Ainakin kymmenenä vuonna peräkkäin olemme viettäneet juhannuksen vaimon sukulaisissa maaseudulla.
En kiellä kyllä siellä ihan mukavaakin on ollut, mutta viime vuosina on alkanut rassaamaan tuon kesäpaikan askeettiset oltavat.
Juhannusyö on istuttu rannalla koivujen ja kuusien keskellä miljoonien hyttysten kiusattavana. Istuimina ovat toimineet kivet ja kannot. Savuttavan nuotion käryjä on saanut väistellä silmät vetisinä. WC:kin on 100 metrin päässä talossa, kun nurkille ei kehtaa kuseskella vaimon sukulaisten silmien alla.
Viime vuosien kesät ovat olleet vielä sitä luokkaa, että nuotion lämpö ei jaksa lämmittää tarpeeksi, vaan koko juhannusyö on mennyt hytistessä. Suoraan sanottuna olosuhteet ovat olleet sellaiset, että ainakaan minä en ole tuntenut oloani viihtyisäksi.
No joo. Tämä tästä valittamisesta ja sitten asiaan.
Tänä vuonna sanoin rouvalle, että minä en sitten juhannuksena lähde maaseudulle. Mieluummin olen kotona. Selitin faktat ja tuloksena oli tietysti se, että sotahan siitä tuli.
Olen kuulemma itsekäs ihminen ja ajattelen vain itseäni. Kaikki muutkin sinne tulevat jne. jne.
Lopputulos nyt kuitenkin on se, että minä olen yksin kotona ja vaimo on lasten kanssa maalla. Äsken puhelimella soiteltiin ja kaikki on ihan hyvin. Ei sinne kuulemma ihan kaikki muutkaan ole tulleet.
Kysymys kuuluukin, että olisiko minun kuitenkin pitänyt lähteä. Antaa periksi itsepäisyydelleni ja lähteä sinne hyttysten kiusattavaksi ja hytisemään. Ihan vaan sen takia, että siellä on ennenkin oltu kaikki juhannukset ja kun siellä ovat ne muutkin.
Vai saako ihminen välillä olla itsekäs ja ajatella omaa itseään?
En kiellä kyllä siellä ihan mukavaakin on ollut, mutta viime vuosina on alkanut rassaamaan tuon kesäpaikan askeettiset oltavat.
Juhannusyö on istuttu rannalla koivujen ja kuusien keskellä miljoonien hyttysten kiusattavana. Istuimina ovat toimineet kivet ja kannot. Savuttavan nuotion käryjä on saanut väistellä silmät vetisinä. WC:kin on 100 metrin päässä talossa, kun nurkille ei kehtaa kuseskella vaimon sukulaisten silmien alla.
Viime vuosien kesät ovat olleet vielä sitä luokkaa, että nuotion lämpö ei jaksa lämmittää tarpeeksi, vaan koko juhannusyö on mennyt hytistessä. Suoraan sanottuna olosuhteet ovat olleet sellaiset, että ainakaan minä en ole tuntenut oloani viihtyisäksi.
No joo. Tämä tästä valittamisesta ja sitten asiaan.
Tänä vuonna sanoin rouvalle, että minä en sitten juhannuksena lähde maaseudulle. Mieluummin olen kotona. Selitin faktat ja tuloksena oli tietysti se, että sotahan siitä tuli.
Olen kuulemma itsekäs ihminen ja ajattelen vain itseäni. Kaikki muutkin sinne tulevat jne. jne.
Lopputulos nyt kuitenkin on se, että minä olen yksin kotona ja vaimo on lasten kanssa maalla. Äsken puhelimella soiteltiin ja kaikki on ihan hyvin. Ei sinne kuulemma ihan kaikki muutkaan ole tulleet.
Kysymys kuuluukin, että olisiko minun kuitenkin pitänyt lähteä. Antaa periksi itsepäisyydelleni ja lähteä sinne hyttysten kiusattavaksi ja hytisemään. Ihan vaan sen takia, että siellä on ennenkin oltu kaikki juhannukset ja kun siellä ovat ne muutkin.
Vai saako ihminen välillä olla itsekäs ja ajatella omaa itseään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toki joskus saa olla itsekäs ja ajatella itseäänkin ja tehdä niin kuin itse haluaa... Mutta periaatteessa, lapsille tulisi omalla esimerkillä opettaa, että säässä kuin säässä voi ulkoilla. Onhan hyttysmyrkkyjä ja lämpimiä vaatteita. Pitää vain varustautua sen mukaisesti oli sitten juhannus tai muu ajankohta. Ihan vaan senkin takia, että siellä on oltu kaikki juhannukset ja siellä ovat ne muutkin. Niistä muistakin riippuu, onko sinne ihan pakko mennä. Elämässä on pakkoja vähän liikaakin.
