Keskustelimme tuossa taannoin ystävän kanssa, ja tuli tälläinen pohdiskelu, mitä ehkä joku toteuttaa käytännössäkin, mutta nyt se on ihan vaan ajatuksen tasolla olevaa pohdiskelua, huumorin tajuttomat ja puuteestaan inisijät voivat nyt jo siirtyä seuraavaan aiheeseen.
On siis Neiti X.
Hän on älykäs, kaunis, hauska ja haluttua seuraa. Moneenkin seuraan.
Joten... Hän on ihastunut älykkäseen ja sivistyneeseen mieheen, minkä kanssa synkkaa.
Se on sopivan ja oikean oloista, mutta neitä X:llä on toinenkin puoli.
Hän tapaa toisen miehen. Mies on miesten mies, käy metsällä, puhuu vähän härskejä ja on tavallaan ehkä jopa juntti. Mutta testoteronin haistaa kolmen kilometrin päästä. Vetovoima on ilmeinen ja kipinää on.
Tapailut jälkimmäisen tyypin miehen kanssa päättyvät aina, yleensä onnettomasti ja Neiti X tietää, ettei jaksa kun keskustelun aiheita ei ole, kun mies on mies ja kuvittelee olevansa fiksumpi, mutta todellisuudessa, nainen kyllästyy miehen melko yksinkertaiseen järjen juoksuun.
Mutta seksuaalinen kipinä ei lopu. Sitä vaan on.
Älykäs ja sivistynyt mieskin on mielenkiintoinen, hänellä on ajatuksia, voi keskustella, ja hän on vakaa.
No, joten, hänkin on haluttava. Mutta eri syystä.
Mutta silti, kun vastaan kävelee testoteroni pakkaus, herää ajatus, mitä jos, ja se on sekoitettavissa jopa ihastukseen.
Ja Neiti X ei viehäty mister-kisojen voittajista eikä ruskettuneista hauiksen pullistelijoista. Tämä älykäs mies on jopa hieman harmaa, tavallisen näköinen, ei mitenkään erityisen erottuva. Metsäläinen jopa rumakin. Iällä ei tunnu olevan vaikutusta, 25-45 vuotiaat on todettu sopivan ikähaarukkaan ja ovat tasoissa viehätysvoimaltaan.
No niin, tämä kyseinen Neiti X on sitoutumaton, koska ei osaa päättää.
Miksei osaa? Miksi se miesten mies viehättää, vaikka sen kanssa ei voi olla? Miksi ei voi vaan olla sen ehkä tylsemmän, mutta vakaamman kanssa tai sitten oppia hyväksymään, että kulttuurista ei juntin kanssa keskustella? Kun viehättyy kahdesta täysin eri lajin edustajasta, mikä on homman nimi?
Pitääkö Neiti X:n ruveta kaksin naimaan ;) ???
Ja voiko yhdestä suhteesta saada tyydyttävän, ylipäätään? Tämäkö on se syy, miksi ihmiset pettää?
On siis Neiti X.
Hän on älykäs, kaunis, hauska ja haluttua seuraa. Moneenkin seuraan.
Joten... Hän on ihastunut älykkäseen ja sivistyneeseen mieheen, minkä kanssa synkkaa.
Se on sopivan ja oikean oloista, mutta neitä X:llä on toinenkin puoli.
Hän tapaa toisen miehen. Mies on miesten mies, käy metsällä, puhuu vähän härskejä ja on tavallaan ehkä jopa juntti. Mutta testoteronin haistaa kolmen kilometrin päästä. Vetovoima on ilmeinen ja kipinää on.
Tapailut jälkimmäisen tyypin miehen kanssa päättyvät aina, yleensä onnettomasti ja Neiti X tietää, ettei jaksa kun keskustelun aiheita ei ole, kun mies on mies ja kuvittelee olevansa fiksumpi, mutta todellisuudessa, nainen kyllästyy miehen melko yksinkertaiseen järjen juoksuun.
Mutta seksuaalinen kipinä ei lopu. Sitä vaan on.
Älykäs ja sivistynyt mieskin on mielenkiintoinen, hänellä on ajatuksia, voi keskustella, ja hän on vakaa.
No, joten, hänkin on haluttava. Mutta eri syystä.
Mutta silti, kun vastaan kävelee testoteroni pakkaus, herää ajatus, mitä jos, ja se on sekoitettavissa jopa ihastukseen.
Ja Neiti X ei viehäty mister-kisojen voittajista eikä ruskettuneista hauiksen pullistelijoista. Tämä älykäs mies on jopa hieman harmaa, tavallisen näköinen, ei mitenkään erityisen erottuva. Metsäläinen jopa rumakin. Iällä ei tunnu olevan vaikutusta, 25-45 vuotiaat on todettu sopivan ikähaarukkaan ja ovat tasoissa viehätysvoimaltaan.
No niin, tämä kyseinen Neiti X on sitoutumaton, koska ei osaa päättää.
Miksei osaa? Miksi se miesten mies viehättää, vaikka sen kanssa ei voi olla? Miksi ei voi vaan olla sen ehkä tylsemmän, mutta vakaamman kanssa tai sitten oppia hyväksymään, että kulttuurista ei juntin kanssa keskustella? Kun viehättyy kahdesta täysin eri lajin edustajasta, mikä on homman nimi?
Pitääkö Neiti X:n ruveta kaksin naimaan ;) ???
Ja voiko yhdestä suhteesta saada tyydyttävän, ylipäätään? Tämäkö on se syy, miksi ihmiset pettää?
Vastaukset 72
Vanhimmat
ristiriita otsikossa. Jos jonkun haluaa kai sille jotain tekee. Jos ei halua, ei tee.
Hän ei halua kumpaakaan. Ei älykästä eikä typerää. Parempia aikoja odotellessa.
Lisäisin tuohon vastaukseen sen, että hän ei halua kumpaakaan TARPEEKSI. Jos haluaisi, ei siinä olisi enää jahkailemista.
Jos hän haluaisi jotain tarpeeksi ei siinä olisi mitään jahkailemista...
Tuota, mistäköhän se halu syntyy ellei omasta itsestä ja omasta tahdosta?
Jos ei osaa päättää niin ei varmasti haluakaan synny. :D
No niin, kun yleensä miehet niin huonosti kestää tuota jakamista. Ne on omistushaluisia ja haluaa että Neiti X on vaan jommankumman kanssa ja Neiti X olisi mielellään molempien kanssa?
Että tekee ja ei tee, mutta huono jos tekee ja huono jos ei.
Tosin se kaksi sitten tässä teoriassa riittäisikin X:lle, että ei nyt mahdottomia sentään.
Entä jos on sellainen ihminen, joka vaan on moniavioinen? Voiko sellaista olla?
Hmm...
Kumpikaan mies ei ole tarpeeksi kiinnostava ja tarpeeksi tärkeä ihminen tuolle naiselle, joten siinäpä jahkailee.
liian hyvälle opetettu pikku prinsessa joka ei osaa valita.
Tarpeeksi tärkeä ihminen on PÄÄTÖS eikä mikään mielihalu.
"Tarpeeksi tärkeä ihminen on PÄÄTÖS ...."
Sinä siis yksinkertaisesti PÄÄTÄT, että esim. vanhempiesi valitsema morsmaikku on sinulle "tarpeeksi tärkeä ihminen".
PÄÄTÄ mennä naimisiin jonkun kanssa? :D
Jos haluaa olla tuuliviiri niin siitä vaan.
Jos vanhemmat valitsemat minulle morsmaikkua niin se on edelleen minun PÄÄTETTÄVISSÄ pidänkö hänestä vai en.
EI kahden vaiheilla oleminen tai kykenemätön tekemään päätöstä kerro muusta kuin siitä ettei kykene tekemään päätöstä.
Tuollaisia tunnetuuliviirejä valitettavasti on vain paljon ja he pilaavat noita hyviä ihmissuhteita kun eivät osaa PÄÄTTÄÄ ja lopulta he vain rakastavat itseään.
Rakkaus on myös osaltaan PÄÄTÖS eikä vain mielihalu, pikku lapsukainen.
keskusteluja yhden kanssa ja toisen kanssa naimassa aivot pellolle?
Varmaan moni sulattaisi tuollaista olipa kyseessä sitten mies tai nainen...
Nimittäin miesten mielestä idean pitäisi kuitenkin olla aika hyvä: kävin juuri lukemassa tuolla erilaisia mielipiteitä huorissakäymisestä, ja muutenkin ja jotenkin, kun miehet siis pettävät, omien sanojensa mukaan "jos eivät kotoa saa tyydytystä", ja joku oli jopa laittanut, etttä kun tyttöystävä raiskattiin ja seksielämä on ollut hiljaista, niin hänpä käy huorissa sitten, niin on seksiä ja parisuhde... No, joo, pervoa on, mutta siis, eikös siihen verrattuna tämä ole aika pientä?
Eikös tämän logiikan mukaan jokaisen miehen ainakin pitäisi ymmärtää, että joo, tottakai se käy. Tosin siis, alkuperäisessä tarinassahan molemmat ovat kyllä seksuaalisesti himottavia, että molemmat varmaan saisi, mutta ehkä kiihkeämpää olisi sen toisen kanssa...
Niin, ja vielä tuli mieleen, että kun siellä sitten oli pidetty puolustuspuheita huorien puolesta ja vaikka mitä kerrottu, miten on ihania naisia ja valitsee itte ja miten niitä arvostetaan, niin eikös tämmöinen siis pitäisi olla ihan jees ratkaisu?
(ja siis mä en ota kantaa nyt sinänsä huoriin, jokainen on mitä on ja tekee mitä tekee ja nai miten nai, ei nyt se sillee muuten kiinnosta)
Tilannehan olisi mahtava, juurikin näin, yhdestä ei koskaan saa kaikkea ja jos vaikka kuvittelee, että toinen rasittuisi liiasta keskustelusta ja toinen lliiasta seksistä, niin kumpaakaan ei tarvitsisi painostaa.
Entäs Picasso? Kukaan ei ihmettele, vaikka äijä pökki siihen malliin ympäriinsä, ettei laskuissa tainnut pysyä.
Jos Neiti X on taiteilija, onko se hyväksyttävämpää, kun jos hän onkin vaikka lakimies?
Mähän sanoin, että ottakaa ny huumorilla ja itkekää muualla. Sä sanot jollekin "pikkulapsukainen" ja olet itte joku teini, hyvä homma. Ei ole syytä alentua, rakas kanssaihmiseni, murheen murtama pikku mussukka ;)
Älä nyt itke, teoreettisestikaan tässä tarinassa ei ole kyse valehtelusta, vaan lähdemme oletuksesta että kaikki ovat aikuisia ihmisiä ja tietävät tilanteen sinänsä, ettei nyt vehdata kenenkään selän takana.
Mutta: koska toisen harkinta-aika loppuu ja kuinka kauan saa harkita? Kun kyseessä on mielestäsi päätös, saa silloin varmaan päätöksen tekoon käyttää harkintaa ja tutkia asioita?
Koska muutenhan ihmistä ei tunne, ja päättää hyvin pinnallisten asioitten perusteella eikö niin?
Kun joku päättää, mitä päättää, tai ei osaa päättää, se on aina suhteen pilaamista jonkun kannalta vai?
No, jos joku päättääkin ja tulee ero, onko se suhteen pilaamatta olemista?
Kuinka kauan mielestäsi ihminen saa miettiä, tapailla muita jne.? Vai saako ollenkaan?
Älä itke pikku lapsukainen, tämä on vain keskustelupalstan yksi keskustelu :)
Ei oteta liian vakavasti nyt kuitenkaan, vaikka keskustellaankin.
päätä että pitääkin rumasta ja lihavasta mutta älykkäästä ja mukavasta tytöstä? Ihan helppoa =)
..huora/madonna -jakoa jolla naisia on iät ja ajat jaoteltu. Tässä se superseksuaalinen mies on "huora" ja fiksu nössö "madonna". Niin kai sitä sanotaan että huorien kanssa pidetään hauskaa ja madonnan kanssa mennään naimisiin.
Tässä voisi olla ideaa... Seksuaalinen halukkuus naisella ja miehellä, vaatii testosteronia, ja joillain naisilla, taso on hieman korkeampi... Ehkä Neiti X onkin naismaailman naisten miehen vastine... miesten nainen??
Niin, ja naisethan jahtaavat nuorena enemmän näitä seksuaalisempia, himottavampia miehiä, mutta kun haluavat naimisiin, vaihtavat tyyppiä, sitähän täälläkin ovat jotkut valitelleet, jotkut kehuneet, että on ja sitten ei ole...
Voitpa olla jäljillä.
Niin, mutta miten käy Neiti X:n, voiko hän pitää molemmat?
Voiko kakkua syödä ja säästää?
On keskiverto alisuorittaja joka ei ymmärrä itseään eikä elä ihannetta kohti vaan tyytyy "järjestelyihin" ja siksi lopulta jää yksin.
Hauska totuus, sillä keskiverto ei voi olla alisuorittaja. Alisuorittaja tarkoittaa suorittaa alle sen, mihin pystyisi, ja on keskiverron alapuolella. Eli potentiaalia olisi vaikka mihin, muttei osaa käyttää sitä: ja mehän emme puhuneet työelämästä nyt. Keskiverto on todennäköisesti niinkuin sinä, suurin osa, joilla menee ihan normaalisti ja kohtuu kivasti maailman mittakaavassa.
