Olen silloin tällöin kuullut klassista musiikkia ja pitänyt siitä, mutta harvoinhan siihen nykymaailmassa törmää sattumalta.
Olen katsellut kirjaston klassisen musiikin levyjä, mutta en ole tiennyt mitä lainaisin...
Mitä klassista musiikkia suosittelisitte tällaiselle ummikolle? Mitä säveltäjiä, jokin tietty cd?
Olen katsellut kirjaston klassisen musiikin levyjä, mutta en ole tiennyt mitä lainaisin...
Mitä klassista musiikkia suosittelisitte tällaiselle ummikolle? Mitä säveltäjiä, jokin tietty cd?
Vastaukset 61
Vanhimmat
vielä ehtinyt tutustua mihinkään, kannattaa varmaan aloittaa ihan klassikoista. Tässä nyt jonkinlainen lista tutustumisen arvoisista teoksista:
-Beethoven: Sinfoniat 3, 5 ja 9
-Mozart: Loistavia teoksia on niin paljon, että kannattaa varmaan ostaa jokin/joitain kokoelmalevyjä, mistä saisi helposit napsittua parhaat palat. Esim. Naxosin levy The Best of Mozart on ihan hyvä. Siinä tosin ei ole mitään Taikahuilusta, joka on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. (Ja muitakin puuttuu, koska Mozartin kaikkia parhaimpia teoksia ei saa mitenkään mahtumaan 75 minuuttiin.) Sinfoniat 35 eteenpäin 41 asti ovat loistavia.
-Bach: Koraali Jesu Bleibet meine Freude kantaatista BWV 147, Brandenburgilaiset konsertot, h-molli messu, Fuugan taito (Die kunst der Fuge)
-Mendelssohn: Sinfonia no.4 "italialainen"
-Vivaldi: Vuodenajat
-Händel: Vesimusiikki, Messias
-Schubert: Sinfonia 8 "keskeneräinen" ja 9 "suuri"
-Tsaikovski: Hanki kokoelmalevyt baleteista Pähkinänsärkijä ja Joutsenlampi, sinfoniat 4, 5 ja 6, sekä 1812-alkusoitto, pianokonsertto no.1 b-molli
-Sibelius: Finlandia, Karelia-sarja, sinfoniat 1, 2, 3 ja 6
-Pachelbel: Kaanon D-duuri
-Dvorak: Sinfonia no.9 ja 7, sellokonsertto, Humoreski, Slaavilaiset tanssit
-Brahms: sinfonia no. 1 ja 4, Unkarilaiset tanssit
Klassisen musiikin helmet eivät lopu todellakaan vielä tähän, mutta noissa on jo ihan hyvä alku.
vielä sen, että kannattaa hommata sellaisten levy-yhtiöiden kuin EMI:n tai Deutsche grammophonin levytyksiä. Kannattaa myös katsoa, ettei levyllä olevaa musiikkia ole äänitetty ennen 1960-lukua, koska sitä ennen tehdyt äänitykset ovat usein suttuisia.
Hyvä lista vaikka ehkä kovin akateeminen makuuni, mutta sitä kuitenkin ihmettelen, että mitä mahtavaa on Taikahuilussa? Kammottavin libretto mitä olla voi eikä muutama hyvä aaria sitä tekelettä pelasta. Listasta puuttuu Debussy, jonka laulumusiikki on aivan ehdottoman upeaa ja miksei myös hänen kaipparinsa Erik Satie, jonka pianomusiikista tykkäävät myös monet rokpuolen ihmiset. Lisäksi Ravelin pianokonsertto G-duuri on huippujuttu. Ja jos haluaa vähän rajumpaa pianopuolta, sitten Lisztiä, esim. Pensee du mort. Sibeliukselta Tuonelan joutsen, sitä ei voi itkemättä kuunnella. Myös Pärtin monet teokset ovat kiinnostavia ja hieman modernimpaa minimalistista musiikkia. Ja Glassin viuilukonsertto, joka on myös minimalistista! Lisäksi vielä Goreckin 3. sinfonia, jossa on ihanaa sopraanolaulantaa ja jota liikuttavampaa musiikkia saa hakea. Oopperapuolelta löytyy runsaasti upeaa musiikkia, itse pidän italialaisesta oopperasta - esim. Puccininin La Boheme ja muut oopperat, Verdin Rigoletto ja muut, Leoncavallon Pagliazzi jne. Huh, näitä riittää!
