Vanhempani jo iäkkäitä, milloinkaan ei tiedä mikä päivä on se viimeinen tavata heitä. Itse olen mahdollisuuksien mukaan auttanut ja hoitanut asioitaan milloin ovat apuani tarvinneet.
Sisareni (psykologiaan erikoistunut sairaanhoitaja) ei juurikaan pidä yhteyttä vanhempiinsa vaikka samassa kaupungissa asuukin. Ex-miehensä äitiin ja täteihin pitää kyllä yhteyttä. Ehkä osansa silläkin, että ex-miehen suku on varakasta, omansa eivät niinkään.
Minusta tuntuu pahalta, että niin paljon kuin vanhempani kaipaavat sisartani, ei häneltä liikene aikaa. Parhaillaan on pitkällä sairaslomalla (ei mitenkään estä liikkumista ja ihmisten tapaamista) eikä sen kestäessä ole kertaakaan edes käynyt vanhempia katsomassa. Saatikka soittanut. Pahin pettymys oli äidilläni kun hän täytti 85 vuotta. Juhlat järjestettiin minun luonani (isommat tilat), kaikki lähisukulaiset kutsuttiin juhliin. Vaan kuka puuttui? Rakas sisareni tietenkin. :( Juhlathan eivät olleet sinä "oikeana" päivänä, vaan päivää aiemmin. Edes "virallisena" päivänä, joka sattui sunnuntaiksi, ei sisareni käynyt äitinsä luona. Vasta viikolla, satunnaisena mitäänsanomattomana arkipäivänä käväisi, vei kukkakimpun, istui tunnin ja lähti. Silloinkin sisareni oli sairaslomalla, joten työkiireitä ei voinut syyttää.
Miksi siis suku on pahin???
Olen aivan varma siitä, että kun vanhemmistani aika jättää, on sisareni kärkkymässä perintöä. No, sitä ei paljoakaan ole, joten pitkää riitelyä emme saa aikaan. Mutta...isäni myi jokin aika sitten veneensä koska äitini ei enää kykene veneilemään. Autoin isääni kaikin tavoin, saatoimme isälle rakkaan veneen uuteen elämään uudelle perheelle viikko sitten. Sisareni ei edes tiennyt myyntiaikeista, eikä näinollen tiedä että vene ylipäätään on myyty. Henkisesti valmistaudun jo siihen, että joudun tuomituksi myyntirahojen "hukkaamisesta". Tosiasiassahan ne kaikki rahat kuluvat äitini lääkärikäynteihin ja hoitoihin. Isä kun haluaa rakkaimmalleen vain parasta. Näinhän sen pitää ollakin!
Vaan kun...ajan myötä, kun siskolleni selviää veneen myynti, niin kuvittelee rahojen päätyneen minulle, koska kuitenkin olen niin paljon heihin yhteydessä. :(
Miten ihmeessä voisin siskoni saada tajuamaan, että pitäisi yhteyttä vanhempiinsa niinkauan, kuin he vielä ovat olemassa??? Jos edes kerran kuukaudessa kävisi (tai edes soittaisi!), tietäisi mitä heille kuuluu ja miten voivat. Äitini sairauden hoito ei todellakaan ole ilmaista, mutta ryöstäjän maineen tiedän saavani. Vaikken ole muuta tehnyt kuin tukenut isääni hänen luopuessa rakkaasta harrastuksestaan.
Miksi siis suku on pahin...?
(mietteitä näin yöllä..."sudenhetkenä"...)
Sisareni (psykologiaan erikoistunut sairaanhoitaja) ei juurikaan pidä yhteyttä vanhempiinsa vaikka samassa kaupungissa asuukin. Ex-miehensä äitiin ja täteihin pitää kyllä yhteyttä. Ehkä osansa silläkin, että ex-miehen suku on varakasta, omansa eivät niinkään.
