Rap(pio) musiikista 1

Rap musiikki on kenties länsimaisen yhteiskunnan ja kulttuurin rappion selkein ilmentymä. Siinä kiteytyy kaikki se, mikä kulttuurissamme on alhaisinta ja iljettävää. Väkivaltaa ja rikollisuuden ihannointia pursuavat sanoitukset eivät anna kovinkaan hyvää kuvaa nyky-ihmisen luonteesta. Voi vain ihmetellä, miten tällainen saasta on niin suosittua kaikkialla maailmassa. Se on sanoituksiltaan avoimen seksististä, väkivaltaista ja eläimellistä. Puhumattakaan ”sävellyksistä”, jotka kuulostavat lähinnä siltä, kuin crack-huumeella höystettyjä banaaneja syönyt apina olisi löytänyt viidakosta rumpukoneen ja hakkaisi sitä puunrunkoa vasten.


Toisaalta juuri rap musiikin suosion kautta voimme tehdä mielenkiintoisia havaintoja nyky-ihmisen (lähinnä nuorisomme) älykkyydestä. Miten tällainen alimpiin eläimellisiin vietteihimme vetoava ”musiikillinen” uloste voikin viehättää suurinta osaa maamme nuorisosta? Syynä on ihmislajin degeneroituminen, joka näkyy älyllisen kapasiteetin jyrkkänä laskuna. Kun vielä niinkin lähellä kuin 1990-luvun alussa musiikissa oli nähtävissä lupaavia uusia suuntauksia on musiikki kuitenkin nyt vuonna 2005 taantunut rapin ”ansiosta” monotoniseksi ja järjettömäksi – sanalla sanoen rappeutuneeksi.


Rapissa loistaa poissaolollaan kaikki taiteellisuus ja musiikillisten (edes perusasioiden) ymmärtäminen. Rap tekee musiikille saman, minkä nykytaiteilijat tekevät esim. maalaustaiteelle. He pilaavat sen alkeellisilla ja rappioituneilla tuotoksillaan, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon rahaa ja saada paremmasta tietämättömät ja älyllisesti rajoittuneet suuret massat ostamaan mahdollisimman paljon tätä kaikkea älyllisyyttä pakenevaa ”taidetta”.


Rap on vaarallista, koska se ihannoi rikollisuutta ja seksismiä sanoituksissaan ja näin vaikuttaa ihmislajin älyllisesti heikompiin yksilöihin (joita ikävä kyllä on suurin osa) jotka päätyvät soveltamaan rapista omaksumaansa arvomaailmaa omassa elämässään. Tämä taasen näkyy kasvavana rikollisuutena – erityisesti raiskauksina ja pahoinpitelyinä – sekä lopulta koko Suomalaisen yhteiskunnan ja kansallisen kulttuurimme rappioitumisena ja lopulta tuhoutumisena.


Suomessa ollaan huolestuneita suomen kielen ja kulttuurin katoamisesta. Erityisesti Amerikkaa varten heristetään usein sormea ja todetaan Amerikkalaisen TV-viihteen muokkaavan käyttäytymistämme. Tällöin unohdetaan lähes aina vielä suurempi uhka koko kansallista identiteettiämme kohtaan – Amerikkalainen rap musiikki. Jo nyt voimme kadulla kuulla nuorten suomalaismiesten ja naisten hokevan rap musiikille tyypillisiä tyhjänpäiväisiä hokemia, kuten ”yo” tai seksistiset ”hou” sekä ”bitch”. Kaikenlisäksi monet miehet ovat omaksuneet kuvottavan rap-pukeutumistyylin, jossa käytetään esim. housuja, jotka roikkuvat haarovälistä niin alhaalla, että niihin tarttuu koiranulosteita ja tupakantumppeja. Heillä on myös täysin perverssi tapa laittaa päähänsä naisten sukkahousuja, joita he käyttävät mm. lippalakkiensa alla.


Muistan lukeneeni erään tutkimuksen, jossa todettiin neljän viidestä suomalaisesta olevan älyllisesti heikkolahjainen. En tiedä miten tämä luku vertautuu rap musiikin suosioon, mutta rap-levyjen saamat suuret myyntiluvut antavat meille ainakin jotakin viitettä (sivuhuomautuksena mainittakoon, että myöskin erittäin vähä-älyinen cd-levy sarja ”smurffit” on yltänyt tähtitieteellisiin myyntilukuihin). Tämä todistaa sen, että suuret massat, jotka ovat rap musiikin ja Amerikkalaisviihteen suurkuluttajia ovat muuta kansaa heikkolahjaisempia ja älyllisesti rajoittuneita.


Rap musiikissa käytetään paljon huudahdusta ”yo”. Tämä tarjoaa omaan ajatteluun kykenemättömälle kuuntelijalle samanlaisen ärsykkeen, kuin Amerikkalaisissa sitcom tv-sarjoissa käytetty naurunauha. Toisin sanoen rap musiikilla aivonsa turmellut rappiohenkilö tietää ”yo” huudahduksen kuullessaan, että nyt hänen kuuluu huutaa ”yo”. Aivan samoin, kuin naurunauha kertoo typeryksille milloin kuuluu nauraa. Tämä synnyttää musiikin ja kuuntelijan välille eräänlaisen perverssin ja valheellisen yhteenkuuluvuudentunteen. Tämä tunne taas saa yksinkertaisen kuuntelijan sitoutumaan yhä voimakkaammin tähän rappiomusiikkiin. Noidankehä on valmis ja rap-tähtien omaisuus kasvaa sitä mukaa, kun ihmisten järki hupenee.