Ei kukaan Sibbeä kuunnellessaan itke. Lisäksi Satie´n pianoteokset ovat tylsiä. Kyllä barokki-klassismi-akseli aina mielenkiintoisempaa on.
Beethovenin Kohtalonsinfonia (viides), kuorosinfonia (yhdeksäs) ja Eroica (kolmas sinfonia), "Kuutamosonaatti" sekä viulukonsertto
Mozartin Don Giovanni ja Figaron häät -oopperat, 40. sinfonia ja pianokonsertto nro 20
Schubertin Die schöne Müllerin -laulusarja, 9. sinfonia ja Alfonso und Estrella -ooppera
Bachin konsertto kahdelle viululle, ja h-mollimessu
Brahmsin ensimmäinen ja neljäs sinfonia ja viulukonsertto
Sibeliuksen viulukonsertto, toinen sinfonia ja Finlandia
Tshaikovskin viides ja kuudes sinfonia, viulukonsertto ja Pähkinänsärkijä-baletti
Haydnin jousikvartetot ja mikä tahansa sinfonia (mieluiten silti myöhäisiä sinfonioita)
Ei hullukaan nyt päätäsärkevän monimutkaisesta Brahmsin 1. aloita. Eikä Beethovenin kuorosinfoniasta, Bachin h-molli-messusta ja Brahmsin viulukonsertostakaan kannata aloittaa, nämähän ovat suurimuotoisinta ja vaikeinta taidetta barokissa/klassisessa/romantiikassa. Sen sijaan Mozart, Sibelius, Haydn ja Tshaikovski sopivat aloittelijalle hyvin, sekä kevyemmät kappaleet Bachilta, Beethovenilta ja Brahmsilta. Esimerkiksi Toccata ja fuuga d-molli (onkohan edes Bachin?), Für Elise ja Unkarilaiset tanssit.
ei mistään helposta kamasta, joka toimii "siltana" parhaimpaan.
Tämä on minun mielipiteeni. Esim. itselleni Beethovenin 9 oli ekoja teoksia, joihin paneuduin. Kyllä sieltä löytää nopeasti ne huikeat teemat ja kehittelyt (esim. toisesta osasta) vaikka teos on monimutkainen. Für Elise on toki kaunis kappale pianolle, muttei saman miehen pianosonaattien veroinen. Unkarilaiset tanssit ovat ihan kivoja melodioita, mutta esim. popmusiikinkin saralla olen kuullut paljon etevämpää tavaraa. Siispä, ei noista iiseimmistä ns "hiteistä" nyt kannata välttämättä aloittaa. Miksei mennä suoraan aarteisiin, eli esim. Beethovenin Kuutamosonaattiin tai Brahmsin pianokonserttoon? Ja Sibbeltä Finlandia on toki loistava, mutta eiköhän viulukonsertto kuitenkin pese sen. Mozartilta esim oopperoita, Tshaikovskilta mm. sinfonioita, Schubertilta kamarimusiikkia vaikkapa. Jne.
kuutamosonaatti sopii hyvin vasta-alkajalle ja miksei Brahmsin toinen pianokonserttokin enemmällä paneutumisella.... Brahmsin mieletön 1. sinfonia on turhan kompleksinen. Riippuu tietysti kuuntelijasta. Nuorimmille suosittelen edelleen kevyempää klassista, kuten Vivaldin viulukonserttoja tai Sibeliuksen isänmaallista kamaa (Karelia-sarja ym.).
Eli Linda Lampeniuksen levy Linda Brava. Siinä on hyvä kokoelma viuluminiatyyrien kestosuosikkeja kuten Elgar Salut d'Amour, Faure Berceuse, Bach-Gounod Ave Maria, Massenet Meditation, Paganini Cantabile ja kolme Sibeliuksen sävellystä Rondino, Romance ja Humoreski 1. Ja pääteoksena Edvard Griegin 3. Viulusonaatti.
Kaunis ja perinteinen klassinen levy. Saanut kiitostosta Hesarissa, HBL:ssä, ulkomailla klassisen musiikin parhaissa lehdissä Gramaophone ja Classic FM yms.
joten miksei saman tien niitten kokoelmalevyjä?
Linda oli/on erittäin hyvä, mutta maailman paras.
ole. ;)
Tälläinen kuka on paras -tyylinen jutustelu on niin amatöörien puhetta.
Kun puhutaan musiikista, ei puhuta mistään kilpaurheilusta, jossa voidaan nimetä aina tiettyjen hetkien parhaat kilpailijat näiden suoritusten perusteella yksimielisesti.