Minusta tuntuu pahalta, että niin paljon kuin vanhempani kaipaavat sisartani, ei häneltä liikene aikaa. Parhaillaan on pitkällä sairaslomalla (ei mitenkään estä liikkumista ja ihmisten tapaamista) eikä sen kestäessä ole kertaakaan edes käynyt vanhempia katsomassa. Saatikka soittanut. Pahin pettymys oli äidilläni kun hän täytti 85 vuotta. Juhlat järjestettiin minun luonani (isommat tilat), kaikki lähisukulaiset kutsuttiin juhliin. Vaan kuka puuttui? Rakas sisareni tietenkin. :( Juhlathan eivät olleet sinä "oikeana" päivänä, vaan päivää aiemmin. Edes "virallisena" päivänä, joka sattui sunnuntaiksi, ei sisareni käynyt äitinsä luona. Vasta viikolla, satunnaisena mitäänsanomattomana arkipäivänä käväisi, vei kukkakimpun, istui tunnin ja lähti. Silloinkin sisareni oli sairaslomalla, joten työkiireitä ei voinut syyttää.
Miksi siis suku on pahin???
Olen aivan varma siitä, että kun vanhemmistani aika jättää, on sisareni kärkkymässä perintöä. No, sitä ei paljoakaan ole, joten pitkää riitelyä emme saa aikaan. Mutta...isäni myi jokin aika sitten veneensä koska äitini ei enää kykene veneilemään. Autoin isääni kaikin tavoin, saatoimme isälle rakkaan veneen uuteen elämään uudelle perheelle viikko sitten. Sisareni ei edes tiennyt myyntiaikeista, eikä näinollen tiedä että vene ylipäätään on myyty. Henkisesti valmistaudun jo siihen, että joudun tuomituksi myyntirahojen "hukkaamisesta". Tosiasiassahan ne kaikki rahat kuluvat äitini lääkärikäynteihin ja hoitoihin. Isä kun haluaa rakkaimmalleen vain parasta. Näinhän sen pitää ollakin!
Vaan kun...ajan myötä, kun siskolleni selviää veneen myynti, niin kuvittelee rahojen päätyneen minulle, koska kuitenkin olen niin paljon heihin yhteydessä. :(
Miten ihmeessä voisin siskoni saada tajuamaan, että pitäisi yhteyttä vanhempiinsa niinkauan, kuin he vielä ovat olemassa??? Jos edes kerran kuukaudessa kävisi (tai edes soittaisi!), tietäisi mitä heille kuuluu ja miten voivat. Äitini sairauden hoito ei todellakaan ole ilmaista, mutta ryöstäjän maineen tiedän saavani. Vaikken ole muuta tehnyt kuin tukenut isääni hänen luopuessa rakkaasta harrastuksestaan.
Miksi siis suku on pahin...?
(mietteitä näin yöllä..."sudenhetkenä"...)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sukuaan ei voi valita ja kaikki pakollinen on pahasta. Toisille enemmän, toisille vähemmän.
Tiedätkö tarkemmin syyn sisaresi pitkään sairaslomaan, koska jos kyse on jostakin vakavammasta hän saattaa tietoisesti välttää lähimmäistensä kohtaamista hänelle kipeän asian takia ja haluaa hoitaa itseään ihan rauhassa. Kukaanhan ei huvikseen jää töistä pois sairastelemaan ja taustalla voi olla jokin pitkäaikainen uupumuskin, jonka vuoksi sisaresi voimat eivät ole muutenkaan riittäneet enää ihmissuhteiden ylläpitämiseen.
Ollessani vakavan työuupumuksen takia puoli vuotta pois töistä kohtasin sinunlaistasi asennetta lähiomaisiltani, mikä satutti minua ja pysyttelin heistä siksi kaukana. Koska en kulkenut pää kainalossa tai maannut sairaalassa lähiomaisteni oli vaikea hahmottaa sairastumiseni laatua ja herkästi heiltä lipsahtikin sama mitä sinulta "on aikaa tehdä sitä tai tätä". Hah, hyvä jos pääsin aamuisin sängystä ylös ja uskomaan uuteen päivään. Isot juhlat olisivat musertaneet minut alle aikayksikön, enkä siis osallistunut niihin.
Koska vaikutat tunteelliselta ja välittävältä ihmiseltä tee aloite ja käy vähän haistelemassa ilmapiiriä hänen luonaan. Sisaresi saattaa yhtä lailla kaivata sinun huomiotasi, koska ei itse ehkä jaksa mitään. Jos sinä haluat ymmärtää häntä, niin ehkä hän saa siten myös rohkeutta ja tahtoa olla enemmän läsnä myös teidän perheenkin parissa. Juttusi kun ei kerro onko äitisi syyllistävää tyyppiä ja sisaresi haluaa suojella itseään??!!
Hienoa, että pidät vanhemmistasi huolta!
