Olen viettänyt lukion jälkeen yhden välivuoden, ja työskennellyt ihan täällä Suomen rajojen sisäpuolella. Tarkoituksenani oli lähteä au pairiksi jo kuluneena vuotena, mutta henkilökohtaisten syiden vuoksi suunnitelmat menivät uusiksi. Nyt olen hakeutunut opiskelemaan sekä yliopistoon että amk:seen, mutta en pääse millään eroon tästä ulkomaiden kaipuusta! Varsinkin ihan viime aikoina tunne on vain vahvistunut koko ajan. Tunnelmat ovat hiukan kaksijakoiset, koska toisaalta olisin tottakai onnellinen opiskelupaikan saamisesta jos niin kävisi, mutta toisaalta taas olisin surullinen ulkomaan haaveiden kariutumisesta. Tiedän kyllä, että aina voi lähteä vaihtoon yms, mutta jotenkin en enää haluaisi ajatella että "sitten joskus", koska ikinä ei voi tietää miten elämäntilanteet muuttuu yllättäenkin, sen koin jo tänä vuonna. Sen takia en haluaisi enää tyytyä vain miettimään ja suunnittelemaan, vaan haluaisin konkreettisesti toteuttaa suunnitelmani. Veri vetää niin vahvasti ulkomaille juuri tässä hetkessä.
Mikäli pääsisin opiskelemaan amk:seen, pystyisin toki lykkäämään opintojen aloittamista, joten sikäli siitä ei ongelmaa syntyisi... paitsi että niissä oppilaitoksissa joihin pyrin, joutuisin lykkäämään aloittamista kokonaisella vuodella, koska niissä ei kyseistä koulutusohjelmaa ala keväällä 2010. Tuokin vaihtoehto epäilyttää jotenkin...
Jos taas kävisi niin, että pääsisin yliopistoon, en pystyisi lykkäystä tekemään, koska ulkomaiden kaipuu ei taida olla ihan yliopiston vaatima pätevä syy opintojen siirtämiselle. Ilman muuta olisin kiitollinen opiskelupaikasta, mutta en voisi myöskään mitään sille, että luultavasti kokisin myös jonkunlaista ahdistusta ja pettymystä, koska joudun taas luopumaan haaveestani.
Tästä syystä en siis oikein tiedä mitä toivon, sitä että pääsisin kouluun vai sitä että en pääsisi. Periaatteessa kummassakin on omat puolensa. Aika ristiriitaiset tunnelmat.
Mitä te olette tilanteestani ja fiiliksistäni mieltä?
Mikäli pääsisin opiskelemaan amk:seen, pystyisin toki lykkäämään opintojen aloittamista, joten sikäli siitä ei ongelmaa syntyisi... paitsi että niissä oppilaitoksissa joihin pyrin, joutuisin lykkäämään aloittamista kokonaisella vuodella, koska niissä ei kyseistä koulutusohjelmaa ala keväällä 2010. Tuokin vaihtoehto epäilyttää jotenkin...
Jos taas kävisi niin, että pääsisin yliopistoon, en pystyisi lykkäystä tekemään, koska ulkomaiden kaipuu ei taida olla ihan yliopiston vaatima pätevä syy opintojen siirtämiselle. Ilman muuta olisin kiitollinen opiskelupaikasta, mutta en voisi myöskään mitään sille, että luultavasti kokisin myös jonkunlaista ahdistusta ja pettymystä, koska joudun taas luopumaan haaveestani.
Tästä syystä en siis oikein tiedä mitä toivon, sitä että pääsisin kouluun vai sitä että en pääsisi. Periaatteessa kummassakin on omat puolensa. Aika ristiriitaiset tunnelmat.
Mitä te olette tilanteestani ja fiiliksistäni mieltä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä mielestäni yliopisto-opintojenkin aloittamista pystyy lykkäämään vuodella ihan helposti au pairvuoden vuoksi (etenkin jos se on etukäteen sovittu). Ei sen syyn pidä olla mikään pakottava. Yliopistosta pystyy myös pitämään välivuoden tai puolivuotta koska tahansa. Tai näin ainakin oma au pairvuoteni järjestyy. Mutta voithan ihan hyvin ottaa yhteyttä hakuyliopistosi ja amk:si opintotoimistoihin tms. ja kysellä, että onnistuuko tämä sinun suunnittelemasi järjestely. Muuten olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jos ulkomaat kutsuu nyt, niin lähde, äläkä turhaan jää rannalle tässä vaiheessa, kun ei ole mitään varsinaisen sitovaa täällä Suomessa. Opinnot voi aloittaa koska tahansa, mutta ulkomaille lähteminen ei aina onnistukaan. Joten tsemppiä sinulle, ja toivottavasti teet itsesi kannalta oikean päätöksen.
Moikka!