Linda on teknisesti hyvä viulisti, itseasiassa erittäin hyvä, ja jos puhutaan viulumusiikin perusmateriasta, niin hän on tekniseltä osaamiseltaan ihan tarpeeksi hyvä soittaakseen tai levyttääkseen sitä. Voidaan toki sanoa, ettei kyseessä ole teknisesti kansainvälisen tason tähtisolisti, mutta Lindan taso on kuitenkin sitä tasoa, ettei perusmusiikinkuuntelija ja -konsertissakävijä sen kummemmin kiinnitä huomiota mahdollisiin epäpuhtauksiin tms.
Musikaalisuus ja tulkinta ovat taas subjektiivisempia asioita ja jokainen kokee ne omalla tavallaan. Joku tykkää Vengerovin tyylistä, toinen Hahnin jne.
Tässä kun on nyt otettu puheeksi tuo Lindan klassinen levy, niin en sitä absoluuttisen sävelkorvan omaavalle suosittelisi, saati suurinta osaa maailmankuulujen viulistien levyistä. Sen riman ylittää kiitettävästi vain pienen pieni osa. Mutta perusklassisena levynä tämä Linda Brava -tuotos on oiken kiitettävä levytys ja kestää vertailun muihin. Itse voin esimerkiksi sanoa, että aikoinani olin ihan iloisesti yllättynyt Lindan mielekkäämmästä Rondinosta kuin Pekka Kuusiston vastaavasta, vaikka jälkimmäisen tekninen paremmuus tuleekin jo vaikeammissa teoksissa esille.
Lindan soitosta kuulee, että se tulee syvältä sisältä ja hän ei mene tämän nykytrendin mukaan, kun kamalasti pitää olla maneereita ja kaikki pitää tehdä niin erikoisesti ja eri tavalla. Lindan soitto on varmaa ja pohjaa vankasti alkuperäisiin sovituksiin ja kuten tämä Gramophone hienosti ilmaisi, yksinkertaisuuden kauneutta korostaen. Jos haluat kuulla noita kappaleita niin kuin ne on sävelletty ja ilman ylimääräistä solistin hienostelua tai taiteilua, niin Lindan levy on varma valinta. Muussa tapauksessa Vengerov :D Hän on temppuilun mestari!
Eihän nyt kukaan viululevyä osta pelkästään sen vuoksi että joku suomenruotsalainen iltasanomissa rintojaan esittelevä wannabe on sen tehnyt. Ei saa aliarvioida kuuntelijoita. Vain viulunsoiton uskottavuus ja sanottava ratkaisee.
Sellaiset oikeat viulistit kuten Elinä Vähälä, Nadja Salerno, Viktoria Mullova ym. sensijaan kuulostavat kyllä houkuttelevilta nimiltä. Olivat sitten maailman parhaita tai eivät.
Mutta oli syy mikä tahansa, niin hyvä ostos/lainaus kuitenkin. Ko. levy sai tosiaan hyviä arvosteluja ja Suomen musiikkiammattilaiset ovat myös kehuneet Lindaa viulistina. Joku tosin saattaa lytätä hänet iltapäivälehtien ja muiden vastaavien julkaisujen jutuista johtuen, mutta sille ei voi mitään.
kyseiseen levyyn. Missään arvostetussa julkaisussa sitä ei kehuta erinomaisena levytyksenä.
Kukaan ammattilainen ei myöskään tänä päivänä kehu Lampeniusta klassisena viulistina. Se, että oma opettaja tai tuttu kapellimestari on kehunut vuosia sitten häntä lahjakkaana, on aivan eri asia kuin saada varsinainen ammatillinen arvostus. Sitähän Lampenius ei ole koskaan valintojensa tai taitojensa puutteitten takia saanut.
Kannattaa tutustua sellaisten artistien tuotoksiin, jotka rintojen esittelyn ja muun pypyläärin puuhastelun sijaan harjoittelevat ja soittavat klassista tosissaan ja jotka satsaavat sanottavan laatuun.
Levyn saa iTunesista 12€:lla, joka on oikein hyvä hinta. Sisältää monipuolisesti tunnetuimpia viulukappaleita eri puolilta Eurooppaa, ja levy on tosiaan teknisesti sekä musikaalisesti onnistunut. American Record Guide, Classic FM, Gramophone, HS ja monet muut sanomalehdet antoivat levylle ansaittua kiitosta.