Ihan mielenkiintoista sinänsä, että suhteissa voi mielestäsi siis olla "alisuorittaja", eli suhteet ovat mielestäsi suorituksia?
Elä kohti ihannetta, siis koska Neiti X ei tässä tapauksessa valitse, valitse mielestäsi oikein, ole kiinnostunut vain yhdestä miehestä, ei ole kiinnostunut oikeista miehistä ja "tyytyy", koska haluaa valita kaksi?
Onko ihanne se, että on yksi miestä, vaikka väkisin, se että on onnellinen vai tarkoititko kenties, ettei vaan valitse järjellä? Vai olisiko järkkivalinta pitää molemmat, sillä kuitenkin hehän täydentävät toisiaan?
Ei ymmärrä itseään, miten? Voisitko perustella?
Jää yksin, tarkoittaen mitä? Onko "yksin jääminen" sitä, että ei ole naimisissa määräaikaina, vai sitä, ettei ole lapsia vai mitä tarkoittaa "yksin jääminen"? Nainenhan on tässä suosittu, ja haluttua seuraa, ja kuka sanoi, että vain seksuaalisesti?
Vai jos hän ei valitse vain yhtä miestä, kaikki hänen ystävänsä hylkäävät hänet?
Silloinko hän "jää yksin"?
Niin, onko tyytyminen sitä, että valitsee kuten valtaosa, vai sitä etttä elää kuten tahtoo? Voiko suurimman osan elämänarvot kyseenalaistava tapa elää olla hyvä, ja onni, jos se ei riko lakia, on rehellista ja kaikki osapuolet siihen suostuvat?
"Hauska totuus, sillä keskiverto ei voi olla alisuorittaja."
Logiikka ei ole hallussa?
Keskiverto on alisuorittaja silloin jos hän eläisi maksimia hän olisi huomattavasti parempi kuin keskiverto.
Em. nainen voisi olla erittäin hyvä - mutta hän alisuorittaa - ja siksi hän on vain keskiverto.
Menikö perille tällä kertaa? :)
"Ihan mielenkiintoista sinänsä, että suhteissa voi mielestäsi siis olla "alisuorittaja", eli suhteet ovat mielestäsi suorituksia?"
Jep. Jos tarvii kahta miestä on silloin valinnut kaksi puolikasta suhdetta eikä ainuttakaan omanveroista suhdetta. Tilanne on sama kuin jos haluat ison asunnon mutta elät kahdessa pienessä. Alisuorittaminen on nimenomaan sitä että tän naisen pitää pettää jatkuvasti saadakseen mitä haluaa. Hänellä ei ole (mukamas) varaa turvalliseen hyvään parisuhteeseen mieluisan kumppanin kanssa. Kenties asia onkin näin.
Evidenssi sanoo että puolittaisuus on tosiasia.
"Ei ymmärrä itseään, miten? Voisitko perustella?
Jää yksin, tarkoittaen mitä? Onko "yksin jääminen" sitä, että ei ole naimisissa määräaikaina, vai sitä, ettei ole lapsia vai mitä tarkoittaa "yksin jääminen"? Nainenhan on tässä suosittu, ja haluttua seuraa, ja kuka sanoi, että vain seksuaalisesti?"
Nainen on yksin jo nyt. Kukaan ei ole hänen kanssaan "kokonaan". vaan hän jakaa puolensa eri tahojen kanssa ilman eheyttä ja varmuutta. Hän on vajaa sekä itselleen että kumppaneilleen. "Olla suosittu" on vähän omituinen käsite. Kuka tahansa nainen voi olla tuolla tavalla "suosittu" jakamalla persettä miehille jotka varmasti hurraavat naista...
"Niin, onko tyytyminen sitä, että valitsee kuten valtaosa, vai sitä etttä elää kuten tahtoo? Voiko suurimman osan elämänarvot kyseenalaistava tapa elää olla hyvä, ja onni, jos se ei riko lakia, on rehellista ja kaikki osapuolet siihen suostuvat?"
Tää on hyvä kysymys. Luulen että pohjimmiltaan tyytyjiä on kolme ja voittajia ei ainuttakaan. Sopimus on korkeintaan OK kaikille osapuolille. Mutta se onkin
Keskivertoa.
No niin, pikku mussukkani, yritetäänpäs uudelleen.
Hän on keskiverto, no ei ole, koska suurinosa keskiverroista kylläkin seurustelee yhden kumppanin kanssa, ja suosii tätä systeemiä, mikä tässä nyt on käynyt selväksi.
Neiti X:stä ei voida määritellä hänelle itselleen keskivertosuoritusta, koska suhteissa ei ole mittaria, siihen että on keskiverto, tarvitaan keskiarvoinen arvo, ja jos pidetään muita ihmisiä, se keskiverto on se 1 per 1, jolloin Neiti X ei ole keskiverto, ja tässä ei voi määritellä hänen keskivertoaan, koska pitäisi keksiä koko historia.
Sovitaan, että Neiti X on kuitenkin itsekin tuolla ikähaarukalla jossain, missä ovat hänen suosimat miehetkin, 25-45.
Mutta toisaalta, ethän sä tunne Neiti X:ää. Etkä miehiä. Joten, vaikka sä itse et olisikaan kahden kanssa, voisiko Neiti X silti olla olematta, mitä sinä olisit, jos olisit kahden kanssa: alisuorittaja?
Voisiko olla muita tapoja olla suhteessa täysin tyydytävästi, kun tämä sinun ja voisiko se olla yhtä oikea tapa?
Kun Neiti X ei petä ketään, sitä täällä nyt on toistettu, joten meniskö se nyt perille? :)
Entä jos Neiti X ei halua turvallista suhdetta, kyse ei ole siitä, onko varaa vai ei: ja sitäpaitsi, sekö on suhteen oikea muoto: turvalllinen, vakaa parisuhde?
Mutta siis, sinun mielestäsi ihminen ilman parisuhdetta on yksin, koska kukaan ei ole =seurustele, naisen kanssa kokonaan, ja hän ei voi olla kuin yksin, ystävistä huolimatta. naisen yksinäisyden määrittelee tässä siis mies, ainako?
Lisäksi muuten, hieman tuosta suosittu=jakaa persettä, kun nimenomaan, itsekin olet sitä lainannut, tarkensin, että en tarkoita pelkästään seksiä.
Millä tavalla olla suosittu on omituista? Tässä se tarkoittaa hyviä ystäviä, ihmisiä, sosiaalisuutta ja myös: kaksi miestä.
Ei ole vaikeaa määritellä, keskiverto ihmiselle.
Entä jos ihminen ei ole yksiavioinen? Tai entä jos kaikki ihmiset ei ole, onko pahempi, jos se on nainen, kun että se on mies? Vai onko väliä?
Ihminen rakastaa monia kuitenkin.
Voiko eheyttä ja varmuutta siis olla vain miehen kautta ja määritteleekö sinun seksielämäsi eheytesi ja varmuutesi?
Tai voisiko seksiä olla, suhde olla kokonainen ilman tavoitetta mistään liitosta tai vastaavasta omistussuhteesta?
Voiko ihminen olla kokonainen, erilainen, oma itsensä, vaikkei vastaisi muitten käsitystä siitä...Jos asuukin kahdessa isossa ja kivassa asunnossa yhden sijaan, niin mitäs sitten :)
Tavallaan noudatat kapitalistista kaavaa ja nuo miehet ovat tarvehierarkiasi täyttäjiä.
Mitään kumppanuutta tässä kuitenkaan ei ole. Moniavioisuus on yleistä mutta silloin kyse on usein järjestelystä joka ei sinänsä liity ihmissuhteisiin mitenkään. Asia jota kysyt on että onko tilanne "polyamoria".
Ei ole. Otat miehistä vain puolet. Toinen on kirjurisi ja toinen on muusasi. Yhtäkään kumppania sinulla ei ole. Kaksi puolikasta ei tee yhtä kokonaista.
Tämä näkyy myös loogisessa otteessasi. Älyä älyä älyä - selitystä selitystä selitystä. Milloin älyllinen ja tunteellinen puolesi ovat olleet yhtä?
Kyse olisi polyamoriasta jos pystyisit istumaan näiden miesten kanssa saman pöydän ääreen ja kertomaan rehellisesti kaiken mitä tunnet ja koet heistä ilman että se vaurioittaisi suhdettanne millään tavalla. Polyamoria on yhden (tai monen) suhdetta moneen joka toimii rakkaudessa. Amoria. Jos tähän ei pysty on kyse vain tarvehierarkian täyttämisestä ja siinä osittaiset ratkaisut ovat aina vain osittaisia. Kompromissiä. Se valitettavasti myös estää aidon kumppanuuden (ja siten myös polyamorian).
Olet näistä asioista itseasiassa hyvin tietoinen. Äly ja tunnepuolesi välimaastossa on jotain joka kertoo tilanteen. Se ei tarkoita että valinta tähän asti olisi ollut "huono tai väärä" vaan se on vain keskiverto kompromissi. Älyllisesti ajateltuna tilanne on "näppärästi hoidettu". Mutta mitä sanoo perimmäinen kumppanuutta kaipaava sielu, älyn ja tunteen liitto asiasta?
"Joskus pidämme kiinni keskiverrosta vain siksi että pelkäämme menettävämme kaiken."
Eikös aina ole niin, että puoliso on kirjuri tai muusa- tyyppinen ratkaisu. Jollain liitto on enemmän kaveruutta, joillain järjen sanelemaa, joillain "typerää" intohimoa vailla järkeä, ja mikä tahansa näistä liitoista voi myös olla rakkaudellinen. Mutta yksikään suhde ei kai koskaan tuo kaikkea.
Tietenkin, onhan myös reiluuden nimissä, sanottuaan, että voisiko kaiken saada, kysyttävä, pitäisikö kaikkea edes saada..?
Mikä Neiti X:n tapauksen tekee sellaiseksi, että he eivät voisi sopia asiaa saman pöydän ääressä?
Niin, siis epätodennäköistähän se on, kuten aijemmin mainitsin, ihmisistä suurinosa kun haluaa olla yksiavioisia, jopa pettäjät, ironista sinänsä, ja miehet ovat aika omistavia, harvoin siis suostuvat jakamaan, mutta jos sellainen mahdollisuus olisi kuitenkin olemassa, miksi se ei voisi olla tämä? Koska arvostaa eri ominaisuuksia?
Arvostaahan ystäviäänkin eritavalla. Tätä mä olenkin miettinyt, kun parisuhde eroaa oikeastaan, loppujen lopuksi, ystävyydestä vain niin, etttä harrastetaan seksiä, niin miksei se ystävyys voisi toimia näinkin?
Hienoja sanoja, mutta mikä tekee juuri tästä tapauksesta tarvehierarkian täyttämistä, polyamorisuuden mahdottomaksi ja luo kapitalistista kaavaa?
Kaikilla suhteilla on hyvät ja huonot puolensa, ne mitä niistä saa ja mitä ei, eikai niitten tiedostaminen tee heti asiaa kaupalliseksi, laskelmoivaksi?
Miksi juuri tämä monen suhde ei voisi olla ja toimia rakkaudessa? Siksi että toisessa on enemmän seksuaalista vetovoimaa ja toisessa enemmän muuta vetovoimaa, eli kumpi kumoaa rakkauden?
Niinpä niin, milloin älyllinen ja tunteellinen puoleni olisivat olleet erillään?
Sehän tarkoittaisi skitsofreniaa pahimmillaan. Totta, bisnes on bisnestä, mutta nytpä ei ole kyse bisneksestä eikä suoritteista.
Mutta, mitä siitä yhden ihmisen joutsen-kumppanuudesta saa, mikä on niin erikoista, ettei sitä saa mitenkään muuten, kun yhdellä tavalla ja kaikki muu on keskinkertaista?
Siinä olen samaa mieltä, että varsinaista kumppania, taisteluparia, ei kahdella suhteella saa, siis siinä mielessä, kun ymmärrän mitä tarkoitat, mutta miksi se olisi tarpeen, voiko Neiti X olla onnellinen ilman? Onko erakkoja olemassa? Olisiko Neiti X sosiaalinen erakko, ollen ja rakastaen, mutta ilman kumppania...
Niin, tässähän oikeastaan pohditaan avoimen suhteen olemusta. Niin.
Neiti X: siis pitäisi valita.
Luulen ettei nainen pidä aidosti kummastakaan. Voi luulla asian olevan monimutkainen eikä täten osaa päättää vaikka haluaisikin, mutta eiköhän vaan tosiaankin luule. Ehkei uskalla olla itselleen rehellinen. Voipi jopa olla, ettei nainen tunne itseään tarpeeksi hyvin, mutta tämä saattaa olla epätodennäköistä, vaikkakin osatekijänä täysin mahdollinen.
