Taas yksi juhlapyhä meni riidaks. Alkuperäinen sopimus kotona vietetysta jussissta raukes.
Suku vei miehen. Hänestä juhla perheen kanssa on mukavampaa.
Olisin voinut lähteä mukaa, mut en jaksa sitä ryyppäämistä katsella...se kun on joka viikonloppuista meillä. Itse juon joskus. Nykyään harvoin, koska ympärillä paljon alkoholisteja. Viina nykyään ällöttää.
Opiskelen työn ohessa. Elämä on aika rankkaa. Viikonloppuisin mies juo. Usein tuntuu,että hakkaan päätä seinään. Turhaa on keskustelut, turhaa on puhuminen hänen suvulleeen, sillä eivät ymmärrä, että mahdollistavat juomisen.
Miten saisin voimia eroon...
Suku vei miehen. Hänestä juhla perheen kanssa on mukavampaa.
Olisin voinut lähteä mukaa, mut en jaksa sitä ryyppäämistä katsella...se kun on joka viikonloppuista meillä. Itse juon joskus. Nykyään harvoin, koska ympärillä paljon alkoholisteja. Viina nykyään ällöttää.
Opiskelen työn ohessa. Elämä on aika rankkaa. Viikonloppuisin mies juo. Usein tuntuu,että hakkaan päätä seinään. Turhaa on keskustelut, turhaa on puhuminen hänen suvulleeen, sillä eivät ymmärrä, että mahdollistavat juomisen.
Miten saisin voimia eroon...
Vastaukset 5
Vanhimmat
en HALUA ELÄÄ TÄLLASTA ELÄMÄÄ PISTE.
Jos tämä puolikkaasi muuttaa elämäntapansa,, mieti sitten uusiksi.
Mutta ei sinun tarvitse katella tuota menoa! Olet aikuinen.
Ihana ,että opiskelet,nyt hommaa uusi kämppä ja siitä se alkaa,, helppoa se ei ole mutta pystyt siihen ,kun vain päätät.
joka sanasi. Noin sen oikeesti itsekkin ajattelen. Ehkä täs pienoinen masennus päällä, ja jokainen askel eroon tuntuu ku vuoria siirtäis. Kiitos sinulle vastauksesta. Juuri noita kannustuksia nyt taidan kaivata,..joskus pienikin myötätunto toiselta saa aikaan paljon....
Voi hitto kun tuntuu tutulta! Ainoa ero kertomaasi on se, että mies ei pyöri sukunsa kanssa, vaan kavereidensa. En nyt ihan alkoholistiksi vielä sanoisi, mutta joka viikonloppu hän juo, eikä viikollakaan iltaisin otetut paukut ole vieraita. Eroamista olen miettinyt jo jonkin aikaa, mutta en oikein tiedä mikä estää.. Urautuminen vanhoihin kuvioihin? Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo yli 10 vuotta..
Itsekin olen samassa tilanteessa, jotta ero olisi parempi, mutta se vaan ei ole niin helppoa. Paljon tsemppiä sinulle. Toivottavasti me molemmat pääsemme eroon suhteesta. Se vaatii paljon voimia.
Hei!
Meillä samantyyppinen tilanne. Tosin odotan toista lastamme, laskettu aika kuukauden päästä, ja meillä on myös 1,2 vuotias taapero.
Olemme olleet yhdessä vasta 3 vuotta, ja sinä aikana miehen alkoholin käyttö on vain lisääntynyt. En ollut tottunut ed. suhteissani usean kaljan kittaamiseen lähes joka päivä, ja mies muuttikin aluksi tapojaan, ja tosiaan joi vain viikonloppuisin muutamia oluita. Tämäkin oli kyllä tapana minulle outo. Kun itse juon vain silloin, kun lähdetään oikeesti bilettämään. Ja lasten seurassa en ikinä joisi, ja tästä mieskin oli ennen ensimmäisen lapsen syntymää samaa mieltä. No joo. Totuin kyllä, ehkä annoin liikaakin periksi, koska alkoholin käyttö vain pikku hiljaa lisääntyi. Yhtäkkiä viikonloppuisin alkoi mennä 6-8 olutta/siideriä/ilta ihan vain sohvalla istuskellessa, sekä salaa pikku paukkuja baarikaapista.
Kun asiasta mainitsin, olin kiukuttelija. Tuntui ettei enää asiasta voinut edes keskustella järkevästi. Tiedän että mieheni on oppinut juomatapansa lapsuuden kodistaan, koska on kertonut oman isänsä juomatavoista hänen ollessa lapsi. Ja silti hän ei näe, että tekee omille lapsilleen samalla tavalla!!!?
Tajusin nyt Juhannuksena, että asiat eivät muutu paremmiksi, ja tein selväksi, että joko viina tai me. Mies valitsi Juhannusbileet. Olen pettynyt, koska rakastan miestäni silti, ja pelkään tulevaisuutta kahden pienokaisen kanssa kolmistaan. Mutta en näe muuta vaihtoehtoa kuin lopullisen eron. Jo lastemme vuoksi ero on ainoa ratkaisu.
Olen itkenyt lähes koko Juhannuksen, ja toivonut että tulisi soitto, jossa hän ilmoittaisi katuvansa, ja muuttavansa tapansa. Mutta sitä ei ole tullut. Tänään selvitin, että hän on tosiaan valmis eroon, ja menee asumaan toistaiseksi ystävänsä luo, ja alkaa metsästämään asuntoa. Ehkä näin on parempi, koska ei toinen ihminen voi pakottaa toista muuttumaan. Kyllä sen muutoksen tulee lähteä hänestä itsestään. Ja onhan niitä kaikenlaisia lupauksia kuultu aikaisemminkin, eivätkä ne ole toteutuneet...
Nyt toivon vain itselleni voimia jatkaa eteenpäin. Enpä olisi kolme vuotta sitten uskonut, että musta tulee kahden lapsen yksinhuoltaja!