Ja kun nyt tuosta levystä puhutaan, niin juuri noihin aikoihin Linda sai kiittäviä arvioita viulistina Atso Almilalta, Lajos Garamilta ja muilta. Ja viime kesänä tai sitä edellisenä oli iso juttu lehdessä, jossa suomalaiset ja maailmalla vaikuttavan musiikkiammattilaiset kiittelivät ja kehuivat Lindaa vuolaasti.
Tuo tyyppi leikkii jotain ylijumalaa ja kertoo omia totuuksiaan täällä vähän väliä vähän kaikesta. CV rakentuu muun muassa Lindan inhoamisesta ja lyttäämisestä, ja paljon muusta.
Lindasta sen verran, että kyllä jokainen asioista perillä oleva tietää, että Linda on taustaltaan klassinen viulisti ja edelleen myös sen alan ammattilainen. Hesarissa on vuoden sisällä nimitetty viulutaiteilijaksi ja klassisen musiikin ammattilaiseksi, eli kannattaa tosiaan jättää tuo tyyppi omaan arvoonsa.
että Lampenius on viihdeartisti, eikä mikään viulutaiteilija.
Vähälä, Salerno, Mullova ja lukuisat vastaavat ovat viulutaiteilijoita. Titteliä käytetään antamaan yleisölle oikea kuva muusikon aktiviteeteista.
Titteliä on turha käyttää pönkittämään jotain viihdeartistia, joka hinkuaa oikeaksi viulutaiteilijaksi ilman näyttöjä.
klassiseen keskittyvien viulistien levyjä. Siinä saa todellista laatua ja vastinetta rahoilleen.
Ikivanhat lehtijutut ja opettajien kehujen lainaamiset ovat vain keino peittää olemattomia nykyaktiviteetteja. Ei ostajien arvostelukykyä kannata noin rankasti aliarvioida.
vielä kerrran, niin silloin sinua uskotaan. Valitettavasti se ei mene ihan niin. ;)
Linda on klassinen viulisti, mutta myös viihdeviulisti. Tehnyt molempia, eivätkä ne sulje toisiaan pois. Edes kyseenalaiset lehtiposeeraukset EIVÄT pois sulje sitä, että kyseessä on myös pätevä klasariviulisti, joka on levyttänyt ja esittänyt klassista ja saanut siitä kiitosta. En kyllä itse liioin noita Playboy ym. juttuja arvosta, mutta ne eivät liity musiikilliseen työhön.
Kuka on maailman paras tällä hetkellä? Ei Linda, mutta hyvä hän on ehdottomasti. Toisaalta, miksi aloittaa juuri hänen levytyksistään, ei siihen mitään syytä ole. Niistä voi aloittaa siinä missä muidenkin. Kuitenkin koen parempia viulisteja olevan levyttävinä artisteina tälläkin hetkellä, joten en näen erityissyytä ostaa juuri Lindan levyä, vaikka klassinen hyvä viulisti onkin.
En ole levyä nyt kuunnellut, mutta ohjelmisto on tosiaan monipuolinen, eli jo siltä kantilta voisin tuon levyn hankkia. Samalla levyllä noin monta "kestosuosikkia, kuten joku sanoi, niin ilman muuta ohjelmiston kannalta hyvä ostos. Kappaleet tuota Griegin sonaattia lukuunottamatta ovat myös hyvin kuuntelijaystävällisiä, vaikkei klassinen musiikki olisikaan ennestään tuttua. Noiden kevyempien kappaleiden jälkeen voisi sitten siirtyä Griegiin ja siitä eteenpäin, jos viulumusiikki kiinnostaa.
Mitä tulee Lindan soittoon tuolla levyllä, niin kieltämättä on aika paljonkin ennakkoasenteita, mutta Gramofilesta löytyi tuo lehden arvio ja toivottivat kokoelman tervetulleeksi ja muutenkin antoivat myönteistä palautetta koko levystä.
vaan ihan puhtaista faktoista.
Linda Lampenius on viihdeartisti, ei viulutaiteilija. Sama pätee kaikkiin, jotka tekevät pääasiassa viihdettä. Riippumatta siitä ovatko joskus nuoruudessaan opiskelleet tai haaveilleet viulutaiteilijan urasta.
Ja kyllä, toisen tyylin tekeminen sulkee toisen pois. Tekniikka ja tyylilliset vaatimukset ovat liian erilaiset, jotta niitä voisi täysipainoisesti viedä rinnakkain.
Mitä tulee Lampeniuksen pätevyyden arvioimiseen klassisena viulistina, siinä määrin vähiksi ovat jääneet näytöt ettei kellään taida olla edes kiinnostusta siihen, miten hän suoriutuisi vaikkapa Sibeliuksen, Brahmsin tai Tsaikovskin viulukonserttojen soolo-osuuksista.