Nainen haluaa toiselta munaa, ja toiselta turvaa. Voisiko homman noin karkeasti jaotella. Voi varmaan. Se, jolta haluaa munaa, on juntti, ja nainen tiedostaa ettei siitä voi tulla mitään. Se, joka on turvallinen vaihtoehto, on kyllä kiva, mutta ei mitään muuta. Ei sytytä. Lopputulos: nainen ei pidä kummastakaan aidosti. Kun tilaisuus on, niin vehtautuu kummankin kanssa.
"Ja voiko yhdestä suhteesta saada tyydyttävän, ylipäätään? Tämäkö on se syy, miksi ihmiset pettää?"
Useimmat meistä varmasti voi saada. Ainakin tietyksi aikaa. Eiköhän pettäjät petä siksi, että se on se heidän luonto. Erilaisia syitä ja selityksiä on maailma tulvillaan, mutta pohjimmiltaan kyse on pettäjän luonnosta. Aina.
pettäjän luonnosta vaan pettäjän PÄÄTÖKSESTÄ.
Geenejä siitä on turha syyttää vaan ihan itseä.
en minä geenejä tarkoita jos puhun ihmisen, tai tässä yhteydessä pettäjän luonnosta. Päätöshän se on siinä missä housuun paskominenkin, totta. Toiset vaan ovat, minusta, luonteeltaan sellaisia, että ovat alttiimpia tai halukkaampia vieraisiin syleihin. Syitä siihen, miksi sinne päädytään, on monia, mutta silti, minusta, kyse on sen kyseinen ihmisen luonnosta/luonteesta/hän on sen luonteinen.
pettää siksi että ovat tyytyneet noista jompaan kumpaan eli testosteronipaukkuun tai älykköön. Ihmiset ei ole noin yksipuolisia. Tarpeeksi testosteronia ja tarpeeksi älykkyyttä on hyvä yhdistelmä. Muut on sitten ääripäitä ja kärjistyksiä. Niitä on vähemmän ja niiden on vaikeampi löytää kumppania kun on niin yksipuolinen. Tosin jos kumppani on itsekin yksipuolinen niin ehkä toimii :)
Kumppaniinsa tyytyväinen ei petä ellei sitten ole tyytymätön itseensä ja joutuu sillä pönkittämään itsetuntoaan. Siitä pitäisi osata vetää omat johtopäätöksensä eli päättää suhde. Jos kumppani ei viehätä on aika lähteä. Jos pönkittää omaa itsetuntoa pettämällä on aika lähteä ja hoitaa itsetunto kuntoon ennenkuin alkaa sähläämään seuraavan naisen tai miehen kanssa.
Neiti X varmaan tietää kumpaa kohtaan niitä syvempiä tunteita on sitten kun tuntee miehet paremmin. Ilmeisesti ei ole oikein tuon älykön kanssa asiat niin kuin pitäisi jos joku metsäläinen siihen väliin pääsee. Jos molemmat miehet on rumia niin vaikuttaa siltä että Neiti X arvostaa luonnetta enemmän tai sitten Neiti X ei osaa päättää koska molemmat on liian rumia :) Eli pöytä tyhjäksi ja uutta kehään. Väkisin on turha lähteä mitään vääntämään. Tosin se rumuuskin on katsojan silmissä.
Toivottavasti Neiti X löytää testosteronipakkauksen jonka kanssa voi puhua kulttuurista tai älykön jossa on metsäläisen vetovoimaa. Äläkä ala huutamaan että mahdottomia vaadittu. Tällaisia luonnonoikkuja on tavattu piileskelemässä pimeissä suomen metsiköissä. Elävät luonnonvaraisina hyvännäköisten naisten hoivissa kunnes Neiti X käy ne hakemassa kotiin sieltä.
Tää oli hauska: "Jos molemmat miehet on rumia niin vaikuttaa siltä että Neiti X arvostaa luonnetta enemmän tai sitten Neiti X ei osaa päättää koska molemmat on liian rumia"
heh, heh. Nauroin, olipa hauskasti laitettu :D
Neiti X tässä tapauksessa ei vaan ole kuitenkaan siis pinnallinen misterin metsästäjä, ettei tule ikääkuin väärää kuvaa, hänen valintoihinsa ei siis vaikuta miesten ulkonäkö, vaan muut asiat.
Niinpä, sivistynyt älykkö, jolla on metsäläisen vetovoima... Hmmm... Rau, rau.
Neiti X pitää siis lähettää metsälle ;)
mä voisin lähteä Neiti X:n mukaan. Tiedän yhden hyvän metsän. Älykön jolla on metsäläisen vetovoimaa tunnistaa siitä että vaikka se mumisee jossain puskassa ihmismielen syvyyksistä, laskee kaavioita ja lukee kauppalehteä taskulampun avulla niin silti menee jalat alta. :)
No, tämä Neiti X kertoo. Koska tällaiselle naiselle seksuaalinen intohimo miehensä kanssa on yhtä tärkeää kuin älyllinen intohimokin. Ja ei halua uskoa ihmisiä, jotka olemuksellaan tai sanallisesti väittävät, ettei noita kahta asiaa, joita hän tarvitsee, voisi löytyä yhdessä ihmisessä.
Siksi tämä nainen ei ota sitä mukavaa, jonka kanssa synkkaa muuten, muttei seksuaalisesti. Koska tämä nainen tarvitsee miehen, jota himoitseekin.
Ja ei tämä lopulta ottanut sitä huumaavan seksikästä metsäläistäkään, koska vaikka tämä Neiti X uskoo ihmeisiin, niin älyllisen intohimon puute aiheutti mahdottomuuden elää yhdessä.
Kun tämä Neiti X löytää miehen, joka on se, jonka tarvitsee, niin tämä Neiti X on miehen kanssa vaikka koko loppuelämän.
Neiti X on vain yksinkertainen nainen, testosteronin haju tiputtaa pikkuhousutkin jalasta: "Vie sie, vie vikisen".
Älykkääseen ja sivistyneeseen mieheen hän on mukaihastunut, koska tietää tämän kanssa pääsevänsä yhteiskunnassa arvostetummalle paikalle.
Ja ainahan se on pienelle tytölle mieltä ylentävää, kun kaksi miestä on kiinnostunut. Niinpä pidetään molemmille toivoa yllä.
Julle, katkeruutesi paistaa noin kolmen sadan kilometrin päähän, ehkä se johtuu siitä, että testosteroni ei. "Pienelle tytölle", tarkoittaa siis mielestäsi 25-45-vuotiasta naista,heh, heh... Katsos, pikkuinen, vihainen poikaseni, kyllä sinustakin joku on kiinnostunut, vaikka et sitä tietäisi.
Mutta yritä tsempata, kyllä se siiitä.
Naisilla ja miehillä itseasiassa testosteroni on se, mikä seksuaalisen halukkuuden sytyttää, kuten jo mainitsin, joten, kyllä, se itseasiassa vaikuttaa molempien sukupuolien seksuaaliseen halukkuuteen, haluttiin tai ei. Mutta voiko se vaikuttaa näin paljon?
Tässä nyt lähinnä oli kyse vastakohtien viehätyksestä ja muusta, mutta vastaukset kertoo paljon.
Niin, mutta Jullellekin pohjatarinaa, Neiti X ei ole yksinkertaiseksi sovittu, vaan ihan omassa elämässään hyvin pärjäävä, älykäs ihminen, jolla on varaa valita.
Hän on siis 25-45-vuotias, mille ikähaarukalle on sovittu myös, että hänen tykkääämänsä miehetkin sijoittuvat.
Hän on suosittu, hänellä on ystäviä, hän liikkuu erilaisissa seuroissa, ja myös miehiä hänellä on siis mistä valita.
Kumpaakaan miestä ei siis petetä, taitaa nyt olla jo kolmas kerta ainakin,kun toistan tämän, siis tässä tarinassa kaikki ihmiset ovat vaihtoehdoistaan selvillä, joten he voivat valita mitä tahtovat.
Ja vetovoima on molempien kanssa siis olemassa, mutta eri syistä.
On hauskaa huomata, miten loukkaavana osa ihmisistä pitää sitä, kun nainen on seksuaalisesti kiinnostunut jostain, siis haluaa panna jotain miestä, eikä löydä siitä syvällisyyttä, mutta haluaa silti.
Sinulle ei siis ole koskaan näin käynyt?
Myös tämä nyt vihjaileva pettäminen tulee esiin, vaikka pettämisestä ei siis ole ollut kysekään, ihmiset pelkää selkeästi. Sinäkin puhut tällälailla alentavasti, haluat alistaa Neiti X:n, vaikka hänestä on jo sovittu ikää, ja älykkyys jne. niin sinä haluat todeta hänen olevan "pikkutyttö", joka on imarreltu, eli heikkoitsetuntoinen, kun kaksi miestä on kiinnostunut, vaikka hänellä ei ehkä siihen ole syytä. Lisäksi siitä, että sinä kuulut miesryhmään, jotka ei saa pillua, kertoo se, että ensimmäisessä lauseessa jo kiirehdit kertomaan, miten "yksinkertaisia" naiset ovat ja miten naiset ovat vvietävissä: sinähän et heitä kuitenkaan vie, eikö totta?
-Onko sinun mielestäsi silloin kyse tekoihastumisesta, jos tuntee seksuaalista vetoa jotain muutakin kohtaan?
-Voiko tämä nyt miehinen mies tarjota jotain, mitä tämä älykkömies ei voi?
-Miksi älykkäälle ja jo sinänsä menestyneelle naiselle merkkaisi miehen yhteiskunnallinen asema mitään?
-Vieläkö mies määrittelee naisen yhteiskunnallisen aseman?
-Eikö ihminen pidä itse toivoaan yllä?
-Kuinka kauan sinun mielestäsi nainen saa harkita, että se vielä ei ole pelaamista, vai pitääkö vain valita "sikasäkissä" ja seukata heti ensimetreistä lähtien?
-Kuinka pitkälle saa tapailussa mennä: saako seksiä harrrastaa kahden eri ihmisen kanssa, jos tilanne on avoin ja mitään ei ole sovittu, eli ns. tapailuvaiheessa?
... vaikka et minulta kysynytkään.
"-Onko sinun mielestäsi silloin kyse tekoihastumisesta, jos tuntee seksuaalista vetoa jotain muutakin kohtaan?"
Määritteletkö ihastumisen? Sotketko sen kiinnostumiseen?
Minulle ainakin joku ihminen voi olla kiinnostava, mutta ihastumiseen vaaditaan perhanan paljon enemmän. Samoin voin tuntea eri asteista seksuaalista vetoa johonkuhun, mutta ei hitossa se ole ihastumista ja lupausta paremmasta. Hädin tuskin kiinnostumista.
Kiinnostuskin voi lopahtaa kun näkee pintaraapaisuja siitä, millainen ihminen todellisuudessa on. Jonkinlaista huomattavasti vähäisempää seksuaalista vetoa voin senkin jälkeen häntä kohtaan tuntea, mutten enempää.
Vaihtoehtoisesti se ainakin jonkinlainen seksuaalinen vetovoima voi jäädä olemaan vaikka ihmistä tuntisikin paremminkin ja huomaisi, miten eri planeetoilta sitä oikein ollaankaan ja/tai ei ikinä, ei ikinä voisi kuvitella mitään vakavampaa meidän välillemme tulevankaan. Eli suomeksi sanottuna "kyllä sitä voisi panna, mutta ei mitään muuta".
Jotkut, ja joissakin tilanteissa, kutsuvat tuollaista myös varalla pitämiseksi.
"-Voiko tämä nyt miehinen mies tarjota jotain, mitä tämä älykkömies ei voi?"
Sitä eläimellistä seksuaalista vetovoimaa.
"-Miksi älykkäälle ja jo sinänsä menestyneelle naiselle merkkaisi miehen yhteiskunnallinen asema mitään?"
Miksi se ei merkkaisi? Nainenhan ei ns. saa itsensä tasoista miestä. Älykkyys ja menestyneisyys ei sitten minun mielestäni kerro mitään ihmisen itsetunnosta, se voi jopa kertoa siitä, että ihminen hakee jatkuvaa hyväksyntää suorittamalla ja suorittamalla ja aina vaan suorittamalla ja pyrkimällä eteenpäin.
"-Eikö ihminen pidä itse toivoaan yllä?"
Varmaan aika pitkälle pitää. Mutta minusta tuo on kaksisuuntainen tie.
"-Kuinka kauan sinun mielestäsi nainen saa harkita, että se vielä ei ole pelaamista, vai pitääkö vain valita "sikasäkissä" ja seukata heti ensimetreistä lähtien?"
(molemmille miehille tulevan) Neiti (e)X:n tapauksessa en vieläkään jaksa uskoa olevan kyse harkinnasta. Kumpikaan mies ei ole Se Oikea. Ja eiköhän Neiti X tiedosta tämän, tai tiedostaa sitten viimeistään kun on itselleen rehellinen. Nythän Neiti X varmaan voi väittää, että "minähän se kun tiedän Neiti X:n ajatukset paremmin kuin Neiti X itse, niin..."
"-Kuinka pitkälle saa tapailussa mennä: saako seksiä harrrastaa kahden eri ihmisen kanssa, jos tilanne on avoin ja mitään ei ole sovittu, eli ns. tapailuvaiheessa?"