VAIMO KYSYI OLISINKO LÄHDÖSSÄ HÄNEN KANSSAAN HÄNEN VANHEMPIENSA MÖKILLE ....... jossa olemme joka kesä olleet hänen lomiaan viettämäsää..
kun tiesin että siellä nytkin on joukko viinan ystäviä ja kun en itse ota lainkaan olisi se ollut kärsimystä --- joten kieltäydyin !
Alkoi sota joka tosin hiljeni aika nopeaan mutta se kytee edelleen ja fiilikset meni tältä Juhannukselta siihen !
Vaimo lähti lapsien ja lasten lapsien kanssa ja itse istun koneella lempi puuhassani kirjoittamassa.
ON TAITOLAJI SOVITTAA UNELMAT,TOIVEET HALUT JA TAHTO niin että rakkaimat ei siitä kärsi kohtuuttomasti !
En koe olevani itsekäs ja toivon että ketjun aloittajakaan ei niin tuntisi !
me olemme vain hoitaneet omaa "psyyketämme " niillä eväillä mitä meille on annettu !
LEPPOISAA JUHANNUSTA SIITÄ HUOLIMATTA JA PITÄÄKÄÄ RAKKAIMISTANNE HYVÄÄ HUOLTA !
*) Olen kyllä ansainnut viholliseni---mutta en tiedä olenko ansainnut rakkaitani ??
Minä myös kieltäydyin lähtemästä anoppilaan.
Olimme mieheni kanssa päätetty olla kotona jussina. Saunoa ja grillailla.
Mies sit päättikin lähteä suvun kanssa ryyppäämään.
Toki suutuin. Olin niin pettynyt, kun halusi viettää jussin perheensä kanssa....
mitähän minä sit olen...
Sanoi et voisin lähteä mukaan...niin toki olisin voinut, mutku en jaksa katsoa ku kaikki enemmän tai vähemmän jurrissaa.
Sitä että nyt yksin kotona olen en kadu, mut pettynyt olo.
Taitaa olla veri vettä sakeampaa..eli mitäs tost avovaimost..kun on äiti joka kaataa viinaa poikiensa lasiin vaik kaikilla pienoinen alkoholi ongelma...
Kuulostan katkeralta ja sitä olenkin ja yritän kitkeä sitä pois...
Juhannuksia kaikille meille, jotka uskaltaa sanoa kiitos ei
saa olla itsekäskin, kunhan päsääntöisesti ottaa muitakin huomioon. Mielestäni teit ihan oikein jäädessäsi kotiin. Perherauhan säilyttämiseksi voit varmaan joskus vielä mukaankin lähteä, mutta minun mielestäni voit useimmiten jäädä pois, jos et siellä kerran viihdy.
Teillä on omakin perhe, miksi roikkua vaimon sukulaisissa!!
Nauti olostasi ,sikäli kun ainakin ilmojen puolesta voit!
Täällä ainakin on niin synkkää ja harmaata.
Mut tsemppiä!
Kaikilla on omat perinteensä ja lapsuudessa koetut tavat ovat aikuisena kultaisia muistoja, joiden toivoisi jatkuvan omien lasten elämässä.
Ymmärrän täysin sinua kaupunkilaispoikaa, jos et halua joka juhannuksena mennä maalle. Ensinnäkin et osaa pukeutua säiden mukaan ja toiseksi, et pysty sanomaan, että jospa lähdettäis nukkumaan loppuyöksi. Tuskinpa sinulla nyt kovin hauskaa ilman perhettä siellä kotonakaan on, mutta voithan soitella vaimollesi ja toivottaa mukavaa juhannusta sinne kokolle. Hyvää juhannusta myös sinulle.
Parisuhteessa ei jompikumpi saa aina olla se joka vie toista, omat halut pitää voida snaoa ääneen ja mahdollisuuksien rajoissa niitä myös toteuttaa. Ei ole mitään pakkoa osallistua vuosi toisensa jälkeen aktiviteettiin joka itsestä on vain epämukava, jos vaihtoehtojakin on.
Vaimolle voi ensin tulla yllätyksenä se ettet haluakaan lähteä jos aina ennen olet mukisematta mennyt, mutta yllätyksestä selvittyä voi hänkin ymmärtää että kylmässä hytiseminen kannon nokassa ei ole kaikkien ajatus mukavasta ajanvietosta. Varmasti se on käynyt hänelläkin mielessä.
Vastauksena suoraan kysymykseen; terve itsekkyys, omasta hyvinvoinnista ja tyytyväisyydestä huolen pitäminen silloin kun se ei vahingoita ketään muuta, on aikuisen ihmisen oikeus ja jopa velvollisuus.
***
juhannuksena sinun sukulaistesi luokse. Antaa ja ottaa ...
Eikö jokaisella ole oikeus elää oman näköistä elämää!!
Ja sinulle mies !! Pidä puolesi äläkä ole kuin pässi jota narussa viedään!!
aukeaisivat .Eikä kenenkään tarvitse olla narusta vedettävänä missään asiassa.
Parisuhteessa sitä kuitenkin täytyy joustaa puolin ja toisin. Aivan samoin periaattein kuten käyttäydymme työmaailmassakin.