Kun siis pohditaan maailman parhaita viulisteja, Lampenius ei tietenkään ole edes mukana kisailemassa. Lampenius ei myöskään ole mukana kisailemassa edes Suomen parhaan viulistin tittelistä.
musiikkiin keskittyvän viulistin levyjä, jotta saa ehtaa laatua ja vastinetta rahoilleen. Esim. Elina Vähälä on hiljattain levyttänyt Haydnin viulukonserttoja ja siinä on yksi suosittelemisen arvoinen levy kovatasoiselta ammattiviulistilta.
Maailma on pullollaan hyviä viulisteja mukaan lukien Oopperan, Radion, Helsingin, Lahden, Jyväskylän, Turun, Tapiolan ynna muiden orkestereiden soittajat (Linda soittanut noista kolmessa orkesterissa ainakin kolmen solistina).
Jokainen edellä mainittujen orkestereiden viulisti on täysin pätevä soittamaan myös solistina, joskin yleensä pienimuotoisimmissa yhteyksissä, kuten kirkkokonserteissa tai muissa vastaavissa, koska orkestereiden solistina soittavat pääasiassa siihen erikseen kouluttautuneet ja sitä päätyökseen tekevät. Satunnaisesti solistina voi esiintyä myös orkesterin oma viulisti, kamariviulisti tai nouseva kyky.
On täysin päiväselvää, ettei Linda ole maailman tai edes Suomen paras viulisti tekniseltä osaamiseltaan. Muuta ei kukaan olekaan väittänyt. Ei hän kuitenkaan huono ole, erittäin hyvä itseasiassa, ja levynsä on myös hyvätasoinen ja sen mukaisesti kiitostakin kerännyt.
Ilmeisesti valloilleen pääsivät klassisuus vastaan populaarius/julkisuus tuntemukset. Viihde vastaan "vakavasti otettava taide". Ne tuntuvat yhteensovittamattomilta. Sen tajuaa tällainen klassisummikkokin.
Varasin Lindan cd:n muutaman muun lisäksi kirjastosta. Kuuntelenpa itse miltä kuullostaa. Ihan sama jos hän ei olekaan juuri se yksi ja ainoa maailman paras ja ihan sama millaisia kuvia hänestä on ollut iltalehdissä.
Itse en osaa enkä halua tyrmätä ketään muusikkoa sen perusteella, mitä hän tekee muuten tai miltä hän näyttää. Ymmärrän kyllä, että jos media jatkuvasti uutisoi kaikesta muusta kuin musiikista, niin henkilöä tuskin suositaan ainakaan klassisen musiikin konserteissa, koska yleisöllä on mielessä vain esiintyjän yksityiselämä ja muu vastaava. Eivät kaikki ole noin rajoittuneita, mutta suuri osa on - erityisesti Suomessa. Täällä kun vallitsee jo kulttuurissa katkeruus ja huono itsetunto, niin kaikki mahdollisuudet ylenkatsoa muita käytetään hyväksi. Klassisen musiikin parissa on muutenkin paljon sivistymättömiä ihmisiä.
parempia viulisteja kuin Lampenius, joilla esim. tilaisuuksien ja kokeneisuuden puutteen takia ei ole mahdollisuutta esiintyä orkesterien solistina. Siis sellaisia, jotka harjoittelevat klassista ihan tosissaan ja keskittävät tarmonsa taitojensa kohentamiseen sensijaan että aerobikkaavat erilaisissa pypyläärijutuissa.
Nostakaamme todella näitä esille sensijaan että tyrkytetään jotain julkisuuden kipeää teen-mitä-tahansa-saadakseni-naaman-lehteen-ja-nimen-nettiin never-was-wannabeta, jonka "viulutaiteellisista" internet-utopioista kukaan ei ole kiinnostunut.
että Lampenius on "kunnostautunut" kaikessa muussa kuin klassisessa. Klassisessahan se ei ole saanut mitään aikaiseksi.
Siksi onkin outoa että siitä ylipäätään puhutaan mediassa ja täällä.
Nooh... mutta kaikki tämän viestiketjun lukijat tajuavat kyllä että nämä Lampenius-monologisi liittyvät pelkästään mainostukseen. Pitäisi nimittäin saada potkua rupsahtaneelle uralle.
Ei muuten väliä mutta mainostus täällä on kiellettyä.