Neiti X:n tapauksessa voi olla aika pitkälle juuri tästä kyse. Voita pitää olla näkkärin molemmin puolin. Eihän siinä mitään minun mielestäni jos siinä ei kenenkään anneta ymmärtää mitään liikaa, eli johdeta harhaan.
Mutta. Ehkä Neiti X:n kannattaa nauttia tilanteesta kun vielä voi. Enpähän tiedä kyseisistä miehistä, ja kun minäkään kun en tyypillinen mies kuulemma ole niin voin olla väärässäkin, mutta voi olla että kumpikaan miehistä ei ole kiinnostunut Neiti X:stä sen vakavammin, pitävät hauskaa sen aikaa kun sitä riittää. Mutta voin tosiaan olla väärässä. 99,6% todennäköisyydellä minä en edes tuollaiseen tilanteeseen alkaisi missä kaksi, tai useampi mies tavoittelisi samaa naista. 0,1% sille, että saattaisin jonkin aikaa "pitää kivaa", ja 0,1% sille, että olisin hyvin, hyvin vakavasti kiinnostunut naisesta jo siinä vaiheessa ja 0,2% sattumalle.
Hyvää pohdintaa.
Neiti X ei voi väittää mitään, Neiti X on edelleen fiktiivinen nainen.
Tämä tilanne on taatusti olemassa jossain ja jossain muodossa jossain vaiheessa usemmallekin ihmiselle, miehelle ja naiselle, mutta nyt Neiti X itse ei voi väittää mitään. Ja koska Neiti X on minun luomani hahmo, voin myös päättää mitä Neiti X ajattelee ja tarjota vaihtoehtoja. No, jo olemassa olevat päätökset Neiti X:n määrityksestä tiedätkin jo, ne lukee tuolla jo aijemmin.
Itse en lähde määrittelemään ihastusta, koska kysyin juuri siksi, miten hän määrittelee ja onko ihastuminen aina sulkeva pois kaikki muut tunteet, mm. seksuaalisen halun, kun jokainen pitkään liitossa ollut esim. tietää jopa rakastavansa puolisoaan, ja kun 10 vuottakin on mennyt, lähes jokainen rehellinen ihminen tunnustaa ihastuneensa/halunneensa muitakin kun puolisoaan. Vaikka ei siis olisi pettänyt. Joten, miten siis se, että haluaa seksiä, vähentää ihastusta, jos se ei rakkauttakaan vähennä.
Joten en, minä en sotke yhtään mitään.
Niin, mielenkiintoisia ajatuksia.
Joten kiva kun vastasit kuitenkin :)
Mutta voiko huono itsetuntoinen ihminen todellakaan menestyä?
Suorittaa voi kyllä, mutta antaako huono itsetuntoinen itselleen lupaa menestyä?
Huono itsetunto voi tietty olla osittainkin, että työssä on hyvä, rakkaudessa huono, näin karkeasti sanottuna, mutta jos puhutaan menestyksestä, en itse henk.koht. oikein usko heikon itsetunnon omaavien ihmisten menestyvän. Joko he itse sabotoivat itseään heti alkuun tai sitten menestymisen kynnyksellä.
Tai sitten pienten onnistumisien suma kasvaa isommaksi ja he alkavatkin luottaa itseensä ja menestykseensä, ja kokea pikkuhiljaa myös ansaitsevansa sen, ja näin itsetunto paranee.
Mutta, tapailuvaiheesta vielä, miksi seksiä sitten ei saisi harrastaa kahden eri ihmisen kanssa tälläisessä tapauksessa? Miksi heti pitäisikään tietää yhtään mitään? Normaalistihan me alamme seurustelemaan tuntemattomien kanssa, siis ainakin täällä seurustelu pohjautuu ihan säkään. Tavataan joku, viikko tapaillaan ja jo seurustellaan, eikö se nyt ole hieman outoa? Eihän ihmisestä tiedä mitään 3 kuukaudessakaan, ja seurustelukin on eräänlainen lupaus?
Ja toisaalta, miksi seksiä ei voi harrastaa, ketä se vahingoittaa?
ilmeisesti tarinan tytteli ei ole sittenkään niin älykäs kuin kuvittelee, sillä hänen yksinkertaiset ja pilkalliset johtopäätöksensä siitä minkäkäinen mies minä olen, menee enemmän kuin metsään. Olen pannut naisia enemmän kuin sinulla on tarinan tyttelillä on älykkyysosamäärä. Tarinan tyttelinkin kaltaisia, koska ne ovat jotka luovat baaritiskillä pitkiä vihjailevia katseita, hipaisevat ohi mennessään takapuolta ja ovat valmiita seksiin vaikka taksissa.
Tarinan tytteli ei voi olla mitään, sinä pikku-pippeli-mies, katsos kun hän on edelleen fiktiivinen olento, ei roiku sinun baaritiskilläsi eikä omaa mitään.
Jos et tiedä, mitä FIK-TII-VI-NEN tarkoittaa, niin katsopa vaikka sanakirjasta tai kysy äidiltä. Siinä mielessä sinullekaan ei ole mahdotonta saavuttaa tavoitettasi panna enemmän, kun tällä tarinan naisella on äo, nimittäin, tämä fiktiivisyys, pitää oikeasti lukeman ikäänkuin olemattomana, vaikka nyt on tarinaan sovittu naisen olevan älykäs. Joten heti kun nolla vaihtuu ykköseksi, olet tavoitteessasi :)
Mutta voi sinua pikku höpsökkää, epäilen vahvasti, että et sinä mussukka ole mitään pannut, paitsi rukkaset käteen, ja miksikö?
Kun minä taas, joka en ole fiktiivinen olento, olen työskennellyt 20 vuotta miesten kanssa, ja nähnyt ihan jopa tuhansia miehiä, ja 99,9% varmuudella ne ketkä eniten puhuu juurikin sinun tyyliisi, ja etenkin tämä, pikku repppanani:"...Olen pannut naisia enemmän kuin sinulla on tarinan tyttelillä on älykkyysosamäärä. Tarinan tyttelinkin kaltaisia, koska ne ovat jotka luovat baaritiskillä pitkiä vihjailevia katseita, hipaisevat ohi mennessään takapuolta ja ovat valmiita seksiin vaikka taksissa."
Paljastaa, että ei irtoa, ei. Edes pelimiehet, jotka kertovat sitä olevansa, eivät puhu tuollalailla. Tai sanotaanko, että... Tyylin tunnistaa. Sinusta paistaa katkeruus ja mies, joka saa paljon, ei vaan ole katkera. No, 99% tapauksista, ehkä sä olet se 1% ?
Sinulle pikku-Julle, voin kertoa, että täällä tosielämässä katsos rahamies ei puhu rahoistaan ja panomies ei puhu panoistaan.
Täällä isojen poikien kanssa leikkiessä, jää tuommoiset höppelis-pöppelis tarinat n. 15-20-vuotiaille, hieman kokemattomille pojille, jotka luulee saavansa pisteitä, hieman yksinkertaisille, samasta syystä ja sitten on se kolmaskin ryhmä, missä ei ole ikärajaa. Ne on ne karvaasti pettyneet, jotka katkerina sitten yrittävät peittää kyyneleensä, ja ne kenellä kotivuode on hiljentynyt, ja jollainhan sitä on kompensoitava.
Sinä kuulut tähän nuorisoryhmään ilmeisesti, koska jahtaat vielä "tytteleitä" ja ilmeisesti jossain yökerhossa etsit epätoivoissasi seuraa.
Onnea ensi kerralla, ehkä suakin joku uskoo, mutta mä olen ikävä kyllä sen verran nähnyt, että lähinnä naurattaa.
Mutta kyllä suakin joku nainen vielä joskus nussii, joten murhe pois sydämestä.
Ja muuten, niin, siis vaikka sä oisit joskus pimppiä saanutkin, niin noi sun jutut kertoo kaikesta muusta, joten jos sä haluat uskottavuutta kokeneena naistenmiehenä, niin tolla sitä ei saa ;D
Mutta hei, onnea sulle sinne taksiin, kiva fantasia, ehkäpä se joskus toteutuu sullakin!
"Tavataan joku, viikko tapaillaan ja jo seurustellaan, eikö se nyt ole hieman outoa?"
On. Tuota en ymmärrä itsekään. Kaikki menee/on menossa liian vakavaksi liian nopeasti.
Mitä tulee alkuvaiheessa tapailuun ja seksiin ja yhteisiin pelisääntöihin, niin osa meistä tahtoo suojella itseään turhilta pettymyksiltä, etenkin sellaisten tapausten kohdalla jotka ovat enemmänkin epämääräisiä, ja jos vastapuolen haluamiset eivät ole selvillä, niin miksi näiden ihmisten pitäisi olla ns. toisen pompoteltavissa?
Kyllä minä ainakin tiedän itsestäni suht tarkkaan mitä kenestäkin haluan, mutta jos se toinen osapuoli ei selvästikään ole samoilla linjoilla, niin tuskin alan pitämään mitään hauskaa tällaisen ihmisen kanssa. Mulle seuraisi siitä niin uskomattoman paska ja levoton fiilis, että olen mieluummin ilman. Siksi minusta ainakin olisi kiva, että olisi jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt sovittuina ettei vaan syntyisi kenellekään niitä väärinkäsityksiä ja etenkin se, että JOKAISELLA olisi pelisääntöjen sopimisen jälkeen valta päättää, miten jatkaa eteenpäin.
On varmasti niitä ihmisiä olemassa joita tuollaiset pikkumurheet eivät haittaa, mutta olen kyllä joskus miettinyt jotta mitähän nämä ihmiset ensisijaisesti ovat toisesta osapuolesta vailla.
Juu, siis tietenkään, silloin ei pidäkään suostua, jos kokee olevansa toisen pompoteltavissa, toisaalta mietin, miten sitten olisi, jos itse haluaa seksiä, tykkää siitä toisesta, ja toinen tuntee samoin, vaikkei vielä tietäisi varmaksi tehdä mitään seurustelulupauksia. Tai että itse ajattelen seurustelun... Niin, lupaukseksi.
Ehkä kyse onkin odotuksista? Että jos voisi tykätä toisesta ilman odotuksia, ei tulisi levotonta oloa, eikä pakkoa saada vastauksia?
Voihan jokainen suhteen joka hetki päättää omasta puolestaan ja myös sen miten jatkaa. Neiti X ei voi siis viedä päätösvaltaa kuitenkaan pois keneltäkään muulta, ainoastaan harkita omasta puolestaan.
Ja niin, voiko koskaan tehdä muuta... Vaatia voi, pyytää voi, mutta silti, jokainen päättää itse mitä haluaa.
Kuten sinä nyt, että haluat selviä vesiä, mikä onkin siis ihan jees sekin :)
että molemmilla on mahdollisimman yhtenevät halut. Minusta ainakin. Eihän sen hienompaa voi varmaan ollakaan. Ja juu, odotuksista ja toiveista varmasti monesti tulee se levottomuus kun alkaisi tarvita vastauksia, haluaa tietää mihin suuntaan tässä ollaan menossa ja millä mielellä. Toiset osannevat paremmin olla ajattelematta asioita liikaa.
jota olen joutunut elävässä elämässä pohtimaan.
Olen tavannut vain kourallisen miehiä, joissa nuo molemmat yhdistyvät.
Mutta neiti X:ään…
Ensinnäkin hän joutuu selvittämään, mitä hän tulevalta elämältään tahtoo? Sujuvaa elämää, älyllisiä haasteita, ystävyyttä vai intohimoa, itsenäisyyttä ja sopeutumista (kasvamista?). Haluaako hän lapsia? Kuinka hän haluaisi lapsensa kasvattaa? Kummalla miehistä on näkemys samaan suuntaan?
Sitten hän joutuu selvittämää (TÄRKEINTÄ) mistä hän on valmis luopumaan? Itse aikoinani tein tämän. Mikä oli elämässäni niin tärkeää, etten voinut niistä todellakaan luopua. Tässä menee vähän aikaa, kun tämän selvittää.
Vaihtoehtoja
Hän valitsee älykkään, jos kykenee tyytymään vähän vähempään seksuaaliseen intohimoon. Vuosien mittaan saattaa tulla tietenkin tilanne että, tekisi mieli kokea sitä intohimoakin.
Hän voi yrittää opetella erotiikan saloja yhdessä tai hän ottaa salaisen rakastajan itselleen. Toisaalta älykäs mies voi olla valmis avoimeen liittoonkin.
Lasten kasvatus sujuu, ja yhteistä tekemistä on paljon. Ystävyys ja yhteisymmärrys löytyvät, sekä myös erilasia näkökantoja. Niistä puhutaan ja kyetään tekemään kompromisseja. Voidaan kokeilla uusia asioita ja etsiä erilaisia vaihtoehtoja elämänvaiheisiin.
Hän valitsee seksuaalisemman miehen.
Älyllisen kompensaation hän saa vaikka opiskelemalla, työssään tai etsimällä älyllisiä ystäviä. Itsenäistä otetta tarvitaan runsain mitoin. Hän täytyy kuitenkin opetella hyväksymään miehessä sellaisia piirteitä, joita ehkä ei arvosta ainakaan alkuun. Kohdistaa mielenkiintonsa niihin joita arvostaa. Ottaa itsestään esiin ”alkunaisen”, eli on osittain mukana miehensä harrastuksissa.