Onko siskollasi joku syy, miksi ei tapaa vanhempiaan? Keskustele hänen kanssaan asiasta. Ehkä tilanne voi ratketa, kun tiedät syyn ja keskustelette.
Älä sure venerahojen "katoamista", voithan säästää kuitit ja tiliotteet, jotta voit myöhemmin selvittää siskollesi minne rahat ovat kadonneet. Kannattaa olla tarkkana jotta perinnönjako aikanaan sujuu ilman riitoja.
Meillä on parhaillaan perinnönjako kesken ja huh, mitä meininkiä. Osa perillisistä tuntuu jättäneen aivot narikkaan ja silmät kiiluen himoitsevat sitä ja tätä.
Hyvää vointia sinulle ja vanhemmillesi.
voi pakottaa tapaamaan sukulaisia,itse en käy koska joudun kohtaamaan riidanhaluisia alkoholisoituneita sisaruksia.
En voi pilata omaa elämääni,sillä minullakin on lapsia,pitää heistä huolehtia.
Mielummin ole erossa,kun kuuntelen inhottavia juttuja,juoppojen suusta.
erikoistuta psykologiaan vaan psykiatriaan........
kun yksi haluais kahmia muiden perintöosan, ei perimiseen yhteyden vähyys vaikuta vaan laki
Minulla oli ystävätär, joka oli juuri samaa lajia kuin sinä. Hän oli aivan varma monesta asiasta, mitkä hänen miehensä mielessä liikkuvat.
Aivan kuten sinäkin olet aivan varma, että sisar on kärkkymässä perintöä.
Tämä ystävä vain uumoili uskottomuutta.
Ystäväni ei uskonut koskaan miehen puheita, koska oli mielessään käynyt jo keskustelut läpi. Ja koska mies ei noudattanut ystäväni käsikirjoitusta, oli ystävä varma, että mies valehtelee. Miehen olisi pitänyt ymmärtää vastata niin kuin vaimo oli olettanut.
Mitään todisteita ei ollut, eikä niitä koskaan tullutkaan, mutta silti vaimo otti eron, koska ei enää luottanut mieheensä. Tämä oli aika lailla hämmästynyt, sillä hän ei todellakaan ollut käynyt vieraissa.
Ei siinä auttanut muiden vakuuttelut ja avuntarjoukset, vaimo pilasi avioliiton ihan vain sillä luulolla, jonka oli itselleen kehittänyt. Hän ennakoi kaikenlaisia tianteita, ja kun ne eivät toteutuneet kuten hän oli ajatellut, sai hän vettä myllynsä taas.
Samaa nyt ajattelen sinusta. Et kai vain kehittele myrskyä vesilasiin? Kyllähän sisaresi varmasti ymmärtää, että isä tarvitsee rahansa itse, vaikka veneestä tulisi isompikin summa. Eivät eläkkeet niin kovin hurrattavia ole. Itsekin annat ymmärtää, että kovin varakkaita vanhempasi eivät ole. Sairaus maksaa.
Puhelimessa on kaksi päätä, joten vanheempiesi luona olessasi voit muistuttaa, että soittaisivat siskollesi. Jos vanhempasikaan eivät pidä yhteyttä, niin syy ei voi kokonaan olla siskosi.
Älä turhaan ennakoi tulevia riitoja, sillä silloin voit olla varma, että ne myös puhkeavat.
Minulle tuli samanlaisia ajatuksia. Tuntuu, että tehdään ja ennakoidaan tulevia ongelmia. Jokainen lapsi muodostaa vanhempiinsa oman suhteen ja toimii sen mukaan. Vuorovaikutus ei ole yksisuuntaista, vaan myös vanhemmat vaikuttavat suhteeseen.
Minulle tuli alkuperäistä tekstiä lukiessa ajatus, että pahimmillaan "huolehtiva" sisko saa aikamoisen riidan aikaiseksi vanhempien kuoltua. "Minä vanhemmat hoidin, ja sinä et välittänyt ollenkaan. Nyt olet vain perintöä hakemassa."
Jokaiselle on tärkeää, että huolehtii vain omista asioista ja jättää muiden puutteet heille itselleen.
Minusta sinä "kuvittelet siskosi kuvittelevan" ja "olet aivan varma jo asioista, joita EI OLE vielä tapahtunut" sekä TIEDÄT jos siskosi reaktion venerahjen käytöstäkin.