Lindalla on vankka, monivuotinen klassisen musiikin pohja ja kokemus, ja vaikka onkin aikoinaan kamarimusiikkiin paneutunut, niin on kysyntää ollut ja on edelleen ajoittain myös orkesterisolistiksi.
Linda on kunnostautunut klassisessa musiikissa, sillä suurin osa urasta ja elämästä on mennyt sen parissa ja edelleen ylläpitää erityisesti klassista osaamistaan, vaikka viihdemusiikin mekassa Ruotisissa kysyntää onkin paljon myös kevyelle musiikille.
Tämä sinun vastustamasi Linda Lampenius on kuule ollut yksi Suomen lupaavimmista viulisteista ja kuulemani mukaan elää edelleen klassiselle musiikille, vaikka leipänsä saakin olosuhteiden johdosta lähinnä suuryritysten juhlista ja kevyen musiikin kiertueilta. Klassinen musiikki on kuitenkin harjoittelussa ja henkilökohtaisessa soitossa ykkössijalla.
ollut "yksi lupaavimmista suomalaisista viulisteista". Mistä sinä tällaisia juttuja keksit?
Mitä tulee elämiseen klassiselle musiikille, niin älä hei viitti sepitellä enempää.
Miksi tyrkytät Lampeniusta tälle palstalle pakkomielteen omaisesti kuukausitolkulla? Miksi myyt viihdeviulistia klassisen musiikin palstalla?
joten miten tässä nyt klassinen vs. ei-klassinen keskstelu voisi olla käynnissä?
klassisessa koskaan. Ei ennen eikä nyt. Tämä on totuus.
Kenelle luulet puhuvasi? Puhut ihan kummallisia.. Ja kyllä, Linda oli yksi lupaavimpia viulistejamme ennen kuin maailma ja kielteinen mediajulkisuus vei mennessään. Hän opiskeli ahkerasti Sibelius-Akatemiassa, soitti monta vuotta Panulan ja Klasin orkesterin konserttimestarina, esiintyi kamariyhtyeissä ja solistina Satukankaan ja erityisesti Koskisen ja Gräsbeckin kanssa, soitti Oopperan orkesterissa ja välillä myös Helsingin kaupunginorkesterissa ja Tapiola Sinfoniettassa. Ei siitä ole epäilystäkään, että Linda oli Sibiksen parhaita opiskelijoita.
Jos Lindan julkisuuskuva olisi erilainen, totuudenmukaisempi, niin hän olisi varmasti tänäkin päivänä mukavasti työllistetty klassisena solistina Suomessa.
Nää sun jutut on ihan pimeitä :D
Ihan pimeitä juttuja
Klassisen puolella on hirveä määrä elitistisiä, yksisilmäisiä, ilkeitä ja itserakkaita ja mustavalkoisia nilkkejä (mm. tuo joka seuraavaksi kirjoittaa). Mistäköhän johtuu.
opportunisteja jotka yrittävät käyttää kaiken maailman (viulu)taiteilija-titteliä saadakseen keinotekoista avostusta julkiselle perseen pyöritykselleen.
Täällä päivitellään Harri Kahloksen tempausta ja kuitenkin Linda Lampenius lähipiireineen on todellisuudessa vielä paljon suurempi pelle ja kusettaja.
klassisessa koskaan. Valitan.
Kuvitteletko raukka ihan oikeasti tekeväsi Lampeniuksesta nettikirjoittelulla jotain mitä tämä ei ole? Hae kuule ammattiapua ettei pääsi hajoa kesken mainoskampanjasi.
yksi lupaavimpia viulistejamme. Sinulla on mennyt huomion kipeys ja todelliset kyvyt/näytöt täydellisesti sekaisin.
Itse asiassa päässäsi taitaa olla aika moni muukin asia varsin sekaisin.
Aloitin tämän keskustelun kysymällä vinkkejä klassisen kuuntelun aloittamiseen. Meni Linda-rähinäksi. No, ainakin minulle on tullut selväksi että Linda herättää kuumia tunteita ja että aihe viihde/"vakavasti otettava taide" iskee monella suoraan sydämeen, usein sinne pimeimpiin osiin. Tuollainen tuntuu paskatärkeältä.
Mutta jos siis jollakulla tulee vielä jotain klassivinkkejä mieleen, artisteja tai levyjä... Vaikka onhan noita jo varsin paljon. Olenkin jo noita täällä vinkattuja listoja kopioinut Wordille omaksi listakseni.
sivistymätön ja myrkyllinen nettikiusaaja..
Molempia
Oli ja on klassinen viulisti, muttei maailman teknisesti paras (tarviiko sitä ollakaan?), silti erittäin hyvä.