Tunne-elämä toimii ja antaa energiaa, ongelmat ratkotaan eikä älyllistetä ja lakaista maton alle. Roolit kotona voivat olla selvempiä. Lasten kasvatuksessa voi olla erimielisyyttä.
Tämä mies voi olla mustasukkaisempi, joten se voi rajoittaa mm. ystävien löytymistä, sekä uraa. Voi olla että mies ei ehkä siedä "menestyvää" vaimoa.
Kolmas vaihtoehto on, että hän ottaa riskin ja hylkää molemmat.
Hän etsii miehen jossa yhdistyvät nämä piirteet, ainakin osittain. Yleensä se painopiste tuntuu olevan (tämä on siis minun mututunteeni) jommassakummassa. Ihmisiähän me vain ollaan, epätäydellisiä kaikki tyynni.
Tällöin riskinä on että perheen perustaminen perinteissä mielessä voi olla se luopumisen paikka. Lapsia voi hankkia, mutta sitä ”oikiaa” odotellessa hän elää yksinhuoltajana. Ellei sitten jää kokonaan lapsettomaksi.
Hemmetin hyvin ajateltu ja laitettu, suoraa suomen kieltä, ilman moraalisaarnaa, katkeruutta tai muuta sellaista. Tilanne ajateltuna, nimittäin: mä takaan, että aika moni on joutunut vaikean tilanteen eteen, ihmisillä tuntuu vaan hiertävän se suoran seksuaalisen vetovoiman sanominen ääneen. Sen, että nainen valitsee ja harkitsee, tuntuu olevan kovakin paikka osalle ihmisistä. En tiedä, mutta tältä nyt jotenkin vaikuttaa.
Niinpä niin, näinkin voi tehdä. Itse en ole ihan varma tuosta voisiko asioitten selvitys olla kumman kanssa helpompaa, etenkin jos toinen on älykäs ja toinen ei...Puhuuko ne samaa kieltä silloin... Siis, ihan hyvällä kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta kyllähän jokainen on törmännyt ihmisiin, jotka älyllisesti tuntuvat olevan aivan jostain reväistyjä... Vai onko kyse luonne-eroista silloin?
Tää onkin osoittautunut ihan mielenkiintoiseksi aiheeksi sillä tavallakin, että tosiaan, voiko järkki ja tunne kulkea käsikädessä ja kuinka hyvin?
Elämä on luopumista, valintoja, mutta mistä luopuu ja mitä valitsee...
Hyvä, hyvä! Mahtavaa lukemista.
"Hän valitsee älykkään, jos kykenee tyytymään vähän vähempään seksuaaliseen intohimoon. Vuosien mittaan saattaa tulla tietenkin tilanne että, tekisi mieli kokea sitä intohimoakin."
Ei, kun pitkässä suhteessa se tilanne hyvin varmasti tulee.
"Hän voi yrittää opetella erotiikan saloja yhdessä tai hän ottaa salaisen rakastajan itselleen."
Etenkin tuohon jälkimmäiseen kannattaa aina kannustaa!
"Toisaalta älykäs mies voi olla valmis avoimeen liittoonkin."
Eihän älykkyydellä ole mitään tekemistä tuon asian kanssa. Ainii, eihän nyt ole niin, että älykäs mies on se, joka on naisen kanssa samaa mieltä...
"Lasten kasvatus sujuu, ja yhteistä tekemistä on paljon. Ystävyys ja yhteisymmärrys löytyvät, sekä myös erilasia näkökantoja. Niistä puhutaan ja kyetään tekemään kompromisseja. Voidaan kokeilla uusia asioita ja etsiä erilaisia vaihtoehtoja elämänvaiheisiin."
Voi olla. Mutta minusta tuohon kuitenkin vaikuttaa vain ja ainoastaan se, miten hyvin luonteet, päämäärät, halut, mahdolliset kasvatusmetodit kohtaavat. Ja etenkin se, kuinka valmiita ja halukkaita ihmiset ovat kompromisseihin.
"Hän valitsee seksuaalisemman miehen.
Älyllisen kompensaation hän saa vaikka opiskelemalla, työssään tai etsimällä älyllisiä ystäviä."
Joo no ehkä hetken. En usko että kovin moni ihminen jaksaa tyytyä tuollaiseen. Etenkin se kotona oleminen, juuri se arki mitä elämä pääasiassa on, olisi pirun hankalaa. Minusta.
"Tunne-elämä toimii ja antaa energiaa"
Mutta mikään muu ei toimi. Entäs jos mies on tyypillinen mies, joka tympääntyy muutamassa vuodessa yhteen ja samaan naiseen...
mutta pysytään yhä tässä neiti x:ssä (vaikka kokemuksiani vähän peilaankin)
Se, tuleeko se halu, on kiinni tietysti persoonasta. Hän voi käyttää seksuaalienergiaansa muuhun, sublimoida kuten ennen vanhaan. Hän voi alkaa harrastamaan intohimoisesti vaikka ruumiinkulttuuria, eli lihasten kasavatusta. Tai ihan mitä tahansa, johon voi uppoutua.
Hän voi miettiä erilaisia sessioita itsensä kanssa ja vaikka ostaa kaikennäköisiä välineitä.
Hän voi myös hakea lääkityksen, eli vaikka jotain rahoittavaa. Se yleensä vie halut aika hyvin. Lääkärille ei tosin pidä mennä sitä sanomaan.
Itse olen avoimen liiton kannalla. Älyllisyys on usein sitä, että asiaa lähestytään järkevyyden ja perusteltujen kannanottojen kautta. Kokemukseni kautta, kun älylliselle miehelle kertoo että sinäkin voit käydä kokeilemassa, meidän suhteeseemme se ei vaikuta, niin ymmärrys tulee. Etenkin jos voit vielä laittaa kehiin tieteellistä näkökulmaa (darvinismia, evoluutiota, antropologiaa jne.). Vetoaa älyyn mutta ei intohimoon.
Yhteisymmärrys ja ystävyys, eikö alkuolettamuksena ollut että tämän henkilön kanssa on hyvä olla? Kompromissit ovat helpompia, kun ne voidaan perustella eikä vain ”tunteilla”.
Niin, kotona oleminen on hankalaa kun tietty osa täytyy toteuttaa muualla. Toisaalta kun mies on metsällä, kalalla jne. ovat hyviä tilaisuuksia toteuttaa niitä. (Itselläni luovat harrastukset toimivat kanavana).
”… tyypillinen mies, joka tympääntyy…” tätä vaaraa (kokemukseni mukaan) ei ole, sillä älyllinen nainen tarjoaa haasteita ja muutoksia siinä määrin että mies ei kyllästy. Tosin hän voi kokea riittämättömyyttä joka sitten väsyttää miehen. Mies lähtee etsimään vähän helpompaa naista.
Tyypillinen mies on siis mies, joka kyllästyy parissa vuodessa?
Tuon toteamuksen perusteella, koska tyypillinen edustaa enemmistöä, kannattaisi ehdottomasti toimia vain omien halujensa perusteella, ja olla ajattelematta kovinkaan suuresti mitään miesten puolta, tai sitoutumista, koska suurempi mahdollisuus on siihen, että molemmat ovatkin "tyypillisiä miehiä" ja lähtisivät läikimään joka tapauksessa, tai pettäisivät kyllästyessään jne. ja kyllä pari vuotta on kuitenkin sen verran lyhyt aika, että eipä sen takia kannata jättää ketään.
Koska tyypillinen voi olla kuitenkin myös älyköksi nimetty kaveri, älystään huolimatta.
Ehkä Neiti X:n kannattaa pitää siis molemmat ja nauttia todella sen, mitä pystyy, jos vastaus ei ole selvä.
Tuosta kyseisestä kappaleesta syntyi sellainen puolittainen ahaa-elämys, mutta koska se tosiaan jäi puolittaiseksi, niin...
Mitä mieltä sinä olet siitä, että kuinkahan yleistä juuri naisilla on se, että he kanavoivat seksuaalienergiaansa johonkin muuhun? Onko se oikeasti seksuaalienergiaa, vaiko vaan ihmisen yleistä energisyyttä? Kun sattumoisin, tähän muuten liittyy se puolittainen ahaa:ni, olen pistänyt merkille eräillä naisilla olevan joitakin juttuja, joihin he innokkaasti keskittävät tarmoaan. Näillä naisilla on yhteistä se, että he ovat, tai ovat olleet, pitkässä suhteessa.
Olen aina jotenkin ajatellut, että "normaalisti" ihminen haluaa harrastuksia harrastamisen ilosta ja/tai saadakseen sisältöä elämäänsä. Eipä ole ikinä tullut mieleen, että se voisi isossa määrin johtua seksuaalienergian kanavoimisesta. Ymmärrän kyllä sen, että jos elää puutteessa tai noin, niin on jotenkin loogista hakea muuta sisältöä elämäänsä, mutta aiemmin en tosiaankaan ole osannut ajatella että siihen "elämänsisällön" hakemiseen sisältyisi merkittävissä määrin puutteessa elämistä. Sillä sitähän sen täytynee olla, jos sitä pitää muuhun keskittää. Vai ymmärsinkö ihan väärin?
No, jos ajatusta jatkaa, niin mikä se sitten aiheuttaa tuon tilanteen? Eikö sitä pitäisi kanavoida sinne makkariin, siihen omaan kultaan? Miksi sitä ei kanavoida sinne? Monikohan tuollainen nainen valittelee seksielämänsä kuihtumista, vaikka itsekin ovat siihen osasyyllisiä? Ymmärrän kyllä sen, että pitkissä suhteissa hyvin todennäköisesti tulee erilaisia ajanjaksoja jolloin toinen ei vaan kiinnosta niin kympillä, mutta silti. Ja kyllä, varmasti on niissä miehissäkin vikaa.
Muistelen myös joskus lukeneeni jostain, että naisilla ne seksuaaliset vietit kasvavat ikääntymisen myötä, ainakin johonkin rajaan asti, ja oliko jotain sellaistakin, että pitemmän liiton kautta, mutta monikohan mies pystyy vastaamaan huutoon...
Sinänsä avoin liitto voisi jelpata tuollaisen tilanteen ehkäisemisessä, mutta monestakohan oikeasti on siihen? Minua ainakin vierastaa ajatus siitä naisen jakamisesta toisen miehen kanssa.
Mutta ehkä tuossa piilee vinha perä. Etenkin jos ajattelee jotain suhteen alkuhuumaa ja näin, niin kyllä uskoisin että pariin vuoteen se on viimeistään koettu. Vähän varmaan karusti todettu, mutta eiköhän siinä joku taantuma tule. Mitä enemmän juttu on perustunut seksuaaliselle vietille, niin sen isommat ongelmat voisi luulla tulevan sen alkujumpan jälkeen.
"Tuon toteamuksen perusteella, koska tyypillinen edustaa enemmistöä, kannattaisi ehdottomasti toimia vain omien halujensa perusteella, ja olla ajattelematta kovinkaan suuresti mitään miesten puolta, tai sitoutumista, koska suurempi mahdollisuus on siihen, että molemmat ovatkin "tyypillisiä miehiä" ja lähtisivät läikimään joka tapauksessa, tai pettäisivät kyllästyessään jne. ja kyllä pari vuotta on kuitenkin sen verran lyhyt aika, että eipä sen takia kannata jättää ketään."
Olipa erikoinen ajatus. Oikeasti? Eihän tuollaisessa enää ole kyse mistään kumppanin hakemisesta, vaan kermojen kuorimisesta kakusta. Sitoutumiskammosta. Joko siitä, että ei ole halukas tai valmis sitoutumaan, tai sitten siitä, että kumpikaan/yksikään tarjokas ei kiinnosta sen syvemmin. Ovat "ihan kivoja" mutta eivät muuta.
Ja sitä paitsi, tuo "pari vuotta on kuitenkin sen verran lyhyt aika" kertoo siitä, ettei ihminen ole halukas mihinkään muuhun kuin hauskanpitoon.
"Ja sitä paitsi, tuo "pari vuotta on kuitenkin sen verran lyhyt aika" kertoo siitä, ettei ihminen ole halukas mihinkään muuhun kuin hauskanpitoon."
Juuri tuollaisia kerroit miesten olevan, silloin kun he ovat tyypillisiä miehiä. Vain niillä harvoilla epätyypillisillä on siis jotain vakavia aikeita naisten suhteen. Kun totuus kerran on tuo, kannattaa naisenkin olla realisti, ja jättää haaveet pitkästä parisuhteesta, kun kerran on todennäköistä, ettei mies paria vuotta kauempaa siinä viihdy. Naisen kannattaa siis tukahduttaa perheenperustamistoiveensa, ja keskittyä itsekin vain lyhytaikaiseen hauskanpitoon. Täytyy siis pyrkiä välttämään mieheen kiintymistä, saati rakastumista. Näin ainakin noiden edellisten kommenttiesi perusteella on järkevintä.
