kerronpa oman tarinani:
Tapasin taivaallisen ihanan miehen,unelmieni prinssin,rakastuin perinpohjaisesti,pian ruusunpunaiset silmälasit karisivat nenältäni,tuli valheita ja pettämistä,uudelleen ja taas uudelleen,joka kerta kun mies jäi kiinni oli kyyneleitä,katumusta ja rakkauden vannomista ja lupauksia ei koskaan enään,uskoin koska rakastin.. ja toivoin kerta toisensa jälkeen että tällä kertaa mies pitäisi sanansa.
Kunnes lopulta 2vuoden jälkeen lamppu syttyi, ei se mies muutu... jos en saanut mieheltäni tarpeeksi hyvää selitystä pettämiselle,keksin niitä jo loppupeliksi itse itselleni,pahimman luokan itsepetosta,kuinka helppo oli syyttää sitä kamalaa kakkosesta joka ei jätä miestäni rauhaan jne..
Kunnes sen tajusin,mies pettää ihan omasta vapaasta tahdostaan ja halustaan,oli tasan kaksi vaihtoehtoa lähteä tai hiljaisesti hyväksyä väistämätön tosi asia mies pettää.
Päätös lähtemisestä ei todellakaan ollut helppo,minulla oli paljon rakkautta,mutta mieshän ei selvästikään rakastanut minua,ei arvostanut eikä kunnioittanut,minulla oli jatkuvasti epämääräisen paha olla,joten lähdin.
Erosta on nyt puoli vuotta rakastan ja kaipaankin miestäni aika ajoin todella paljon,mutta kuitenkin nyt on itselläni parempi olla..
vaatii paljon ja tekee todella kipeää myöntää TOSIASIAT ITSELLENSÄ,kaikki millä pettäminen selitellään on todellakin vain selitystä...
Tapasin taivaallisen ihanan miehen,unelmieni prinssin,rakastuin perinpohjaisesti,pian ruusunpunaiset silmälasit karisivat nenältäni,tuli valheita ja pettämistä,uudelleen ja taas uudelleen,joka kerta kun mies jäi kiinni oli kyyneleitä,katumusta ja rakkauden vannomista ja lupauksia ei koskaan enään,uskoin koska rakastin.. ja toivoin kerta toisensa jälkeen että tällä kertaa mies pitäisi sanansa.
Kunnes lopulta 2vuoden jälkeen lamppu syttyi, ei se mies muutu... jos en saanut mieheltäni tarpeeksi hyvää selitystä pettämiselle,keksin niitä jo loppupeliksi itse itselleni,pahimman luokan itsepetosta,kuinka helppo oli syyttää sitä kamalaa kakkosesta joka ei jätä miestäni rauhaan jne..
Kunnes sen tajusin,mies pettää ihan omasta vapaasta tahdostaan ja halustaan,oli tasan kaksi vaihtoehtoa lähteä tai hiljaisesti hyväksyä väistämätön tosi asia mies pettää.
Päätös lähtemisestä ei todellakaan ollut helppo,minulla oli paljon rakkautta,mutta mieshän ei selvästikään rakastanut minua,ei arvostanut eikä kunnioittanut,minulla oli jatkuvasti epämääräisen paha olla,joten lähdin.
Erosta on nyt puoli vuotta rakastan ja kaipaankin miestäni aika ajoin todella paljon,mutta kuitenkin nyt on itselläni parempi olla..
vaatii paljon ja tekee todella kipeää myöntää TOSIASIAT ITSELLENSÄ,kaikki millä pettäminen selitellään on todellakin vain selitystä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan olemalla itselle rehellinen ai ainakaan tule pettymään, pettäjällä riittää selityksiä ja tarinoita syyksi pettämiselle. Niitä tarinoita on turha uskoa, olkaa rehellisiä itsellenne niin säästytte monilta sydänsuruilta, koska niitä luetettavia miehiäkin on kyllä olemassa, miksi tyytyä mieheen jolle ei ole se tärkein aisa kuitenkaan.
niin ykköset kuin kakkosetkin voisivat ruveta olemaan rehellisiä ITSELLENSÄ mieshän ei ole rehellinen kummallekkaan,eikä itselleenkään.
Vaimolle mies rukoilee anteeksiantoa,vannoo rakkautta,se oli vaan pano,hetken mielijohde,virhe jne... ja vaimo uskoo useimmiten juuri kerta toisensa jälkeen.
Kakkoselle vannotaan myös rakkautta ja selitykset on mitä moninaisemmat miksi ei vieläkään sitä vaimoaan voi jättää pienet lapset,vaimo sairastu,yhteinen asuntolaina vielä 2 vuotta jne....
herätkää jo hyvät ihmiset.
Rakastaa vain erisyystä.
Vaimoa juuri siitä syystä kun vaimo jaksaa antaa anteeksi ja ymmärtää.
Myös lasten takia rakastaa.
Rakastajatarta koska hän lohduttaa ja ottaa myös vastaan sillon kun mies ei
ihan niin varma ole kotiinmenon onnellisesta seuraamuksesta.
Siis lopputulos on monta syytä rakastaa!
"Kakkoselle vannotaan myös rakkautta ja selitykset on mitä moninaisemmat miksi ei vieläkään sitä vaimoaan voi jättää pienet lapset,vaimo sairastu,yhteinen asuntolaina vielä 2 vuotta jne...."
Ja aina kun alkaa usko horjumaan, niin aina sopivasti vakuutellaan uudestaan ja uudestaan.
Elän sitä. Ja huomaan sulkevani silmäni kerta toisensa jälkeen, ja uskoa siihen.
Tuttavaperheen isä iski muhun silmänsä ja alkoi vikitellä pikkuhiljaa kehumalla ja puhumalla kauniita.Yiritn puhua järkeä mutta se vaan nauroi mulle.koska mitään ei oo tapahtunut...sen mielestä.Se vaan koko ajan menee pidemmälle jutuissaan ja kietoo pauloihinsa kunnes lopulta olimme jo suudelleet ja sekään "ei ollut hänestä mitään"..olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja olen sanonut siitäkin monta kertaa..ettei näin voi toimia..se on kuin iso paha susi joka yrittää kaataa talomme puhaltamalla.MIksi minä tyhmä possu aina menin sen luokse.?Se kiihottaa ja naurattaa ja vetoaa mun naisellisiin vietteihini...rohkaisee ja kehuu aina..silmät nauraa ja tunnen itseni niin tervetulleeksi...siihen humaltuu ! JA sitä kuvittelee tyhmänä kestävänsä kaikki kiusaukset...Päätin lopulta että se haluaa mut sänkyynsä ja minä en halua sitä sänkyyni,koska haluan olla uskollinen miehelleni joka on maailman kiltein otus.Sille tontille en astu enää.Otan vastuun omalta osaltani asiasta.Muutahan en voikaan tehdä.Leikkikööt muiden kanssa.MÄ en siihen suostu enää.Mulle ei tulla sanomaan että olen särkenyt hienon perheen ja tuhonnut toisen kodin ja avioliiton.Mulle ei tule ne lapset itkemään että veit meidän isän.Mä suojelen niitten perhettä ja kotia kun pysyn niistä kaukana.Ja jumala meitä auttakoon.