MISTÄ TIEDÄT?
Miksi ei siskosi käynti syntymäpäivänä kelvannut, kun se tapahtui"mitään sanomattomana arkipäivänä"?
Miksei siskosi viihtynyt siellä kauempaa?
Miten siskoasi on kohdeltu lapsuudessa?
Mikseivät vanhempasi soittele siskollesi, mksi siskon pitäisi pitää yhteyttä, jos vanhemmatkaa eivät sitä tee?
Monta kysymystä, vailla vastausta. Ehkä siskosi voisi vastata niihin , niin kuin asiat ovat, ilman, että sinun tarvitsee "luulla, tietää, olla varma ja kuvitella" vastaukset.
Siskollasi on omat syynsä toimintaansa. Ei kaikille vanhemmat ole koko elämä.
On oikein, ettei koko elämäänsä roiku ja hoivaa vanhempiaan, jos sille ei ole mitään edellytyksiä.
Luepas vaikka tuo alempi "otin eron äidistä" keskustelun, niin ymmärrät, että asioilla on puolensa.
Kiitos kommenteista. Niin hyvistä kuin "huonoistakin".
Aivan totta, että puhelimessa on kaksi päätä. Isä toki soittelee tyttärelleen kysellen kuulumisia, varsinkin jos on lapsenlapsiltaan (pitävät yhteyttä enemmän kuin äitinsä) kuullut jonkin asian olevan "hullusti". Äiti ei pysty heikon kuulonsa vuoksi puhelimessa kommunikoimaan.
Äidin syntymäpäivään viitaten, "mitään sanomaton arkipäivä" ei ollut äidille juuri SE päivä, jolloin hän sisartani odotti. Käynti kelpasi Äidille, enhän missään toisin väittänytkään. Itsestäni tuntui pahalta nähdä Äidin kosteat silmät hänen todetessaan, ettei vanhempi tytär tullutkaan. :( Alkuviikosta kun poikkesin (Äidin syntymäpäivä oli sunnuntai), Äiti hyvin murheellisena luuli, ettei sisareni muista häntä lainkaan koska ei tullut edes "sinä oikeana päivänä". Ja KYLLÄ, Äiti oli erittäin onnellinen siitä sisareni käynnistä. Se ei kuitenkaan poista sitä Äidin pettymystä ja pahaa oloa juuri niistä hetkistä jolloin Äiti ODOTTI vanhimman tyttärensä käyntiä. Kuten aloituksessa sanoin: koskaan ei voi tietää, milloin on viimeinen päivä nähdä heitä.
Siksi myös ihmettelen sisareni käytöstä, koska hän työkseen auttaa muita ihmisiä myös samanlaisten ongelmien kanssa. Kuvittelisin, että näkisi myös oman toimintansa Äidin silmien kautta. Tällaistahan hän myös käsittääkseni käsittelee omien asiakkaidensa kanssa (psykiatriaan erikoistunut, aivan oikein, lyhenne "psyk." hänen tittelissään vaan tuli väärin laitettua).
Uupumuksesta ei hänen kohdallaan ole kyse, tiedän hänen sairaslomansa syyn.
Enkä aio ottaa sädekehää itselleni vanhempieni auttamisesta. En ole siitä myöskään elämäntehtävää itselleni ottanut. Minulla on myös oma perhe ja oma elämä. "Mahdollisuuksien mukaan" - kuten aloituksessa mainitsin, tarkoittaa myös sitä, etten ole 24/7 lähtövalmiina jättäen kaiken muun. :)
Lähinnä aloituksessani tarkoitin sitä, että miksi sisareni aiheuttaa omalla itsekkyydellään vanhemmilleni pahaa mieltä??? Ja todellakin, koko ikänsä ollut hyvin itsekäs ja dominoiva kaikkia/kaikkea kohtaan. Heittäytyy marttyyriksi heti, mikäli kaikki asiat eivät suju hänen aikataulunsa ja suunnitelmiensa mukaan. Narsistiko? En tiedä...
Venerahojen selvittelystä on isä enemmän huolissaan kuin minä, tuntee tyttärensä.
Sisareni käytös ei myöskään voi johtua takertuvasta tai alistavasta/alistuvasta äidistä, sillä Äiti ei ole koskaan ollut mikään "paholaisäiti". Ennemminkin tukeva, tarvittaessa hyvinkin neutraali. Koskaan ei ole puuttunut aikuisten lastensa asioihin vaan hyväksynyt kaiken lasten omina valintoina.