Niin, nimenomaan, oli outo ajatus tai ei, mutta jos ajateltaisiin tyypillisen miehen hakevan vain kahden vuoden juttua korkeintaan, ja vaatimalla sitoumuksia, niin en mä sen laske silloin kumppania hakevankaan, eihän se ole sitoutumista, että jaossa olisi parin vuoden määräaikaisuuksia jotka päättyy siihen, että "mies kyllästyy" eli arki astuu kuvioihin. Että kyllä, jos hakee ja etsii kumppania, pari vuotta on lyhyt aika. Emmä minkään määräaikaisen paikan takia alkais kovin kummoisesti uhrautumaan ja luopumaan ja sitoutumaan, vaan nimenomaan, kuorisin kermat kakusta. Mun mielestä ei olisi mitään järkeä jäädä kyynelsilmin itkemään, kun mies on kuorinut kermat kakusta ja lähtee kyllästyttyään läikimään, eihei, kyllä se siinä tapauksessa kannattaa ottaa sillälailla että ittekin saa jotain.
Mutta tämähän oli siis siinä tapauksessa, että tämä ilmeisesti väärinymääretty määritelmä "tyypillinen mies, joka kyllästyy kahdessa vuodessa ja suhde päättyy" pitäisi paikkansa. Mikä onneksi ei ihan ole totta.
Mun mielestä se, että paria vuotta pitää jo suurena sitoumuksena on sillä tavalla hieman hassu, että kun lupaa seurustella, lupaa katsoa, voisiko tämän kanssa olla kihloissa, milloin lupaa katsoa voisiko tämän kanssa mennä naimisiin, milloin katsoo ihmistä loppuelämäkseen. Tietäähän ei voi, mutta kyllä toivoisin enemmän olevan jäljellä kun kaksi vuotta, saattaa olla jopa 50 vuotta. Ja siinä ei paljon kahden vuoden jutut paina.
Ellen sitten ymmärtänyt jotain väärinperin, mutta näin näillä tiedoilla.
Tosin, mitä itseeni tulee, olen aika harkitsevainen, että mietin sitä seurustelulupauksenkin antamista, että ei mee sillai viikko tapaillaan, sitten seukataan periaatteella... Harkita pitää, kun pitäs toista nyt vähän tunteakin, tosin yleensä kyllä yhtä miestä kerrallaan ;)
sublimaatio käsitteenä lanseerattiin Freudin toimesta. Sitä lähinnä suositeltiin nuorille esiaviollisen seksin välttämiseksi ja ratkaisuna aviollisen seksin loppumiseen (selibaatti).
Tosin siitä tuli sitten ”ratkaisu” naisille, joilla oli vahva seksuaalisuus (neuroottisuus). Nainenhan ei saanut olla liian seksuaalinen. Hänen tuli suunnata mielenkiintonsa perheeseen ja hyväntekeväisyyteen ettei hän rasittaisi miestään liiallisilla vaatimuksilla siellä makuuhuoneessa. Sieltä kai käsitys ”kunnollisesta” naisesta on peräisin.
Tokihan me ollaan erilaisia energisyydessämme. Uskoisin että yleensä energinen on myös seksuaalisesti energinen ja päinvastoin. Olisiko niin, että kun vietämme tasapainoista seksielämää, se antaa energiaa, mutta rahoittaa samalla? Voi rauhoittuneena todella keskittyä siihen elämänsisältöönsä eikä levoton olo häiritse.
Kun on jatkuva tyydyttämättömyyden tunne, se purkautuu ylimääräisenä tekemisenä (touhuaminen/puhuminen), levottomuutena? Tätä sitten käytetään tietoisesti hyväksi (sublimoidaan) viemään tietoisuus/huomio tuosta tunteesta pois.
Ymmärtääkseni esim. luostareissa tätä on käytetty vuosisatoja. Samoin urheilijoille aikoinaan suositeltiin pidättäytymistä seksistä että suoritukset paranisivat. Monet ilmiöt jotka vaativat ”korkeampaa” henkistymistä (meditaatio, syvälliset kirjoitukset, shamanismi, jne.) edellyttävät jonkinasteista pidättäytymistä seksistä.
Olisi mielenkiintoista saada tietää kuinka paljon tällä on ollut vaikutusta tieteen ja taiteen alalla?
Jatkuva seksin harrastaminen ja fyysinen tyydytys tavallaan laiskistuttaa henkisesti meitä. Eihän silloin enää halua oikein mitään, kun on muutenkin niin ”hyvä olla”?
Sublimoinnin tarve syntyy silloin, kun siellä makkarissa ei saa sitä tyydytystä, jota kaipaa. Jos muuten sovitaan yhteen, mutta ei se takaa että seksuaalisesti niin tehtäisiin. Liika erilaisuus ja jopa liika samankaltaisuus voi näivettää halut. Toki me opitaan paljonkin uusia asioita ja voidaan joustaa, mutta on se raja kuitenkin jossain. Seksiä kyllä harrastetaan, mutta vain pahimpaan ”tarpeeseen”. Eroottisuus voi puuttua jopa tykkänään, vaikka rakkautta olisi. Eikä sitä saa väkisin syttymään.
Siinä mielestäni voi olla perää, että kun nainen elää huippuaan, miehellä jo kyvyt hiipuu – siis siinä pitkässä liitossa. Väitän että liian moni nainen ei opeta miehilleen kyllin paljon seksistä (kuvitellaan että mies osaa ihan automaattisesti), miehet joutuvat ”huppupäässä” (kaverit/media) opettelemaan ja yrityksen ja erehdyksen kautta ehkä oppivatkin.
Vika on siinä että tällöin miehille tulee kovat suorituspaineet. Eikä hän oikein koskaan pääse jyvälle, mitä häneltä tahdotaan. Se voi turhauttaa siinä määrin, että hän ei edes yritä opetella. Miehille kun se tuntuu olevan joten ”nöyryyttävää”? Kun nainen sitten alkaa vaatia vielä lisää, se voi tuoda todella ongelmia parisuhteeseen. Niin himot hiipuvat hiljaksiin…
Kieltämättä avoin liitto vaatii enemmän erilaista asennoitumista seksiin, eikä onnistu ihan kaikilta.
ja siihen, mistä tuo "tyypillinen mies" juttu sai alkunsa. Siis tuo mummomuori* puntaroi Neiti X:n seksuaalisen ja ei-niin-seksuaalisen miehen mahdollisia hyviä ja huonoja puolia. Minun vastineeni liittyi siihen, että koko suhteen (jos sitä siksi haluaa nimittää) lähtökohta olisi se, että Neiti X valitsisi sen juntin miehen, jota kohtaan hän tuntee voimakasta/voimakkaampaa seksuaalista vetoa, mutta älyllisesti mies ei tarjoa edes lämmintä kättä.
Eli toisin sanoen jos noilla eväin valitsee kumppaninsa, siis pelkästään sen takia että nyt vaan sattuu panettamaan miehen läheisyydessä ja seksi toimii, niin entä jos mies on samoin eväin liikenteessä? Entä jos mies on, tällä kertaa lainausmerkeissä, "tyypillinen mies" joka tympääntyy yhteen ja samaan naiseen parissa vuodessa, eli kun varmaan se alkuhuuma on koettu pariin vuoteen ja tulee se tasaisempi vaihe jossa suhteen, jos sitä siksi nimittää, jatkoa aletaan puntaroida, niin mitäs sitten kun ei alkujaankaan ole ollut mitään muuta kuin se, että miehellä seisoo ja naisella kostuu pöksyt?
"Naisen kannattaa siis tukahduttaa perheenperustamistoiveensa"
Tsiisus. En muistanutkaan että kaikkien naisten mielestä kaiken pitää kestää loppuelämä. Vaikka miten vituttaisi katsella äijän pärstää ja piereskelyä sohvalla kun niitä likapyykkejä kerätään taas yhden kerran niistä paikoista, joissa niitä ei missään nimessä pitäisi säilyttää ja josta nainen on noin miljoonasatakolmekymmentäyksi kertaa huomauttanut, niin silti kaikki naiset valitsevat JO ALUSSA kaikki miehensä loppuelämäkseen. Anteeksi, en tahdo millään muistaa tuota.
niin eikös se silloin noin mene. Tyypillinen mies kyllästyy parissa vuodessa ja tyypillinen nainen haluaa suhteen kestävän loppuelämän.
Jos nainen kuitenkin pelkän seksuaalisen vetovoiman takia valitsee miehen, jota ei sen kummemmin arvosta, niin pari vuotta on varmasti ihan riittävä aika. Silloin ongelmia muodostuu vain, jos mies jääkin roikkumaan naiseen vielä sen parin vuoden jälkeenkin.
väittänyt, että se suhde automaattisesti päättyy parin vuoden jälkeen, enhän? Tarkoitin omasta mielestäni sitä, että parin vuoden jälkeen ylimääräinen uutuudenviehätys seksin saralla lienee hyvin varmasti poissa, ja jos juttu ei alkujaankaan ole perustunut muulle, niin mites siitä eteenpäin? Minusta ainakin voisi olla himpun verran hankala jatkaa jos sisäisesti ei oltaisi samalla aaltopituudella. En tiedä muista.
Minun mielestäni on yleensäkin hassua luvata jotain "kymmenvuotiskausia". Ihmiset muuttuu, eikä suhteen pidä olla puurtamista. Ei siinä pidä luovuttaakaan, mutta jos hommasta ei näytä tulevan mitään, niin laittaa hanskat naulaan.
Minulle ei lupaukset seurustelusta, kihlat ja sitä kautta avioliittolupaukset muuten merkkaa yhtään mitään. Ei etenkään nämä kaksi jälkimmäistä. Ei yhtään mitään. Se, että naisen kanssa päätetään yksissä tuumin kokeilla tuleeko meistä mitään, tai sovitaan että seurustellaan tai jotain tällaista, on tavallaan "kaikki", mitä on. Koska satun olemaan sitä mieltä, että vaikka ymmärrän esim. kihlautumisen symbolisen merkityksen, niin ei se oikeasti ole tae yhtään mistään. Se VOI olla, mutta ei se sitä ole. Tapaan nimittäin olla realisti näissä asioissa ja mielestäni on tavallaan typerää luvata yhteinen kivikkoinen perunamaa vaikkapa kymmenen vuoden päähän.
Monestahan on varmasti kivaa haaveilla tulevaisuudesta, mutta jotenkin vähän luulen että omalta kohdaltani se parhain, ja ainoa, vaihtoehto on ennemminkin sellainen "päivä kerrallaan" eteneminen. Ja tuo ei tosiaankaan tarkoita mitään sellaista, että joka aamu tulisi katsoa toisen pärstää ja päättää, vieläkö huomennakin haluaa nähdä sen, vaan sitä, että tiedostetaan elämän realiteetit ja pusketaan yhdessä eteenpäin. Ei siihen rinkuloita tarvita. Vaikkakin sinänsä voisi olla paikallaan muodollisesti kihlautua, ilman siis sitä "automaattista lupausta avioliitosta".
mutta älä kanna siitä murhetta.
"Entäs jos mies on tyypillinen mies, joka tympääntyy muutamassa vuodessa yhteen ja samaan naiseen..."
Niin, että suhde ei lopu, mutta mies on kyllästynyt ja tympääntynyt? Ei, kyllä se siihen loppuu.
Niin, kausi ja määräaikaisuus on aivan sama, ei kukaan siitä puhunutkaan, vaan siitä mitä kumppanin etsintä ja sitoutuminen tarkoittaa. Siinä on myös sellainen ikävä puoli, että suurinosa meistä normaalirahaisista, elämällisistä jne. ihmisistä ei saa mitään ilman pitkäaikaissuunnitelmia, joten jos ei vaikka yhdessä haluta ja säästetä siihen kymmenen vuoden päästä olevaan mökkiin, sitä ei ole. Pitääkö se haluta? Ei tietenkään, mutta se on ihan yhtä realistista kun kaikki muukin. Sun realismiasi on ero alle 10 vuodessa siis, hyvä niin, tulkoot se aina myös toteutumaan, jos se on se juttu.
Sellaiset rinkulat ja muut ei sinänsä olekaan se juttu, mutta tavallaan kuvauksestasi tulee siltikin mieleen, että jaa, jaa, takaportit aina auki ja mahdollisuus juosta kun tulee etulinjan vuoro.
Päivä kerrallaan ei ole sitoutumista, enkä esimerkiksi kävisi perhettä perustamaan missään tapauksessa kenenkään päivä-kerrallaan-eläjän kanssa. Se, että suhde on vaikeina aikoina puurtamista on tosiasia, se, että kumppanuus tarkoittaa sitoutumista on tosiasia ja päivässä ei sitouduta muuhun kun omaan itsekkyyteen.
Takeista kukaan ei ole puhunut myöskään mitään, vaan jos et nyt muista avioliitto lupaus on "tahdotko... rakastaa..." ja niin vaikeina kun hyvinäkin aikoina, eikä hei, viittiksä kattella tota tossa päivä kerrallaan sillee kun huvittaa, ihan siitä syystä, että vuosissa saattaa tulla kriisejä jotka kestää oikeasti pari vuottakin. Ja elämässä voi olla niin rankkoja juttuja, että sellaiset päivä-kerrallaan sitoutujat tippuu kyllä kyydistä kun ajat on kovia, samoin ne määräaikaismiehet.
