En uskalla erota

Sinulla on hieman kurja tilanne, jota mielestäni arvioit realistisesti. Kun pelissä on mukana lapset, ei päätöksenteko suuntaan tai toiseen ole helppoa. Jos sallit, niin arvaan miehesi käytöksen syyn. Miehelläsi on " Lähden vieraisiin naisiin"-syndrooma. Koska hän tietää, että pettäminen on väärin, hän uhkailee ja pillastuu. Tällä suuttumisella hän lunastaa itselleen "oikeutuksen" pettämiseen. Vertaan tätä omaan kokemukseeni. Vuosia sitten olin avioliittoni loppusuoralla. Silloinen mieheni saattoi suuttua ihan ihmeellisistä asioita. Suututtuaan hän lähti ovet paukkuen jonnekkin. Olin ihan huuli pyöreänä hänen käytöksestään, kunnes selvisi, että hän tapaili jo uutta naista, vaikka asui vielä kanssani. Suuttumisella ja äkkiväärällä käytöksellään entinen mieheni yritti työntää pettämisestä aiheutuneen syyllisyytensä minun niskaani. Tällainen on aina keskenkasvuisen ihmisen käytöstä. Ajattelehan, jos miehesi lähtisi ilman suuttumista omille parin päivän matkoilleen. Sinähän kysyisit, että missä sitä on oltu ja mitä on tullut tehtyä. Toisaalta miehelläsi saattaa olla kadotetun nuoruuden tavoittelua kaveriporukassa, ilman, että siihen liittyy pettämistä. Joka tapauksessa, miehesi käytös ei ole aikuismaista eikä reilua sinua ja lapsia kohtaan.
En tiedä olenko paras ihminen antamaan neuvoja. Monesti olen hukassa omankin elämäni kanssa, mutta annan neuvon, jonka antaisin itsellenikin, jos olisin samassa tilanteessa kuin sinä.
Koska toista ihmistä ei voi muuttaa, älä yritä muuttaa miestäsi. Yritä muuttaa itseäsi, oikeammin elämääsi. Jos olet pienipalkkaisella alalla eikä työajoissakaan ole hurraamista, lähde opiskelemaan. Aikuisopiskelijana saat kaikenmaailman tukia, joilla pärjäät yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin pienipalkkaisessa työssä. Lisäksi teet palveluksen itsellesi tulevaisuuden suhteen, olitpa yhdessä miehesi kanssa tai sitten et. Ensimmäisenä kannattaa varata työkkäristä aika opintojen ohjaukseen, jossa kartoitetaan juuri sinulle ja sinun paikkakunnallasi olevista tai lähikaupunkien opinahjoista sinulle sopivimmat. Muista olla kunnianhimoinen, laita itsellesi rima tarpeeksi korkealle.Ei kannata valmistua alalle, johon pääsee ilman koulutustakin. Samalla kannattaa selvittää taloudellinen puoli yksin tai yhdessä miehesi kanssa eli mitä aikuisopintotukia, asumistukia, opintolainoja ja lapsikorotuksia on saatavilla. Miltä kuulostaisi, jos saisit saman verran tuloa kuin nyt, mutta saisit uuden ja paremmin palkatun ammatin ja työn. Sen lisäksi olisit tulevaisuudessa taloudellisesti riippumaton kenestäkään miehestä ja olisit hyvänä esimerkkinä lapsillesi. Muutos pitää aloittaa aina jostakin. Ehkä keksit kuitenkin itse, mistä on hyvä aloittaa. Jos et keksi, niin mieti tuota uuden ammatin opiskelua. Opiskelu on paljon muutakin, kuin ammattiin valmistumista. Se avaa koko elämää uudella tavalla. Sen kautta voi löytää kokonaan uuden suunnan elämäänsä ja tulevaisuuteen. Hyvää kesää sinulle ja perheellesi.

käyttäyti jo nyt ex-mieheni.Aina kevät,siinä helluntain tienoilla se alkoi,eli haki vierasta naista itselleen,kaikki selvis vasta jälkeenpäin.
Oli raitis,mutta seksiaddiktioinen,se alko melkein heti avioiduttuamme ja sitä kesti 25 vuotta,joka kevät alkoi sma käyttäytyminen.
Juhannus oli aina yhtä tuskaa,kun hän oirehti,olisi halunnut olla jonkin muun naisen luona,ja kellään ei saanut olla mukavaa koko perheessä,siitä tämä veijari piti huolen.
kestin kuitenkin,niin kauan kun lapset aikuisia,mutta tämä veijari ei aikuistunut koskaan,lopulta hain eron,sillä sama käytös jatkui,jatkui ja jatkui.