Siinä se.
Keskity klassisessa sinfonioihin, oopperoihin ja sonaatteihin. Ja liedeihin. Siinä mielestäni hienoimpia teostyyppejä.
viulisti. Klassinen viulisti on sellainen joka soittaa klassista musiikkia. Se kuinka hyvä joku on klassisen repertuaarin parissa on pelkkää arvailua, jota näyttöjen puuttuessa on paha mennä sanomaan.
Mitä potaskaa:D
ilman tulta. Samalla tavoin ei kukaan ole klassinen viulisti ilman klassisia konsertteja. Tämän logiikan tajuaa jokainen.
Oi oi oi
Kuuntelin Lindan levyä ja se on ihan ok! Kunpa vielä jonain päivänä suomalaisilla olisi parempi itsetunto ja vähemmän kateutta.
Eli on muutakin kuin hienot kannet :D
tempausta täällä tällä kertaa päivitellään?! Jos kyse on uutisoidusta pianokilpailu-
voitosta niin voin kyl vakuuttaa epäilijöille, jotta voitinhan mä sen! Voitinpas! Voitipnas!! Miksi asioita uskotaan muutenkaan pelkän puheen perusteella? Vai olisinko
siinä tapauksessa itse väärentänyt saamani pokaalit ja kunniakirjat.. Asia on yksin-
kertaisesti päivitettävissä Facebook -profiilistani, jossa mm olen liittynyt k o kilpailun
nimeä kantavaan Facebook -ryhmään. Eli onahn kilpailu olemassa, jos sen nimissä on perustettu Facebook ryhmäkin! En mä sitä ainakaan itse ole perustanut... Näin ollen se, jottei sennimistä kilpailua edes olisi olemassa, osoittautuu luuloksi. Jos lehdistö ja media ovat niin kanoja ja perseestä, jotta julkaisevat uutisen ja kyseenalaistavat sen vast jälkikäteen, täytyy jutun olla totta - onhan se kuitenkin uutisoitu!
Kiitos vinkeistä! Eivätköhän kesän sadepäivät suju nyt jouhevasti, ja varmaan aurinkoisetkin. Ei muuta kuin arvioimaan onko Linda maailman paras vai ei ;)
En ole todellakaan mikään ekspertti, mutta heitän jotain suosikkeja sekä helposti sulatettavia. Perässä myös suosikkitulkitsija (/), jos sellainen löytyy:
Bach: Air on a G String BWV 1068 (erittäin tunnettu, uppoaa helposti)
Bach: Double Violin Concerto (sulava, tunnettu, kaunis)
Beethoven: Kuutamosonaatti / Wilhelm Kempff (ehkä tunnetuin pianosonaatti?)
Beethoven: 3. sinfonia, 2. osa (suosikkiosa Eroicasta)
Beethoven: 5. sinfonia, 4. osa (vauhdikas finaali)
Beethoven: 9. sinfonia, 4. osa (Euroopan hymninäkin tunnettu hehkuva finaali)
Beethoven: Viulukonsertto (tunnetuimpia viulukonserttoja)
Beethoven: Violin Romances 1 & 2 (helposti sulavaa, mutta kaunista)
Bizet: Habanera from "Carmen" (populaareimman oopperan populaarein(?) aaria)
Brahms: Piano Trio No. 1 (mieltä rauhoittava, pehmeä)
Bruch: Scottish Fantasy, Andante sostenuto (tunnistat kun kuulet)
Debussy: Clair de lune (erittäin tunnettu, helposti sulava)
Delibes: The Flower Duet from "Lakmé" (kauneimpia duettoja, populaari)
Fauré: Pavane Op. 50 (etsi kuoroversio)
Grieg: Morning from "Peer Gynt" (tällä aamu akaa kauniisti)
Mozart: 11. pianosonaatti (sisältää kaikkien tunteman Rondo Alla Turcan)
Mozart: Queen of the Night Aria from "Die Zauberflöte" (ehkä tunnetuin aaria)
Sibelius: Finlandia (etenkin kuoro-osuus hieno, V.A. Koskenniemen sanoilla)
Sibelius: 3. sinfonia / Esa-Pekka Salonen (monipuolinen, melankolinen sinfonia)
Sibelius: Valse triste (kaikkien tuntema teos)
Sibelius: Viulukonsertto / David Oistrakh (suosikkiviulukonsettoni, erityisesti pidän Oistrakhin versiosta - enemmän kuin Heifetzin)
Schubert: Ave Maria / Luciano Pavarotti
Vivaldi: 4 vuodenaikaa / London Chamber Orchestra & Warren-Green (pidän erityisesti kesästä ja talvesta)
Ja lisäksi tulkitsijalla (kapellimestarilla, soittajalla, laulajalla) on suuri merkitys. Esimerkiksi joku tuntuu liian nopealta/hitaalta. Onkin sitten suuri työ löytää se eniten miellyttävä kaikkien vaihtoehtojen joukosta...