Itselläni oli ihan sama tilanne ja päädyin silloin aloittamaan kuitenkin syksyllä (syyskuussa) opinnot yliopistossa. Aika nopeasti tosiaan alkoi se ahdistus unohdetun unelman takia ja lopulta alkoi kouluun meno tuntua jo niin vastenmieliseltä, että oli pakko ryhdistäytyä ja tehdä asialle jotain. Niinpä sitten lokakuussa laitoin aupairworldiin profiilin ja parin viikon päästä oli perhe etsitty. Marraskuun puolivälissä lähdin reissuun ja tulin takaisin heinäkuussa. Koulu alkoi ihan normaalisti taas syyskuussa ja tein silloin rästiin jääneitä kursseja loppuun ja samalla uusia 2. vuoden juttuja sen minkä jaksoin. Vielä kaksi kertaa tämän reissun jälkeenkin lähdin opintojeni aikana aupairiksi, puoleksi vuodeksi molemmilla kerroilla. Molempien jälkimmäisten reissujen jälkeen tein ahkerasti kursseja menetetyn kouluajankin edestä ja samalla myös vuosikurssilleni kuuluvia kursseja. Valmistuin vain 3kk keskimääräisen valmistumisajan jälkeen, samaan aikaan kun suurin osa kavereistanikin. Eli en koe jääneeni mistään paitsi täällä Suomessa, sen sijaan sain hurjasti uusia kokemuksia ja kielitaitoni on nyt erinomainen. Hyvä kielitaitoni oli yksi syy nykyisen hyvän ja arvostetun työpaikankin saamiseen. Että reissuun vaan rohkeasti!!!
Itse olen juuri samassa tilanteessa! Joko au pairiksi tai takaisin opiskelemaan..siinäpä vasta kiperä valinta. :)
En päässyt yliopistoon tänä vuonna muutenkaan, sain viime viikolla tietää :D Mutta ammattikorkeakoulun tulokset ovat vielä tulematta. Hankala tilanne, kun ilman muuta pidän opiskelua tärkeänä asiana, mutta samaan aikaan koen vetoa ulkomaille, ja pelkäänpä etten tule lopullisesti asiasta yli pääsemään ennen kuin toteutan haaveeni. Myös ulkomailla opiskelu/vaihtoon lähtö on ollut mielessä, mutta ehkä ensin haluaisin lähteä vaikka au pairiksi tms tunnustelemaan fiiliksiä.
Eikös tosiaan amk-opintoja pysty lykkäämään helposti? Itselle tulisi kyllä sitten kokonaisen vuoden lykkäys, ja se on aika pitkä aika.
Vaikea tilanne kun tuntuu että pitäisi revetä kahteen suuntaan. Valinta olisi tehtävä, mutta en tunnu oikein osaavan päättää että mikä olisi järkevintä. Saa toki kertoa mielipiteitä aiheeseen!
Itselläni ois ehkä hieman samankaltainen tilanne edessä jossain vaiheessa. Minulla on kauhea himo ulkomaille, ja musta oisi ihan loistavaa, kun voisi olla ulkomailla ja samalla ansaita rahaa mukavalla työllä! Ensi syksynä vaan alkaisi kirjoitukset. Ja näin ollen oisin "vapaa" lähtemään huhtikuun alussa, tosin omiin lakkiaisii pitäisi tietysti päästä. Kaikista parasta itelleni oisi, jos pääsisin pariksi kuukaudeksi. koko vuotta voin tuskin millään olla :s Tosin helpommin pääsisi koko vuodeksi. Kesäloma oisi myös yksi vaihtoehto, mutta sitten mietin sitä, et minne sitten haenkin lukion jälkeen, ni eikös jossain paikoissa ole pääsykokeet loman aikana..
Ja englantini on heikkoa, tämä tulee myös olemaan kirjoituksissa ongelmana :p Ihan parasta oisi, jos pääsisi suomalaiseen perheeseen, jossa pärjäisi suomella, mutta esim. kaupassa käynnit ym. pienet askareet pitäisi yrittää englannilla.
Jonkin verran olen tosin nähnyt esim. mol.fi sivulla osittain suomalaisperheiden jättämiä ilmoituksia.
Kyllä noita parin kuukaudenkin paikkoja on trajolla, mutta toki vähemmän kuin pitempiaikaisia. ja mol.fi sivuilla on usein paljon suomalaisperheiden ilmoituksia, eli kannattaa seurailla niitä aktiivisesti. Kannattaa myös aupairworldiin rekisteröityä, sielläkin on sellaisia perheitä jotka ovat ainakin puolittain suomalaisia. Mutta englantisi petraantuu ihan varmasti joka tapauksessa, ei sitä kannata pelätä.
Pääsykokeet yleensä tosiaan on siinä kesäkuun aikana, mutta jos vaan kerrot host-perheelle etukäteen asiasta, niin varmasti suostuvat siihen että tulet käymään suomessa pääsykokeet tekemässä.