No, jokainen laittakoot hanskat naulaan ihan silloin, kun itsestään tuntuu, itse en henkilökohtaisesti sitoutuisi millään asteella ihmiseen, joka ei uskalla edes toivoa tosissaan :)
Niin, takeita ei ole, mutta tahto voi olla.
aidasta, ja toinen aidan seipäästä.
Niin eli sinä tosiaan taidat kuulua niihin, jotka pitävät kihlautumista ja avioliittoa überromanttisena takeena loppuelämän kestävästä kumppanuudesta - no matter what? Kihlautuminen ja avioliittoko on ainoaa oikeaa todellista sitoutumista? Eikö ihminen ilman avioliittoa ole sitoutunut mihinkään? Eikö hän osaa sitoutua, eikö se ole tarpeeksi vakavaa sitoutumista, vaan ainoastaan leikkisitoutumista? Rakastaako ihminen vähemmän, jos hän ei halua avioliittoon vaikka muuten elettäisiinkin niin kuin molemmat haluaa yhteistä arkea? Eikö ihminen silloin nimenomaan "tahdo"? Mihin sitä sormusta tarvitaan jos ihminen tietää sisimmässään mitä hän haluaa? Eikö se riitä? Miksi ei?
Voisin myös kirjoittaa pari valittua sanaa noista avioliittolupauksista ynnä muista tuohon/niihin/noihin rinnastettavista jutuista, mutta kun oikeassa elämässä olen huomannut pahoittavani erään ihmistyypin mieltä sanavalinnoillani kyseisestä aiheesta, jotka omasta mielestäni ovat ihan vain ja ainoastaan pelkkää arkirealisimia huolellisine sanavalintoineen, niin jätänpä tässä yhteydessä sanomatta. Enkä kyllä jaksaisi kirjoittaakaan.
Koska nimenomaan sanoin että takeita ei ole. Sinä et taida ihan osata kuunnella, mitä sinulle puhutaan? Että, ei, mikään ei toimi takeena mistään, enkä ole maininnut mistään "oikeasta ja väärästä" sitoutumisesta, vaan ylipäätään sitoutumisesta pitempiaikaisesti, avioliittoa käytän esimerkkinä lupauksesta, jolla ei ole määräaikaa. Sinä nyt edelleen jauhat siitä sormuksesta, vaikka ihan selvällä suomen kielellä jo mainitsin, että ei, se rinkula ei ole se juttu. Pitääkö se oikein tavata, että sä käsität?
Ei mua kiinnosta mitä sä nyt valitset sanoiksesi avioliittolupauksista, ihan vapautuneesti, eikä mua millään tavalla loukkaa mikään sun kirjoittamasi, mikä nyt ehkä pitäisi olla ihan selvääkin. Mä voin tunnustaa, että mä jotenkin suhtaudun aika sillai rennosti tähän palstaan noin muutenkin, että ei mua sun arkirealistiset ideologias, -tai siis kenenkään muunkaan, mitenkään juuriltaan käännä, että ihan rauhassa vaan. Mä luulen että siellä oikeassa elämässäkin se sanavalinta ei välttämättä ole se ongelma, ehkä ennemminin se toisten huonosti kuunteleminen ja toisten mielipiteitten ignooraaminen. Mutta täällä sekään ei ole ongelma, hienoa jos vahvasti tietää, mitä haluaa ja elää sen mukaan.
Joten edelleen: ajattele miten lystäät, ja käytä esimerkkeinä mitä lystäät, sitoudu miten lystäät, ei se mua muuten tässä nyt liikuta, olen vaan kommentoinut ja keskustellut. Ja yritä nyt hieman oikeesti kuunnella, mitä sulle puhutaan, vaikka olisitkin eri mieltä jostain asioista. Ei kaikki erimielisyydet heti ole joku hyökkäys tai mitään loukkaantumista.
Musta tuntuu paremminkin, että sä jotenkin alat hieman sellaselle loukkaantumis-puolustus-hyökkäys-ihme linjalle, kun jauhat vaan, vaikka toinen ei ole kun ollut jossain eri mieltä. Ja sitäpaitsi mitä se sua kaivelee, että mä en sitoudu jonkun päivässä eläjän kanssa? Mä käsittäisin, jos me tunnettais ja tarkotus olis, mutta me ollaan kaks muukalaista keskustelupalstalla, joten mitä väliä?
Enkä mä voi määritellä tollasta yleistä sitoutumista muuten kenenkään puolesta, itse sanoin omasta puolestani, että määräaikaisuudet ei kiinnosta eikä sellainen ettei uskalla edes toivoa ja tahtoa 10 vuodenkaan tavoitteilla.
Joten pidä itselläsi vaan ja ajattele ihan vapautuneesti miten haluat, tää on ihan vaan keskustelupalsta, missä keskustellaan, emmä sua yritä käännyttää eikä sun tarvii tehdä sitä mulle.
Relaa vähän :)
Minusta tuntuu että tässä pohjimmiltaan puhutaan samasta asiasta, mutta eri kielellä.
Sinähän olet ymmärtääkseni käyttänyt avioliittoa vertauskuvana pitkästä suhteesta ja kunnon sitoutumisesta, vaikka mitään takeita ei mistään olekaan.
Joten, miten tuo eroaa siitä, mitä minä olen yrittänyt kirjoittaa? Kerro minulle - vaikka tavuttaen jos epäilyttää etten tajua. Kerrotko vielä samalla kun vauhtiin pääset, että mitä muita keinoja on osoittaa halujaan yhteiseen elämään jolla "ei ole määräaikaa"? Oikeastaan, kerro vielä sekin että miten ymmärsit sanavalintani "päivä kerrallaan" joka tosiaankin oli vieläpä lainausmerkeissä ja jota olen vielä jälkeenpäin selittänyt?
Mitä tulee sinun luulemisiin, niin siinäpähän luulet.
Ja hei, lapsettaa sen verran etten voi olla mainitsematta, että kun ymmärryskyky loppuu, niin mitäs se ihminen silloin yleensä tekeekään... Vai mitä.
"Itse en ole ihan varma tuosta voisiko asioitten selvitys olla kumman kanssa helpompaa, etenkin jos toinen on älykäs ja toinen ei...Puhuuko ne samaa kieltä silloin... Siis, ihan hyvällä kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta kyllähän jokainen on törmännyt ihmisiin, jotka älyllisesti tuntuvat olevan aivan jostain reväistyjä..."
Niin, mulle tulee hieman mieleen sellainen asetelma, jossa nainen joutuu aina tuon tuosta törmäämään pieniin episodeihin, jotka vihjaavat, ettei mies kykeneä havaitsemaan hänessä paljon muita ulottuvuuksia kuin seksin lähteen, ei älyllisesti inspiroivaa kumppania tai edes henkistä sukulaissieluisuutta, ja herää ajatus, onko se naisestakaan lopulta tyydyttävää.
Ajatellaan vaikkapa tilannetta, jossa istutaan illalla TV:n ääressä. Ohjelmassa on poikkeuksellisen koskettava elokuva, joka puhuttelee naista ja saa hänet miettimään jotakin asiaa omassa elämässäänkin uudesta näkökulmasta. Nainen alkaa kertoa elokuvan herättämistä tuntemuksista miehelle, joka kuitenkin kuittaa koko elokuvan "kuivana taidesekoiluna, josta ei tajunnut mitään". Onko nainen edes hieman pettynyt siitä, ettei mies tavoita samaa kuin hän: käykö mielessä, että kertooko se, että myös hänessä olevat nyanssit menevät mieheltä täysin ohi, ovat miehelle arvottomia?
Tai kun nainen on työmatkalla, istuu hotellihuoneessaan ja kirjoittaa pitkän, tunteella ja ajatuksella laaditun sähköpostiviestin miehelle, toivoen edes hieman samansuuntaista vastausta. Ajatuksia, odotuksia ja kysymyksiä riveillä ja rivien välissä. Ja postilaatikkoon kolahtaa yksirivinen: "täälläkin kaikki OK nähdään."
Tai kun erimielisyydet kotona kasvavat siihen pisteeseen, että kummankaan ei ole hyvä olla: nainen olisi halukas puhumaan asioita läpi, analysoimaan sitä monelta kantilta, vaikka lähtemään parisuhdeneuvontaan. Mies ei näe, että asiaan voisi olla vaihtoehtoisia näkökulmia, vaan toteaa suoraviivaisesti: asia on näin, ei se nuppipuoskareiden pulinoista muutu.
eikös tämä ole ”tyypillisen” suomalaisen miehen kuvaus : )
Pitäisi vain muistaa että älykkyys ei välttämättä ole samaa kuin verbaalisuus. Edellisessä liitossani oli juuri tuo tilanne, mitä kuvasit. Riippuu paljon naisesta, mihin hän on valmis.
Nykyisin on toisin.
Elokuvaesimerkki on hyvä. Näin meillä tapahtuu. Miehellä ei nyt vain ole mitään tarvetta ”vatuloida” asiaa, tarkoittaa että verbaalisesti analysoitaisiin asiaa millään tavoin. Ei se kuitenkaan tarkoita, että hän halveksisi, päinvastoin. Hän jopa saattaa tallentaa elokuvia joista arvelee minun pitävän. Niitä tosin katson yksin.
Mutta hän on todella ymmärtäväinen. Jos esim. elokuvassa on tarinaa jonka hän tietää koskettavan minua, sen näkee hänen käytöksestään. Ottaa lähelle tai pitää paussin tai keventää tilannetta. Hän ymmärtää emotionaalisesti mutta ei verbaalisesti. Eikä se minua haittaa yhtään, koska juuri se on tärkeää että hän ymmärtää "syvemmältä". Siksi minulla on ystäviä, joiden kanssa jutella. Samoin käytän kirjoittamisharrastustani ajatusteni kokoamiseen sekä näitä keskustelupalstoja.
Kun aletaan puhua tärkeämmistä asioista, silloin hän puhuu. On hämmästyttänyt monta kertaa tekemällä tiukkoja ja älykkäitä johtopäätöksiä ja ratkaisuja. Vaikka hän ei jatkuvasti puhu, hän ajattelee paljon. Parisuhdeneuvontaan hän varmasti lähtisi, jos niin tiukka paikka tulisi.
Niin, on hyvä tuntea itsensä että tietää mistä on valmis luopumaan.
Asiaa selventäisi tieto minkälainen metsämies on naisen isä.
Alitajuisesti nainen etsii aina isänsä kaltaista miestä.
Tietyt metsäläispiirteet vetoavat, vaikka kuinka yrittäisi järjellä niitä tukahduttaa.
Järjellä ajatellen hän tietää, minkälainen mies olisi hänelle sopivinta seuraa, kun vielä saisi itsensä tuntemaan jotain.
On kuitenkin jo nykyään olemassa mukavia sekoituksia, joissa yhdistyy molempia miehiä sopivalla tavalla.
Hyvä huomio.
Lainaan nyt Neiti X:lle omaa isääni, perusteella, että ensinnäkin, hän on kuollut noin 10 vuotta sitten, joten te ette varmasti häntä tunne, ettekä tiedä, eikä hän voi itse ottaa kantaa/löytää itseään täältä tms. eikä hän myöskään loukkaannu tyyppinsä lainaamisesta.
- Oma isäni oli hieman vanhempi saadessaan nuorimman lapsensa kun normaalisti. Neiti X on siis iltatähti.
- Neiti X:n isä on melko tavallinen taatelin tallaaja, keskiarvoa älykkääämpi kyllä, mikä on ilmeisesti periytynyt Neiti X:lle, ja tempperamenttinen, mutta he ovat hieman toistensa vastakohtia.
- Töissä miesvaltaisella alalla, melko tavallisella sellaisella.
- Isä on vanhanajan herrasmies käytökseltään.
- Isäni moraali on joskus kyseenalaista, ei tosin minun aikanani enää, mutta aikoinaan, mistä tiedän, eli sovitaan, että myös Neiti X tietää. Pitää saada ristiriitaa. Neiti X:n isä siis on inhimillinen ihminen, tavallinen mies, hieman älykkäämpi, ja elänyt joskus villiä elämää.
Mutta ei ole myöskään joutunut kokemaan itse mitään sen seurauksia, vanhemmat eivät ole eronneet jne.
- Neiti X:n isä on hengissä.
Hmm.. Kun pohdin tälläistä asiaa, tulee mieleen, että aivan niin. Kun mieleen tulee tälläinen ristiriita, tai ajatusleikki, tai miksi sitä nyt kutsuukaan, se on olemassa. Ja aika hyvin, mietin tuossa samalla, että kyllä, isäni on ollut ristiriitaa edesauttava henkilö ja jo pelkästään asian pohdinta ei ole kaukana siitä, mitä voisi olla.
Niin, tarkoittaako kaikki tähän mennessä siis, että sittenkin vanhat totuudet pitää paikkansa. Sivistynytkin ihminen on tietyllä tavalla eläin, testosteroni-pakkaus vetoaa naiseen, vaikka alkukantaisuus olisi kuinka kaukana, nainen etsii jotain tuttua, isän kaltaisuutta iästä riippumatta (mies äitiä?)...
Mutta vain yksi on muuten ollut ilmeisesti sitä mieltä että miehisestä metsäläis-miehestä voisi löytyä jotain muutakin kun se seksuaalinen vetovoima, sitähän ei siis sinänsä ole pois suljettu, vaikkakin tämä keskusteluyhteys on kyseenalaistettu.
