt, joten kai se on ruvettava miettimään taas jotain uutta harrastusta tms. Jos se olisi vaikka luonnollisempi tapa tavata joku kuin baari tai netti, joissa molemmissa mielestäni vallitsee aika kovat arvot. :-/
Mutta en halua katkeraksi ryhtyä, koska tiedän että on olemassa ihania naisia. Ja jos sanontaa "one in a million" soveltaa, niin niitä on Suomessakin 5-6kpl ja globaalisti n.6000 :). Kyllä tuosta massasta luulisi todennäköisyyden lakien mukaan ainakin yksi löytyä minullekin. :P
Siis niitä "one in a million"-naisia on suomessa se about kolme ja mualimalla 3000. :)
Eliminoin edellisessä viestissä kaikki miehet maapallolta. :D
sanakääntein kirjoitettu teksi...lykkyä pyttyyn!! =)