Mietteitä jälleen yönhetkinä...
Jos niin kovasti sinua askarruttaa, että miksi sisaresi ei käy vanhempienne luona, niin miksi et kysy sitä syytä siskoltasi? Ei minun sisareni ainakaan tiedä kaikkea mitä vanhempiemme ja minun välillä on.
Tuo syntymäpäiviltä pois jääminen viittaa siihen, että joko sisaresi ei tiennyt että juhlat olivat viikonloppuna tai hän ei halunnut niihin osallistua. Jos ei tiennyt, niin miksi ei kukaan ollut kertonut? Jos taas halusi jäädä pois, niin varmasti siihen oli syynsä. Jos sisarellasi on sellainen sairaus, josta tulee pitkä sairausloma, niin sekin voi masentaa, vaikka alkuperäinen syy sairauslomaan olisi jokin muu. Töistä pois oleminenkaan ei ole helppoa, jos on ikänsä tottunut tekemään töitä. Ilmeisesti teillä kahdella ei ole kovinkaan läheiset välit, koska et kysy näitä asioita suoraan sisareltasi. Voisit kokeilla vaikka istua joskus alas kahvikupposen ääreen ja jutella hetken kahden kesken. Ehkä asiat selviävät.
paljon kiinnosta kysellä. Enää... Joskus olen häneltä yrittänyt kysyä, suhtautumisensa on ollut hyvin "kummallista". Miljoona syytä, miksi ei ole ehtinyt. Väittää pitäneensä yhteyttä sen minkä on työkiireiltään ehtinyt. Kuitenkin aikaa riittää ex-miehensä sukulaisten luona käydä jopa siivoamassa, omille vanhemmilleen ei ehdi edes soittaa. :(
Äidin syntymäpäivät... en tiedä, itkisinkö vai nauraisinko! Tiesi, todellakin TIESI juhlista!!! Sai kutsun hyvissä ajoin kuten kaikki muutkin. Tuli jopa meidän pihalle asti tuomaan hänen ja lastensa kimppalahjaa. Vaan ei sisälle asti. Isoko uhraus olisi ollut tulla edes onnittelemaan Äitiä pihalla käydessään? Äiti olisi jo siitäkin vähästä ollut ikionnellinen! Kertomansa mukaan hänellä oli kyläilemässä ystävä kauempaa. Minkälainen "ystävä" on sellainen ettei voi tuntia/kahta antaa aikaa siskolleni olla Äitinsä syntymäpäivillä??? Hänet tuntien, ei tullut siksi koska ei voinut olla keskipisteenä kertomassa omasta elämästään. Siksi ei myöskään mennyt varsinaisena päivänä, koska paikalla olisi saattanut olla muita estämässä hänen "pätemistään". Ainoat asiat, joista haluaa puhua, ovat: Hän itse, Hän itse... Ei koskaan kysele kenenkään muiden kuulumisia. :(
Sairaslomaansa palatakseni, hänelle työpaikka on sitä varten että sieltä voi jäädä sairaslomalle. Hänelle töistä pois jääminen on tavoite, ei rasite. Paavo Väyrynen joskus kysyi: "Voiko vitutukseen kuolla?" Sisarelleni se on syy jäädä saikkarille. Ihan esimerkkinä: haki avoinna ollutta virkaa jota oli sijaisena hoitanut jo useita kuukausia. Kun ei virkaa saanut, kysyi syytä siihen. Vastaus oli, että ei saanut siksi kun ei kestä mitään vastoinkäymisiä vaan jää heti sellaisten tullessa sairaslomalle. Mitä teki sisareni tämän jälkeen? Haki sairaslomaa... Voiko paremmin todistaa syyn oikeaksi?
Meillä oli aikoinaan hyvinkin läheiset välit. Vaan kun huomasin ettei häntä hiukkaakaan kiinnostanut minun ja perheeni elämä, olin vain kaatopaikka johon voi kaataa kaiken oman elämänsä tapahtumat (niin hyvät kuin huonotkin), lopetin itse hänelle soittelun. Päätin, että sitten kun sisareni soittaa minulle kysyäkseen kuulumisiani, on siis oikeasti kiinnostunut myös minun elämästäni, sen jälkeen myös minä voin soittaa hänelle. Tätä päivää ei ole vielä tullut, vaikka edelleen sitä odotankin.