Mutta vain yksi ihminen on vissiin löytänyt muitakin ja monipuolisempia puolia.
Onko siis älykkömies parempi, vaikka hei, kaikki pitää sitä automaattisesti intohimottomana, vaikka on vaan sanottu, että ei samanlaista vetovoimaa.
No, joo, mutta että ihan hauskaa on.
Oispa kiva, kun joku sellanenkin eksyis kirjottamaan, kenellä on ollut kaksi suhdetta, niitä kun etenkin miehistä löytyy, niin voisi kertoa, että miksi kannattaa, noin niinku kokemuksella ;)
en tosin ole ollut yhtä aikaa tällaisessa tilanteessa, mutta peräkkäin. Oli vain tehtävä selvyys itselle kummanlaisen miehen kanssa sitä voisi elää. Itse tulin lopputulokseen että enemmän sitä tunnetta mutta älyssäkin pitää löytyä.
Jos mennään vähän syvemmälle, älykkyyksiäkin on 7 eri muotoa, eli mitähän niistä haetaan? Rakkauksia on myös erilaisia, mikä niistä on tapa, jolla neiti x toimii tai etsii?
Äly jota itse etsin oli enemmän vähemmän tunnettua: sosiaalista, loogista, sensitiivistä ja intuitiota – ei muistamista, oppiarvoja tai pelkkää matemaattista tai teknistä älyä. Verbaliikkaa en kaivannut, enää. Rakkaus jota etsin, oli erotiikkaa ja vahvaa yhteyttä – elämänarvoja, vetovoimaa ja seesteisyyttä. Olen luopunut väittelyistä, filosofisista analyyttisistä keskusteluista tai laaja-alaisista pohdinnoista.
ambivalenttisuus se on sitä jotain
Tää on ehkä ollut fiksu veto: "Olen luopunut väittelyistä, filosofisista analyyttisistä keskusteluista tai laaja-alaisista pohdinnoista."
Ja hyvä pohdinta, nimittäin, se miesten-mies tyyppihän on monesti vaikka muuten olisi yksinkertaistakin, niin teknisesti älykäs! Joten, ehkei sekään olekaan niin tyhmä. Ja neroissakin on tunneälyltään ja maalaisjärjeltään useita köyhiä ihmisiä. Tosin, mikään ei takaa tai kumoa toista.
Mutta selkeyden vuoksi tehdään karkea jako, että älykkö on perinteisesti käsitettävä älykkö, matemaattisesti lahjakas insinöörityyppi, ja metsäläinen sellainen käytännön mies, joka syö makkaraa ja korjaa autonsa, avolavan, jonka kylkeen on maalattu iso tissinen nainen. Heh.
Niin... Toi on hyvä ajatus, rakkauksia on erilaisia. Etsiikö Neiti X perinteistä seurustelusuhdetta ja mitä sitten hän etsisi, jos ei sitä??
Moni tuntuu kokevan harkitsemisen jahkaamisena, avoimen suhteen pettämisenä, ja koko tilanteen vähintäänkin uhkaavana.
Hmm...
Mutta kuinka moni suhde on kariutunut vain siihen, että toinen ei ole saanut harkita, ja kuinka moni tapasuhde on olemassa vaan sen takia, että kun tässä nyt ollaan niin ollaan.
Hmm...
että minua vähän huvittaa, en osaa pitää insinöörejä älykköinä, älykkäitä he ehkä voivat olla. Mutta se on vain oma ”vitsini”, johtunee siitä että nykyinen mieheni on sekä / että insinööri ja käytännön mies ; ).
Ehkä harkitseminen on liian vanhanaikaista. Nythän voi surutta mennä vaikka avioon kokeillakseen muutaman vuoden ehkä kumpaakin – ennen se ei ollut niin helppoa? Silloin todella piti valita elinikäinen puoliso eikä ollut varaa noin vain hypätä liittoon. No, se vain on arvaus?
Jos jaksat noista rakkauksista voit lukaista vaikka:
http://www.tay.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/perpsy_1998/rakkaus.htm
Joo, kävin katsomassa tuota linkkiä, ihan mielenkiintoista.
Ja siinähän on perää, mutta niin, siinäpä onkin sinänsä miettimistä (myön neiti X:lle ;) ) mitä etsii. Hmm. ehkäpä tuo selvittäisi itsellenikin ajatusta jos toistakin.
Kuinka moni tajuaakaan oikeasti miettiää millaista rakkautta etsii, meillähän on kasa kaikenmaailman oppaita missä kehotetaan tekemään listaa jos toistakin ominaisuuksista ja puolista, odotuslistoja asioista mitä toisesta etsii... Ja unohdetaan neuvoa, että mietipä hetki kuka sinä itte olet, että mitä sä niinkun oikeasti etsit.
Sehän tuossa pitää selvittää, turha on vapautta rakastavan, intohimoisen ihmisen kuvitella että läheisyys ja sitoutuneisuus riittää... Niin, ja sellaisen perhe-ihmisen hukkua pelkkään intohimoon, kun se vaan ei riitä.
Mukavasti tulikin uutta mietittävää.
Sitten vielä pitäisi selvittää, miten sen löytää, mitä etsii ja miten uskaltaa lähteä haluamansa perään ;)
Olen nainen. Ymmärrän hyvin neiti X:ää. On täysin normaalia haluta molemmat miehet. Miksi pitäisikään päättää jotain. Päättää pitää molemmat, siinä ratkaisu. Jos tämä järjestely ei näille miehille käy, niin se tietenkin muuttaa asiaa jonkin verran.
Se, mitä en ihan aloituksessasi ymmärrä, on se, että asetat vastakkain älykkö-miehen ja testosteronilla varustetun metsämiehen. Eiväthän nämä sulje toisiaan pois välttmättä ollenkaan.
Tapasin itse vähän aikaa sitten miehen, joka on älykäs (on lisäksi sellaisen ammattikunnan edustaja, joita pidetään kaikkein älykkäimpinä). Lisäksi hän huokui testosteronia. Eli hän oli ehdottomasti mies, josta kiinnostun. Edellinen poikaystäväni oli myös älykkö, ja huokui myös miehisyyttä. En ymmärrä, mistä ihmeestä tulee käsitys, ettei älykäs mies voisi olla seksuaalisesti hyvinkin kiihottava "oikea mies"?!
Minulla on ollut myös näitä "metsämiehiä". Mitään fyysistä näkyvää eroa ei ole älykkömiehen ja metsämiehen välillä. Molemmat näyttävät miehiltä. Voivat olla raavaita karhuja tai olla olematta. Tällainen vastakkainasettelu on minusta turha ja järjetön.
No kuka on sanonut ettei voisi löytyä? Mutta mitäs järkeä koko pohdinnassa olisi tyylillä: joo, kaksi miestä, samanlaisia, ei mitään ristiriitoja, kiitos?? :)
Eihän koko kysymystä ole olemassa ilman ristiriitaa???
Olet yleistänyt tämän tapauksen joksikin rajaukseksi ja se on turhaa ja järjetöntä, kysymys on, mistä on, eikä se ole mikään kuvaus miehistä yleensä, vaan tästä ristiriitaisesta tilanteesta.
Että on ristiriita? No sehän on koko jutun pointti!
Kuvittele sitten ne kaksi erilaista miestä ihan miksi haluat, kyse on vastakohtien viehätyksestä ja parin etsinnän ristiriidoista, suhteiden oikeudesta olla, avoimen suhteen mahdollisuudesta, oikean etsinnästä, eri rakkauksista, seksuaalisen himon voimasta, intohimosta, rakkaudesta, vaihtoehdoista (ehkä repivistäkin sellaisista) moniavioisuudesta, jne. eikä mistään "yleiskäsityksien viljelystä".
Kysymys ei ollut siitä että tapaa miehen joka sopii, eikä siitä, ettei älykkö voisi olla sitä tai tätä, luepa ensin tiedot. En jaksaisi jatkuvasti kerrata.
Kuten huomaat lukiessasi, tässä tarinassa ulkonäöllä ei ole merkitystä. Se on tehty jo epäolennaiseksi asiaksi, juurikin siksi, ettei siihen tarvitse takertua.
Enempää en ala kertailemaan, tarina on jo elänyt omaa elämäänsä ja kehittynyt eri suuntiin eri ihmisten kanssa, joten sieltä voipi katsoa tarkennusta, mikäli ei ihan ole ymmärtänyt asiaa.
:) Mukavaa ja aurinkoista päivää!
Huomasin kyllä, että olit tarkoituksellisesti jättänyt ulkonäkö-asiat pois tästä pohdinnasta. Hyvä juttu! Koska ulkonäöllä ei todellakaan ole tässä eikä monessa muussakaan tilanteessa merkitystä. Kyse on henkilökemioista.
Sitä en kyllä ihan ymmärtänyt, miksi tätä ristiriitaa ei saisi lähestyä niin, että tekee sen olemattomaksi. Eihän itse ongelma mihinkään katoa: Kyllähän neiti X voi olla rakastunut edelleen kahteen hyvin erilaiseen mieheen, metsämieheen ja älykköön, joita yhdistää se, että he ovat molemmat miehiä, jotka vetoavat jollain selittämättömällä tavalla juuri neiti X:ään..
Kaikkien ihmisten välillä voi olla suuri ero tai pieni ero, riippuu siitä, mitä tarkastellaan. Neiti X voi kokea noiden miesten eron suureksi, joku toinen nainen ei välttämättä näe suurta eroa näiden miesten välillä, vaan niputtaa heidät samaan kategoriaan. Kauneus on katsojan silmässä, kuten sanotaan.
"Sitä en kyllä ihan ymmärtänyt, miksi tätä ristiriitaa ei saisi lähestyä niin, että tekee sen olemattomaksi. Eihän itse ongelma mihinkään katoa: Kyllähän neiti X voi olla rakastunut edelleen kahteen hyvin erilaiseen mieheen, metsämieheen ja älykköön, joita yhdistää se, että he ovat molemmat miehiä, jotka vetoavat jollain selittämättömällä tavalla juuri neiti X:ään.."
Totta, miksipä ei, niin... Voisihan se ero todella olla se, että heillä olisikin enemmän yhteistä kun erilaisuutta, ja se aiheuttaisi.. Niin, ja todella, ehkäpä ihmisten välillä loppujen lopuksi ei ole niin suurta eroa.
Ajatellaan Neiti X:ää, niin, ja miehiä. Pakkohan miehissä on siis jotain samaakin olla sillälailla, että molemmissa on puolia, joista hän pitää, ja molemmat ihastuttaa, ja molempien kanssa viihtyy.
Saatat olla oikeassa. Ehkä kannattaisikin probleemin eteen tullessa etsiä se, mitä on yhteistä, koska sehän kertoisi sen, mitä se ihminen ainakin alitajuntaisesti eniten etsii.. Tai jotain semmoista.
Niin, aina etsitään sitä näkyvintä ristiriitaa ja sitä mitä nähtäisiin, ja totuus voikin olla nimenomaan siinä, mitä näillä miehillä on yhteistä, piilommassa.
Tätä täytyykin miettiä. Hyvä juttu!
tämä on ihan sama kun sanois että mies ei osaa päättää pamela andersonin ja äiti teresan väliltä. Täysin turhaa spekulointia joka ei johda yhtään mihinkään. Toiset tyytyy arkeen toiset ei. Toiset hyväksyy sen että kaikkea ei voi saada kun taas toiset lentää kukasta kukkaan. Se on aivan täysin sukupuolesta riipumatonta eikä sillä ole mitään tekemistä naisen logiikan kanssa.
Riippuu miten sen ottaa. Voihan sen ottaa niinkin, että jotkut ajattelee, ja joittenkin mielestä se on hupia ja joittenkin mielestä se on rasittavaa.
Vertauskuva on kaukaa haettu ja kökkö, koska tilanne on jotain, mitä oikeassakin elämässä tapahtuu ja sinun hieman lapsellinen vertauskuvasi taas ei ole.
Mutta niin, mitäs kommentoit tai luet ja haaskaat aikaasi?
Kuka pakottaa, kuten sanottu, siirry seuraavaan aiheeseen ihan vapaasti, kukaan ei tule estämään :)
Omasta mielestäni sellasta asiaa kun "naisen logiikka" ei ole olemassa, joten siinä mielessähän koko palsta on turha. Ottaen huomioon, millaista tekstiä, asenteita ja aatteita sekä kielenkäyttöä suomi24-keskusteluissa viljellään, koko keskusteluareena on turha. Viestisi ei sano juuta eikä jaata eikä sillä ole edes viihdytysarvoa: se on turha, miksi kirjoitit sen?
Ja kun jatketaan, tullaan tulokseen, että suuri osa asioista on turhia ja hömppää, käy töissä, elätä itsesi ja perheesi, puhu vain asiasta, älä haaskaa aikaasi huviin, vaan asiaan, älä ainakaan haaskaa aikaasi täällä.
Voihan sen niinkin ottaa :)
kukahan tässä nyt on lapsellinen :)
sinä :)
sinä ole kyllä oikea ihminen meikäläisestä mitään pyskoanalyysia tekemään :D... vai löytyykö paperit?