Nam, kuulostaa hyvältä. Olenkin jo varannut kirjastosta muutaman cd:n. Joitain voisi ostaakin kunhan ensin vähän tutustun.
Schubertin liedit ovat todellakin ehdottomia must-juttuja, samoin pari hänen oopperaansa ja 9. sinfonia (muun muassa).
Tämä kuuluisa serenadi on tavattoman kaunis:
http://www.youtube.com/watch?v=JtA9Js-
Haydnia älä muuten ohita, hän on musiikin jättiläinen kuten Bach, Mozart, Beethoven, Schubert ja muut.
Olo kuin mansikkakaupassa jossa tusinoittain erimerkkisiä mansikoita.
Profiilissani on linkitettynä pitkä ja edustava valikoima parasta mahdollista musiikkia. Käy kurkkaamassa. Et pety.
Heiltä löytyy periaatteessa kaikki, ja toisin kuin jotkut luulevat, niin useat levytykset ovat myös palkittuja ja lähes kaikki saavat kiitosta alan julkaisuissa.
Ja mikä hienointa, niin todella huokeat hinnat! Eli vaikka ostettu levy ei miellyttäisikään, niin rahaa ei ole kulunut kuin pieni osa isojen levyjättien levyihin verrattuna.
Oon kuunnellu vuosii Sibeliuksen tykitystä netistä ja sillee, nii aattelin että voisin kohta ostaa sen levyn. Tiiättekö mistä saa semmosia? ois kiva tietää. Aioin myös kysyä vaatteista, eli siis mimmossia kledjuja ne klassisen kuuntelijat oikeen käyttää? Käykö semmoset roikkuvat kuteet ja nahkarotsit? Aattelin myös et semmoset kirkkaanvihreet sandaalit vois olla kivat... Tykkään myös Eldoradon 2. säkeestä luvusta 21. Onko kukaan kuullut? Se on musta ihan sairaan kova biisi.
Kuuntelin ennen semmosta fruittari musaa elikkä semmosta aika raskasta heviä, alotin klassisen vuonna 1998. Niin olisi siis tosi kiva tietää mistä niitä Sibeliuksen uusia (vanhatkin käy) levyjä voisi ostaa!
Kiitos jo etukäteen.
käytettyjä levyjä. Suosittelen!
Elikkä osuit asian ytimeen - kuinka klassisen kuuntelijat pukeutuvat?
-Vastaus on luonnollisesti: klassisesti!
On olemassa sunnuntaikuuntelijoita, jotka saattavat pukeutua miten vain, mutta elitistinen klassisen kuuntelija myös pukeutuu elitistisesti. Hyvä perussääntö on, että mitä konservatiivisempi tyyli, sitä parempi. Mallia saa, kun katselee kuvia herrasväen pukeutumisesta 1900-luvun alkupuoliskolla.
Oletan nimimerkkisi perusteella, että olet miespuolinen. Miesten pukeutuminen on periaatteessa yksinkertaista, mutta pienet yksityiskohdat ratkaisevat. Esimerkiksi puvun tulee istua mahdollisimman hyvin - tangosta ostettu puku on syytä käyttää räätälillä korjautuksessa. Paras valinta on tietysti mittatilauspuku ammattiräätäliltä. Lontoossa lienevät parhaat räätälit, sillä jopa Ranskan poliittinen kerma on teetättänyt pukujaan siellä.
Erityistä huomiota kiinnittäisin kuitenkin kävelykenkiin. Niiden tulee olla laadukasta nahkaa ja olla aina kiiltävät. Konservatiivisimmat pukeutujat eivät käytä lainkaan ruskeita kenkiä, vaan ainoastaan mustia. Laadukkaita valmistajia on Ranskassa, Italiassa ja Britanniassa. Suomesta hyviä kenkiä löytää esimerkiksi Stockmannilta.
Tyylistä pääsee perille tutustumalla alan kirjallisuuteen. Hyvä käytännön esimerkki tyylikkäästä konservatiivisesta pukeutumisesta on Matti Klinge.
;)