Toivoisin todella, että asiat selviäisivät, mutta yksin en siihen pysty. Hän on jopa lapsiensa käskenyt kertoa "muunneltua totuutta", mikäli joku kysyy hänestä jotain. Lapsiinsa minulla erittäin hyvät välit, joten tuntuu pahalta katsoa kun he hyvin vaivautuneina yrittävät täyttää äitinsä tahdon ja kertoa jotain ihan muuta. :( Onpa sisareni valehdellut minullekin ihan suoraan päin naamaa todella mitättömästä asiasta. Siis minun mielestäni mitättömästä.
No, näitä mietteitä putkahtaa taas esiin, kun vanhempieni tilanne on tällä hetkellä sellainen että soisin siskonikin tietävän. Kun joskus tulee tietämään taas asioista, saan kuulla, miten olisi PITÄNYT toimia. Helppo sanoa jälkeenpäin...
kirjoituksiasi, sitä varmenmmaksi tulen siitä, että ongelma on sinulla ja vanhemmillasi, ei siskollasi.
On perheitä, joissa on paljon salattuja vaiettuja ongelmia ja sairaita toimintamalleja, joita toistetaan jopa sukupolvesta toiseen, tajuamatta, että jossain meni vikaan.
Ja he jotka tajuavat, haluavat hypätä siitä oraavn pyörästä pois, ja elää omaa elämäänsä,rauhassa.
Ja näitä "pois hypänneitä" haukutaan ja pidetään huonompina.
>>Tuli jopa meidän pihalle asti tuomaan hänen ja lastensa kimppalahjaa. Vaan ei sisälle asti.>Kun ei virkaa saanut, kysyi syytä siihen. Vastaus oli, että ei saanut siksi kun ei kestä mitään vastoinkäymisiä vaan jää heti sellaisten tullessa sairaslomalle. Mitä teki sisareni tämän jälkeen? Haki sairaslomaa... Voiko paremmin todistaa syyn oikeaksi?>Päätin, että sitten kun sisareni soittaa minulle kysyäkseen kuulumisiani, on siis oikeasti kiinnostunut myös minun elämästäni, sen jälkeen myös minä voin soittaa hänelle.>Ainoat asiat, joista haluaa puhua, ovat: Hän itse, Hän itse...
Yhden ihmisen näökulman luettuaan ei tietysti voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä mutta kovasti tuo vaikuttaa tällaiselta "minä minä - ihmiseltä" jonka maailma pyörii vain oman navan ympärillä. Ex-miehen sukulaiset saavat huomiota koska siskosi siitä jotenkin hyötyy. Hän ehkä haluaa kostaa ex-miehelleen jotakin ja mielistelee sukua puolelleen. Äitisi syntymäpäivät hän jätti ehkä väliin koska häntä harmitti että sinä ne järjestit, ei hän. Ja tosiaan, isossa porukassa ei valttämättä pääse loistamaan keskipisteenä. Jäämällä pois ja lahjantuontioperaatiolla hän varmisti kuitenkin huomiota itselle.
Ei häntä kiinosta onko huomio negatiivista vai positiivista, kunhan sitä on. Ilmeisesti hän on ihmisiä jotka kehittävät elämästää koko ajan jotakin kummallista draamaa ja esitystä. He tekevät yksinkertaisista asioista monimutkaisia ja tuottavat ongelmia jotka sitten jäävät muiden hoidettavaksi. He eivät ota oikekasti ota vastuuta mistään eikä mikään ole koskaan heidän syytää. Suu puhuu yhtä mutta teot todistavat muuta. Kulissia kannatelemaan valjastetaan lapsetkin jo pienestä pitäen. Lapset opetetaan valahtelemaan ja kiertelemään aiheita jotka voisivat nuo kulissit rikkoa.
Tuollaisen kanssa tekemisissä oltuani tajusin että parempi olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Tuollaisille ei kannata antaa mitään huomiota millään tavalla koska sitä he vain kärkkyvät. Eivät he anna mitään, ottavat vain. Sen verran kannattaa miettiä että voisiko jotenkin suojella itseään ja muita. Jos heidän kanssaan on pakko sopia asioita niin kaikki paperille ja todistajat paikalle.