Jatkoa tuohon edelliseen;
Tilanne kärjistyi niin pahaksi eilen, että mies alkoi tuuppia minua.
Ei päästänyt mihinkään vaan rintakehällään tuuppien esti pääsyni
paikalta pois.
Varoi tarkasti käyttämästä käsiään ettei jättäisi jälkiä, kuten itsekin
asian ilmaisi.
Kun ahdistettiin nurkkaan ja yritin päästä pois miehelle jäi kynnen jäljet
niskaan.
Syytti siis minua päällekäymisestä.

Nyt teemme lähtöä siskolle, mitä sen jälkeen, en tiedä.

Kamalinta tässä on, että ihanimmillaan on mitä parhain mies ja isä lapsilleen,
mutta tuo uhkaava käytös pelottaa.

olen juuri eroamassa 16 vuoden liitosta. Minulla on neljä alaikäistä lasta ja olen jo vuosia pohtinut eroa. Ajattelin aina että sitten kun lapset ovat isoja. mutta kuitenkin tilanne jotenkin alkoi tuntumaan niin painostavalta henkisen väkivallan ym.vuoksi ja uuvuin siihen pisteeseen, että ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Olen todella pienituloinen ja en ole tällä hetkellä työelämässä koska nuorin lapsi on vielä alle kolmen vuoden. Tiukkaa on taloudellisesti, mutta niin oli ennen avioeroakin. Luulen, että niinkuin avioliittoon täytyy kasvaa´, niin myös ero tapahtuu asteittain. Minulla tämä prosessi on tavallaan ollut käynnissä henkisellä tasolla kaksi vuotta, lopullista eroa en uskaltanut myöskään tehdä ennen kuin nyt. Pelottaa vieläkin ajoittain, mutta en voi enää perääntyä. En voisi katsoa itseäni peiliin jos tekisin niin. Tiedän että tämä prosessi tulee jatkumaan vielä vuosia,koska liittoni on ollut todella tuhoisa ja traumaattinen, ja pitkä. Olen kuitenkin ottanut jo ensiaskeleita ja aionkin edetä elämässä vain askel kerrallaan, jo lastenkin takia. Tiedän miltä tuntuu pelätä sitä,jota kuuluisi rakastaa ja jonka pitäisi olla ystävä. kuitenkin pelko on tarkoitettu voitettavaksi, mutta se vaatii paljon itsetutkiskelua, työtä ja periksiantamattomuutta. Ja täytyy aina miettiä, mikä pelko on aiheellista ja mitä toimia täytyy tehdä itsensä suojaamiseksi vai onko pelko vain oman pään sisällä. toivotan sinulle paljon voimia elämääsi,ja kehottaisin kuitenkin ensin todella keskustelemaan puolisosi kanssa, jos mahdollista. kerro hänelle, että pelkäät ja kysy mitä hän välillä miettii kun on toisenlainen. Hän ei varmaan halua,että pelkäät. Joskus tällainen avautuminen voi saada solmut aukeamaan ja hänet miettimään myös itseään. Jos kuitenkaan ei, niin olet ainakin tehnyt oman osuutesi, hänellä on pallo ja puolet vastuuta niin avioliitosta kuin erostakin,kantaa hän sen vastuun tai ei. >Muista, että et ole luuseri, pelko ei ole häviötä vaan tunne! Se tunne on meillä jokaisella ihmisellä elämän eri tilanteissa ja kuuluukin olla. Käännä se positiiviseksi niin, että se estää sinua tekemästä hätiköityä päätöstä ja myös kertoo sinulle, että olet tilanteessa joka on jollain tavalla muutettava. Uskon, että pääset oikeaan lopputulokseen ja ajattelet lapsiasi. Ja hyvinvointiasi, mikä on ensisijaisen tärkeää silloin kun lapset katsovat esimerkkiä elämäänsä tai tarvitsevat tukeasi´. Muista rakastaa itseäsi. T:taina