Vaikea tosin sanoa yhden osapuolen kirjoituksesta, mutta voihan asia olla niinkin, että ap. on se, joka keskipisteenä haluaa olla. Hän hoitaa, hän järjestää, haluaa pitää kaiken vallassaan, niin vanhempien hoidon,rahaasiat, kuin juhlienkin järjestämisen.
Ja jos näin on(mitä uskon) niin sisarella ei ole TILAA olla vanhemmilleen mitään!
Ja vanhemmat sattavat olla ap:n "vallassa", eivätkä osaa, tai uskalla sanoa mitään. Heitä voi olla esim. välillisesti kielletty pitämästä yhteyttä toiseen sisareen, koska ap.muuten suuttuu ym.
Itselläni kokemusta narsistin kanssa elämisestä ja hän myös oli se, joka syyllisti ja mitätöi toiset, oli aina se joka hoitaa kaiken, muut vain elivät siivellä ym.
Totuus oli, ettei sietänyt toisten tekevän mitään tai osallistuvan mihinkään (kukaan ei kelvannut tai osannut tehdä mitää oikein)ja sitten otti marttyyrin viran ja uhrautujan leiman itseensä==>kaiken kunnian.
Tässä tapauksessa tilanne on tasan: Ap tai siskonsa voivat kumpi tahansa olla se"pahis". Sitä ei voi tietää, koska väärin tehnytkin voi kertoa asiat ihan niinkuin haluaa ne nähtävän,(ja useinmiten kertookin)!
Sori vaan ap., mutta itse tänne kirjoitit, niin kestä kritiikki ja kommentit ;)
kirjoittaisit sisarestani...
Hän käyttäytyy juuri noin. Mikään ei todellakaan ole koskaan hänen syytään. Lääkärit hoitavat häntä väärin, kun eivät usko hänen itsensä valmiiksi tekemää diagnoosia vaan yrittävät ammattietiikkansa mukaisesti etsiä oikeaa syytä oireilleen ja aloittaa hoidon sen mukaan. Eivätkä umpimähkään ala hoitamaan sisareni omatekoisen diagnoosin mukaan. Lapsesta asti on jotenkin oudosti ihannoinut kaikkea sairastamista, ilmeisesti saanut sillä huomiota itselleen kun on käytetty lääkärillä aina, kun on jostain vaivasta valittanut. Paitsi kerran. Kymmenvuotiaana väitti äidilleni, että hänen pitää päästä lääkäriin koska hänellä on vaihdevuodet. :)
Osasit kiteyttää asian paljon paremmin kuin itse olisin koskaan pystynyt, kiitos.
Alkujaan lähdin kirjoittamaan siksi, että olen vanhempieni puolesta todella surullinen. Kaipaavat tytärtään, sydäntä raastaa katsoa vanhojen ihmisten kyynelsilmiä kun syynä on pelkästään ikävä omaa tytärtään. Joka kuitenkin elää ja voi hyvin, ei ole siirtynyt taivaan valtakuntaan josta olisi vaikea pitää vanhempiin yhteyttä. Vastaustasi lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että kannattaako edes yrittää herätellä sisartani edes joskus käymään tai soittamaan? Asiahan voi todellakin olla noin, että pysyy varmemmin puheenaiheena kun pysyttelee poissa.
vaan ei ole. Sisarellani todellakin olisi tilaa olla vanhempieni elämässä enemmän läsnä, mutta kun hän ei halua. En minäkään HALUA hoitaa yksin kaikkea, apu ja henkinen tuki olisi enemmän kuin tervetullutta!!! Miten paljon mukavampaa olisi jakaa asioita sisaren kanssa, myös vastuuta tietyissä tilanteissa. En pidä ketään vallassani, autan silloin kun apua pyydetään. Juhlien järjestämistä Äiti itse pyysi, en "vaatinut", en edes ehdottanut. Raha-asiat vanhempani hoitavat edelleen ihan itse, niihin en ole koskaan puuttunut. Veneen myynnissä olin Isän apuna hänen pyydettyään. Yli kahdeksankymppisellä kun ei internet ole kovin hyvin hallussa. Sitä kautta hän halusi laittaa ilmoituksen Keltaiseen pörssiin koska oli tutuiltaan kuullut että se on helppoa. Kertaakaan en ole kirjoituksissani väittänyt hoitavani vanhempiani, vaan auttavani milloin apuani tarvitaan. Myöskään ei ole minun asiani kieltää ketään pitämästä yhteyttä toisiin. Jos luit, Isäni soittelee sisarelleni.
En osaa olla niin kylmä ja tunteeton, että sanoisin "ei", kun apuani pyydetään. Se, mistä alkuperäisessä viestissä oli kyse, oli sisareni välinpitämättömyys vanhempiaan kohtaan ja miten saisin hänet ymmärtämään että vanhemmat kaipaavat häntä. Onhan hän edelleen, liki kuusikymppisenä, vanhemmilleen heidän rakas lapsensa.
Kestän kyllä kritiikin ja kommentit. :) Voisihan asia tosiaankin olla noin kuten kirjoitit, tässä tapauksessa niin ei ole.
kirjoitustasi huomasin siinä paljon saamaa kuin meidän suvussa. Kuitenkin eroavaisuus siinä, että meillä on asiat just päinvastoin.
Isäni eläessä hoidin häntä koska ollen hoitoalalla ja osasin tehdä haavahoitoja. Vanhin siskoni ei sillon pitänyt oikein mitään yhteyttä vanhempiini. Vuosia sitten heidän välilleen oli tullut jotain kränää. Nyt isäni kuoltua ottikin vanhinsisko äitini huolehtimisen sydämmen asiakseen. Käy siellä viikottain ja auttelee äitiä. Kuitenikin tunnen, että siskoni aliarvioi nyt minun panostani äidin hoitamiseen ja auttamiseen. Suoraan sanoen olen ruvennut karttelemaan hänen kohtaamistaan, sillä hän on vahva persoona ja jotenkin oma tuntemukseni siitä ettei hän arvosta minua oikein ihmisenäkään tekee kohtaamisen vaikeaksi.
Tiedän että täytyis ottaa häneen yhteyttä ja jutella asiasta, mutta tiedän turhaksi sen koska hän sanoo ettei mitään ole.!!
Entiedä onko tämä vain minun oma tunne ja kuvittelu, kuitenkin tuntuu niin pahalle.
Muutenkin olen meidän sisarusparvessa se "musta lammas" koska minun parisuhteet eivät ole onnistuneet. Muuten elämäni on kunnossa, on vakituinen työ, lapset olen kasvattanut ja he ovat kouluttautuneet hyvin, kuitenkaan minulla ei ole hienoja taloja eikä kesämökkiä kuten muilla sisaruksillani.
Nytkin kävi niin että vanhempi sisarini täytti 50v. Minua ei pyydetty porukkalahjaan, vaan muut sisareni olivat keränneet lahjan. En tiennyt asiasta mitään ennenkuin 50v. siskoni soitti ja kertoi.
Kylläpä tuntui pahalle :(
Nämä vuosien saatossa tulleet epäoikeudenmukaisuudet ovat oikeasti tehneet minusta vetäytyvän sukuani kohtaan.
Mitä tuohon siskosi ammattiin tulee niin itse voin sanoa, että omat vanhemmat ovat eriasia kuin vieraiden ihmisten hoitaminen vaikka kuin olisi ammattitaitoinen.
He kuitenkin ovat omat vanhemmat ja heitä kohtaan on niinpaljon tunnesiteitä ettei siihen mikään ammattitaito päde.
Huomaan itsestäni miten en huomaa omasta äidistänikään muutoksia niin herkästi kuin vieraista ihmisistä. Samoin oli isäni hoidon kohdalla ja siksi otin ulkopuolisen hoitajan käymään hänen luonaan joka näki asiat eritavalla. Minä hoidin häntä annettujen ohjeiden mukaan.
Hyvin helposti tulee syyteltyä toisia sisaruksia. Eikö kuitenkin täytyisi kunnioittaa jokaista sellaisena kuin on ja hyäksyttävä vaikkei joku toimikkaan niinkuin oman käsikirjoituksen mukaan pitäisi.
myös omassa sekä mieheni suvussa.Olen sitä mieltä että nämä isät ja äidit ovat syypäitä näihin riitoihin.Olen koittanut korjata tämän virheen omien lasteni kohdalla.Meillä on kaikki samassa arvossa ja kaikkia kohdellaan samalla lailla.Jos jotain annetaan annetaan kaikille. Ja kun asioita puhutaan ne puhutaan kaikille yhtäaikaa.Lukiessani tätä ketjua niin aloittajan pitäisi nyt vihdoinkin miettiä omaa rehellisyyttään tässä asiassa.